Minkälainen ihminen heittää kollegoiden tuomat synttäriruusut kollegoiden silmille?

Tämä tarina vai se että iso osa tämän ketjun vastaajista pitää tuon kaltaista toimintaa aivan hyväksyttävänä ja oikeana. Surettaa.

Olin just laittanut kakun pöydälle, ihmisiä istui siinä ympärillä, laiteltiin lautasia ym. kun tämä rouva pelmahtaa paikalle, "enkös minä kieltänyt" -> ja nakkaa kakun viereiseen roskikseen!!!

Voi sitä tyttöparkaa! Varmaan kamala järkytys. Saisi kyllä pyytää tämä tampio anteeksi ja selittää, miksi toimi noin. Tytöllehän voi jäädä tuosta pitkäksi aikaa tosi kamala fiilis.. uskaltaako enää seuraavan kerran kukkasia tuoda kenellekään.



Vaikka olis sanottu, että ei muistamisia, niin pitäs silti käyttäytyä asiallisesti ja aikuismaisesti. Kaikki ei välttämättä tosiaan tiedä henkilön mieltymyksiä.

Ei kai kukaan noin käyttäydy kuin jossain äärimmäisessä hormonimyrskyssä? Mutta joo, varoitus tai puhuttelu on syytä tulla..

Jos uusi 'tyttö' ei ole henkilöstösihteeri, hänellä ei pitäisi olla mitään oikeutta ihmisten henkilötietoihin. Ja henkilöstösihteeri kyllä tietää sellaisten tietojen luottamuksellisuuden.



Teidän pitäisi varmaan varmistaa, että hän yksinkertaisuudessaan ymmärtää esimerkiksi että sairaslomatodistukset ovat luottamuksellisia, eikä kahvihuonejuoruja varten.

Ämmä (anteeksi ruma sana) oli ollut talossa 30 vuotta töissä, haettiin kukat, keitettiin kahvit, ostettiin lahja. Ystäväni, työkaverini valitsi kukat ajatuksella, sellaiset, jotka sopivat ämmän värimaailmaan, lahjan valitsimme kaikki yhdessä, kakku oli leipomosta. Ei tullut kahville, kukat ja lahjan jätti työpaikalle.



Ämmä oli ollut talossa liian kauan. Opetukseksi: vaihtakaa ajoittain työpaikkaa! Ämmä ei ehkä voinut, kukapa tuollaista ottaisi töihin. Niin veemäistä ämmää en ole ennen tavannut, tämä ei siis ollut ainoa asia, jossa nosti itsensä muiden yläpuolelle. Sairasta.

kuinka uusi, nuori sihteeri silmät kiiluen salaa plärää työntekijöiden henkilötietoja... saadakseen ostaa näille ruusuja syntymäpäivänä!!!



Nelonen, kommentillasi ei ollut mitään tekemistä aloituksen kanssa.

Meillä on tapana, että firmasta lähteville, itse irtisanoutuneille annetaan pieni läksiäislahja. Täällä oli aikoinaan töissä eräs riitaisena tunnettu naisihminen, joka vaihtoi sitten työpaikkaa suututtuaan siitä, ettei päässyt esimiesasemaan. Kollegat olivat kuitenkin järjestäneet läksiäiskahvit ja hankkineet lahjan. Hän heitti kakun roskiin ja lahjan (lasitavaraa) säpäleiksi lattialle. Eipä ole tullut tuota naista ikävä kenelläkään...

Ei tosiaankaan ole penkonut henkilötietoja, vaan saanut tietää asiasta muuten. Ja joo, anteeksi, hän ei ole tyttö, vaan nainen, 23-vuotias, vasta valmistunut AMK:sta ja tosi fiksu ja ihana.

Vaikka kuinka olisi tätimäistä, taidanpa kaapata hänet tänään iltapäiväkahville ja viedä jätskille ja kertoa, minkälaisiin alfamulkeroihin minä olen elämässäni törmännyt. Voidaan sitten yhdessä nauraa ja haistattaa pitkät katkeroituneille idiooteille.

Jos uusi 'tyttö' ei ole henkilöstösihteeri, hänellä ei pitäisi olla mitään oikeutta ihmisten henkilötietoihin.

Regina, Hymy jne saattaisi olla kiinnostuneita aikuisten saduista ja maksaakin niistä jotain.



Täältä et saa mitään korvausta, vaikka sepitelmä sinällään on ihan raikas.

Minä menisin hänen esimiehensä puheille ja kertoisin tapahtuneesta. Anteeksipyyntö sihteerille olisi välttämätön ja minusta voisi korvata kimpun hinnan. Nimittäin olisi voinut sen kimpun ottaa vastaan ja sanoa esim. " Viedään nämä kahvioon/ruokalaan/aulaan, en halua juhlistaa merkkipäivääni"



Älytöntä tuhlausta paiskoa kukkia lattialle

ja minusta voisi korvata kimpun hinnan.

Miten jossain virastossa voi olla selliasia töissä?

Ja tämä on iso yritys.

ja junia joka asemalle

raivostuttaa jos nimenomaan sanonut, ettei halua että muistetaan. Ylipäänsä tyhmä käytäntö antaa kukkapuska työpaikalla kun täyttää 50 tai 60. Ainakin nykyaikana kuin ihannoidaan nuoruutta, ei kukaan halua muistutusta ja kaikkien tietävän että on vanha köpö.

Miksi sitä ei haluta kertoa muille? En ymmärrä. Minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa kertoa milloin syntymäpäiväni on, jos joku on sitä kysynyt.

Vaikka kuinka olisi tätimäistä, taidanpa kaapata hänet tänään iltapäiväkahville ja viedä jätskille ja kertoa, minkälaisiin alfamulkeroihin minä olen elämässäni törmännyt. Voidaan sitten yhdessä nauraa ja haistattaa pitkät katkeroituneille idiooteille.

Ihanaa huolenpitoa kylläkin! Muistan, kun ekassa työpaikassani törmäsin heti kättelyssä kaameaan akkaan (joka kysyi heti kun olin esittäytynyt, kenen kanssa makaamalla olin saanut työn), ystäväöllisten vanhempien työkavereiden siipien suojaan pääseminen - tai oikeastaan vain se, että he ottivat mukaan ja juttelivat kuin järkevälle ihmiselle - oli ihanaa.

Mutta kun itsekin olen ollut samassa paikassa yli 20 vuotta ja nähnyt työelämää sitä ennenkin, niin tavallaan ymmärrän, että työvuosiin voi mahtua monenlaisia kokemuksia, jotka katkeroittavat mieltä.



Loppujen lopuksi tilanteen voisi ottaa huumorilla. Nuorelle naiselle kokemus on varmasti käsittämätön ja järkyttävä, mutta vanhana konkarina ajattelisin, että tapahtuupa kerrankin jotakin elävää ja vähän ennalta-arvaamatonta.



Nuorena itsekin tosiaan ihmettelin joidenkin vanhempien kollegoiden käytöstä toisinaan, mutta enää en ihmettele.

Sihteereillä tai muillakaan työntekijöillä ei ole mitään oikeutta henkilötietoihin. Synttärijuhliminen ei ole kelvollinen syy niiden hakemiseen. Onko kyse jostain pienestä putiikista, jossa ei tiedetä miten lain mukaan näissä asioissa pitää toimia? Tietenkään synttärisankarin käyttäytyminen ei ollut asiallista, mutta kaikki eivät halua juhlia ja nämä ovat sensitiivisiä asioita. Sikäli sihteeri ja muutkin voisivat ottaa tilanteesta opiksi. Nämä asiat pitää hoitaa korrektisti!

Jos uusi 'tyttö' ei ole henkilöstösihteeri, hänellä ei pitäisi olla mitään oikeutta ihmisten henkilötietoihin.

Tiukkis.

Jos on ollut talossa pitkään, yleensä syntymäpäivät on tiedossa aika hyvinkin.

Jos sinusta ap tuntuu sille että haluat häntä lohduttaa noin, niin tee se. Itse ainakin haluaisin purkaa tuolaisen tilanteen kunnolla sen jälkeen kun pahin järkytys on mennyt ohi.