Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minäkö narsisti?
09.01.2012 |
Monet ihmiset ovat teini-iän jälkeen kutsuneet minua narsistiseksi. En ole itse koskaan ottanut näitä puheita mitenkään vakavasti, olen vain ajatellut heidän olevan katkeria jostain. Tämä teksi saattaa olla järkyttävää mutta yritän kerrankin kuvailla itseäni realistisesti.
Olen kyllä rehellinen, ja lauon asiat suoraan päin naamaa niin kuin ne ovat. En voi sietää valehtelua ja mielestäni parisuhteessa tulee olla 100% rehellinen. Jos joku kaverini tunnustaa minulle valehtelevansa kumppanilleen, annan hänelle itsellensä tilaisuuden kertoa asian - jos hän ei sitä tee, teen sen itse. Saan jotain outoa mielihyvää olemalla se totuuden perikuva. En voi sietää "se mitä ei tiedä ei satuta" ajattelua.
Kavereita minulla on ollut läpi elämäni, olen kylläkin koulukiusattu, mutta se jäi lähinnä poikien nimittelyyn. Kaverit ovat aina olleet kauniita TAI rikkaita. Varsinkin teini-iässä ja varhaisessa aikuisuudessa minulle oli tärkeää että kaveri oli "joku" - jos ei ollut, ei hänellä mitään tarjottavaa minulle ollut. Arvatenkin minulla on juurikin ollut kavereita, mutta hyviä ystäviä ei juuri ollenkaan.
Olen parisuhteessa sääntöjen mukaan elijä, ja jos kumppani ei yhdessä luotuja sääntöjä noudata, asetun hänen yläpuolelleen "pyhimykseksi" ja tavallaan alistan hänet.. miten sen sanoisi. Hän tekee virheitä, joten saan määrätä hänen tekemisistään.
Pidän itseäni oikeasti hyvänä tyyppinä: olen hauska, kaunis, hoikka, fiksu, hyväkäytöksinen - jopa hurmaava. Musta huumori ja lähes vittuilu kuuluu käytökseeni - miehiin tämä puree hyvin. Vaikka pidänkin itseäni tavallaan muita parempina (en näe syytä mikseivät ihmiset eivät minusta pitäisi) minulla taitaa olla heikko itsetunto, sillä en voi sietää itseeni kohdistuvaa kritiikkiä. Kilahdan aivan täysin jos joku arvostelee - tai mikä pahempaa, nauraa minulle.
Tahdon myös että asiat tehdään minun tavallani. Jos ei, minusta saattaa kaikista läheisimmille ihmisille tulla jopa pikkulapsen tasolla oleva mököttäjä. Yleensä niin pitkäksi aikaa että saan tahtoni läpi tai keksin jotai uutta.
Tiedän että käytän ihmisiä hyväkseen noustakseni parempaan asemaan (niin sosiaalisessa elämässä kuin työssä) ja kun en heitä enää tarvitse, lopetan yhteydenpidon pikkuhiljaa.
Jos autan jotakuta, teen sen yleensä todistaakseni muille kuinka jaan "vähästäni".
Jos joku mies alkaa seurustella, mietin mielini perukoilla harmittaako häntä ettei hän saanut minua.
Monet mieheni ystävät ovat ihastuneet minuun. Olen tehnyt kyllä selväksi ettei heillä ole mahdollisuuksia, mutta nautin heidän huomionosoituksistaan.
Tosiaan, aloin miettimään tätä mahdollisuutta n. kk sitten kun kuulin mieheni sanovan siskolleni pienessä hiprakassa: "Tiedän että ***** on hankala ja välillä jopa täysi narsisti, mutta nautin hänen seurastaan niin kovasti hyvinä hetkinä etten anna sen häiritä" Johon siskoni vastasi: "Ymmärrän"
Mitä olette mieltä? Kiitos jos jaksoitte lukea..
t. nainen 32v
Kommentit (90)
sinuna hakeutuisin kyllä pikimiten terapiaan...jos sinä et hae itsellesi apua..niin kyllä lapsesi sen verran kärsii, että joutuu sitten aikuisena viimeistään hakeutumaan äitisuhteensa vuoksi terapiaan.
muuten, kun sanoit että parisuhteessa pitää olla 100 % rehellinen, niin miksei se koske sinua itseäsi??? vai oletko kertonut miehellesi että olet hänen kanssaan siksi, että hyödyt hänestä?? Ja että nautit siitä että muut miehet liehittelevät?
