Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tukistin taas 2v 4kk tyttöä ja huusin kuin raivohullu,
18.04.2006 |
vaikka vastustan fyysistä väkivaltaa. En pysty hallitsemaan itseäni. Olen maailman hirvein äiti, enkä todellakaan ansaitse ihania lapsiani. Syy tuohon raivoamiseen oli se, että nuorempi, 8 kk, ei käynyt millään nukkumaan ja oli huutanut sängyssä tunnin. Jätin vanhemman syömään puuroaan mennäkseni sadannen kerran rauhoittelemaan pienempää. Tällä välin tyttö levitti puuron pitkin pöytää ja työnsi mukin puurokulhoon. En taas ehtinyt edes ajatella, saati stten muistaa, että kyse on pienestä lapsesta. Hermot on koko ajan kuin viulun kiele, ja nyt vielä morkkis ja itsesyytökset päälle. Miksen minä voi ola sellainen iloinen ja aurinkoinen äiti, joita varmaan jossain on? Miksi aina hermostun, vaikka kuinka päätän etten?
Kommentit (100)
Ja kyllä, lapsi osaa korjata lelujaan, mutta kun ei korjaa! Erityislasta saat vaikka viikon käskeä jotain tekemään ja sehän ei tee,jos niin on päättänyt!!!
Olemme mm. kerran jättäneet keskelle järven jäätä makaamaan ja huutamaan (tietysti niin, että itse seurasimme tilannetta metsän reunasta kauempaa), eikä sieltä pois tullut!!!!!!!!!!!!!! Meidän oli pakko hakea, olisi varmaan huutanut itsensä tukehduksiin ja kylmettynyt!
Se nimittäin on ihan sama mitä meillä sanotaan tai tehdään tai millä uhataan, kun lapsi on päättänyt, että ei jotain tee, NIIN EI KERTAKAIKKIAAN TEE! Siinä on turha neuvoa, että käske korjaamaan lelut tms. Ja itse en voi istua rauhottumaan, koska heti tapahtuu lisää vahinkoa!! Yrittäkää edes ymmärtää, vaikka ette voikaan tajuta!
t. 98
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole puhunut erityislapsista mitään. En ole lukenut pitkää ketjua kokonaan, joten en tiedä kellä on erityinen ja kellä vähemmän erityinen lapsi. En myöskään tarkoittanut, että kaikkien lapset rauhoittuisivat kuten omani. Pointti oli se, että tilanne todellakin karkaa helposti käsistä jos ei itse osaa rauhoittua.
Turhaan minulle kiivastut, tässä jokainen puhuu aiheesta omasta näkökulmastaan.
Ja anteeksi, jos vaikutin sinulle kiivastuneelta. Tämä johtuu vain siitä, kun normaalien? lasten vanhemmat eivät kertakaikkiaan tunnu tajuavan,mitä on elo erityislapsen kanssa!
Lähinnä vastaukseni lähti siitä, kun sanoit, että uhmaansa huutava lapsi ei karkaa mihinkään! Kyllä se vaan karkaa - meillä! En voi muuta kun juosta perässä ja olla kieltämässä! Ja siinä kun päivän mittaan kymmenet kerrat väännät näitä asioita -ilman että ehtisi rauhoittumaankaan missään välissä - niin jaksaminen on aika loppu usein!
Ja silloin juuri toisten tuollaiset " viisaat" neuvot ovat ihan punainen vaate. Voisin sanoa, että meille saa tulla kokeilemaan tätä kurinpitoa. Morkkis on aivan kamala kun olen huutanut lapsille tai jopa sitten joskus tukistanutkin, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ja vaikka kuinka vannon, ettei se enää toistu, niin onpa vaan toistunut.
Olen tullut siihen tulokseen, että olen normaali äiti, en ihmeolento, ja ajattelen, että moni muu minun housuissani olisi varmaan jo vaatinut enemmän hoitoa kuin minä. Koitan siis ajatella olevani selviytyjä. Ei tätä muuten kestä. Se ei silti poista pahaa oloa siitä, että huudan lapsilleni joka päivä!
