Minäkö narsisti?

Nopeasti luettuna voisin sanoa olleeni itsekin jotakuinkin kaltaisesi vielä joitain vuosia sitten. Minulla oli itse itsestäni varsin epärealistinen (tai siltä se itsestäkin tuntui) kuva ja koin olevani kauniimpi, hoikempi, älykkäämpi, sosiaalisempi ja pidetympi kuin ihmiset keskimäärin. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin ahdistua tuosta omituisesta minä-kuvasta, koska kaiken sen menettämisen pelko alkoi kasvaa todella suureksi. Lopulta valitettavasti myöskin suhteellisen pitkän terapian tuloksena aloin ymmärtää, että oikeasti kaikki tuo ajatusmaailma oli täydellinen defenssi aivan pohjamudissaan makaavalle itsetunnolle:

Koin olevani kaunis ulkoa, mutta en koskaan pitänyt itseäni aidosti hyvänä ihmisenä. Koin olevani sosiaalinen, mutten koskaan ajatellut, että muut pitäisivät minusta ulkokuoren alta, vaan ainoastaan kauneuteni, fiksuuteni ja sosiaalisuuteni vuoksi. En siis uskonut kenenkään kykenevän pitää minusta, jos ajattelin itseni kasvottomaksi, ainoastaan kuoreni oli viehättävä ja pidetty. Ajattelin myös usein, että mieheni lähtee varmaan elämässään eteenpäin, kun kyllästyy minuun, koska en siis itsekään pitänyt itseäni kumppanuuden arvoisena. En ajatellut olevani hyvä ja miellyttävä kumppani edes omalle aviomiehelleni. Tuo ehkä kuvastaa suurimmassa määrin sen, mitä ajattelin itsestäni. En kokenut, että olen itse miehelleni sitä, mitä hänestä ajattelin: luotettava, miellyttävä, rakastettava, "työskentelyn arvoinen".

Lyhyesti kiteytettynä: Kun pitää itseään muita parempana, ei ajaudu läheisiin suhteisiin ihmisten kanssa ja tämä suojaa hylätyksi tulemiselta ja loukatuksi joutumiselta. Olin siis hyvä etäisissä suhteissa, mutten mieheni ja sisarusteni sekä vanhempieni (aivan kuten sinulla!) lisäksi omistanut yhtään ystävää. En muka niitä tarvinnut, mutta oikeasti en vaan voinut päästää ketään lähelleni. On helpompaa rikkoa kun rakentaa.

En tiedä koetko tätä yhtään tutun kuuloisena, mutta itse voisin kuvitella, että kaiken takana voisi sinullakin olla jotain tämän suuntaista. Terapian avulla olen uskaltanut jo vähän avata itseäni, mutta työtä se vaatii aivan järjettömät määrät ja välillä meinaa usko loppua. On kuitenkin helpottavaa pystyä asettamaan itsensä ihan tavalliseksi toisten rinnalle ja uskoa, että silti minusta pidetään. Muuttuminen on ollut niin pelottavaa, että olen saanut ajoittain paniikkikohtauksiakin, mutta kyllä tämäkin tulos jo silti palkitsee.

Tsemppiä ap tiellesi, mikä se sitten tuleekaan olemaan, koska helppo se ei joka tapauksessa voi olla.

että ap:lla on kyse juuri tästä! Itsellä vähän samankaltaisia kokemuksia ja eräs ystäväni on juuri tuollainen, halveksii kaikkia maailman ihmisiä ja pitää itseään parempana ja älykkäämpänä kaikki muut, hänellä vain ei ole ystäviä, kumppania eikä työtä. Se tietty johtuu hänen mielestään siitä että ihmiset on niin paskoja ja esim. epämoraalisempia kuin hän. Puheet ja teot ei kohtaa eikä hän edes tajua sitä. Narsisti hän ei varsinaisesti ole, välillä aina masentuu elämäntilanteestaan mutta sitten taas havahtuu, että hän on kuitenkin parempi kuin muut.

