***maalismammat vko 10***
Kommentit (112)
Viime yö meni kyllä niin päin persiistä ku vaan voi mennä. Supistusten puolesta olisin saanut varmasti nukuttua, niitä meni ja tuli, mut tosi lievinä, just ja just ne tunsi, mutta närästi, piti hypätä vessas, oli kuuma, ei löytynyt hyvää asentoa ei sitte millää.
Pakko nukkua päikkärit.
Mulla on vauva alhaalla, alempana kuin kukaa noista aikaisemmista on ollut tässä vaiheessa, mut ei kuitenkaan laskeutunut eikä kiinnittynyt.
Silti vihloo ja kipuilee ihan älyttömästi tonne alas ja kävely tuskallista ajoittain.
Täähän on yhtä valitusta taas....no mulla siltikin myös vaihtelee mielialat synnytyksen suhteen, viime yönä olisin ollu valmis siinä paikassa, mut sit ku on vähä parempia hetkiä niin ei oo mikään kiire, joutaa odotella vielä hyvin muutaman viikon.
Joku siivousvimma täs olis hyvä saada vielä, ihan laiskistunu sen suhteen. Onneks mies on imuroinu ym niin ei oo kovin kauheen näköstä, mut puunattavaa siltikin löytyis, sellasta mitä mies ei näe et tarvis mut mä näen sitäki paremmin :)
Jospa menis ny suihkuun ja sit lepäileen ku toi nuorinki nukkuu jo.
Tuuli rv 37+5
No niin, nyt olis pystynyt nukkuun, sillä gaviscon todella auttoi siihen ettei sitä mahan sisältöä tule suuhun maatessa, suosittelen niille, jotka kärsii samasta. Mutta..esikoiselle nousi illalla ja yöllä taas yli 39 asteen kuume. Siinä sitten valvottiin kolmeen asti ja seitsemältä pikkuinen heräsi taas tulikuumana! Ainoa mitä nyt toivon on, että itse säästyisin taudilta, sillä synnytyshän voi alkaa koska vaan.
Eilen supisteli pitkin päivää, mutta ei ollut montaa kipeetä supistusta. Mulla ne kipeet supistukset tuntuu vaan selässä ja tänä aamuna olen saanut nauttia kahdesta sellaisesta. No nyt kyllä mielelläni odottaisin sinne kun äiti huomenna illalla lentää tänne viikoksi, sääliksi niin käy pientä esikoistani.
Tähtinova rv 40+1
Tänne ei kuulu ihmeempiä. Itse vielä pääasiassa ajattelen, että raskaus saisi vielä muutaman viikon kestää. Valmistelut kun ovat vielä ihan vaiheessa ja oma olokin on pääasiassa vielä ihan hyvä. Toisaalta, kun teidän pidemmälle ehtineiden juttuja lukee, niin alkaa itseäkin mietityttää, mitä viimeiset viikot vielä tuovat tullessaan. No, mennään päivä kerrallaan.
Mä alan tästä syömään ja sit lähden vähän kauppaan ja kyläilemään. Jospa huomenna jaksaisin ahertaakin jotain täällä kotona! Ei taida itsestään vauvanvaatteet peseytyä, ym. : )
Nakero08, vasta 36+4
Tuolla maaliskuisten yhteisössä tulee oltua päivittäin niin tämä vauva palsta on oikeastaan jäänyt kokonaan multa. Nyt kuitenkin ajattelin jotain raapustaa vaikka olen ihan pihalla teidän jutuista kun en ole edes käynyt täällä lukemassa (sori!!!) Synnytykseen lähdöstä oli puhetta, niin mulla meinaa olla erinlaisia ajatuksia, välillä jännittää että apua kohta se on edessä mullakin (kun luen noita syntyneitä maaliskuisi) ja taas kohta että ok ja kuitenkin vielä voisin vauvaa masussakin pitää :) Mulla ei ole niin suuria vaivoja ettenkö vielä tätä mahaa kantaisi. Häpyluuta välillä pakottanut mutta sekin vaiva on nyt hävinnyt, joten tuntuu ettei se ainakaan vielä synny kun oireita ei ole :) Mulla myös maitoa alkanut tulla ettei ilman liivejä esim. vois nukkua kun paidassa on läntit. Nyt mentävä!