Ottakaa omaa aikaa. Niin niin. Palkatkaa mll:n hoitaja ja hankkikaa turvaverkko. Jos on yksin lapsista vastuussa, ei välttämättä ole mahdollista hankkia sitä omaa aikaa ja väsyneenä tuskastuu liiankin pienistä asioista. Yh:lla ei pakosti ole varaa sitä mll:n tyttöä/tätiä aina tilata kun tuntuu et tarvis omaa aikaa.
Jos kotitöitä ei tee itse, ei niitä tee kukaan mukaan. Ymmärtäkää nyt hyvät ja ystävälliset neuvojat et kaikilla ei ole niitä osallistuvia miehiä jotka tekee 50% kotitöistä tai ei ehkä ole sitä osallistumatontakaan miestä vastuuta jakamassa.
Vierailija:
tekee ITSE elämästään vaikeaa? Ongelmat voi tuntua isoilta, mut usein ratkaisut on helppoja. Liian moni tekee sen virheen ettei ota ajoissa omaa aikaa vaan hoitaa lapsia lopen uupuneena.Listatkaa paperille asiat, jotka teidän päivässä mättää ja miettikää vaikka yhdessä miehen tai kaverin kanssa ratkaisut ongelmiin (esim. Lapset heittelee kakkavaippoja pitkin kämppää >>> Laita vaipparoskis lasten ulottumattomiin)
Miettikää oikeat, käytännön ratkaisut pulmiinne, älkääkä pelkästään surkutelko niitä!
Jaksamista kaikille!
Vierailija:
Ottakaa omaa aikaa. Niin niin. Palkatkaa mll:n hoitaja ja hankkikaa turvaverkko. Jos on yksin lapsista vastuussa, ei välttämättä ole mahdollista hankkia sitä omaa aikaa ja väsyneenä tuskastuu liiankin pienistä asioista. Yh:lla ei pakosti ole varaa sitä mll:n tyttöä/tätiä aina tilata kun tuntuu et tarvis omaa aikaa.
Jos kotitöitä ei tee itse, ei niitä tee kukaan mukaan. Ymmärtäkää nyt hyvät ja ystävälliset neuvojat et kaikilla ei ole niitä osallistuvia miehiä jotka tekee 50% kotitöistä tai ei ehkä ole sitä osallistumatontakaan miestä vastuuta jakamassa.Vierailija:
tekee ITSE elämästään vaikeaa? Ongelmat voi tuntua isoilta, mut usein ratkaisut on helppoja. Liian moni tekee sen virheen ettei ota ajoissa omaa aikaa vaan hoitaa lapsia lopen uupuneena.Listatkaa paperille asiat, jotka teidän päivässä mättää ja miettikää vaikka yhdessä miehen tai kaverin kanssa ratkaisut ongelmiin (esim. Lapset heittelee kakkavaippoja pitkin kämppää >>> Laita vaipparoskis lasten ulottumattomiin)
Miettikää oikeat, käytännön ratkaisut pulmiinne, älkääkä pelkästään surkutelko niitä!
Jaksamista kaikille!
Mä olen tuo, joka kirjoitti ton viestin, johon vastasit. Mun mies ei TODELLAKAAN tee edes 5% kotitöistä! Älä kuvittele tietäväsi, mitä mun elämä on! Mun mies on yrittäjä, joka tekee töitä kellon ympäri ja kotiin tullessaan ei väsyneenä pistä tikkua ristiin.
Mä olin itsekin ennen " marttyyriäiti" , mut sit ymmärsin, että ihminen, joka haluaa tehdä muutoksen, tekee sen ensisijaisesti itse! Ei vaadi paljoa vaivaa, että kirjaa ongelmat ylös ja istuu miettimään niihin ratkaisua. Eikö ole kuitenkin parempi kokeilla kaikkia mahdollisia konsteja kuin junnata samojen ongelmien kanssa päivästä toiseen?
