Minkälainen ihminen heittää kollegoiden tuomat synttäriruusut kollegoiden silmille?
Ollaan tämmöinen keskisuuri virasto ja täällä on tapana, että kun pyöreitä vuosia täytetään, henkilölle viedään ruusuja tai muuta. Nyt sitten kävi niin, että meidän nuori, vasta-aloittanut sihteerimme ei ollut tajunnut, että jotkut ovat kieltäytyneet kaikista onnitteluista. Syy oli meidän muidenkin, unohdimme sanoa asiasta. Hän oli ajatellut tekevänsä hyvän työn ja toi kukkasia.
Juhlakalu (tekisi mieli sanoa, että juhlamulkku...) oli sitten ystävällisesti ottanut ja heittänyt kimpun sihteerin naamalle. Olen lohdutellut tyttöä tässä pitkin aamua. Satuin näkemään episodin. Jos tämä päivänsäde olisi minun alaiseni, hän saisi varoituksen. Ei noin vain käyttäydytä toimistossa. Taitaa varoitus napsahtaa kyllä muutenkin. Ei helvetti.
Kommentit (149)
Ne ei vain ole yleisiä juorunaiheita. Esim. asiakkaalle ei sanota että työkaveri on sairaslomalla vaan että hän ei ole tavoitettavissa tai paikalla. Meillä ei myöskään työhuoneen oviin saa laittaa 'sairaslappuja'.
Mitenköhän meidän toimistossa järjestettäisi poissaolijan työt jos sairausloman pituutta tai töiden lopettamisajankohtaa syystä tai toisesta ei kerrottaisi kelleen? Syytä ei tietenkään pidä mennä levittelemään. Kamalan herkkiä ihmiset ovat!
Oho, tämähän onkin herättänyt paljon keskustelua. Mielenkiintoista lukea asiasta erilaisia kantoja!
Meillä on sellainen vanha henkilökunnan kassa, josta tuollaiset rahat otetaan. Uusi sihteeri ei ole minun alaisiani ja minä en ole siis häntä perehdyttänytkään. Olen vain samalla osastolla.
Minun käsittääkseni häntä on perehdytetty kaikkiin olennaisiin hommiin, joita on siis todellakin muu kuin kukkien osto ja tämä on vain pieni osa duunista. Sitten on vain unohtunut sanoa, että se ja se ei sitten siedä merkkipäiviä ja vaikka se olisi sanottukin, eihän kaikkea perehdytystä voi muistaa.
Minä sain aloituksesta sellaisen käsityksen, että sihteeri toimi kukkien ostamisessa ja ojentamisessa ihan yksin? Jos te muut ette kerran missään vaiheessa ehtineet väliin kertomaan, että ei kyseiselle 'sankarille'.
Mutta jos näin oli, millä rahoilla sihteeri puketin osti? Ei varmastikaan omillaan.
Mikä tässä ei nyt täsmää?
Ne ei vain ole yleisiä juorunaiheita. Esim. asiakkaalle ei sanota että työkaveri on sairaslomalla vaan että hän ei ole tavoitettavissa tai paikalla. Meillä ei myöskään työhuoneen oviin saa laittaa 'sairaslappuja'.
Mitenköhän meidän toimistossa järjestettäisi poissaolijan työt jos sairausloman pituutta tai töiden lopettamisajankohtaa syystä tai toisesta ei kerrottaisi kelleen? Syytä ei tietenkään pidä mennä levittelemään. Kamalan herkkiä ihmiset ovat!
Vaikka se kuinka itkettäisi ja harmittaisi, niin niin se vain menee. JOs ei halua juoruja, kannattaa kertoa itse omista asioistaan sopivan avoimesti ja itse valitsemiaan faktoja. Ja silti juorutaan. Sellaisia ihmiset on.
haluaako hän että hänen syntymäpäiviään juhlitaan. Itse kokisin tuollaisen inhottavana ja en todellakaan haluaisi että minulle kukkia tms. tuotaisiin.
Itse kokisin tuollaisen inhottavana ja en todellakaan haluaisi että minulle kukkia tms. tuotaisiin.
Itse kokisin tuollaisen inhottavana ja en todellakaan haluaisi että minulle kukkia tms. tuotaisiin.