Ystäväsi jolla ei ole ystäviä? Muohahahaahha

että ap:lla on kyse juuri tästä! Itsellä vähän samankaltaisia kokemuksia ja eräs ystäväni on juuri tuollainen, halveksii kaikkia maailman ihmisiä ja pitää itseään parempana ja älykkäämpänä kaikki muut, hänellä vain ei ole ystäviä, kumppania eikä työtä. Se tietty johtuu hänen mielestään siitä että ihmiset on niin paskoja ja esim. epämoraalisempia kuin hän. Puheet ja teot ei kohtaa eikä hän edes tajua sitä. Narsisti hän ei varsinaisesti ole, välillä aina masentuu elämäntilanteestaan mutta sitten taas havahtuu, että hän on kuitenkin parempi kuin muut.

Tuollaisiahan narsistit juuri ovat. Kärsivät masennuksesta, eivät kykene kunnollisiin ihmissuhteisiin, sössivät työnsäkin monesti jne. Näissä keskusteluissa käy monesti ilmi, etteivät ihmiset tiedä juurikaan narsismista. He kuvittelevat narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän olevan jotain muuta kuin heikko ja säälittävä tyrkky, joka on harjoitellut koko elämänsä miten hurmata tai vakuuttaa ihmisiä halutessaan. Narsistin itsetunto on olematon, ei sellainen ihminen ole oikeasti mikään suuri, hieno ja mahtava. Jos onkin jollekin taholle, se on vain esitystä ja kulissia.

Ihmettelen myös miten jotkut viitsivät pitää "ystävänään" tai edes kaveripiirissään ihmistä, joka on tuollainen.

Koko narsismin käsite on kyllä nykyään niin sekava ja kärsinyt inflaation. Suunnilleen jokainen maallikko tuntuu tietävän niin hirveän hyvin mikä se narsisti on, ja jokaisella tuntuu lähipiirissä narsisteja olevan. Mitä ihmisten juttuja on kuunnellut niin moni niputtaa esim. epävakaan persoonan piirteet ja melkeinpä kaiken tietynlaisen itsekeskeisyyden ym narsismiksi. Narsismi tuntuu nykyään olevan sellainen yleiskäsite, ja se nähdään paljon laajempana käsitteenä kuin mitä se todellisuudessa on (jos mietitään diagnostisia kriteerejä).



Onhan se ihan hyväkin käsite, mutta minusta on vähän energian hukkaa väitellä siitä, onko jokin narsismia vai ei. Oleellisempaa on katsoa itse ongelmaa ja ongelman taakse.

Koko narsismin käsite on kyllä nykyään niin sekava ja kärsinyt inflaation. Suunnilleen jokainen maallikko tuntuu tietävän niin hirveän hyvin mikä se narsisti on, ja jokaisella tuntuu lähipiirissä narsisteja olevan. Mitä ihmisten juttuja on kuunnellut niin moni niputtaa esim. epävakaan persoonan piirteet ja melkeinpä kaiken tietynlaisen itsekeskeisyyden ym narsismiksi. Narsismi tuntuu nykyään olevan sellainen yleiskäsite, ja se nähdään paljon laajempana käsitteenä kuin mitä se todellisuudessa on (jos mietitään diagnostisia kriteerejä). Onhan se ihan hyväkin käsite, mutta minusta on vähän energian hukkaa väitellä siitä, onko jokin narsismia vai ei. Oleellisempaa on katsoa itse ongelmaa ja ongelman taakse.

et ole narsisti, olet vain kusipää! Vastenmielinen, epämiellyttävä, empatiakyvytön.

Miksi näitä ei poisteta.



Ap ei ole narsisti hän on vain pelkuri eikä uskalla ottaa vastuuta tunteistaan. Siksi hän käyttäytyy käänteisesti kaikkeen, joka ilmenee ilkeytenä ja pikkulikkamaisena käytöksenä.

Jonkun pitäisi herättää ap kaatamalla lounas hänen syliinsä. Siinä sitten näkisi miten pikkulikkamaiset reaktiot hänellä olisi.





