Kävimme adoptioneuvonnassa ja meidät ylipuhuttiin jättämään adoptio

vaiheessa pois JOS ette ole oikein tosissanne adoptiohaaveissanne tai ette ole miettineet mahdollisia hankaluuksia.



Ei se elämä adoptiolapsena nyt täysin mahdotonta ole. Myllärikin kärjistää, se on olennaista kaunokirjallisuudessa. Tuskinpa hänkään nyt niin ajattelee, että olisi ollut parempi jäädä lastenkotiin Bangladeshiin. Hänellä myös oli karu lapsuus ja nuoruus siksi, että äiti kuoli niin pian ja isäkin hänen ollessaan teini-ikäinen.



Paljon varmasti hänen arkirasismikokemuksissaan on tottakin, valitettavasti. Siihen vaikuttaa myös aika lailla asuinpaikka. Jossakin Helsingissä on jo nykyään niin paljon maahanmuuttajiakin, että rasismia ei välttämättä koe samalla tasolla kuin pienellä maalaispaikkakunnalla. LUULISIN ainakin.

Olisiko niin, että heillä on kädet niin täynnä työtä, että halusivat kääntää mielenne heti alkuun, etteivät joudu koko pitkää adoptioneuvontajaksoa tekemään. Jää muille hommille paremmin aikaa.

täysin erottuvat " meistä valkoisista" . Rehellisesti voin sanoa ettei heitä ole kiusattu missään vaiheessa, ainakaan niin että itse olisivat kokeneet joutuneensa kiusatuiksi. Päinvastoin oikeastaan (siis eivät itsekään toivottavasti ole kiusanneet) ovat olleet todella sosiaalisia ja paljon kavereita omaavia lapsia ja nuoria. Ovat kummatkin jo juuri ja juuri aikuisia, mutta eivät siis ainakaan ole kokeneet mitään rasismia. Keskikoisessa jossei suurehkossa kaupungissa asuvat. Ja mitä tulee itse adoptioon, niin olen ehdottomasti eri mieltä noiden sossujen kanssa, mielestäni on parempi että lapsi saa hyvän ja rakastavan kodin mielummin kuin elämisen lastenkodissa, joskus surkeissakin oloissa. Meillä on tuttu perhe, jossa adoptiolapsi, ja heillä on mennyt loistavasti vaikkakin pojalla on jonkinasteisia oppimishäiriöitä. Hän on tosin vaaleaihoinen, joten ei erotu muusta porukasta, joten siksi en osaa sanoa varmasti olisiko toisin jos olisi tumma iholtaan. Sitä mieltä kuitenkin ap ja mies, että adoptoikaa ihmeessä jos olette valmiit antamaan hyvän kodin lapselle vaikkei hän biologisesti oma olisikaan. Nuo pelottelut kannattaa jättää omaan arvoonsa, vaikka tietysti realiteetit pitääkin muistaa. Tsemppiä!!

he oikeasti usein päätyvät jotenkin lastensuojelulapsiksi. Ja että heillä tosiaan on kädet täynnä töitä, koska huostaanottoja ym. raadollisia asioita pitää hoidella ja se on tietysti hyvin olennainen osa heidän työtään.



ap

ap

kallis tosin hieman ja työjutut ongelmallisia, kielestäkin olen unohtanut sen vähän mitä joskus osasin..

sitä, että olin ' erilainen' . Silmätikku. Samaa kyllä tietty tapahtuu missä vaan. Kun olin Sierra Leonessa ja Nigeriassa vierailulla, niin niissäkin maissa olin silmätikku, kun olin valkoinen. Australiassa kyllä kaikkien mieluiten haluaisin asua, siellä olin vuoden.

24 oli itsekin adoptioneuvonnassa ja jonossa jonkin aikaa, sitten kävi vaan se ihme, että raskauduin ja luovuttiin paikasta jonossa. Jos emme olisi saaneet kuin yhden lapsen, niin olisimme varmasti uudelleen palanneet jonoon, mutta saimme vielä lisää lapsia, joten unohdettiin asia. Suurimmaksi osaksi siitä syystä, että jonot ovat pitkiä ja halukkaita on niin paljon, joten koin sen siten, että emme ole " oikeutettuja" adoptiolapseen koska on halukkaita, joilla ei lapsia ole ollenkaan. En missään vaiheessa epäillyt ettenkö osaisi rakastaa myös adoptoitua lasta yhtä lailla. Alku voi tietenkin olla erilaista hakemista. Mutta siis älkää lannistuko, ihan oikeasti.

Neuvonnoissa erottuu jyvät akanoista, ja on ilmeisen selvää, ettei kaikilla ole kapasiteettia ryhtyä adoptiovanhemmiksi!

On hyvä tunnustaa asia heti!

eli jos heti lähdössä lannistuu eukkojen horinoista ja " maalailuista" , niin ei oikeasti olekaan sovelias adoptoimaan. Aikuisella kai on omatkin aivot joita voi käyttää, eikä pidä jotain yhtä ruotsalaistutkimusta jumalan sanana.

Koska julma tosiasia on että kaikille ei adoptiovanhemmuus kertakaikkiaan vaan sovi ja kyllähän se jo jotain kertoo omista kyvyistä jos jo nuo jutut pelästyttivät noin pahasti. Itsestäni en tiedä pystyisinkö koskaan adoptoimaan mutta kunnioitan niitä ihmisiä erittäin paljon joista siihen on.

jotka toteavat että abortin tilalta pitäisi syntyvä lapsi antaa adoptioon. Se kun ei ole niin simppeli ratkaisu.

Ne lastenkodit ovat " pullollaan" huostaanotettuja lapsia, ei heitä anneta adoptioon koska heillä on vanhemmat. Oikeasti lastenkodeissa olevat lapset pääosin odottavat joko sijaisperhettä tai huostaanoton purkua. Ei Suomessa ole sellaisia orpokoteja kuin olemme tottuneet muiden maiden uutisista näkemään.

Koko läntisessä Euroopassa on sama tilanne, eli lapsia ei tosiaankaan anneta adoptioon oman maan ulkopuolelle kun heitä ei riitä edes oman maan adoptiohalukkaille.

Vierailija:

Tai muualta euroopasta? Pohjolasta?

Miksi aina pitää adoptoida idästä?

Anteeksi, mutta en ole tosiaan aiheeseen perehtynyt, mutta kun Suomessakin on lastenkodit pullollaan lapsia, ei mitään ihan vauvoja ehkä kaikki mutta kuitenkin. . :/

Eikö sellaisen lapsen kanssa kultturierot ja raisimiongelmat olisi vähäisempiä? Lapsi olisi kuitenkin aika paljon suomalaisten näköinen.



Minäkin uskon, että sossuntätien tavoite on juuri erotella vanhemmat, tavallaan testata, ovatko he valmiita käymään läpi mahdollisia vaikeuksia lapsen kanssa.

kannattaa tutustua ja hakeutua yhdistyksiin yms jossa on adoptioperheitä lapsineen. Suurin osa elää suht normaalia lapsiperhe-elämää.



Murrosikä voi olla kaikille nuorille raju, mutta adotoidut joutuvat käymään rajumman identiteetikriisin. Suomen tutkimusten mukaan ulkomailta adoptoidut ovat selvinneet paremmin kuin kotimaasta adoptoidut tai sijaiskodissa olleet, mistä ikinä johtuukin. Suomessa on herätty huomaamaan adotiolasten ongelmat ja kehitetty apukeinoja. Tärkeintä, kuten kaikessa lasten ja nuorten kanssa toimimisessa, on havaita riittävän ajoissa tarvitsevansa apua, ettei kaikki räjähdä käsistä.



Virosta ei muistaakseni Suomeen voi adptoida. Venäjän ongelma on äitien alkoholin ja huumeiden käyttö. Rasismia emme voi poiustaa, mutta adoptiovanhempien tulee tukea lapsensa identiteettiä niin etteivät he pienistä haavoitu (julmaa, mutta onko muuta mahdollisuutta?).

ja nekin harvat, jotka tulevat, ovat lähes kouluikäisiä. Veikkaan kontaktin sulkeutuvan pian. Venäläiset lapset taas eivät mitenkään välttämättä ole länsimaisen näköisiä. Tutullani on jostain Pietarin läheltä adoptoitu lapsi, joka on lähes täysin aasialaisen näköinen, taisi äitinsä kuulua johonkin kaukaiseen siperialaiseen tms. kansaan.



Minäkin olen sitä mieltä, että sossu yritti heti aluksi erotella jyvät akanoista. Tietenkin adoptiolapsen kanssa eläminen on monin tavoin haastavampaa kuin biolapsen. Ongelmia tulee eivätkä kaikki lapset ole tyytyväisiä elämäänsä kaukana juuriltaan. Mutta kuitenkin on muistettava, että heidän elämänsä omassa maassaan ei kovin hääviä olisi, sillä monet heistä eläisivät kadulla - ja sellaista elämää emme kai kenellekään toivo.

Morre:

Voisin tosiaan ajatella että vieraantuminen on pienempi paha kuin nälkään kuoleminen orpokodissa...

Tietenkin adoption syynä ei saa olla " pelastan maailman" -ajatus, vaan halu saada lapsi.

lapselle koti, vanhemmat ja ehkä jopa sisaruksiakin.

Höpöjä puhut!

ja sen jälkeen olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että niillä lapsilla on miljoona kertaa paremmat missä tahansa muualla. siis jos on rakastava perhe, niin minusta se on pääasia. enkä usko, että kukaan lapsi haluaisi asua sellaisissa oloissa.

siis miljoona kertaa paremmat olot.. puuttu sana välistä. hups.