Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tukistin taas 2v 4kk tyttöä ja huusin kuin raivohullu,
18.04.2006 |
vaikka vastustan fyysistä väkivaltaa. En pysty hallitsemaan itseäni. Olen maailman hirvein äiti, enkä todellakaan ansaitse ihania lapsiani. Syy tuohon raivoamiseen oli se, että nuorempi, 8 kk, ei käynyt millään nukkumaan ja oli huutanut sängyssä tunnin. Jätin vanhemman syömään puuroaan mennäkseni sadannen kerran rauhoittelemaan pienempää. Tällä välin tyttö levitti puuron pitkin pöytää ja työnsi mukin puurokulhoon. En taas ehtinyt edes ajatella, saati stten muistaa, että kyse on pienestä lapsesta. Hermot on koko ajan kuin viulun kiele, ja nyt vielä morkkis ja itsesyytökset päälle. Miksen minä voi ola sellainen iloinen ja aurinkoinen äiti, joita varmaan jossain on? Miksi aina hermostun, vaikka kuinka päätän etten?
Kommentit (100)
Voimia teille kaikille, joilla vaikeuksia jaksamisen kanssa. Vaikka mulla nyt on ollut pinna pidempi viime aikoina niin ei se aina ole kyllä ollut, 8 vuoteen mahtuu kaikenlaista, parempia, huonompia ja erittäin surkeita aikoja. Nyt pitäisi oppia pitämään tuo mun terävä kieli kurissa. Kun 10-vuotiaalle pitää joka ikinen päivä joka ikinen kerta vääntää samat asiat, riidellä samoista perusasioista (pesytyminen, pukeminen, läksyt... ihan kaikesta, lista olisi loputon), asioista joista monet ovat 2-vuotiaallemmekin jo ihan päivänselviä asioita, niin pinna ei aina tahdo kestää... Pahinta on se ettei lapsen kanssa voi oikeastaan keskustella ollenkaan, koska hän on jossain omissa maailmoissaan eikä esim. reagoi kysymyksiin yleensä millään lailla. Varsinkin pms-viikolla (joka juuri tällä hetkellä on pahimmillaan) tulee liian helposti sanottua tyyliin että etkö **** tajua tuotakaan *****n asiaa vaikka siitä sulle on jo vuosikausia joka päivä sanottu, ootko ihan ****. Paljon pahemminkin olen sanonut ja joskus huutanut naama sinisenä, ja lapsiparka katsoo surkean näköisenä. Ja morkkis jälkikäteen on sanoinkuvaamaton. Lapsella olisi varmaan parempi jossain muualla... Ei se anteeksipyyntö ja rakkauden osoittaminen jälkikäteen varmaankaan korjaa sitä minkä lyttyyn haukkuminen on tehnyt. :(
Onneksi apua on nyt tiedossa, viikon päästä eka aika, toivottavasti saan hyviä neuvoja erityislapsen kasvattamiseen, mulla alkaa eväät siihen olla lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en johon lapsi haluaa luottaa ja sinuun se kokeilee rajojaankin.
mutta käytännössä tunteet/hermot vievät voiton ja suusta tulee järkyttävää tekstiä, tekisi mieli repiä lasta tukasta ymv. Pitäisi muistaa olla tilanteessa kuin tilanteessa aikuinen eikä mennä lapsen tasolle.
Isommalta lapselta voi ainakin pyytää anteeksi, että äiti huusi ja lisäksi
selittää sitten, kun on rauhoittunut, miksi näin kävi (äiti oli väsynyt ja lapsi teki sellaista, mikä on kielletty aikaisemminkin). Lopuksi kertoa vielä että äiti rakastaa, vaikka joskus riidelläänkin. Näin olen itse toiminut empaattisen, puheliaan ja innostuvan tyttöni kanssa. Tiedän, että syy on minussa eli kaikki menisi paremmin, jos vain minulla olisi pidempi pinna.