Palataan asiaan, kun oma 50v synttärinne on ajankohtainen. Harva haluaa niitä väkisinväännettyjä puheita, hurjaa yritystä juhlistaa tilannetta ja työkavereiden marinaa siitä, että "mikset tuonut laktoositonta kakkua".
Jos ei halua syntymäpäiväänsä muistettavan ja sanoo sen ääneen, niin missään terveellä, normaalilla työpaikalla ei ryhdytä väkisin sankaria juhlimaan. Kyllä työyhteisö on aika sairas, jos siellä ei kuunnella työntekijöiden toiveita henkilökohtaisten asioittensa yksityisyydestä.
Kummallinen työpaikka, jossa sihteeri ostaa kukkia, mutta esimies tai johtaja ei pidä puhetta. Osoittaa aika hyvin, että siellä ei työntekijää arvosteta lainkaan. Äärimmäisen noloa esimieheltä päästää tuollaista tapahtumaan ja sihteerille huomautuksen paikka. Työkavereiden kunnioittaminen on sitä, että ei nolata heitä julkisesti.
Muutama naapuri tuli silti onnittelemaan. Toivat kukkia ja lahjoja.
Tuttavaperheen isä ja äiti olivat noloja ja loukkaantuneita. Naapurit eivät vaivautuneet varmistamaan, tuliko sitä lakkia vai ei.
Kommentoin nyt minäkin tähän syntymäpäiväasiaan, kun olen ollut valtiolla töissä 20 vuotta. En ole tiennyt kollegoideni syntymäpäiviä ja syntymävuosia, elleivät ole itse vapaaehtoisesti kertoneet.
Joten en ymmärrä, minkä logiikan mukaan ne muka ovat kaikkien tiedossa. Ei ainakaan meidän toimistossamme ole.
Meiltä osa myös lähtee eläkkeelle hissuksiin, ilman että levittävät tietoa ympäriinsä. Jossakin kausitiedotteessa siitä sitten voi olla maininta.
Kauheaa, jos kohdalle sattuisi tuollainen duunikaveri, jolla pää niin omassa primadonnaperseessä, ettei kestä hyväntahtoista elettä kanssaihmiseltä.
Meilläpäin kukkienheittäjä saisi todella tiukan varoituksen ja pomo vaatisi anteeksipyyntöä loukatulle sihteerille.
Oikeasti; toisen ihmisen merkkipäivän muistaminen on joidenkin mielestä, siis ihan oikeasti, jotenkin kauheaa? WTF?? Toinen yrittää olla kiltti ja mukava ja piristää työilmapiiriä ja joku saatanan mulkero heittää kukat naamalle. Olen täysin sanaton.
Tyypiltä puuttuvat käytöstavat aivan totaalisesti. Sillä ei ole yhtään mitään merkitystä halusi hyypiö juhlistaa synttäreitään vai ei, toisen ihmisen kaunista elettä ei halveksuta tuolla tavalla missään tilanteessa! Tämä ei kuitenkaan näytä olevan täälläkään kaikille mikään selviö...
etta kirjoittajat on menneet ylioppilas- tai rippijuhlille tms ja on manailtu sita etta juhlakalu katsoo lahjaa halveksien, voi jopa mutista siita jotain. Ne on varmaan naiden lapsia jotka taalla vaahtoaa etta totta kai kukat voi heittaa antajan silmille jos niita ei halua.
Taytyy ihmisella sen verran olla kaytostapoja hallussa etta odottamaton/ei haluttu lahja tai kohteliaisuus otetaan hymyillen ja kiittaen vastaan, ja mutinat voi mutista sitten yksityisesti myohemmin. Edellisen kanssa samaa mielta etta olen aivan sanaton kun luen naita kommentteja.
Kauheaa, jos kohdalle sattuisi tuollainen duunikaveri, jolla pää niin omassa primadonnaperseessä, ettei kestä hyväntahtoista elettä kanssaihmiseltä. Meilläpäin kukkienheittäjä saisi todella tiukan varoituksen ja pomo vaatisi anteeksipyyntöä loukatulle sihteerille. Oikeasti; toisen ihmisen merkkipäivän muistaminen on joidenkin mielestä, siis ihan oikeasti, jotenkin kauheaa? WTF?? Toinen yrittää olla kiltti ja mukava ja piristää työilmapiiriä ja joku saatanan mulkero heittää kukat naamalle. Olen täysin sanaton. Tyypiltä puuttuvat käytöstavat aivan totaalisesti. Sillä ei ole yhtään mitään merkitystä halusi hyypiö juhlistaa synttäreitään vai ei, toisen ihmisen kaunista elettä ei halveksuta tuolla tavalla missään tilanteessa! Tämä ei kuitenkaan näytä olevan täälläkään kaikille mikään selviö...
