Minäkö narsisti?

Olet itserakas ja aika lapsellinen, mutta olet jo kasvamassa siitä pois.



Vaikutat myös dissosiatiiviselta kuten joku yllä sanoi, ja olet ehkä skitsotypaalinen persoonallisuus. Minulla on samanlaisia piirteitä kuin sinulla, esim. tuo vaatimus oikeudenmukaisuudesta. Ja mulla on ollut myös lapsuudessa hylkäämiskokemus sekä aineellista puutetta.

Saatko tyydytystä kaikkivoipaisuuden ja vallantunteen kautta, kun rankaiset valehtelijoita? Onko siinä rankaisemisessa jotakin "huumaavaa"?



Sikäli jos kirjoitat vilpittömästi tänne sen mitä kirjoitat, niin tuskin olet ihan mikään narsistinen persoonallisuushäiriöinen. Mutta eihän se diagnoosi oikeastaan ole niin oleellinen vaan se, mitä teet itsellesi ja muille.



Minua on yläasteella ja lukiossakin vähän kiusattu ja olen ollut silloin masentunut. Täysi-ikäisenä tuli täyskäännös. Huomasinkin olevani tosi viehättävä ja hurmaava ja pidetty. Voi kuinka monet miehet ihastuivat, ja kyllä aika kauan sitä huomiota ja ihailua kaipasinkin, kun aiemmin olin kuvitellut olevani epäviehättävä rumilus.



Nykyään melkeinpä ärsyynnyn jos huomaan jonkun ihmisen hurmaantuvan minusta "ensisilmäyksellä". En kaipaa sellaista epärealistista ihailua enää. Tiedän olevani ihan viehättävä ja "hyvä paketti", mutta ennen kaikkea arvostan itsessäni vähän toisenlaisia asioita nykyään. Esim. kunnioittavaa suhtautumista muihin ihmisiin, avoimuutta, inhimillisyyttä... Sellainen tietty huomiohakuisuus ja minäminä-vaihe jäi siihen nuoren aikuisuuden "narsistiseen vaiheeseen".



Olen ajatellut niin, että noustakseni siitä huonon itseluottamuksen suosta vähän niin kuin tarvitsin sen huomiohakuisen vaiheen. Täytyi jonkin aikaa ns. paistatella parrasvaloissa, että pystyi itsekin uskomaan olevansa viehättävä ja kiinnostava ja haluttu. Olen onneksi muuttunut ja se arvomaailma siinä mukana aika paljon. Tottakai edelleenkin on ihan kiva huomata, että joku pitää viehättävänä. En kuitenkaan enää janoa kyseistä tunnetta tai saa siitä mitään suurempia kicksejä, koska olen sisäistänyt sen olevan vain pintaa. Kivaa toki tiettyyn rajaan asti olla hurmaava ja viehättävä, mutta kun tietää miten pieni ja pinnallinen osa ihmisyydestä se kuitenkin on, niin sitä tarvitsee jotakin syvempää tilalle. Vastavuoroisuutta ja aitoutta muunmuassa. Lisäksi myös monet elämänkokemukset ovat opettaneet elämän epätäydellisyydestä. Kauas on karissut se illuusio, että minä tai kukaan muukaan olisi mitenkään erityisen ihmeellinen, erinomainen ja ihailtava. Jokaisella on puutteensa, ja tosiaan niitä tavallisia tampioita lopulta ollaan kaikki, kukin tavallamme. Tuosta tuli mieleen, että ennen karsastin myös keskinkertaisuutta ja tavallisuutta, kaiken piti aina olla jotenkin erikoislaatuista ja spesiaalia. Nykyään taas arvostan normaaliutta ja tavallisuutta.



t. se joka lupasi lukea ketjun kunnolla läpi

Se ei pidä paikkansa, etteikö narsisti pohtisi itseään tai epäilisi itseään narsistiksi. Olen todella läheltä seurannut pesunkestävän narsistin elämää - tämä oli täydellinen oppikirjaesimerkki. Ammattinsa oli pappi, joka vielä antoi "sielunhoitoa" seurakuntalaisille. Hän oli seurakunnassaan pidetty ja arvostettu. Hän mietti usein narsismiaan, teeskenteli tunteita ja yritti olla "normaali". Hänen elämänsä oli kuitenkin pelkkää valetta. Hänellä oli päihdeongelma, hän käytti hyväkseen seurakuntansa naisia, hänen lapsensa olivat hänen jatkeitaan, häntä varten. Hän kaipasi loputonta ihailua ja ne, jotka eivät ihailleet, tai olivat eri mieltä häenen kanssaan, hän pyrki tuhoamaan tavalla tai toisella.