NOUSKAA PERSEILTÄNNE SISKOT!=D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät varmaan tarkalleen, mistä puhun?! Nämä ihmiset, joilla täällä ei ole kun normaaleja, ehkä sitten villejä ja pahapäisiäkin, lapsia, eivät vaan voi ymmärtää sitä, mitä se elo oikeasti voi olla erityislapsen kanssa!!!
Ja sitten on ihana huomata, kun löytyy toinen ihminen, joka tasan tarkkaan tietää, mistä puhutaan. Ei tarvitse selitellä, eikä kuunnella mitään tyhmiä neuvoja tyyliin " tehkää jotain, listatkaa ongelmia" jne.
Minäkin olen monet opukset lukenut, monet instanssit juossut hakemassa apua, joten voin vannoa, että olen jo vuosia hakenut apua ja miettinyt toimintakeinoja, kuinka elomme ei koko ajan olisi yhtä riitaa ja huutoa. Päivästä toiseen, tunnista toiseen.
Ei siinä normaalit kasvatus- ja käytösmallit toimi mitenkään. Tilanteet vaihtelee koko ajan ja elämä on yhtä varuillaan oloa ja toimintastrategian miettimistä, jotta saisi edes ne NORMAALIT ARKIRUTIINIT hoidettua! Nyt en edes puhu siitä, että lapsen kanssa menisi kauppaan tai kylään! Ei tätä ymmärrä kun kohtalotoveri!!!
Mielelläni myös tutustuisin sinuun, nro 87!
t. 98
Se voisi auttaa... Samoin kymmeneen laskeminen silloin, kun pahiten kiehahtaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä tosiaan miettiä miten saisit hermojasi hillittyä, hoida itseäsi ja relaa! Ei ole maailman loppu jos puurot on vaikka katossa! Se on lapsiperheen eloa, ja vielä monta vuotta. : ) Tsemppiä!
t. ex-pedantti siivooja& tiukkapipo
Sängyssä itkevä lapsi tai puurolla sotkeva lapsi ei katoa minnekään, eikä ne kuole. Mutta sun täytyy ottaa itteäs suitsista kiinni. Tuollainen ei voi jatkua. Jos et saa tilannetta hallintaan, ota yhteys perheneuvolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä se kiukku johtuu, mieti sitä ensin ja korjaa tilanne. Hommaa apua jos et jaksa, mutta älä pahoinpitele lasta, lapsi ei voi puolustaa itseänsä.
Huusin kuin palosireeni ja annoin lapsille kädellä selkään, kun olivat neljättä päivää peräkkäin hajottaneet paikkoja heti kun selän kääntää.
Saldoa:
*Pesukoneen luukut avattu (se alaluukku) kesken pesun, koko pyykkihuone veden vallassa ja kaikki kalusteet ja pyykit litimärkiä...
*Wc-käynnillä roiskittu suihkulla vettä ympäriinsä ja kaikki kemikaliotuotteet, vc-paperit ja tavarat likomärkiä, myös eteinen veden vallassa. Kasa Aku Ankkoja tungettu käsienpesualtaaseen ja vaatteet samaan kasaan, paperimössö tukki altaan viemärin ja vaatteet hileen peitossa.
*Likaisia vaippoja viskottu kattokruunuihin niin että kristalleja hajonnut ja tippunut lattialle
*parisängyn lakanat revitty irti ja peitot pitkin lattioita ja lapset tunkeneet itsensä petauspatjan pussilakanan sisälle riehumaan...
* Lastenhuoneen kalusteet revitty pitkin lattioita ja laatikot tyhjennetty lattioille, vaatteet revitty kaapeista pitkin lattioita.
Tähän asti kestin nuhtelemalla, nyt repesi hermot, huusin ja annoin selkään. Sitten nakkasin kitaan diapamia, etten jatkaisi huutamista ja olo on tosi kurja :-(
Ihanaa tämä yksinhuoltajan arki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka kerta lupaan ja lupaan ettei toistu mutta aina vaan
Harkitsen vakavasti sitä, että antaisin lapset isälleen ja luopuisin huoltajuudesta (nyt olen yksinhuoltaja) mutta isänsä ei ota heitä.
