Lue keskustelun säännöt.
5-vuotiaan käytöstavat
16.08.2010 |
Kuinka paljon voi mielestäsi odottaa 5-vuotiaan lapsen käytökseltä?
Luonamme käy silloin tällöin 5-vuotias poika viikonloppujaan viettämässä, ja joka kerta hämmästyn käytöstapojen puutetta ja yleistä kurittomuutta. Olen yrittänyt hienovaraisesti neuvoa ja huomautella, mutta mikään ei oikein auta.
En oikein tiedä mikä on normaalia ja mikä ei. Lapsi ei vahingossakaan kiitä, ryntäilee päättömästi kielloista huolimatta ruokakaupassa, ei noudata pelien sääntöjä, haukkuu valmistamaani ruokaa ja kieltäytyy syömästä - jonka jälkeen on vonkumassa välipaloja, koskee toisten tavaroihin kielloista huolimatta jne.
Mitä siis tilanteessa pitäisi tehdä ja mitä voi tuon ikäisen jo vaatia osaavan? Omat lapseni ovat jo pidempään hallinneet esimerkiksi ruokapöydässä tarpeelliset käytöstavat: kohteliaan pyytämisen, kiittämisen, pyytävät luvan poistua pöydästä jos eivät jaksa odottaa muita, eivät koskaan hauku ruokaa, eivät huuda ja määräile vaan odottavat suunvuoroa. Olen ehkä tottunut liian helppoihin lapsiin, joten neuvot tulevat tarpeeseen!
Kommentit (9)
jos ei noudata, samantien jonkinlainen kurinpalautus. Jos ei arvosta ruokaa -> syömättä loppupäivä. Kyllä 5-vuotiaana tuon verran pitää osata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tällähtekellä mm. lautapelien sääntöjen noudattaminen on kovin kovin vaikeaa... yrittää keksiä aina omia sääntöjä. Kova tarve olla aina eka ja malttamaton. Osaa toki käytöstavat mutta olen huomannut että nyt on joku malttamattomuuskausi ja minä itse ja paras ja voittamaton ja minulle ei satu mitään vaihe on päällä.
Ruuasta osaa marista ja haluaisi todellakin syödä päivittäin vain muusia ja nakkeja jne. Eli kokeilee jatkuvasti rajoja. On toki ihana ja fiksu kun sille päälle sattuu ja keksii kovasti tarinoita ja selityksiä kaikenlaisille kommelluksille ja käyttäytymiselle.
Selkeät rajat, ohjausta ja jankutusta ja kehuja... niillä meillä mennään tätä vaihetta eteenpäin.
stressaantunut ja epävarma omasta olostaan. Epävarmuus sitten purkautuu tietynlaisena levottomuutena. Voisitko yrittää ensin löytää syytä itsestäsi/omasta perheestäsi/kotinne ilmapiiristä pojan levottomuuteen? 5 v on vielä kovin pieni, potee ehkä koti-ikävää (normaalia 5 v:lle), kaipaa tutumpia ihmisiä ympärilleen, ja levottomouudella oireilee tätä.
mutta suurelta osin kyse on todennäköisesti myös siitä, että kotona käytöstapoja ei juuri vaadita. Esimerkiksi juuri tuossa ruokailussa on usein käynyt ilmi, että kotona eletään pitkälti ranskalaisten ja valmislihapullien voimin, aamupalaksi syödään suklaamuroja ym. joten tavallinen ruoka ei yksinkertaisesti maistu, aamupuurosta puhumattakaan.
Mitä siis käytännössä pitäisi tehdä? Miten voin muutta itseäni/perhettäni/kotini ilmapiiriä sellaiseksi, että lapsi ei olisi niin levoton? Annanko vain periksi? Omille lapsillekaan tämä ei ole kovin helppoa, sillä he ovat vielä sen verran pieniä myös, että eivät ymmärrä miksi yhdeltä lapselta ei vaadita lähellekään samantasoista käytöstä ja sääntöjen noudattamista kuin heiltä. Haluan kovasti auttaa lasta sopeutumaan meidän arkeemme, mutta mikä olisi käytännössä paras tapa?
stressaantunut ja epävarma omasta olostaan. Epävarmuus sitten purkautuu tietynlaisena levottomuutena. Voisitko yrittää ensin löytää syytä itsestäsi/omasta perheestäsi/kotinne ilmapiiristä pojan levottomuuteen? 5 v on vielä kovin pieni, potee ehkä koti-ikävää (normaalia 5 v:lle), kaipaa tutumpia ihmisiä ympärilleen, ja levottomouudella oireilee tätä.
Jos meille tullaan kylään, niin nuo pitää osata. Ei tartte sitten tulla, jos meno ei miellytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku käyttäytyy väärin niin se ei oikeuta heitä tekemään niin. En tiedä, onko tästä sinun tapauksessasi apua.
Jos vieras lapsi käyttäytyy oudosti, ei häntä varmasti kertapelillä saa käytöstään muuttamaan. Pidätkö tästä lapsesta vai koetko hänet taakaksi?
Jos koet taakaksi, niin voisit olla ottamatta häntä kylään. 5v. on kuitenkin niin pieni että olisi hänelle varmaan kamalaa jos sisimmässäsi inhoaisit lasta mutta väkisin pitäisit häntä luonasi. On varmaan helpompi löytää oikeanlainen tapa ratkaista asia siinä tapauksessa että pitää kyseisestä ihmistaimesta kuin että inhoaa tätä.
Mielestäni käytöstavat eivät kerro kaikkea. Monesti kun täällä av.lla kerrotaan että "lapseni osaa normaalit käytöstavat,. kiittää yms." tulee mieleen että ei se ole koko elämä. Olen läheisesti ollut tekemisissä semmoisen perheen kanssa jossa kyllä osattiin kiittää ja kumartaa mutta sisarukset suorastaan pahoinpitelivät toisiaan kun aikuiset eivät nähneet. Lisäksi aikuiset käyttäytyivät lapsivieraita kohtaan todella alentuvasti. Jos myös omia vieraitaan kohtaan.
Mielestäni käytöstavat eivät kerro kaikkea. Monesti kun täällä av.lla kerrotaan että "lapseni osaa normaalit käytöstavat,. kiittää yms." tulee mieleen että ei se ole koko elämä. Olen läheisesti ollut tekemisissä semmoisen perheen kanssa jossa kyllä osattiin kiittää ja kumartaa mutta sisarukset suorastaan pahoinpitelivät toisiaan kun aikuiset eivät nähneet. Lisäksi aikuiset käyttäytyivät lapsivieraita kohtaan todella alentuvasti. Jos myös omia vieraitaan kohtaan.
Ehkäpä tällainen poikkeustapaus ei liity itse aiheeseen mitenkään. Kyllä se käytöstapojen hallitseminen yleensä on merkki siitä, että pärjää elämän muillakin osa-alueilla todennäköisemmin kuin siitä, että hakkaa sisaruksiaan silmän välttäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinä voit "kasvattaa" ihan omien tapojesi mukaan. Minä kyllä kiellän, komennan, neuvon, kehun jne. meillä vieraana olevia lapsia siinä missä omiakin, näin siis jos vanhemmat eivät ole paikalla. Ja sanon kyllä vaikka vanhemmat olisi vieressäkin, jos eivät itse kiellä.
Esim. jos lapset leikkii ja menee hyppimään sängylle, vanhemmat ei kiellä, niin minä kerron, että meillä ei hypitä sängyillä, koska ne ovat nukkumista varten.
Kyllä toistenkin lapsia saa kasvattaa, ja varsinkin kun ollaan omassa kodissa.
Ehkä tämä minulle on toisaalta niin arkipäivää, että ojennan ihan surutta omien lasten kavereitakin tarpeen vaatiessa, koska olen pph, ja tottunut ohjaamaan myös vieraita lapsia :D
meidän 4-vuotias aina välillä testailee rajojaan noissa samoissa asioissa. Esim. osaa kiittää mutta silloin tällöin pitää muistuttaa, kaupassa välillä ryntäilee ja sitten pitää muistuttaa, että kauppaan ei pääse, jos ei osaa käyttäytyä, eli vie lapsi pois ja jatka kauppareissua toisella kertaa. Meillä on tehonnut jo pelkkä uhkauskin, kun kerran keskeytin reissun enkä päästänyt mukaan. Pelien säännöt ovat meidän 4-vuotiaalla täysin hukassa, siihen ei auta mikään. Uskon kyseessä olevan kypsymisen eli ei vielä ole tarpeeksi kypsä useimpiin peleihin, koska haluaa koko ajan sooloilla ja kehitellä omia sääntöjä. Annan toisten lasten pelata ja tämä yksi saa pelata esim. minun kanssani omilla säännöillä mutta ei saa sotkea muiden peliä. Tuo ruoan haukkuminen on aivan uusi asia meillä ja tullut luultavasti päiväkodista, koska tähän saakka poika on syönyt aivan kaikkea ja yleensä vielä kehunut, miten hyvää ruokaa äiti tekee. Olen nyt pari kertaa todennut, että ei tarvitse syödä mutta seuraava ruoka on vasta klo se ja se ja että mitään välipaloja ei saa, ja yleensä on syönyt kiltisti (meillä ei ole pakko syödä kaikkea, maistettava toki on ja syötävä lautaselta jotain esim. salaatin, jos ei ruoka kelpaa).
Mielestäni voit aivan hyvin kieltää tiukemminkin, jos riehuu, kiukuttelee tai koskee tavaroihin, joihin ei saisi. Hienovaraisuus ei oikein toimi noiden lasten kohdalla. Säännöt ovat sääntöjä ja luultavasti tuo 5-vuotias vain testailee, mitä kaikkea saa tehdä kylässä, jos esim. kotona on tiukka kuri. Tai sitten kotona saa päättää aina kaikesta, jolloin on ihan hyväkin lapsen huomata, että näin ei muualla toimita. Jos lapsi on päiväkodissa, testailee vain teitä, sillä siellä on kyllä tarkat säännöt. Silloin toimii vain jämäkkä ja johdonmukainen ote. Meillä ei näin tehdä. JOs tekee vaikka kielletään, seuraa tämä ja tämä. Ja sitten pidätte kiinni seurauksista. Älä anna lapsen pomottaa vain, koska on teillä kylässä.