Kaikki hänen suhteensa muihin ihmisiin perustuivat hyödyn ja ihailun saamiseen. Ketään hän ei kunnioittanut tai arvostanut. Hän oli totuuden torvi, joka kertoi miten asiat ovat. Hän oli tekopyhä, epäaito ja epävakaa.



Näitä samoja asioita löytyy lähes kaikista vastauksistasi, ap. Narsistinen persoonallisuushäiriö ilmenee usealla ihmisen persoonallisuuden osa-alueella. Se ei tarkoita, etteikö ihmisellä olisi terveitäkin piirteitä persoonallisuudessaan. Kyky pohtia ominaisuuksiaan kuuluu juuri näihin.



Narsistinen persoonallisuushäiriö ei poissulje älykkyyttä myöskään. Narsisti valjastaa älykkyytensä omiin tarkoitusperiinsä, kuten ap:kin tekee tuhotessaan ihmisiä ympäriltään. Toisaalta ap on liikuttavan yksinkertainen ja kypsymätön. Persoonallisuuden kypsymättömyys empatiakyvyn puutteen lisäksi on tärkeimpiä narsistin kriteereitä.



Ap, sinulla on narsistinen persoonallisuus, johon sekoittuu piirteitä muistakin persoonallisuushäiriöistä. Jokaisen tällaisen ihmisen lähipiirissä olevan tulisi suojella itseään pysymällä mahdollisimman kaukana ja etäisissä väleissä tällaisen ihmisen kanssa.



Et ikinä voisi kuulua ystävä -tai edes tuttavapiiriini. Tällaiset ihmiset ovat vaarallisia ja pelottavia - ja loppupelissä jäävät aina yksin.



Niinkuin kertomukseni narsistipappi, joka kuoli yksinäisenä ja haudattiin ilman seremoniaa.

Suorastaan noloa olla tuollainen. "Olen muiden yläpuolella ja ylempää kastia"... Kauheat mielikuvat sulla.

mutta tuskinpa täysi narsisti olet. Ainakin, jos sillä sanalla tarkoitetaan narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavaa ihmistä.



Se jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö, ei kyllä yleensä ikinä itse sitä myönnä tai osaa edes epäillä. Jos hän edes ajattelisi itsessään olevan mitään vikaa, hänen psyykeensä todennäköisesti romahtaisi.



Hyvä, kun olet huomannut itsessäsi olevan noin paljon narsistisia piirteitä. Voit ehkä pikkuhiljaa muuttua vähemmän narsistiseksi, jos sitä edes haluat. Jos et siltikään halua muuttua, vaikka tiedostat nämä asiat, niin olet enemmän narstinen kuin uskoinkaan.



Hyvää loppuelämää sinulle!

mutta täysnarsisti ei ikinä alentuisi pohtimaan itsessään olevia "vikoja".

Narsistin käyttäytymisessä ei ole mitään vikaa eikä narsistilla ole minkäänlaista sairaudentuntoa.

Jos narsisti koskaan näyttää jotain heikkoa kohtaansa, hän tekee sen ainoastaan käyttääkseen toista hyväkseen.

Jos olisit narsisti ja saisit tietää, että miehesi on "vehkeillyt" selkäsi takana siskonsa kanssa, olisit jo aloittanut heidän tuhoamisensa, etkä miettisi, saattaisiko heidän puheessaan olla jotain perää.

Sori.

Koetko, että muut ihmiset kadehtivat sinua?



Rakastatko ketään tai oletko rakastanut ketään täydestä sydämestäsi?



Jos vastauksesi on ensimmäiseen kysymykseen kyllä ja jälkimmäiseen ei, niin mielestäni olet narsisti.

Olen jo jonkinaikaa tiedostanut olevani hankala. Aikaisemmin nuo narsisiksi nimittelyt ovat lähinnä ärsyttäneet, sillä nuo minua narsistiksi kutsuneet ihmiset ovat kyllä itse valehdelleet läheisilleen jne. jonka takia olen heihin välit katkaissut. Olen kyllä sortunut tekemään heidän elämästään kurjempaa kuin mitä he olisivat ansainneet aina tilaisuuden tullen.

Koetko, että muut ihmiset kadehtivat sinua?

Rakastatko ketään tai oletko rakastanut ketään täydestä sydämestäsi?

Jos vastauksesi on ensimmäiseen kysymykseen kyllä ja jälkimmäiseen ei, niin mielestäni olet narsisti.

Sitten vastaukset näihin.

Ensimmäiseen vastaan että kyllä ja ei. Koen, että he kadehtivat ulkonäköäni ja jokseenkin myös persoonaani. Osaan olla hurmaava, tunnun olevan aina juhlien keskipiste. Toisaalta koulutukseni ei ole niin korkea tai arvostettu, ja palkkani ei ole huippuluokkaa. Viihdyn kuitenkin työssäni ja tulemme toimeen.

