Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä, jos lapsi haluaa muuttaa isän luo?
03.08.2009 |
Tuli vaan tällainen mieleen. Siis toki tiedän, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin jne, mutta kun olen niin kiintynyt tyttööni, että ajatus kauhistuttaa ja surettaa jo nyt, vaikkei tällaisesta ole ollut puhettakaan.
Tyttö on 10-vuotias, eikä isäänsä ole kovin erikoiset välit, enemmän kaverilliset. Isovanhemmat ovat tärkeämmät, sinne tyttö menee mieluummin. Isä käy sitten siellä tyttöä katsomassa, jos käy.
Mutta entäs jos tyttö päättääkin murkkuna vaikean hetken tullen, että haluaakin muuttaa isälleen? Isällä ja uudella naisystävällään on hieno omakotitalo maalla, paljon rahaa ja naisystävän kaksi lasta, jotka ovat lapseni kanssa samanikäisiä.
Minä taasen en ole rikas ja asumme kerrostalossa huonomaineisessa lähiössä. Parisuhdetta ei ole. Lapsella ja minulla on kuitenkin tosi läheiset ja lämpimät välit, kaikki on perushyvin. Lapsella ei ole materiasta ja muusta kivasta, esim. matkoista puutetta.
Ja entäs jos isä ei halua lasta luoksensa? Yhteishuoltajuuteenkaan ei ole suostunut, vaikka olen ehdottanut. Miten selitän lapselle? Onko yleistäkin, että lapsi haluaa yht'äkkiä muuttaakin toisen vanhempansa luo?
Tällaisia miettii onneton mamma, joka rakastaa omaa muruaan ihan liikaa ):
Kommentit (10)
sananlaskuja. Tähän sopii tämä: Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitä voin ja
viisautta erottaa nämä toisistaan.
Nyt tarvitset tuota ensimmäistä ja viimeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ihan varmana lapsi jossain vaiheessa murrosikäisenä tulee kiukkuisena huutamaan minä muutan isälle:) Itse tein sitä ainakin paljon teininä. ikinä en kylläkään tosissani ollut(tai olin sen hetken kun huusin) kunnes tajusin että eihän se elämä sen auvoisempaa siellä isän luona olisi kyllä se arki vastaan tulisi.
jos tollaisia puheita joskus tulisi juttelisin lapseni kanssa rauhassa asiasta.
Mä uskon että sun tilanteessa sillaista ei kummminkaan tule että lapsi tosissaan haluisi isälleen muuttaa jos noin vähän ovat tekemisissää ja sinulla lämpivät välit lapseen.
jos kiukuspäissään lapsi sillaista sanoisi en edes tosisaan asiaa ottaisi.
loppupeleissä päätös asiasta on kumminkin sinun. lapsen mielipidettä voi kysyä yli 12 vuotiaana mutta päätöstä asiaan hän ei voi tehdä.
ei ne teinit lähde minnekkään vaikka uhittelevat.
Minulla on kaksi tytärtä murrosiän myrskyissä ovat lähdössä välillä mutta se on vain sanan säilää. Meilläkin isä on rikkaampi kuin äiti.
Riidan tullen sitä saa kuulla kaikenlaista. Riidan mentyä ovat lauhkeita kuin lampaat ja tosi pahoillaan sanoistaan ja pyytävät anteeksi.
Meillä on myös hyvät läheiset ja lämpimät välit ja paljon rakkautta.
Muistaa täytyy että lapset ovat lainaa ja jossain vaiheessa lentävät pesästä niin kuin kuuluukin, ei saa ripustautua lapseen. On annettava tilaa kasvuun.
"Mä muutan faijalle!" -korttia teini-iässä vilautellut :) Koskaan en ollut tosissani. Vaikka isä oli varakkaampi kuin äiti, niin tasan tarkkaan siellä oleminen olisi ollut helvettiä. Ei se raha ja hieno talo ole riittäviä syitä - teinikin sen tajuaa.
Tyttö silloin 11 (nyt jo 12v). Eronnut olen lapsen isästä jo vuosia sitten, tyttö oli ihan pieni, eikä suhde isään ole koskaan sen jälkeen ollut arkisuhde, vaan lapsi tapaa isäänsä n. kerran kuussa. Isällä on uusi perhe, jossa kaikenlaisia ongelmia, eikä puhettakaan, että tyttö voisi isän luokse muuttaa. Lapsi ymmärtää nyt tämän, pitkien keskustelujen jälkeen. Lopulta sain puhuttua isällekin niin, että suostui sanomaan tytölle ääneen, että se ei onnistu (aiemmin oli puhunut vain ympäripyöreästi että katsotaan nyt, minkä vuoksi tyttö kuvitteli sen onnistuvan). Nyt on tämän asian osalta tilanne onneksi rauhoittunut, mutta tulee varmaan vielä eteen.
Mutta älä murehdi turhaan, vaan käsittele asia sitten kun se on ajankohtainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tapauksessamme lapsen isä on sanonut minulle siitä asti, kun tämä isän luo muuttaminen tuli ekan kerran esiin, että se ei onnistu. Siis minä eli äiti olisin kunnon keksustelujen jälkeen saattanut antaa tytölle mahdollisuuden kokeilla, mutta isä ei halua/voi. Mutta ei voinut kertoa sitä itse lapselle pitkään aikaan...
kun huoltajuus- ja lähivanhemmuusasioista päätetään. 12-vuotiaalla ei TODELLAKAAN ole oikeutta päättää asuinpaikastaan kuten ei alaikäisellä ole muutenkaan sananvaltaa perheen asumisasioihin ynnä muihin kasvatusasioihinsa. Niistä päättävät vanhemmat eli lapsen huoltajat.
Jos lapsesi joku päivä kiukunpuuskissaan oikeasti päättäisi haluta isänsä luokse asumaan (joo, ja yleensä tätä korttia vaan heilutellaan uhkana, ei tosiaan olla tosissaan. Lapsesi kiintymyssuhde, koti, kaverit ja koulu ovat luonasi. Harva teini haluaa irroittautua näiltä juurilta, vaihtaa koulua ja muuttaa maalle!), sinä ja ex-miehesi tekisitte tästä päätöksen, ei lapsi.
Kuulostaa ensinnäkin siltä, ettei ex-miehesi mitenkään riemuissaan olisi ryhtymässä lapsen (saati sitten vaikean murkkuikäisen) lähivanhemmaksi ja ensisijaiseksi huoltajaksi, kun ei kerran paljoa tätä tapaa nykyäänkään, joten oletan, että hänkin siinä tilanteessa olisi sinun puolellasi ja te molemmat tekisitte päätöksen lapsen jäämisestä sinun luoksesi.
Toiseksikin, jos vaikka mieskin haluaisi ko. tilanteessa lapsen luokseen asumaan, ei sinun tarvitsisi tähän suostua, ja loppukädessä päätöksen asumisesta ratkaisisi silloin käräjäoikeus.
Luulenpa, että suurin osa oikeusistuimista ratkaisisi asian äidin hyväksi, jos kerran lapsi on äitinsä luona koko lapsuutensa kasvanut ja tapaamiset isän kanssa ovat olleet satunnaisia. - Eihän lapsella ole silloin läheskään samanlaista lapsi-vanhempi-kiintymyssuhdetta isänsä kanssa, eikä isällä tietoa lapsen individuaalisesta luonteesta, tarpeista jne...Tarkoitan, ettei kasvatussuhde ole päässyt koskaan kehittymään samoin kuin sinulla ja lapsella.
Mikään oikeusistuin ei revi kiukuttelevaa nuorta juuriltaan ja ensisijaisen kasvattajansa vaikutuspiiristä "vieraan" isähahmon kasvatettavaksi vain, koska teini haluaa uhota äidilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska etä-isä ei pidä juuri mitään kuria ja tapaamiset on lintsiä, korkeasaarta.. lapsi varmaan luule että arkikin olisi sitten yhtä huvipuistopäivää
Isä ei tee sitä eikä tätä nilli nilli nillitystä, laissa määritelty, 12 vuotta täyttånyt lapsi saa itse päättää missä asuu. Asia voidaan käräjille viedä, mutta lapsen sana on vahvin näissä. Miksiköhän teistä on tullut yyhoita, juurisyytä ajatella kenties ja miksi teillä on tällänen isien-haukkumis palsta? Huonon elämänne jatkoa vaan teille! Me kaikki isät emme ole paskoja!!!
se ole niin että 12v saa päättää kumman vanhemman luona haluaa asua, muutoin asuu huoltajansa luona.