Isäni kuoli kun olin 10-vuotias, äitini meni piakkoin uusiin naimisiin ja mutta tästä miehestä ei koskaan tullut "isääni". He erosivat neljän avioliittovuoden jälkeen riitaisasti. Äitini oli hieman ailahtelevainen, mutta muutoin hyvä äiti. Meillä ei koskaan ollut paljoa, elimme toimeentulon rajoilla, mutta olemme aina olleet läheisiä. Olen todella ylpeä äidistäni.
Olen kyllä kertonut miehelleni että kiinnostuin hänestä aluksi asemansa vuoksi. Hän myös tietää että nautin muiden miesten huomiosta, mutta koska hän ei sille mitään stoppia ole laittanut, oletan että hän tietää minun pysyvän uskollisena. Jos olen kiinnostunut muista miehistä, se johtuu heidän asemastaan, mutta mitään romanttista en usko että pystyisin kenenkään muun miehen kanssa kokemaan. Minulla on ollut menneisyydessäni suhteita, mutta koskaan en ole miestä kohtaan tuntenut oikeita tunteita.
Mieheni nähtävästi ymmärtäisi minua paremmin ja sallisi jopa pahempaakin käytöstä minulta tämän ketjun lukemisen jälkeen. Sitä en missään tapauksessa halua.
Olen samoilla linjoilla että terapia voisi tehdä minulle - ja varsinkin lapseni tulevaisuudelle hyvää. Pelkään vain että pystynkö olemaan yhtä rehellinen tuntemattomalle ihmiselle jonka tiedän kritisoivan minua ihmisenä. Tälle palstalle on helppo avautua kun ette voi minua yhdistää reaalielämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan hyväksyy, ymmärtää, kuuntelee ja kommentoi. Ei kritisoi.
Minulla on (oli) dissosiatiivinen identiteettihäiriö, jotkut osat tekstistäsi kuulostavat siltä, kuin minulla oli. Kävin 3v psykoterapian, ja kesti vuoden oppia luottamaan terapeuttiin, mutta oli TODELLA sen arvoista. Elämäni on helpottunut huomattavasti, ja en koe olevani tyhjä. Myös vuorovaikutusongelmat ihmisten kanssa ovat vähentyneet huomattavasti.
http://koti.welho.com/marhalla/D_dissosiaatio_yleiskatsaus.html
Olet ilmiselvä narsisti. Ethän tässä kertonut niitä keinoja millä lailla haluat päästä niskan päälle, sieltä se pahuus ilmenee. Sekin miksi täällä kyselet on syy siihen selvä, että saisit puolustelemiseen tarvittavia tietoja.
Jotta voisit itse alkaa vääntämään totuuden muuksi, ala vielä itkemään ja voivottelemaan niin se kruunaa koko jutun. Volise oikein ääneen. Se on selvä merkki narsismista ja jos sillä tavalla käyttäydyt niin veikkaanpa monen jo antaneen sinulle diagnoosin.
Narsisti on OVELA ja sitä olet sinäkin. Haluat muka salakavalasti auttaa, mutta oikeasti ongit toisesta tietoja jotka voivat olla mielestäsi hyödyllisiä joskus, ainakin mehustaaksesi tarinoita paremmiksi kun istut keskipisteenä kertomassa "elämän viisauksiasi".
Oletko huomannut, että todella monet myötäilevät mielipiteitäsi? Siihen on syynsä, sinusta näkee päällepäin, että saat nupissasi armottomat laakit, jos joku on toista mieltä. Se ei tule välttämättä heti vaan kun asiaa tarkemmin ajattelet.
Olet niin inhottavan kuuloinen ihminen. Ihminen kehen en haluaisi tutustua.
Narsisti on susi lammasten vaatteissa.
Tämä kieltämättä oli rankkaa kuultavaa - tottakai minusta tuntuu pahalta kun joku sanoo inhottavan kuuloiseksi ja ihmiseksi kehen ei haluaisi tutustua. Toki se herättää myös inhoa Sinua kohtaan.
Huomaan kyllä itsekin että monet myötäilevät minua ja tavallaan se tuntuu hyvältä, tuntuu että olen saanut jotain aikaan. Mutta minusta he ovat enempi rakentavalla kannalla - minussa on jotain vikaa, mutta kykenen ehkäpä tekemään sille jotain sillä olen alkanut tiedostaa tätä vikaa.
Diagnoosia en ole saanut - kaikki ne ovat tulleet lähinnä näiltä ihmisiltä joita olen "tuhonnut". Ja nyt täällä palstalla.
Sinun ei sitä tarvitse uskoa mutta tällä hetkellä tarkoitusperäni ovat puhtaat - en halua että lapseni tai joku muu minulle läheinen henkilö joutuu kärsimään minun vuokseni inakaan samoissa mittasuhteissa kuin ennen. Siksi tarvitsisinkin oikeasti asiansa osaavan terapeutin joka näkisi lävitseni.
Osaan kyllä puolustaa itseäni ihan muutoinkin, ei minun tarvitse mitään tietoja onkia. Pähkäilen tässä lähinnä sitä että olenko itse sen terapian tarpeessa että voisin kehittyä ihmisenä, vai maksanko turhasta jos sinne lähden.
Kuvaat noita kontrollin menettämisiäsi juuri niin, kuin traumatisoitununeella tyypillisesti on tapana käyttäytyä. Siis että taannut lapseksi. Et hallitse itseäsi, olet ikään kuin irti normaalista järkevästä arkiminästäsi.
Voi kun minua harmittaa, kun en muista juuri selailemani/lukemani kirjan nimeä. Oli melko uusi teos, jossa käsiteltiin traumatisoitunutta ihmistä eri mielenterveyshäiriö-diagnoosin takana. Melko teoreettinen kirja, tavallaan synteesi ja traumatisaatioteorioista ja traumojen ilmenemismuodoista... Tunnistako joku?
Kirja on Vainottu mieli : rakenteellinen dissosiaatio ja pitkään jatkuneen traumatisoitumisen hoitaminen
Minuakin kiinnostaisi, onko lapsuudessasi ollut jotain rankkaa - siis ei välttämättä ilmeisen huonot olot, vaan esim. hylkäämistä, mitätöintiä, alistamista tms. epäterveitä valtapelejä joko sinuun kohdistuen tai vanhepien kesken?
Kiitos jälleen kirjavinkistä! Lisään lukulistaan.
Tuo traumatisoituminen on mielenkiintoinen näkökulma, sillä olen mielestäni vastoinkäymisistä huolimatta saanut hyvän lapsuuden. Olen pyrkinyt ajattelemaan että elämässä on niin hyviä kuin huonojankin aikoja, se on elämää.
mutta tärkeintä tietoa löytyy niistä oloista, etenkin henkisestä ilmapiiristä, jossa on elänyt alle 10-vuotiaana, varsinkin jos on mahdollista saada tietoa alle 3-vuotiaana elämistään elinolosuhteista (vanhempien stressi, ristiriidat, päihteet, valta-asetelmat jne), sieltä voi löytyä osasyytä siihen, miksi sinulla on kuvaamiasi oireita.
Minustakaan elämäsi ei kuulosta kovin mukavalta, enkä haluaisi vaihtaa osia kanssasi. Säälin sinua, että näet muut ihmiset hyötymismielessä, enkä siksi haluaisi olla kovin läheinen ystäväsi. Silti kuulostat vilpittömältä halussasi muutokseen, ja toivon sinulle mielenkiintoista, antoisaa matkaa itseesi, vaikka se varmasti tulee olemaan kaikkea muuta kuin mukavaa ja helppoa. Palkinto odottaa kuitenkin sinua loppuelämäsi helpottumisena, ja kenties suhteesi lapseenkin hyötyisi terapiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan hyväksyy, ymmärtää, kuuntelee ja kommentoi. Ei kritisoi.
Minulla on (oli) dissosiatiivinen identiteettihäiriö, jotkut osat tekstistäsi kuulostavat siltä, kuin minulla oli. Kävin 3v psykoterapian, ja kesti vuoden oppia luottamaan terapeuttiin, mutta oli TODELLA sen arvoista. Elämäni on helpottunut huomattavasti, ja en koe olevani tyhjä. Myös vuorovaikutusongelmat ihmisten kanssa ovat vähentyneet huomattavasti.
<a href="http://koti.welho.com/marhalla/D_dissosiaatio_yleiskatsaus.html" alt="http://koti.welho.com/marhalla/D_dissosiaatio_yleiskatsaus.html">http://koti.welho.com/marhalla/D_dissosiaatio_yleiskatsaus.html</a>
Kiitos. Kai tuomitsen itseni niin jyrkästi että oletan muiden tekevän samoin. Tekstisi on todella rohkaiseva.
Luin nopeasti tuon linkittämän tekstisi, enkä siihen niinkään samaistu. En kyllä aivan kaikkea lukemaani sisäistänytkään.
Rohkaiseva ajatus on kuitenkin se, että terapiasta voisi olla apua. Ja kyllä näiden kirjoitusten perusteella alkaa tuntua että olen sen tarpeessa.
Olet ilmiselvä narsisti. Ethän tässä kertonut niitä keinoja millä lailla haluat päästä niskan päälle, sieltä se pahuus ilmenee. Sekin miksi täällä kyselet on syy siihen selvä, että saisit puolustelemiseen tarvittavia tietoja. Jotta voisit itse alkaa vääntämään totuuden muuksi, ala vielä itkemään ja voivottelemaan niin se kruunaa koko jutun. Volise oikein ääneen. Se on selvä merkki narsismista ja jos sillä tavalla käyttäydyt niin veikkaanpa monen jo antaneen sinulle diagnoosin. Narsisti on OVELA ja sitä olet sinäkin. Haluat muka salakavalasti auttaa, mutta oikeasti ongit toisesta tietoja jotka voivat olla mielestäsi hyödyllisiä joskus, ainakin mehustaaksesi tarinoita paremmiksi kun istut keskipisteenä kertomassa "elämän viisauksiasi". Oletko huomannut, että todella monet myötäilevät mielipiteitäsi? Siihen on syynsä, sinusta näkee päällepäin, että saat nupissasi armottomat laakit, jos joku on toista mieltä. Se ei tule välttämättä heti vaan kun asiaa tarkemmin ajattelet. Olet niin inhottavan kuuloinen ihminen. Ihminen kehen en haluaisi tutustua. Narsisti on susi lammasten vaatteissa.
Tämä kieltämättä oli rankkaa kuultavaa - tottakai minusta tuntuu pahalta kun joku sanoo inhottavan kuuloiseksi ja ihmiseksi kehen ei haluaisi tutustua. Toki se herättää myös inhoa Sinua kohtaan. Huomaan kyllä itsekin että monet myötäilevät minua ja tavallaan se tuntuu hyvältä, tuntuu että olen saanut jotain aikaan. Mutta minusta he ovat enempi rakentavalla kannalla - minussa on jotain vikaa, mutta kykenen ehkäpä tekemään sille jotain sillä olen alkanut tiedostaa tätä vikaa. Diagnoosia en ole saanut - kaikki ne ovat tulleet lähinnä näiltä ihmisiltä joita olen "tuhonnut". Ja nyt täällä palstalla. Sinun ei sitä tarvitse uskoa mutta tällä hetkellä tarkoitusperäni ovat puhtaat - en halua että lapseni tai joku muu minulle läheinen henkilö joutuu kärsimään minun vuokseni inakaan samoissa mittasuhteissa kuin ennen. Siksi tarvitsisinkin oikeasti asiansa osaavan terapeutin joka näkisi lävitseni. Osaan kyllä puolustaa itseäni ihan muutoinkin, ei minun tarvitse mitään tietoja onkia. Pähkäilen tässä lähinnä sitä että olenko itse sen terapian tarpeessa että voisin kehittyä ihmisenä, vai maksanko turhasta jos sinne lähden.
Jatkan: Onnea matkaan, kannattaa tottakai hakea apua! Hyvällä mallilla on eteneminen, jos todella haluat parempaa ja selvyyden tilastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tärkeintä tietoa löytyy niistä oloista, etenkin henkisestä ilmapiiristä, jossa on elänyt alle 10-vuotiaana, varsinkin jos on mahdollista saada tietoa alle 3-vuotiaana elämistään elinolosuhteista (vanhempien stressi, ristiriidat, päihteet, valta-asetelmat jne), sieltä voi löytyä osasyytä siihen, miksi sinulla on kuvaamiasi oireita.
Minustakaan elämäsi ei kuulosta kovin mukavalta, enkä haluaisi vaihtaa osia kanssasi. Säälin sinua, että näet muut ihmiset hyötymismielessä, enkä siksi haluaisi olla kovin läheinen ystäväsi. Silti kuulostat vilpittömältä halussasi muutokseen, ja toivon sinulle mielenkiintoista, antoisaa matkaa itseesi, vaikka se varmasti tulee olemaan kaikkea muuta kuin mukavaa ja helppoa. Palkinto odottaa kuitenkin sinua loppuelämäsi helpottumisena, ja kenties suhteesi lapseenkin hyötyisi terapiasta.