Jälkimmäiseen vastaisin että uskoisin että rakastan vanhempiani, siskoani, miestäni ja lastani. Kuitenkin kaikista heistä olen hyötynyt (lapsesta en kyllä niinkään) ja juuri hyötymismielessä esim. mieheeni tutustuin. Mutta jotain hän teki minulle sillä yritän olla hänelle hyvä ja reilu. Minun on hyvä olla hänen kanssaan. Mutta en usko että olisin hänen kanssaan jos hänestä ei kerrassaan mitään hyötyä minulle olisi - tämä kun pätee kaikkiin ihmisiin.

Paula Salomaa: Narsismin tiedostaminen - toipumisopas narsistille ja uhrille. Se antaa vähän erilaisen näkökulman asiaan kuin monet muut narsismista lukemani kirjat, muissa on lähinnä käsitelty psykopaatteja/narsistista persoonallisuushäiriötä, vaikka narsistisia piirteitä on monilla muillakin, enemmän tai vähemmän, ja voimakkaampana tai ei.



Kertomasi perusteella sinulla on paljon narsistisa piirteitä, varmasti hyödyt siitä, jos tutustut asiaan tarkemmin. Kannattaa muistaa, että myös narsisti on tavallaan uhri, hänkin voisi terveenä elää paljon onnellisempaa ja parempaa elämää. Kaikille tervehtyminen ei ole mahdollista, koska ensin pitää tiedostaa ja myöntää omat ongelmansa, eikä kaikki siihen pysty, mutta ehkä sinä pystyt. Kannatta kokeilla.

Kuulosti osin ihan minun tarinaltani. Et vaikuta narsistilta. Jotain "häikkää" kuitenkin on, jos et kestä kritiikkiä jne.

Niin tuttuja juttuja. Hyötyminen, lapsellisuus, hyväksikäyttö. Tunteiden teeskentely jne. Ah niin tuttuja kaikille narsistin lähemmin tunteville.



Hupaisaa on, että ne tunteet ovat niin ylitsevuotavaisia, että usein narsistin seuraaminen on kuin teatteria katselisi. Yllättävän moni kuitenkin nielee tuon teatterin kuin tyhjää vain - niin kauan kuin ei itse joudu tulilinjalle tai joudu näkemään toimintaa liian pitkään sivusta.



Työkaverina narsisti onkin varsinainen hirviö ja tyranni ainakin saatuaan vankan jalansijan ko. yhteisössä.

että parin tuntemani naisnarsistin käsialakin on kuin lapsen käsialaa. Toinen kirjoittaa niin "hienoa" ja viimeisen päälle olevaa mallikaunokirjoitusta, ja toisenkin käsiala on kuin ala-asteelaisen tytön mutta eri tavalla.

Kiitos vastauksistanne. Jollakin tasolla tiedostan että jokin ongelma on, mutta tilanteessa pystyn aina oikeuttamaan tekoni jollain. Jälkeenpäin tunnen huonoa omatuntoa vain jos olen tehnyt pahaa äitilleni, sisarelleni ja miehelleni. Nykyään pyrin pyytämään anteeksi vaikka silti koen etten ole tehnyt väärin. Mutta tiedän pahoittaneeni heidän mielen - joskaan en turhaan mutta liiaksi.

Paula Salomaa: Narsismin tiedostaminen - toipumisopas narsistille ja uhrille.

Kiitos kirjavinkistä! Olen kovasti miettinyt omaa käytöstäni jo nyt, ja pistinkin tilaukseen.

Eniten huolettaa se että siirrän nämä piirteeni lapseeni. Lapsi on vielä niin pieni etten usko hänen vielä saaneen vaikutteita, mutta en missään tapauksessa haluaisi lapselleni tällaista. Toki oma ja muiden läheisteni hyvinvointi on myös tärkeää.

itse onnellinen? Koetko masennusta, ahdistusta, tyhjää oloa tms?

ihan perinteiseltä paskapäältä vaikutat.

Kiitos vastauksistanne. Jollakin tasolla tiedostan että jokin ongelma on, mutta tilanteessa pystyn aina oikeuttamaan tekoni jollain. Jälkeenpäin tunnen huonoa omatuntoa vain jos olen tehnyt pahaa äitilleni, sisarelleni ja miehelleni. Nykyään pyrin pyytämään anteeksi vaikka silti koen etten ole tehnyt väärin. Mutta tiedän pahoittaneeni heidän mielen - joskaan en turhaan mutta liiaksi.

Paula Salomaa: Narsismin tiedostaminen - toipumisopas narsistille ja uhrille.

Kiitos kirjavinkistä! Olen kovasti miettinyt omaa käytöstäni jo nyt, ja pistinkin tilaukseen. Eniten huolettaa se että siirrän nämä piirteeni lapseeni. Lapsi on vielä niin pieni etten usko hänen vielä saaneen vaikutteita, mutta en missään tapauksessa haluaisi lapselleni tällaista. Toki oma ja muiden läheisteni hyvinvointi on myös tärkeää.

Ja olen hankalan ihmisen maineessa, en ymmärrä miksi koska ajattelen olevani oikeassa.

Olen miettinyt tuota narsistileimaa myös itselleni, mutta olen sitä mieltä että osaan kuitenkin jotenkin ja jossain määrin asettua toisen asemaan..

Missä menee narsistin ja henkisesti itsevarman ja itsetietoisen ihmisen raja?

Ei jokaista mielipiteensä rohkeasti ja varmasti esiintuovaa voi diagnosoida narsistiksi. Kuten ei myöskään ihmistä joka epäilee jäävänsä jonkun varjoon voida suoralta kädeltä diagnosoida lepsuksi uhriksi. Missä siis menee raja?

itse onnellinen? Koetko masennusta, ahdistusta, tyhjää oloa tms?

En ole onnellinen. Toki välillä koen onnellisia hetkiä. En ole masentunut, ajoittain yksin ollessani tunnen oloni tyhjäksi. Ahdistunut olen ollut ajoittain, nyt sitä ei ole pariin kuukauteen ilmennyt. En syö lääkkeitä.

Ja ei, en ole sairaanhoitaja, enkä terveydenhoitoalalla yleensäkkään.

mutta et niin paha kuin narsistinen pershäiriöinen on. Ja kuten todettua narsisti ei varmaankaan pohtisi omia vikojaan tuohon tapaan.



Narsisti ei vain mökötä, vaan hän sabotoi ja koittaa tuhota.



Narsistin kanssa ne pahat hetket ovat niin pahoja, että harva syvällisemmin tunteva jaksaa heilua mukana "nauttimassa hyvistä hetkistä".

Missä menee narsistin ja henkisesti itsevarman ja itsetietoisen ihmisen raja?

Ei jokaista mielipiteensä rohkeasti ja varmasti esiintuovaa voi diagnosoida narsistiksi. Kuten ei myöskään ihmistä joka epäilee jäävänsä jonkun varjoon voida suoralta kädeltä diagnosoida lepsuksi uhriksi. Missä siis menee raja?

Nimenomaan! Olen aina pitänyt itseänikin vain itsetietoisena ja itsevarmana. Nyt tuo miehen ja siskon taannoinen keskustelu kuitenkin sai minut kyseenalaistamaan käytöstäni. Osaan myös asettua toisen asemaan, mutta pidän joitakin ihmisiä henkisesti heikompina kun eivät siedä rehellisyyttä. Tosin joskus tiedän ylilyöväni, enkä sellaista itsekään sietäisi.

Kuitenki loppupeleissä edelleen pidän itseäni hyvänä tyyppinä, sillä osaan kyllä kuunnella muiden murheita ja antaa hyviä vinkkejä - osaan ajatella realistisesti. Tavallaan päässäni tiedän kuinka pitäisi toimia, mutta toimin silti toisin..

Onpa "kiva" että muillakin samanlaisia tuntemuksia.

Missä menee narsistin ja henkisesti itsevarman ja itsetietoisen ihmisen raja?

Ei jokaista mielipiteensä rohkeasti ja varmasti esiintuovaa voi diagnosoida narsistiksi. Kuten ei myöskään ihmistä joka epäilee jäävänsä jonkun varjoon voida suoralta kädeltä diagnosoida lepsuksi uhriksi. Missä siis menee raja?

Narsisti on henkisesti tyhjä, mitätön ihminen - NOLLA. Hän on ihminen, jolta puuttuu kaikki sisältö ja hän korkeintaan koittaa imeä tuota ihmisyyttä ja onnellisuutta muilta ihmisiltä ja kadehtii sitten itsensä vihreäksi, koittaa vahingoittaa muita jne. pönkittääkseen omaa IHANNEKUVAANSA, jonka hän on itsensä ympärille epätoivoisesti kehittänyt. Narsistin elämä on valheellisen kulissin ylläpitämistä ja ulkoisen ihannekuvan viilaamista.

Jotenkin kuvaavaa on se, että narsisti ei kestä minkäänlaista loukkausta, ja narsistia loukkaa aivan järjettömästi se, että joku toteaa jonkun muun olevan hyvä jossain. Siis hetkinen - mikset sanonut, että MINÄ olen hyvä!?? Kosto elää!!!#€€%

Itsetietoinen ja itsevarma ihminen antaa arvon toisille, ja nimenomaan kykenee arvostamaan kaikkia muitakin. Häneltä ei ole pois se, että toinen menestyy ja on onnellinen. Narsisti taas hajoaa sellaiseen.