elämään kuuluvia. Vastuu siitä miten pitkälle mennään on AINA aikuisella. Itse olen oppinut rauhallisuutta vaik kyllä meillä huudetaan, itketään ja tapellaankin mutta joku rajahan se on talkkunanki syönnissä
ja pami-äiti & muut kohtalotoverit,
Lopettakaa nyt ensimmäiseksi palstailu täällä, täällä on niin suhteellisuudentajutonta tiukkapipoista porukkaa ettei missään! vaikka toki helmiäkin mahtuu joukkoon mutta aina voitte varautua että on muutama häiriintynyt tyyppi jonka mielestä teiltä pitäisi vähintään ottaa lapset pois.
Idiooteille tiedoksi, että ei ne hermot kyllä yhden lapsen kanssa menekään, eikä välttämättä edes kahdenkaan, ja sitten kun hankaluudet alkaa ei asialle enää voi mitään. Vai oiskohan parempi että hylättäis lapset kun ei jakseta hoitaa koko ajan naama messingillä ja ulkoilla tiukkapipomammojen kanssa hiekkalaatikolla.
Mulle on lapsena huudettu ja annettu vitsaa, ja tukistettukin, ja oli kuulkaa onnellinen lapsuus ja erittäin läheinen ja rakas perhe kaikin puolin edelleen, läheisempi kuin useimmilla tutuillani. Meitä oli kans useampi lapsi peräkkäin ja tietysti vanhemmilla paloi pinna välillä niinkuin nyt kenellä tahansa tavallisella ihmisellä.
Ja joku tosiaan voi olla niin tyhmä ettei tajua että ne tuhot tehdään silloin kun äiti on korjaamassa edellisiä tuhoja, tai laittamassa ruokaa tai korjaamassa kokkausjälkiä, kun täytyy olla ne kaks lämmintä ateriaa joka päivä....
Meidän lapset muuten ei väsy ulkoilusta, päin vastoin, riehuvat kahta kauheammin.
Ai miten teistä tulee parempia äitejä? varmasti olette tarpeeksi hyviä ja parhaita jo nyt. mutta että jaksaisitte paremmin? Ruoaksi suosiolla eineksiä ainakin välillä, ja sen toisen lämpimän ruoan voi korvata jollain kylmälläkin (suuri osa maailman ihmisistä kasvaa näin varsin mainiosti) - tai molemmatkin. Vaatteiden silittäminen on turhaa ajanhukkaa. Ja hankkikaa paljon lasten suosikkivideoita. Hankalin aika kestää vain pari vuotta, kyllä se menee. Ja pienempiä ei tarvitse yrittää opettaa kuiviksi liian nuorina. AP - lopeta herrantähden se imetys, ei ihme että hermot menee jos vauva on noin paljon äidissä kiinni ja toinen pikkuinen vailla huomiota koko ajan.
Vouhottajia älkää kuunnelko ikinä, miettikää miten lapset muualla maailmassa kasvatetaan (= isoissa laumoissa, rakkaudella mutta välillä näppäisten, välillä suukotellen), ja millaisia heistä kasvaa. Eipä ole maailmassa montaa kolkkaa jossa vanhempia arvostettaisi yhtä vähän kuin Suomessa, ja jossa olisi yhtä paljon psyykenongelmaisia lapsia. Unohtakaa suorittaminen ja nauttikaa elämästä ja lapsistanne, ja muistakaa että itseään ei kannata loputtomiin piiskata, siitä tulette vain onnettomaksi ja se ei ole hyvä lapsillekaan.
Tuo pami oli hyvä idea, taidan hakea itsellenikin reseptin. tähän mennessä olen yrittänyt tupakan voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, tukistaako lasta usein vai vain pari kertaa lapuudessa on ihan eri asia, kuten repiikö tukasta vai ottaako napakasti, ikäänkuin eleenä. Kyllä tässä maassa olisi lapset ja äidit ihan sekaisin jos jokaisesta tukistamisesta lapset huostaanotettaisiin ja raahattaisiin toiseen perheeseen.