Tämä siksi, etten todellakaan jaksa olla hyvä äiti tällaisen helvetin keskellä. Enkä halua pahoinpidellä lapsiani.
Mutta sosiaalitoimi tietää, miten vaikeaa minulla on. Vaan apua ei ole eikä sitä saa. Neuvola voivottelee ja huokailee. En tiedä enää mitä tekisin, että jaksaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tollaselta " äidiltä" pitäisi ottaa lapset pois... miksi tehdä lapsia jos hermot ei kestä? huutaminen ja väkivaltahan auttaa asiaa...
Kannattaa muistaa pyytää lapsilta aina anteeksi ja sanoa ettei äiti saa tehdä näin.
nesteitä muuten kuin rinnasta. Eli pakko yrittää saada hermot kuriin. jotenkin sitä kai toivoi, että täällä olis ollu enemmänki sellaisia, joilla toisinaan tapahtuu vastaavaa, mutta ilmeisesti siis ei. Ja hyvä niin, en mitään oikeutusta käytökselleni etsi, mutta olis vaan ollu toki lohduttavaa, jos melkein kaikki eivät olisi noin täydellisiä. ap
Sosiaalitoimi tietää, että lapseni ovat ns. vaikeita. Eivät halua huostaanottaa, koska enimmän aikaa kaikki menee oikein hyvin ja repeän huutamaan ja annan selkään vain harvoin.
Antaisin lapseni isälleen, mutta hän kestää heitä vielä huonommin...
Eikä sijaisperheitä niin vain löydetä, perheistä on pulaa.
Sanopa sinä " lapset pois tuollaisilta" -moralisti, että mihin lapset pitäisi nyt laittaa. Lastenkotiinko, sellaiseen, jossa on kymmenen muuta lasta?
jaksavat kunnialla hoitaa lapsensa. Itsellänikin on hermot monesti koetuksella kahden pienen kanssa, mutta on ihana odottaa iltaa kun tietää, että mies tulee kotiin töistä ja leikkii sitten lasten kanssa. Jaksamista ja voimahaleja kaikille äideille, eteenkin yksinhuotajille!
Viimeksi laitoin tiskejä koneeseen ja lapset repineet sillä aikaa makkarin vuodevaatteet.
Edellisen kerran olin korjaamassa niitä kasteltuja pyykkejä pyykkikoneella, kun kastelivat vessan.
Vaipat heiteltiin kruunuun sillä aikaa, kun keräilin viskeltyjä leluja paikoilleen.
Mitä helvettiä sinä kuvittelet minun tekevän? Noitten juttujen korjaamiseenkin menee aikaa. Ja vaikka laitan lapset huoneeseensa lelujen ja kirjojen kanssa, ei siinä mene kuin sekunti, kun ovat vilahtaneet jonnekin pahantekoon.
Vika varmasti onkin minussa, mutta minulla ei riitä käsiä joka paikkaan eikä silmiä joka huoneeseen.
Mikä olisi sinun ratkaisusi minun ongelmaani? Kerropa, niin ehkäpä minustakin tulisi kelpo äiti.
Alue: Aihe vapaa
Jos lapsia on paljon ja meno villiä, on helpompaa lukita esim. ne vessan ovet. Lapset, jotka osaa viskellä vaipat kattokruunuun, osaavat varmasti siivota omat lelunsa, joita äiti sillä aikaa keräili. Jne.
Meillä on ns. helppo, mutta sairas lapsi. En ole nukkunut moneen vuoteen kunnolla ja pinna palaa helposti pienestäkin. Kun pinna kiristyy, täytyy istua alas ja keittää vaikka kahvit. Pöydällä vellova puuro tai uhmaansa huutava lapsi eivät karkaa sillä aikaa mihinkään. Lapsi usein rauhoittuu jo sillä, että istun alas enkä kiinnitä häneen hetkeen huomiota ollenkaan.
Hermot menevät välillä kaikilta, oli tavallisia, erityislapsia, yh tai vähemmän yh, lapsia 1 tai 10.