Kävimme adoptioneuvonnassa ja meidät ylipuhuttiin jättämään adoptio

Eikä sillä ole mitään tekemistä lämpötilojen kanssa.

Vierailija:

Koska julma tosiasia on että kaikille ei adoptiovanhemmuus kertakaikkiaan vaan sovi ja kyllähän se jo jotain kertoo omista kyvyistä jos jo nuo jutut pelästyttivät noin pahasti. Itsestäni en tiedä pystyisinkö koskaan adoptoimaan mutta kunnioitan niitä ihmisiä erittäin paljon joista siihen on.

Ap kohtasi kahden sossutädin mielipiteen, se oli kuitenkin heidän mielipiteensä. Maailma on mielipiteitä täynnä. Apn pitää kuunnella itseään ja mitä hän haluaa. Se lapsi, jonka saatte on varmasti teitä varten.

Yleensä adoptiolapset kiitollisia siitä, että saivat rakastavan kodin. Jokaisella on ristinsä kannettavanaan, juurettomuus on kuitenkin pienempi risti kuin vaikkpa prostituoiduksi joutuminen. Adoptio on kuitenkin mahdollisuus elämään.

Tai muualta euroopasta? Pohjolasta?



Miksi aina pitää adoptoida idästä?



Anteeksi, mutta en ole tosiaan aiheeseen perehtynyt, mutta kun Suomessakin on lastenkodit pullollaan lapsia, ei mitään ihan vauvoja ehkä kaikki mutta kuitenkin. . :/

Luulisin lapsen olevan onnellisempi rakastavassa perheessä, kuin koko ikänsä orpokodissa?! Itse adoptoisin ehdottomasti jos en saisi omia lapsia.

ja mun mielestä on aivan älytön, tyypillinen hyvinvointivaltion tutkimus. Toisin sanoen mielestäni emme täällä tiedä oikeista ongelmista mitään ja sitten saamme kikkailla nippeliasioilla. Eli onko jonkun mielestä todellakin parempi, että lapsi elää esim. orpona lastenkodissa, joutuu esim. työhön reippaasti alaikäisenä kuin että voisi asua täällä yltäkylläisyyden keskellä rakastavassa perheessä ja saada hyvää koulutusta ja ennen kaikkea olla LAPSI. Tietysti riippuu mistä lapsi adoptoidaan, mutta tuskinpa se heidän elämänsä kovin kummoista on missä tahansa kun ei ole rakastavaa kotia, jonka varmastikin täällä saisi. MIETTIKÄÄ VIELÄ! Voitte antaa jollekin pienelle loistavan alun elämälle!



Varmasti heillä saattaa olla vaikeuksia sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan, en sitä kiellä, mutta varmasti suurempia vaikeuksia tulevat kohtaamaan missä nyt asuvat.

Olitteko neuvonnassa oman kunnan sossuilla vaiko jonkun adoptiojärjestön neuvonnassa? Älkää lannistuko, ilman muuta kannattaa adoptoida tuollaisista puheista huolimatta.

ruotsalaisiata tutkimuksista.



Mutta toisaalta: eihän suomalaisetkaan lapset kaikki sopeudu suomeen: on työttömyyttä, alkoholmisia, syrjäytymistä, oppiimisvaikeuksia.



Eli vaikeuksia tvoi tulla oli suomalainen tai adoptoitu suomalainen

Uskon vakaasti, että vanhempani ovat yrittäneet parhaansa, mutta jollakin tavoin... Sisko ei ole yksi meistä (minulla kaksi nuorempaa sisarusta). En osaa sanoa miksi. Erkaantuminen on varmasti molemmin puoleista.

Siskoni on adoptoitu Suomesta ja hän on meistä vanhin.

ei missään tapauksessa halua enää adoptoida. Hän pelkää niitä kaikkia vaikeuksia, joista sossut puhuivat.



Olivat tosiaan realistisia, jopa siinä määrin, että eivät nähneet koko adoptioasiassa mitään järkeä ja että se on heistä suorastaan epäeettistä.



Minä itse olen hyvin " eettinen" ihminen ja tuntuisi todella pahalta tuottaa tuskaa jollekin viattomalle lapselle vain sen takia, että minä haluaisin hänet tänne. Aukko kyllä jäi vielä sieluun tästä.



Sossut puhuivat paljon muistakin asioista, jotka voivat mennä mönkään adoptiolapsen kanssa. Minä koin sen suoranaisena pelotteluna.



Olivat kunnan sossuja.



ap

jos lapsi on adoptoitu ja sitten kasvaessa ilmenee lapsella ongelmia.

Esim vaikeaa ADHD tms, se on vanhemmalle todella kova juttu vaikka lapsi olisi biologisesti oma saati sitten jonkun toisen!

Anu Mylläri: Adoptoitu

Tätä ne sossutkin sanoivat. Että adoptiolapsilla on herkästi vieraantumisen tunnetta.



Onhan se rankkaa tulla hylätyksi ja kantaa sitä kipua koko elämänsä.



Parasta kuulemma olisi, jos nämä lapset saisivat jäädä omaan kotimaahansa esim. sukulaistensa luokse asumaan. Kaikille se ei ole mahdollista, mutta toivottavaa.



ap

Kertooko se kansainvälisestä vai ulkomaisesta adoptiosta?

Voisin tosiaan ajatella että vieraantuminen on pienempi paha kuin nälkään kuoleminen orpokodissa...

Tietenkin adoption syynä ei saa olla " pelastan maailman" -ajatus, vaan halu saada lapsi.

ja hänen molemmat adoptiovanhemmat on kuolleet. Äiti kuoli kun tyttö oli 8 ja isä kun tyttö oli 18. Eli tosi surullista.

Harvalle kaiketi käy noin, että myös adoptiovanhemmat kuolevat ennen kuin lapsi on täysi-ikäinen.

Että olemmeko valmiita kohtaamaan niitä rasistisen Suomen ihmisiä, jotka eivät ota adoptiolasta esim. töihin. Tai että hänen on vaikea löytää seurustelusuhteita. Tai että sen jälkeen meidän suvussamme tulee aina olemaan tummaa verta ja lapset tummempia.



No, emme me varta vasten halua ongelmia. Kuka haluaisi? Mutta minä olin valmis kyllä kamppailemaan lapsen hyväksi.



Onko tämä Suomi oikeasti niin rasistinen paikka, että täällä on mahdotonta elää onnellisena, jos näyttää hieman erilaiselta? Mitähän Lola Odusoga tähän sanoisi? Hän kaiketi on kaikkien hyväksymä ihminen, vaikka onkin kauniimman värinen kuin me muut.



Minua harmittaa.



ap

paljon arkipäivän rasismista. Kuinka vaikea hänen oli löytää työpaikkaa. Puhelimessa kuulosti tosi lupaavalta, mutta kun hän meni paikan päälle, niin paikka olikin täytetty. Sama vuokra-asunnon kanssa. aika kamalaa nuorelle naiselle. Ja yks tuollainen työpaikka oli Benetton (vaikkei sitä sanottu kirjassa nimellä), vaikka niiden mainoksissa on erirotuisia ihmisiä, niin töihin sinne ei oteta muita kuin valkoisia. Ja hän oli havainnut saman myös muiden maiden Benettoneissa.

Minä olen kai sitten elänyt jotenkin niin idealistisessa ajatuksessa, että hyvä voittaa pahan, mutta ei kai se sitten niin olekaan.



ap

että mulla on myös ulkomaisia kavereita ja olen asunut esim. Japanissa, jossa itse olin ' kummajainen' . Olen haaveillut toisesta lapsesta, ulkomaisena adoptiona, mutta tämänhetkiseen elämäntilanteesen se ei käy.