Onneksi joku toinen kirjoitti, että vaikka lapsena sai tukkapöllyä niin lapsuus oli kuitenkin onnellinen.
Kuinka monella täällä on omia isoja lapsia? Minulla ainakin on pari, jotka oikein rikkoessaa sääntöjä ovat saaneet kuulla huutoja (tai no huutoja kyllä vähemmästäkin) ja tuollaisia ' kevyitä' tukkapöllyjä. Ja mitä vastasikaan toinen näistä nuorista kun taas huusin raivoissani, että miten teistä onkaan tullut tuommoisia? -Sinä olet ollut meille aivan liian KILTTI!
Tukistaminen ei ole kuitenkaan hyväksyttävää, eikä mikään muukaan lasta satuttava ja myös minä olen aikoinani katunut jälkeenpäin kun siitä tupsusta kiinni otin, mutta normaalia se on, että väsyy ja haluaa näyttää lapsille, että kaikkea ei saa tehdä ilman rangaistusta (pitäisi vaan äkkiä keksiä parempi rangaistus) ja että aikuista on toteltava jotta arki sujuisi.
vain vielä siitä huudosta/tukistuksesta/piiskasta, että sillä oli pahuudet sitten lunastettu ja sillä selvä. Koskaan ei käynyt mielessä ettei minua rakastettaisi. Ahdistavin ja kauhein " rangaistus" oli se, jos äiti meni hiljaiseksi ja puhumattomaksi, pettyneeksi, mutta onneksi sitä ei tapahtunut kovin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieneen ihmiseen käsiksi käyminen ON V Ä K I V A L T A A, eikä siitä miksikään muutu.
Häkkiä vaan!
äiti ei jaksa siivoilla heidän jälkiään ja että on kiva kun oma koti on siisti ja voidaan tehdä sitten jotain kivaa yhdessä kun ei koko ajan tarvitse olla siivoamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitän, että äidit,joilla on normaalit? lapset ei voi tietää MITÄÄN elosta erityislapsen kanssa!! Kun vuodesta toiseen väännät kymmeniä kertoja päivässä samoista asioista (jotka tosiaan on ihan aamulla sängystä noususta ja pukemisesta iltapesuisin tappelua jokapäiviäisistä toimista!!), niin kyllä siinä hermoa kysytään paremmaltakin äidiltä!
Olen väkivaltaa vastaa ja sitä mieltä, että itse olen paras esimerkki lapsilleni hyvästä käytöksestä, mutta joudun tunnustamaan myös, että olen antanut tukkapöllyä ja läpsäissytkin lapsiani (varmaan kaikkia kolmea). Hermo kun vaan menee.
Ja kun erityislapsen ongelmat paljastui oli toinen jo syntynyt. En voinut tietää tulevista ongelmista etukäteen. Enhän olisi tehnyt yhtään lasta lisää, jos olisin tiennyt. Kaikkihan meidän perheessä KÄRSIVÄT erityislapsen ongelmista, mutta asialle vaan ei ole enää mitään tehtävissä.
Ja ihan samaa voin kertoa, että kun meillä (siis isä mukaan lukien) pinna täällä palaa, niin ei ole perheneuvolasta, lastenlinnasta tai lukuisista psykologeista tai lastensuojelusta mitään apua!!!! Olemme ihan kunnollinen perhe ja perheneuvolassakin pystymme isän kanssa olemaan ihan peruslukemilla, niin emme me mitään apua saa!! Tosiaankaan. On vaan itse jaksettava! Ja aina vaan ei jaksa! Ei vaikka kuinka päättäisi, että en hermostu jne!