Alkeellista kohteliaisuutta on ottaa huomioon toisen toiveet. Tässä tapauksessa kaikki tiesivät, että ei onnitteluja työyhteisöltä, joten aika outoa, että joku sihteeri menee omin päin kukkakauppaan. Yleensä työnyhteisössä sihteerin esimies kertoo, mitä tehdään, jos ko. työ ei ole perusjuttuja.
Minusta syntymäpäiväsankarin ei tarvitse ottaa vastaan julkista loukkausta. Pomon on aika vaikea antaa varoitusta asiassa, jossa varoituksen saajaa on kohdeltu väärin.
Meillä moinen sihteeri etsisi aika äkkiä uuden työpaikan. Kahvitunnilla hän jäisi melko yksin.
ihmistä ja hän ei halua, että häntä tervehditään? Sylkeekö hän päälleni vai tuleeko peräti nyrkistä?
Tämä ketju on niin sitä samaa kuin "ettekö ymmärrä, että en halua naapurinanne tervehtiä teitä - olen vain naapuri, en ystävänne?"
Voisivatko nämä sensuellat ihmiset järjestää vaikka jonkin järjestön ja käyttää rintanappia, jossa lukee: "Ei kohteliaisuutta osakseni, kiitos!"
Ihan oikeasti: mitä traumaattista ihmiselle on tapahtunut, jos ei halua häntä muistettavan syntymäpäivänä? Onko lapsuuden syntymäpäivät olleet liikaa? Vai onko salama iskenyt viimeksi juuri kun söi synttärikakkua? Muistuttaako syntymäpäivät omasta kuolevaisuudesta? Vai onko työ työtä vain, jos saa häivytettyä kaikki asiat persoonastaan? Onko todellakin liian sensitiivistä liikkua ääripäiden "persoonallinen siviiliminä ja neutri työminä" välillä?
Kaikki kukkien viskojat: lähettäkää kukat mulle!
Kuka tahansa kansalainen voi mennä kirjaamosta pyytämään vaikka kaikki työpaikkahakemukset nähtäväkseen. Myös virastossa työskentelevällä on tämä oikeus. Viranhaku on julkista kaikin puolin.
Ja suuri enemmistö ei todellakaan halua juhlistaa niitä 50- ja 60-vuotispäiviään työpaikalla. Ei vaikka työnantaja maksaisi tarjoilut. Musta se kertoo enemmänkin työhyvinvoinnista suomen työpaikoilla
Ap. kysyi minkälainen ihminen kieltäytyy ottamasta vastaan kukkia joista on etukäteen kieltäytynyt. Sanoisin että työopaikkakiusattu, työpaikan syntipukki.
Kurja tilanne sihteerille, kun ammattitaidoton perehdytys ja työhönopastus on hänelle annettu.
Kauheaa, jos kohdalle sattuisi tuollainen duunikaveri, jolla pää niin omassa primadonnaperseessä, ettei kestä hyväntahtoista elettä kanssaihmiseltä. Meilläpäin kukkienheittäjä saisi todella tiukan varoituksen ja pomo vaatisi anteeksipyyntöä loukatulle sihteerille. Oikeasti; toisen ihmisen merkkipäivän muistaminen on joidenkin mielestä, siis ihan oikeasti, jotenkin kauheaa? WTF?? Toinen yrittää olla kiltti ja mukava ja piristää työilmapiiriä ja joku saatanan mulkero heittää kukat naamalle. Olen täysin sanaton. Tyypiltä puuttuvat käytöstavat aivan totaalisesti. Sillä ei ole yhtään mitään merkitystä halusi hyypiö juhlistaa synttäreitään vai ei, toisen ihmisen kaunista elettä ei halveksuta tuolla tavalla missään tilanteessa! Tämä ei kuitenkaan näytä olevan täälläkään kaikille mikään selviö...
Vai annatko lapsen nakata mummin kutomat villasukat mummon naamalle, kun ei lapsi missään nimessä toivonut villasukkia?
SAIRASTA, miten olemattomat käytöstavat joillain on! Miten täällä voidaan edes kuvitella, että olisi mitään muuta vaihtoehtoa, kuin kiittää kauniisti ja niellä se primadonnakiukku ihan hiljaa omaan persiiseensä, jonne se kuuluukin. Opetelkaa ihan ne käytöstapojen alkeet, ennenkuin vastaatte tähän ketjuun.
Edelleen sanaton.
Kauheaa, jos kohdalle sattuisi tuollainen duunikaveri, jolla pää niin omassa primadonnaperseessä, ettei kestä hyväntahtoista elettä kanssaihmiseltä. Meilläpäin kukkienheittäjä saisi todella tiukan varoituksen ja pomo vaatisi anteeksipyyntöä loukatulle sihteerille. Oikeasti; toisen ihmisen merkkipäivän muistaminen on joidenkin mielestä, siis ihan oikeasti, jotenkin kauheaa? WTF?? Toinen yrittää olla kiltti ja mukava ja piristää työilmapiiriä ja joku saatanan mulkero heittää kukat naamalle. Olen täysin sanaton. Tyypiltä puuttuvat käytöstavat aivan totaalisesti. Sillä ei ole yhtään mitään merkitystä halusi hyypiö juhlistaa synttäreitään vai ei, toisen ihmisen kaunista elettä ei halveksuta tuolla tavalla missään tilanteessa! Tämä ei kuitenkaan näytä olevan täälläkään kaikille mikään selviö...
Alkeellista kohteliaisuutta on ottaa huomioon toisen toiveet. Tässä tapauksessa kaikki tiesivät, että ei onnitteluja työyhteisöltä, joten aika outoa, että joku sihteeri menee omin päin kukkakauppaan. Yleensä työnyhteisössä sihteerin esimies kertoo, mitä tehdään, jos ko. työ ei ole perusjuttuja. Minusta syntymäpäiväsankarin ei tarvitse ottaa vastaan julkista loukkausta. Pomon on aika vaikea antaa varoitusta asiassa, jossa varoituksen saajaa on kohdeltu väärin. Meillä moinen sihteeri etsisi aika äkkiä uuden työpaikan. Kahvitunnilla hän jäisi melko yksin.
kuin syntymäpäivinä (joulu, pääsiäinen, nimipäivä, ystävänpäivä, arkipäivä, "olet kiva työkaveri"-päivä?
Entä hautajaispäivänä? Vai onko sekin liian sensitiivinen asia jaettavaksi? Mietin vain, jos sattuu työpaikalla kupsahtamaan, pitääkö HR-ihmiset hälyttää ensin paikalla estämään tiedon leviämisen työkavereille?
Joissa on tyyppejä, joiden mielestä on järkyttävä loukkaus muistaa jotakin hänen syntymäpäivänään ja joissa ihmiset eivät osaa ihan alkeellisia käytöstapoja (lahjan tuojaa KIITETÄÄN AINA, mitään tekosyytä ei ole olemassakaan jättää kiittämättä. No ehkä joku mielenterveysongelma tai paha kiusaamistapaus).
Tiedän sitten tulevaisuudessa välttää näitä paikkoja kuin ruttoa. Oma ajatusmaailma ja vanhempieni opettamat käytöstavat ovat jokseenkin eri planeetalta.
Ja kyllä muutenkin hämmästelen henkilön motiiveja, joka haluaa lukea työkavereidensa työhakemuksia. Ei taida olla oikeita töitä tehtävänä.
Kuka tahansa kansalainen voi mennä kirjaamosta pyytämään vaikka kaikki työpaikkahakemukset nähtäväkseen. Myös virastossa työskentelevällä on tämä oikeus. Viranhaku on julkista kaikin puolin.
ettei ole töissä naisvaltaisella alalla. Koko tämä ketju on aivan käsittämätön.
Meillä moinen sihteeri etsisi aika äkkiä uuden työpaikan. Kahvitunnilla hän jäisi melko yksin.