Kiitos tekstistäsi. En ole koskaan pahemmin lapsuuttani miettinyt, olen vain saanut sen kuvan että elämämme muuttui isäni kuollessa.
En itsekään ole tilanteeseeni tyytyväinen. Tuo että säälit minua tuntuu tietysti pahalta, mutta ymmärrän sen. Nyt on alkanut tuntumaan että ehkäpä elämässä on tärkeämpiä asioita kuin menestyminen ja ulkonäkö - silti en usko että tulen koskaan verkkareissa liikkumaan edes kotona.
Olet ilmiselvä narsisti. Ethän tässä kertonut niitä keinoja millä lailla haluat päästä niskan päälle, sieltä se pahuus ilmenee. Sekin miksi täällä kyselet on syy siihen selvä, että saisit puolustelemiseen tarvittavia tietoja. Jotta voisit itse alkaa vääntämään totuuden muuksi, ala vielä itkemään ja voivottelemaan niin se kruunaa koko jutun. Volise oikein ääneen. Se on selvä merkki narsismista ja jos sillä tavalla käyttäydyt niin veikkaanpa monen jo antaneen sinulle diagnoosin. Narsisti on OVELA ja sitä olet sinäkin. Haluat muka salakavalasti auttaa, mutta oikeasti ongit toisesta tietoja jotka voivat olla mielestäsi hyödyllisiä joskus, ainakin mehustaaksesi tarinoita paremmiksi kun istut keskipisteenä kertomassa "elämän viisauksiasi". Oletko huomannut, että todella monet myötäilevät mielipiteitäsi? Siihen on syynsä, sinusta näkee päällepäin, että saat nupissasi armottomat laakit, jos joku on toista mieltä. Se ei tule välttämättä heti vaan kun asiaa tarkemmin ajattelet. Olet niin inhottavan kuuloinen ihminen. Ihminen kehen en haluaisi tutustua. Narsisti on susi lammasten vaatteissa.
Tämä kieltämättä oli rankkaa kuultavaa - tottakai minusta tuntuu pahalta kun joku sanoo inhottavan kuuloiseksi ja ihmiseksi kehen ei haluaisi tutustua. Toki se herättää myös inhoa Sinua kohtaan. Huomaan kyllä itsekin että monet myötäilevät minua ja tavallaan se tuntuu hyvältä, tuntuu että olen saanut jotain aikaan. Mutta minusta he ovat enempi rakentavalla kannalla - minussa on jotain vikaa, mutta kykenen ehkäpä tekemään sille jotain sillä olen alkanut tiedostaa tätä vikaa. Diagnoosia en ole saanut - kaikki ne ovat tulleet lähinnä näiltä ihmisiltä joita olen "tuhonnut". Ja nyt täällä palstalla. Sinun ei sitä tarvitse uskoa mutta tällä hetkellä tarkoitusperäni ovat puhtaat - en halua että lapseni tai joku muu minulle läheinen henkilö joutuu kärsimään minun vuokseni inakaan samoissa mittasuhteissa kuin ennen. Siksi tarvitsisinkin oikeasti asiansa osaavan terapeutin joka näkisi lävitseni. Osaan kyllä puolustaa itseäni ihan muutoinkin, ei minun tarvitse mitään tietoja onkia. Pähkäilen tässä lähinnä sitä että olenko itse sen terapian tarpeessa että voisin kehittyä ihmisenä, vai maksanko turhasta jos sinne lähden.
Jatkan: Onnea matkaan, kannattaa tottakai hakea apua! Hyvällä mallilla on eteneminen, jos todella haluat parempaa ja selvyyden tilastasi.
Kiitos. Haluan sitä, koska tiedän että elämäni tulee olemaan helpompaa ja miellyttävämpää. Samalla pelkään sitä ja minua hirvittää kohdata oma itseni. Toivottavasti onnistun..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettet huomaa ongelmaa siinä, että "tuhoat" ihmisiä, jos he ovat tehneet mielestäsi väärin.
Miksi olisi olemassa yksi ainoa oikea totuus siitä, miten elämää tulisi elää? Miksi "väärin" eläviä tulisi rangaista?
Ihmisyyteen kuuluu inhimillisyys, ja se on sinulle punainen vaate? Haluat olla pyhimys, ja siksi et ketä arvostelua, koska saat vihjeen siitä ettet olekaan inihimillisyyden yläpuolella, vaan sinullakin on virheesi.
Minä nautin siitä, että joku ystäväni luottaa minuun niin paljon, että on valmis näyttämään heikkoutensa, virheensä ja epäonnistumisensa ja alhaiset puolensa itsestään. Otan sen luottamuksen kunnianosoituksena, ja teen kaikkeni, että voisin tukea ystäviäni elämän synkillä hetkillä, ja auttaa heitä sietämään omaa vajaavuuttaan ihmisenä. Olenhan itsekin ihminen enkä täydellinen. Olen myös armollinen itselleni, kun teen virheitä. Oletko sinä?
ettet huomaa ongelmaa siinä, että "tuhoat" ihmisiä, jos he ovat tehneet mielestäsi väärin.
Miksi olisi olemassa yksi ainoa oikea totuus siitä, miten elämää tulisi elää? Miksi "väärin" eläviä tulisi rangaista?
Ihmisyyteen kuuluu inhimillisyys, ja se on sinulle punainen vaate? Haluat olla pyhimys, ja siksi et ketä arvostelua, koska saat vihjeen siitä ettet olekaan inihimillisyyden yläpuolella, vaan sinullakin on virheesi.
Minä nautin siitä, että joku ystäväni luottaa minuun niin paljon, että on valmis näyttämään heikkoutensa, virheensä ja epäonnistumisensa ja alhaiset puolensa itsestään. Otan sen luottamuksen kunnianosoituksena, ja teen kaikkeni, että voisin tukea ystäviäni elämän synkillä hetkillä, ja auttaa heitä sietämään omaa vajaavuuttaan ihmisenä. Olenhan itsekin ihminen enkä täydellinen. Olen myös armollinen itselleni, kun teen virheitä. Oletko sinä?
Mielenkiintoinen näkökulma. Minulle on opetettu että valehtelu on väärin. En voi sietää valehtelijoita. En nyt tarkoita mitään "kivat kengät" valheita vaan siis laskelmoivia valheita. Pettämistä, siitä valehtelemista. Kuten sanoin, en voi ymmärtää ihmisiä jotka ajattelevat että "se mitä ei tiedä, ei satuta". Se totuus tulee aina jossain vaiheessa ilmi, ja en halua olla siinä tilassa että olen tiennyt mutten ole tehnyt mitään sen eteen. Se sotii arvomaailmaani vastaan. Ihminen, joka pettää tai on muutoin epärehellinen ei ole minulle minkään arvoinen ja hän mielestäni ansaitsee sen mitä hänelle teen.
Tiedän, ettei kovin moni kykene tällaiseen, ja varmaan siksi teen sitä. Tällä siis oikeutan tekoni. En minä ilman syytä kenellekään pahaa tee. Mutta sitten kun teen niin teen ja kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettet huomaa ongelmaa siinä, että "tuhoat" ihmisiä, jos he ovat tehneet mielestäsi väärin.
Miksi olisi olemassa yksi ainoa oikea totuus siitä, miten elämää tulisi elää? Miksi "väärin" eläviä tulisi rangaista?
Ihmisyyteen kuuluu inhimillisyys, ja se on sinulle punainen vaate? Haluat olla pyhimys, ja siksi et ketä arvostelua, koska saat vihjeen siitä ettet olekaan inihimillisyyden yläpuolella, vaan sinullakin on virheesi.
Minä nautin siitä, että joku ystäväni luottaa minuun niin paljon, että on valmis näyttämään heikkoutensa, virheensä ja epäonnistumisensa ja alhaiset puolensa itsestään. Otan sen luottamuksen kunnianosoituksena, ja teen kaikkeni, että voisin tukea ystäviäni elämän synkillä hetkillä, ja auttaa heitä sietämään omaa vajaavuuttaan ihmisenä. Olenhan itsekin ihminen enkä täydellinen. Olen myös armollinen itselleni, kun teen virheitä. Oletko sinä?
Mielenkiintoinen näkökulma. Minulle on opetettu että valehtelu on väärin. En voi sietää valehtelijoita. En nyt tarkoita mitään "kivat kengät" valheita vaan siis laskelmoivia valheita. Pettämistä, siitä valehtelemista. Kuten sanoin, en voi ymmärtää ihmisiä jotka ajattelevat että "se mitä ei tiedä, ei satuta". Se totuus tulee aina jossain vaiheessa ilmi, ja en halua olla siinä tilassa että olen tiennyt mutten ole tehnyt mitään sen eteen. Se sotii arvomaailmaani vastaan. Ihminen, joka pettää tai on muutoin epärehellinen ei ole minulle minkään arvoinen ja hän mielestäni ansaitsee sen mitä hänelle teen.
Tiedän, ettei kovin moni kykene tällaiseen, ja varmaan siksi teen sitä. Tällä siis oikeutan tekoni. En minä ilman syytä kenellekään pahaa tee. Mutta sitten kun teen niin teen ja kunnolla.
kun koet, että sinulla on oikeus valvoa asioiden oikeellisuutta. Ja sen nimissä tuhota. Onko se oikein?
Tuhoat kenties tuolla menolla oman lapsesikin, koska tulee takuulla aika, jolloin hän sinulle valehtelee. Se kuuluu ihmisyyteen. Vaikka se on väärin, niin hedelmällisempää on ottaa oppia virheistä, eikä tuhota virheen tehnyt. Sillä me kaikki teemme virheitä, harvoin pahuuttamme, useimmiten kykenemättömyyttämme tai ajattelemattomuuttamme.
Minusta toisen tuhoaminen on paljon vakavampi puute, kuin valehtelu. Olisiko sinun aika harkita uudelleen toimintaasi tässä kohtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi on kuuluisa?
Ei todellakaan ole eikä tule, ellei sitten itse jossain vaiheessa elämässään sitä halua.
Kaikenlisäksi lapseni on alle 2v.
Lapsesi on kuuluisa?
Mitä tämä tarkoittaa?
ettet huomaa ongelmaa siinä, että "tuhoat" ihmisiä, jos he ovat tehneet mielestäsi väärin.
Miksi olisi olemassa yksi ainoa oikea totuus siitä, miten elämää tulisi elää? Miksi "väärin" eläviä tulisi rangaista?
Ihmisyyteen kuuluu inhimillisyys, ja se on sinulle punainen vaate? Haluat olla pyhimys, ja siksi et ketä arvostelua, koska saat vihjeen siitä ettet olekaan inihimillisyyden yläpuolella, vaan sinullakin on virheesi.
Minä nautin siitä, että joku ystäväni luottaa minuun niin paljon, että on valmis näyttämään heikkoutensa, virheensä ja epäonnistumisensa ja alhaiset puolensa itsestään. Otan sen luottamuksen kunnianosoituksena, ja teen kaikkeni, että voisin tukea ystäviäni elämän synkillä hetkillä, ja auttaa heitä sietämään omaa vajaavuuttaan ihmisenä. Olenhan itsekin ihminen enkä täydellinen. Olen myös armollinen itselleni, kun teen virheitä. Oletko sinä?
Mielenkiintoinen näkökulma. Minulle on opetettu että valehtelu on väärin. En voi sietää valehtelijoita. En nyt tarkoita mitään "kivat kengät" valheita vaan siis laskelmoivia valheita. Pettämistä, siitä valehtelemista. Kuten sanoin, en voi ymmärtää ihmisiä jotka ajattelevat että "se mitä ei tiedä, ei satuta". Se totuus tulee aina jossain vaiheessa ilmi, ja en halua olla siinä tilassa että olen tiennyt mutten ole tehnyt mitään sen eteen. Se sotii arvomaailmaani vastaan. Ihminen, joka pettää tai on muutoin epärehellinen ei ole minulle minkään arvoinen ja hän mielestäni ansaitsee sen mitä hänelle teen.
Tiedän, ettei kovin moni kykene tällaiseen, ja varmaan siksi teen sitä. Tällä siis oikeutan tekoni. En minä ilman syytä kenellekään pahaa tee. Mutta sitten kun teen niin teen ja kunnolla.
kun koet, että sinulla on oikeus valvoa asioiden oikeellisuutta. Ja sen nimissä tuhota. Onko se oikein?
Tuhoat kenties tuolla menolla oman lapsesikin, koska tulee takuulla aika, jolloin hän sinulle valehtelee. Se kuuluu ihmisyyteen. Vaikka se on väärin, niin hedelmällisempää on ottaa oppia virheistä, eikä tuhota virheen tehnyt. Sillä me kaikki teemme virheitä, harvoin pahuuttamme, useimmiten kykenemättömyyttämme tai ajattelemattomuuttamme.
Minusta toisen tuhoaminen on paljon vakavampi puute, kuin valehtelu. Olisiko sinun aika harkita uudelleen toimintaasi tässä kohtaa?
Jos haluat kärjistää, niin kai se sitten pitää paikkaansa.
Tiedän itsekin tekeväni virheitä, mutta tahallinen laskelmointi ja tietoinen valehtelu on mielestäni pahempi synti kuin siitä rankaiseminen.
Tottakai tiedän että lapseni on tulossa minulle valehtelemaan. Kuten sanoin. En minä nyt mitään lapsia tai teinejä ota kynsiini. Se on ikään kuuluva juttu.
Tämä on nähtävästi arvomaailmakysymys.. En vain voi hyväksy valehtelua.
[
Tämä on nähtävästi arvomaailmakysymys.. En vain voi hyväksy valehtelua.
Jos me kaikki toimisimme niin, että kun emme hyväksy jotakin asiaa, rankaisisimme toisiamme. Olisipa maailma silloin hyvin ikävä paikka elää. On nimittäin paljon asioita, joita minkään en hyväksy, vaikka ymmärränkin miksi joku niin toimii. Ja vaikka en aina ymmärtäisikään, niin ei ole minun asiani rangaista. Sen tekee oikeuslaitos puolestamme. Ja moraalisesti luopiot saavat rangaistuksensa elämällä elämäänsä huonosti - pilkka osuu omaan nilkkaan ilman että minä puutun asiaan.
Niin kuin sinunkin nilkkaasi tämä käytöksesi. Sinulla ei ole sydänystäviä, ja olet menettänyt monia ihmisiä ja ajaudut helposti konflikteihin.
[
Tämä on nähtävästi arvomaailmakysymys.. En vain voi hyväksy valehtelua.Jos me kaikki toimisimme niin, että kun emme hyväksy jotakin asiaa, rankaisisimme toisiamme. Olisipa maailma silloin hyvin ikävä paikka elää. On nimittäin paljon asioita, joita minkään en hyväksy, vaikka ymmärränkin miksi joku niin toimii. Ja vaikka en aina ymmärtäisikään, niin ei ole minun asiani rangaista. Sen tekee oikeuslaitos puolestamme. Ja moraalisesti luopiot saavat rangaistuksensa elämällä elämäänsä huonosti - pilkka osuu omaan nilkkaan ilman että minä puutun asiaan.
Niin kuin sinunkin nilkkaasi tämä käytöksesi. Sinulla ei ole sydänystäviä, ja olet menettänyt monia ihmisiä ja ajaudut helposti konflikteihin.
Ymmärrän pointtisi. Ja siksipä sinä ehkä ymmärrät miksi haluan muutosta. Kuitenkin tämä vaatii minulta hirveästi ponnisteluja, ymmärrän sen nyt.
Sydänystäviä minulla ei mieheni, sisareni ja äitini lisäksi ole, seon totta. Olen menettänyt monia ihmisiä siksi että olen halunnut. Ehkä siksi en olekaan onnellinen, ehkä sittenkin tarvitsen ystävän?
Konflikteihin en kuitenkaan ajaudu helposti. Osaan keskustella asiallisesti, eikä minua haittaa jos joku on eri mieltä. Suutun harvoin, mutta kun suutun niin suutun kunnolla. Ja taannun lapseksi. Tai sitten aloitan sen kostoretken.
mutta myös epävakaan persoonallisuuden.
Alue: Aihe vapaa
Olet ilmiselvä narsisti. Ethän tässä kertonut niitä keinoja millä lailla haluat päästä niskan päälle, sieltä se pahuus ilmenee. Sekin miksi täällä kyselet on syy siihen selvä, että saisit puolustelemiseen tarvittavia tietoja.
Jotta voisit itse alkaa vääntämään totuuden muuksi, ala vielä itkemään ja voivottelemaan niin se kruunaa koko jutun. Volise oikein ääneen. Se on selvä merkki narsismista ja jos sillä tavalla käyttäydyt niin veikkaanpa monen jo antaneen sinulle diagnoosin.
Narsisti on OVELA ja sitä olet sinäkin. Haluat muka salakavalasti auttaa, mutta oikeasti ongit toisesta tietoja jotka voivat olla mielestäsi hyödyllisiä joskus, ainakin mehustaaksesi tarinoita paremmiksi kun istut keskipisteenä kertomassa "elämän viisauksiasi".
Oletko huomannut, että todella monet myötäilevät mielipiteitäsi? Siihen on syynsä, sinusta näkee päällepäin, että saat nupissasi armottomat laakit, jos joku on toista mieltä. Se ei tule välttämättä heti vaan kun asiaa tarkemmin ajattelet.
Olet niin inhottavan kuuloinen ihminen. Ihminen kehen en haluaisi tutustua.
Narsisti on susi lammasten vaatteissa.