Mutta kuten sanottu; tätä tilannetta ei voi kukaan tajuta, joka ei itse koe. Varmaan viiden normaalin kiltin lapsen kanssa pärjää yksinhuoltaja äiti paremmin, kun minä mieheni kanssa näiden kolmen riiviön kimpussa. Näin se vaan on!
se on aina väkivaltaa! Ihme porukkaa täällä kun pahoinpitelystä yritetään tehdä hyväksyttävä kasvatuskeino!!!!?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekee ITSE elämästään vaikeaa? Ongelmat voi tuntua isoilta, mut usein ratkaisut on helppoja. Puurot levitettyinä pöydälle >>> rätti käteen ja siivoa se sotku, jne. Jos hommat kasaantuu, niin sit kasaantuu!
Ja ottakaa sitä vapaata vaikka väkisin! Liian moni tekee sen virheen ettei ota ajoissa omaa aikaa vaan hoitaa lapsia lopen uupuneena.
Listatkaa paperille asiat, jotka teidän päivässä mättää ja miettikää vaikka yhdessä miehen tai kaverin kanssa ratkaisut ongelmiin (esim. Lapset heittelee kakkavaippoja pitkin kämppää >>> Laita vaipparoskis lasten ulottumattomiin)
Miettikää oikeat, käytännön ratkaisut pulmiinne, älkääkä pelkästään surkutelko niitä!
Jaksamista kaikille!
Vaikka miten selittelette sitä tukistamista ym. niin
se on aina väkivaltaa! Ihme porukkaa täällä kun pahoinpitelystä yritetään tehdä hyväksyttävä kasvatuskeino!!!!?????
Lue noi jutut uudestaan ja vaahtoa vasta sitten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän lapsesta tuli?
Varmasti ihan kunnon ihminen, niin kuin meistä muistakin jotka ovat saaneet tukkapöllyä lapsena.
Tässä on hyviä ajatuksia naisen vihasta.
Toivon sinulle armollisuutta itseäsi kohtaan. Jokainen äiti käy noita tunteita ja tuntemuksia.
Mene jäähylle itse silloin, kun se raivo on pahin.
Mene helpomman kautta. Vaikka Mäkkärille syömään.
Aina ei jaksa.
Olet maailman paras äiti omille lapsillesi.
Riittävän hyvä riittää.
Mun mies sanoo leikillään ja tosissaan, että vanhemmistaan huolimatta lapsista kasvaa ihan kunnon ihmisiä.
Niin. Ja avun hakeminen on järkevää, kun ei jaksa-
https://yle.fi/a/3-11650013
Alue: Aihe vapaa
Meillä on erityislapsi jonka kanssa jaksaminen on välillä todella vaikeaa. Toinen lapsemme on pari vuotta nuorempi. Pärjäsin oikein mainiosti esikoiseni kanssa kunnes hän muuttui vaikeaksi uhmaiän alkamisen myötä. Olin silloin viimeisilläni toisen lapsen odotuksessa. Se " uhmaikä" on nyt kestänyt kohta 8 vuotta. (Lapsella on dysfasia, ADHD/ADD, asperger, muita autistisia piirteitä ja näistä johtuvia käytöshäiriöitä. Alkoivat ilmenemään vasta pari-kolmevuotiaana.) Yhden ainoan kerran on joku lasta hoitava taho kysynyt miten me vanhemmat jaksamme kun meillä on normaalia vaikeahoitoisempi lapsi.
Meillä on kolmaskin lapsi, reilusti nuorempi. Vaikka aina välillä tuntuu ettei jaksaisikaan, niin uskon olevani ainakin noille nuoremmille ihan kohtuullinen äiti. Esikoisen kanssa on kyllä vaikeaa. Ja täytyy tunnustaa että heikkona hetkenä hän on saanut joskus tukkapöllyä, tosin edellisestä kerrasta on kohta vuosi. Huutoa ja saarnoja (=ikäviä sammakoita) päästelen suustani välillä ja se kaduttaa jälkikäteen.
Pinna on pidentynyt vuosien varrella aikalailla ja olen oppinut laskemaan kymmeneen ennen kuin hermostun kunnolla - joskus saa laskea sataan...
T: 2/3:ksi ehkä " kunnon" äiti
Vierailija: