Lue keskustelun säännöt.
Koen, että mieheni asettaa itsensä lasten edelle - mitä mieltä?
02.12.2013 |
Musta tuntuu, että mies asettaa aina itsensä lasten edelle. Tai sitten on täysin kykenemätön ymmärtämään asioita lasten kannalta. Haluaisin kuulla mielipiteitänne, onko tämä vaan mun tunne vai miltä teistä vaikuttaa? Vai olenko minä liian uhrautuva ja muutkin aikuiset pikemminkin samankaltaisia kuin mieheni?
Mulla on tunne, että lapset ovat ikään kuin "ylimääräinen asia" hänen elämässään. Että töiden jälkeen hän haluaa käydä kuntosalilla tai lenkillä, sitten olla kaikessa rauhassa suihkussa, ajella partaa, leikellä varpaankynsiä...sitten rauhakseltaan laittelee ruokaa jos minä en ole ehtinyt tehdä. Ruuan jälkeen kahvit rauhassa, sitten mies voisi mieluiten makoilla sohvalla telkkarin ääressä loppuillan. Meillä on kaksi pientä lasta, ja mies juttelee heille (paitsi työstressaantuneena ärisee ja käskee lapsia leikkeihinsä tai on paljon vaan hiljaa), pitää polvella jne. mutta jotenkin aina ne omat jutut on se, mihin kaikessa rauhassa käyttää aikaa. Esim ulos lasten kanssa ei viitsisi enää millään. Ja hups, kellokin meni, eihän enää ehdikään..
Jos jonnekin lähdössä, valikoi vaatteitaan, tyhjentää lompakkoaan. Lapsi kiukkuaa eteisessä että anna mulle mun vaatteet, missä mun hattu on niin isä sanoo "ooodota rauhassa" ja sitten alkaa katsoa onko puhelimessaan akku vähissä tms. epäolennaista. Auttelee se sitten jossakin vaiheessa. Mutta ei todellakaan niin, että ensin lapsi ja sitten muut. Tänä iltana minä hoidin toista lasta, toinen huuteli vessassa että isii tuu peppua pesemään. Kello oli jo paljon, oli nukkumaanmenoa-aika. Mies istui kaikessa rauhassa iltapalojensa kanssa keittiössä. Kuulin kuinka lapsi alkoi itse pestä käsisuihkulla, sitten kipitti pesuhuoneeseen (eri paikka) ja kohta kuului muks, lapsi oli kiivennyt ottamaan pyyhettä ja kolautti itseään. Riensin toisen lapsen nukutteluilta toista lohduttamaan. Mies oli siinä vaiheessa juuri ehtinyt sinne vessaan missä lapsi oli pessyt itseään ja kuului kiivas ääni "mitä täällä oikein on touhutta, vessan lattia aivan märkänä!?". Minä tulin siihen kiukkuisena, että lapsesi oli urheasti pessyt itse itseään kun ei ollut saanut apua, on sulla reipas pikkuinen!. Mies ärähti, että ei saa olla malttamaton, asiat kerrallaan ja minähän en hötkyile.
Tällaista meillä arjessa paljon, mitä mieltä olette? Loputun puhuminen ja näkemykseni selittäminen ei ole tuottanut mitään tulosta. Joskus olen kiukkuisena todennut, että miksi hankki lapsia kun itsekkyys tärkeintä. Sanoo siihen joko, että puhun älyttömiä tai sitten joskus tokaissut että ei sitä tullut etukäteen silloin ajateltua mihin itsensä pisti (isyys/vanhemmuus). Miten te näette asian?
Hyvää se, ettei mies ryyppää, mene muissa menoissaan paitsi urheiluissa, myös halailee ja hellii lapsia, lukee ja piirtää heidän kanssaan, tekee kotitöitä.
Kommentit (112)
Kuitenkin sit mies on sellainen, että jos hän menee salille niin sanoo että ilman muuta mee sä sitten sen jälkeen itse minnä sä haluat. Ja kun olin menossa tapaamaan lapsuudenystävää niin isompi lapsi sanoi haluavansa mukaan, olin että no pitäisiköhän sun tulla..mies siihen "ei kun anna äitin mennä yksin, saa jutella kaikessa rauhassa". Kykeni huomioimaan minut. Joten en oikein osaa arvioida, mikä on itsekkyyden/narsismin aste miehessäni. Hän myös esim. ulkona huomioi kivasti naapurin lapsiakin, juttelee, auttaa, huolehti että kaikki pääsevät mukaan leikkiin jne. lapset selvästi tykkäävät miehestä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asian vierestä: Mielestäni niin vauvan kuin lapsenkin tarpeisiin tulee aikuisen vastata suht nopeasti. Kun vauvan/taaperon tarpeisiin vastataan, hän kokee itsensä tärkeäksi ja arvokkaaksi. Jos niihin ei riittävän nopeasti vastata, hän kokee itsensä arvottomaksi ja ajan myötä alkaa häpeämään itseään ja tarpeitaan. Terve omanarvontunto, joka kehittyy vauvasta lähtien, auttaa selviytymään elämässä hyvin. Jos tuntee itsensä arvokkaaksi, ei joudu ihan helpolla esim. kiusatuksi. Jos taaperoa istututetaan kerta toisensa jälkeen potalla odottamassa, että joku tulisi auttamaan pyyhkimisessä, tai lasta ei auteta pukemisessa, vaan hän jatkuvasti joutuu turhautumaan vaatekappaleidensa kanssa taistellessa (minkä jälkeen isä/äiti vielä tulee moittimaan lapsen yrityksiä), niin voiko tällainen lapsi kasvattaa tervettä itsetuntoa itselleen ja luottamusta omaan osaamisensa? Mielestäni ei.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 12:06"]
Kuitenkin sit mies on sellainen, että jos hän menee salille niin sanoo että ilman muuta mee sä sitten sen jälkeen itse minnä sä haluat. Ja kun olin menossa tapaamaan lapsuudenystävää niin isompi lapsi sanoi haluavansa mukaan, olin että no pitäisiköhän sun tulla..mies siihen "ei kun anna äitin mennä yksin, saa jutella kaikessa rauhassa". Kykeni huomioimaan minut. Joten en oikein osaa arvioida, mikä on itsekkyyden/narsismin aste miehessäni. Hän myös esim. ulkona huomioi kivasti naapurin lapsiakin, juttelee, auttaa, huolehti että kaikki pääsevät mukaan leikkiin jne. lapset selvästi tykkäävät miehestä. ap
[/quote]
Jos exälläni olis pieniä lapsia olisinvarma et on siellä... Kun oli muita ihmisiä hän oli kiva, iloinen, huomaavainen, antelias. Kun olimme kotona perheen kesken, ei jaksanut eikä viitsinyt mitään.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 12:06"]
Kuitenkin sit mies on sellainen, että jos hän menee salille niin sanoo että ilman muuta mee sä sitten sen jälkeen itse minnä sä haluat. Ja kun olin menossa tapaamaan lapsuudenystävää niin isompi lapsi sanoi haluavansa mukaan, olin että no pitäisiköhän sun tulla..mies siihen "ei kun anna äitin mennä yksin, saa jutella kaikessa rauhassa". Kykeni huomioimaan minut. Joten en oikein osaa arvioida, mikä on itsekkyyden/narsismin aste miehessäni. Hän myös esim. ulkona huomioi kivasti naapurin lapsiakin, juttelee, auttaa, huolehti että kaikki pääsevät mukaan leikkiin jne. lapset selvästi tykkäävät miehestä. ap
[/quote]
hei,
En kyllä tunnista miehessäsi mitään narsismin piirteitä, tai aspergerinkaan.
Minusta sinun pitäisi tarkkaan miettiä, mikä on se ongelma nyt?
Onko se hitaus? MIksi se on ongelma?
Miksi sua aina ärsyttää?
Miten olisi pariterapia? Tai sinä yksin, jos mies ei lähde mukaan. Sinä olet nyt onneton, sinä tarvitset apua ennen kaikkea itsesi ymmärtämiseen.
Jassoo keittiöpsykologit ja marttyyrimammat koossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 12:10"]
Asian vierestä: Mielestäni niin vauvan kuin lapsenkin tarpeisiin tulee aikuisen vastata suht nopeasti. Kun vauvan/taaperon tarpeisiin vastataan, hän kokee itsensä tärkeäksi ja arvokkaaksi. Jos niihin ei riittävän nopeasti vastata, hän kokee itsensä arvottomaksi ja ajan myötä alkaa häpeämään itseään ja tarpeitaan. Terve omanarvontunto, joka kehittyy vauvasta lähtien, auttaa selviytymään elämässä hyvin. Jos tuntee itsensä arvokkaaksi, ei joudu ihan helpolla esim. kiusatuksi. Jos taaperoa istututetaan kerta toisensa jälkeen potalla odottamassa, että joku tulisi auttamaan pyyhkimisessä, tai lasta ei auteta pukemisessa, vaan hän jatkuvasti joutuu turhautumaan vaatekappaleidensa kanssa taistellessa (minkä jälkeen isä/äiti vielä tulee moittimaan lapsen yrityksiä), niin voiko tällainen lapsi kasvattaa tervettä itsetuntoa itselleen ja luottamusta omaan osaamisensa? Mielestäni ei.
[/quote]
Hei,
Mitä hyötyä on neuvoista, että näin "pitäisi" asioiden olla?
Entä kun asiat eivät ole niin?
Jos isä ei toimi noin, niin se ei siitä muuksi muutu, vaikka äidin mielestä kuinka pitäisi noin toimia.
Ehkä ap itsekin ajattelee, että isän kuuluisi toimia niin ja näin, ja koska ei toimi niin, niin minä ärsyynnyn.
RAtkaisu ei ole, että yrittää muuttaa miestä. Et VOI muuttaa kuin omaa toimintaasi ap. Esim. pohtimalla, mikä se oikea ongelma on. Mitä sinä kussakin hetkessä juuri sillä hetkellä haluat? - Vastaus ei voi olla vaan, että sua ärsyttää.
Pitää tutkia sitä ärsytystä.
Jos tulet tulokseen, että tässä suhteessa et voi ikinä tulla onnelliseksi, niin silloinkin voit muuttaa vain itseäsi. Esim. päättää että eroat.
Täytyy kyllä sanoa, että sinulla on ihan hyvä mies ja lapsilla hyvä isä. Ehkä sinun pitäisi itse vähän rauhoittua ja malttaa. Kirjoituksesi perusteella mies puhuu lapsille nätisti ja rauhallisesti- miksi hänen pitäisi hypätä juuri sillä sekunnilla kun lapsi kiukkuaa jotain pipoa?
Nykyajan naiset jaksavat valittaa joka asiasta. Miehesi ei ole ilmeisesti väkivaltainen, ei huuda, ei ryypiskele... Ja elättää perheen? Miten itse käyttäydyt missäkin tilanteessa? Mielestäni miehesi rauhallisuus ja verkkaisuus vaikuttaa vain hyvältä asialta. Kyllä lapset saavat oppia myös kärsivällisyyttä.
Itse olen kotona lasten kanssa ja mies töissä, enkä todella odota hänen heti alkavan kaikkiin kotipuuhiin loppuillaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:25"]
Mies käy töissä ja tekee ruuan sekä keittää kahvit ja sitten työpäivän jälkeen hetken lepää sohvalla ja nainen käy päälle ahman lailla. Sääliksi käy.
[/quote]
Nii, voi mies raukkaa, kun käy töissä ja plaa plaa plaa!!! MINÄKIN käyn meillä töissä! Silti hoidan kodin, lapset, sapuskat sun muut siinä samassa!
Meillä on mies samanlainen vätys! Laittaa itsensä muiden edelle! Esim. suihkusta tullessa pukee itsensä ensin, sitten vasta lapset ja joskus lapset valittavat, että on kylmä. Tässä vaiheessa mä kyllä puutun peliin, ei tollasessa asiassa tarvitse odotuttaa ja opettaa kärsivällisyyttä! 3-vuotias osaa kyllä pukea itse ja pukeekin, jos vaatteet ovat tarjolla. 1-vuotias ei todellakaan osaa pukea.
Mua ottaa päähän täällä tollaset, ketkä tulee selittämään, että onpas miehellä rankkaan. PASKANMARJAT, monessa perheessä myös äitikin käy töissä ja töiden jälkeen hoitaa kotihommat, mitä mies tekee laiskottelee sohvalla, kun hänellä on niin rankkaa! Ja muuten, teen yhtä pitkiä päivä kun mieskin, työni on fyysisempää.
Mutta tosiaan, meillä moneen otteeseen saa miehelle huomauttaa, että maailmassa on muutakin tärkeempää kun hän itse. Esim. lapset! Tuskin nämä puolustelijatkaan tykkäis kauheen kauaa istua wc-pöntöllä paskaisena, minkä takia lapsen täytyy siellä istua? Eipä se paljoa vaadi, kun nousee käy pyyhkimässä pepun ja tulee takaisin. Ja jos tossa menettää ruokahalunsa, niin ehkä olisi paremmin kannattanut miettiä hommaako niitä lapsia ollenkaan!
Ai että, että kiukuttaa.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 12:20"]
Hei,
Mitä hyötyä on neuvoista, että näin "pitäisi" asioiden olla?
Entä kun asiat eivät ole niin?
Jos isä ei toimi noin, niin se ei siitä muuksi muutu, vaikka äidin mielestä kuinka pitäisi noin toimia.
Ehkä ap itsekin ajattelee, että isän kuuluisi toimia niin ja näin, ja koska ei toimi niin, niin minä ärsyynnyn.
RAtkaisu ei ole, että yrittää muuttaa miestä. Et VOI muuttaa kuin omaa toimintaasi ap. Esim. pohtimalla, mikä se oikea ongelma on. Mitä sinä kussakin hetkessä juuri sillä hetkellä haluat? - Vastaus ei voi olla vaan, että sua ärsyttää.
Pitää tutkia sitä ärsytystä.
Jos tulet tulokseen, että tässä suhteessa et voi ikinä tulla onnelliseksi, niin silloinkin voit muuttaa vain itseäsi. Esim. päättää että eroat.
[/quote]
Panitko merkille, että aloitin "Asian vierestä"? Muuten olen kanssasi samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 12:20"]
Hei,
Mitä hyötyä on neuvoista, että näin "pitäisi" asioiden olla?
Entä kun asiat eivät ole niin?
Jos isä ei toimi noin, niin se ei siitä muuksi muutu, vaikka äidin mielestä kuinka pitäisi noin toimia.
Ehkä ap itsekin ajattelee, että isän kuuluisi toimia niin ja näin, ja koska ei toimi niin, niin minä ärsyynnyn.
RAtkaisu ei ole, että yrittää muuttaa miestä. Et VOI muuttaa kuin omaa toimintaasi ap. Esim. pohtimalla, mikä se oikea ongelma on. Mitä sinä kussakin hetkessä juuri sillä hetkellä haluat? - Vastaus ei voi olla vaan, että sua ärsyttää.
Pitää tutkia sitä ärsytystä.
Jos tulet tulokseen, että tässä suhteessa et voi ikinä tulla onnelliseksi, niin silloinkin voit muuttaa vain itseäsi. Esim. päättää että eroat.
[/quote]
Panitko merkille, että aloitin "Asian vierestä"? Muuten olen kanssasi samaa mieltä.
[/quote]
Panin merkille :). Ja minäkin olen sinun kanssa muuten samaa mieltä. Eli itse pyrin toimimaan noin.
Olen vaan katsellut läheltä tilanteita, joissa vaimo on samoista syistä onneton kuin ap, mutta ei yhtään näe omaa osuuttaan asiassa.
Ihan varmasti olisi kivempaa jos mies olisi vähän aktiivisempi, kyllä sen ymmärrän. Mutta jotenkin mietin sitä, että mitä hyödyttää revitellä niitä miehen vikoja (joka usein on vaimon mielestä väärä tapa toimia) ja pohtia sitä kuinka huono mies on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi kun en jaksanut lukea koko kirjoitusta, mutta varmaan olet oikeassa siinä, että niin voi ollakin, kun epäilet. Mutta entä sitten? Mies ei varmaan voi muuttua. Jos ongelma on siinä, että itse uuvut, niin toivottavasti voitte hakea apua esim. lastenhoitoon tai kodin siivoukseen. Ja voihan mies koittaa muuttua, (terapia, parisuhdeterapia?) mutta pahoin pelkään, että se vaatii häneltä kovaa työtä, eli ei tapahdu toivomalla eikä sormia napsauttamalla. Jos sillä kovalla työlläkään.
Tai sitten hänen on sitouduttava tekemään enemmän, vaikka se ei hänestä niin kivaa olisikaan. Mutta lapsista nauttijaa ei ihmisestä saa, jos ei sitten jonkin oivalluksen kautta, sanoisin.
Minä varasin keväällä pariterapian, jossa kävin itsekseni: mies sanoi, ettei ole moisiin halukas lähtemään. Että ihan turhia höpötyksiä.
Mun on niin vaikea hyväksyä tuota miehen piirrettä, että se häiritsee minua ihan päivittäin. Se kuinka mies pistää lapset telkkarin eteen että saa itse olla rauhassa kahvinsa kanssa, sitten kun lapset lopettavat katsomisen lähtee itse suihkuun (ei suinkaan telkkariohjelman aikana..) jne. Ja kuitenkin antaa myös hellyyttä lapsille, mutta silti tuo käytös koko ajan tuollaista. Koen niin kylmäksi, että lapsi itkee jossain jutussa yksinään kun aikuinen mies ei voi auttaa, puuhastelee omien juttujensa kanssa. Iltapesuilla tujottelee itseään, hiuksiaan, partaansa, onko hampaat puhtaat..kun lapsi laittaa vaikka itse itselleen rasvaa. Ei huolehdi lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ymmärrän teitä kumpaakin. Mies voisi ottaa muut enemmän huomioon. Mutta turhaan sinä laitat lapset aina ensimmäiseksi, ei ne rikki mene vaikka välillä joututuvat hetken odottamaankin. Esimerkiksi jos lapsi huutaa eteisessä vaatteitaan niin eikö se ole parempi että mies laittaa itsensä valmiiksi ennenkuin lapsi pukeutuu niin ei toinen joudu täysissä vaatteissa odottelemaan kun mies laittaa itseään lähtökuntoon.
Oikeastaan olen kokenut aika paljon samoja tunteita miehen toimintaa kohtaan kuin sinä tunnut nyt kokevan. Helpotti kun annoin miehen tehdä tavallaan. Siis lapset joutuvat odottamaan kun isi syö ensin mutta eipä tuo näytä isommin haittaavan. Eli on asioita jotka on hoidettava heti esim. jos lapsi loukkaa. Mutta usein lapsi voi odottaa hetken eikä häntä ole aina pakko laittaa ekaksi.
Mitä tulee esimerkkiisi ulkoilusta niin pitäähän lasten päästä välillä ulos. Mutta meillä ainkin ulkoillaan silloin kun se aikuisillekkin sopii eli välillä ollaan melkein koko päivä ulkona ja sitten taas pari päivää käydään vain pikaisesti pihalla kun aikuisten tekemiset on enemmän sisällä tai ilmat huonot. Ei se ole niin vakavaa.
Eli madalla odotuksia ja anna muille enemmän vapauksia toimia omalla tavallaan. Ja vinkkaa nätisti miehelle rauhallisella hetkellä niistä asioista jotka on tärkeitä. Paljon tehokkaammin menee perille jos ei syyttele vaan kertoo asioita nätisti.
Musta tilanne on oikeasti jo tosi vakava. Harmittava tosia-asia on että vastaava on usealle arkipäivää. Meillä ei kyllä niin ole ja mies kyllä ymmärtää lasten arvon ja tarpeet eikä vaadi niiltä kohtuutonta kärsivällisyyttä. Tiedoksi tässä, ettei vaan saa sellaista kuvaa että "ihannoin" miestäni, olemme eroamassa (ei mitään tekemistä miehen isyyden kanssa). Mua huolettaa eniten miehessäsi juuri hänen kuulostama vaativuutensa lapsia kohtaan, ei niillä voi eikä pidäkään olla samaa kärsivällisyyttä kuin aikuisilla.
Toivon ettet luovuta vaan oikeasti yrität edelleen herätellä miestäsi ja jos ei auta laitat tiukan paikan eteen..
Itseäni alkoi kovasti harmittaa tuo pepun pesu asia:(.
Eihän siellä pytyllä kukaan halua kauaa olla likaisena.
Saatko itse vapaata?
Voisiko auttaa jos mies pyörittäisi tuota rumbaa hetken itsekseen? Itse olen oppinut sen, että pieni lapsi ei aina (läheskään!) ymmärrä lauseita "Meillä on kiire." Tai "Odota hetki."
Monet miehet asettavat itsensä lapsen edelle. Miehiin ei ole rakennettu sisään sellaista uhrimieltä kuin naisiin. Tästä ei ole mitään haittaa, niin kauan kuin lapsen tarpeet tulevat tyydytetyiksi. Itse asiassa lapsen kehityksen kannalta voi olla hyväkin huomata, ettei hän ole maailman keskipiste, vaan aikuisilla on myös omia tarpeita. Esimerkiksi oman vuoronsa odottaminen on hyvin tärkeä taito, ja sitähän tuo pukemistilanne esimerkiksi opettaa. Miksi kummassa lapsen pitäisi saada vaatteensa juuri sillä hetkellä, kun hän keksii niitä pyytää?
Kyllä vanhemman pitää käydä säännöllisesti ulkona lapsensa kanssa, eikä vain silloin kun itse viittii. Rajansa on paapomisella yms, mutta esim. ulkona käynti ei ole sitä! Eikä se, että leikkii lasten kans myös silloin kun ei aina itse jaksais.
Tuossa taitaa olla vikaa molemmissakin, mutta eniten pisti silmään se, että lapset tulisi aina olla se ensimmäinen asia. Ei maailma muutenkaan pyöri niiden lasten ympärillä, joten on turha niitä siihen opettaa. Lasten tulee osata odottaa. Eniten ärsyttää sellaiset vanhemmat, jotka koko ajan hyysää muksujaan. Esim. jos on lause kesken ja lapsi tulee siihen säätämään, niin heti ruvetaan hyysäämään. Sanokaan niille lapsillenne, että aikuisilla on juttu kesken ja hyysätkää niitä lapsia sitten.
Mulla on ollut paljon stressivaivoja: uniongelmia ja vatsavaivoja. Omaa aikaa olen hommannut nyt, helpottanut, mutta ei ole auttanut kokemassani ärsytyksessä.
Minä ajattelen usein, että mieheni "käy hitaalla" ja tuota aspergeriäkin olen miettinyt. Tuntuu, että monesti inhoan miestäni.
ap