T: 11cm mies

Tiedän itsekin tekeväni virheitä, mutta tahallinen laskelmointi ja tietoinen valehtelu on mielestäni pahempi synti kuin siitä rankaiseminen.

Ensinnäkin: etkö sitten itse laskelmoi, jos kerran pyrit tuhoamaan ihmisiä? Käsittääkseni sellaiseen vaaditaan aika paljon laskelmointia, toisin sanoen suunnitelmallisuutta ja valheellistakin käytöstä. Ellet sitten ihan suoraan päin naamaa kerro tuhoamistarkoitusperistäsi ja käyttäydy ikävästi näitä valehtelijoita kohtaan. Ei tuollainen viimeksikuvattu kuulosta narsistin toiminnalta. Narsisti tekee tihutöitä mairean naaman takana, tosin varmasti antaa myös välillä kuulua ihan pahuudenkin äänen, mutta usein tarkasti naamioiden.

Valehtelu ja juttujen värittäminen on narsistille arkipäivää, mutta tietysti voi pohtia voiko narsistikin "sotia epärehellisyyttä vastaan" valehtelemalla ja laskelmoimalla, ja oikeuttaa oman valehtelunsa vain sodaksi pahiksia vastaan.

Vaikeaa on ap:n diagnoosista sanoa sitä tai tätä, koska ensinnäkin, vaikka oikea narsistisesta ph:stä kärsivä ihminen kertoisikin itsestään, kertomushan olisi varmasti hyvin väritetty ja valheellinen, niinkuin narsistin jutut aina. Ei narsisti kykene näkemään ja katsomaan sitä kamaluuttaan avoimin ja rehellisin silmin. Hänellä on persoonallisuushäiriö, joka todennäköisesti tekee kaiken itsetutkiskelun sangen mahdottomaksi, saatika toiselle avautumisen. Narsistin mieli puolustaa viimeiseen saakka rakennettua valheellista suojapanssarimuuria, eikä noin vain voi avautua kertomaan kaikesta "totuutta".

Toisaalta ap voisi sen puoleen ollakin narsisti, että kuten sanottua, hän ei ole kertonut puoliakaan asioista, ja toisaalta, epäilen, että hänestä olisi jotenkin siistiä ja ihkudaata olla narsisti. Kuvataanhan narsistia usein hienoilla sanoilla, kuten hurmaava, kaunis, karismaattinen jne. Todennäköisesti moni narsisti haluaa juurikin olla sellainen erikoishenkilö. Tässäkin asiassa voi narsisti pönkittää itseään poimimalla rusinat pullasta. Jättäen huomiotta ne sanat, joissa kerrotaan, että narsisti on säälittävin kaikista ihmisolennoista, pelkkä kuori, etsiessään kumisevaan tyhjyyteensä sisältöä ja elinvoimaa oikeista, elävistä ihmisistä. Vähän kuin zombi.

Narsisti ei ikinä löydä itsestään ensimmäistäkään narsistista piirrettä. Sinussa on paljon narsistisia piirteitä, mutta et ole narsisti.

Oikea narsisti ei pysty miettimään asiaa ollenkaan.



Et siis ole täysiverinen narsu, mutta itsekäs, itseriittoinen kyllä. Ehken sinussa on myös jotain narsupiirteitä.



Hienoa kun pysähdyit ajattelemaan asiaa.

Suorastaan patologista. Oletko koskaan miettinyt, mistä se voisi johtua?



Vihamielisyyden voisi jotenkin ymmärtää, jos tämä "valehtelu" kohdistuisi sinuun. Mutta kun kyse on muista ihmisistä ja heidän välisistä asioistaan, jotka eivät oikeastaan kuulu sinulle lainkaan, tunteesi ja toimintasi on erikoislaatuista.



Kostoretkistäsi ei varmaankaan seuraa mitään hyvää. Voisiko olla, että motiivina ei suinkaan ole olla rehellinen ja suorapuheinen totuuden torvi, vaan taustalla on jotain aivan muuta? Tätä puolta ehkä kannattaisi miettiä mahdollisessa terapiassa.