M@m@ rv 36+5
Ihan pikaisesti tässä raapustan muutaman rivin. En ole oikein vkonloppuna ehtinyt kuin pikaiseti käydä lukaisemassa - onnea nyt ainakin Susanna_h:n perheelle pikkuisen syntymän johdosta!
Omasta olosta sen verran, että olin - taas- viime yönä varma, että nyt päästään tositoimiin, mutta eipä tietenkään! Heräsin yöllä muutaman tunnin unen jälkeen, kun vähän supisteli ja tuli tarve veskiin isommalle hädälle, jolle ei koskaan ole tarvetta muuten öisin. No sitten pari tuntia unta ja taas herätys supistuksiin, joita kesti sitten pari tuntia ja niitä tuli jo 8 min välein, kunnes lopahtivat täysin aamulla. Blääh...nyt mä olen aivan pokki ja masentunut kun lähtöä ei tullutkaan. Jouduin tosiaan yöllä käydä tuolla isommalla hädällä vielä useamman kerran ja useamman päivän on ollut sellaista limaista vuotoa, liekö sitten lipatulppaa - en tiedä. Mutta on se kumma, että tää startti kestää näin kauan, vaikka olen uudelleen synnyttäjä. Nyt on taas fiilis, et ei tää synny koskaaaaan!
Mutta, nyt pitää lähteä koettamaan josko uni tulisi, ennenkuin lapsukainen saapuu mummon kanssa ulkoilemasta sisälle.
Kauheeta luettavaa muuten se Happyendin Jumbo-keikka, miten ihmiset oikein nykyään lapsia kasvattaa?? Tai siis ei näköjään kasvata mitenkään. Pisti kyllä vihaksi...
Hyviä vointeja kaikille, toivottaa väsynyt Meriheppa ( = vihainen valas, jos jaksaisi...)
Meriheppa 40+1
Mulla oli viime pe taas tarkastus synnärillä. Totesivat vauvan nyt 3 kiloiseksi , istukan edelleen hyvin toimivaksi ja äidin voinninkin paremmaksi. Eli mulla on verenpaineet tasaantuneet ja muutenkin taas hyvä ja jaksavainen olo. Eli eivät sitten enää ottaneet puheeksi tälle viikolle vähän ajateltua käynnistystä vaan totesivat että odotellaan ihan kaikessa rauhassa. Mulla alkoi tänään 38. raskausviikko (37+0) ja esikoinenhan syntyi näillä main. Nyt ei ole kyllä yhtään synnytykseen viittaavia tuntemuksia. Lauantaina oikein uhmasin kohtaloani ja siivosin koko talon, kävin kahdella pitkällä lenkillä ja joogasin, mutta ei siitä seurannut yhtään supistustakaan, mutta yöni nukuin kyllä sikeästi ja hyvin kaiken sen rehkimisen jälkeen! Ei auta kuin odotella.
Jaksamista kaikille isomasuille ja vielä onnea nyytin jo hakeneille!!
Pitkästä aikaa kirjoittelen. Pari viikkoa sitten alkoi äitiysloma, ja aika on mennyt siivillä, koko ajan on ollut kovasti tekemistä. Ensimmäinen viikko meni Levillä ja viime viikolla on ollut kyläilyä ja Ikean reissukin. Olen aivan yllättynyt, kuinka aika on mennyt nopeaan. Luulin, että äitiyslomalla ei olisi mitään tekemistä ja kyllästyisin pian, mutta olenkin nauttinut tästä ajasta :), ihanaa :). Huono puoli vaan, että olen sitten nauttinut ruuastakin ja nukkumisesta, eli painoa on tullut loman aikana jo 2 kiloa lisää ja unirytmi on mennyt aivan sekaisin. Nyyh, on tainnut mennä pojallakin sitten, että se siitä hyvästä vauvan unirytmistä sitten :(. En ole vielä edes tälle aamulle kunnolla herännyt! Ja sohva houkuttaa kovasti :(
Lauantaina Ikean reissun jälkeen sattui sitten haaverikin: leikkasin rieskasta ohi sormeen, tuli iso palkeenkieli, jota piti mennä tikittämään päivystykseen. Verta vuosi valtoimenaan, onneksi mies oli kotona, ja antoi sormeen jääpalapussin, joka vähän hillitsi. Olin kyllä ihan shokissa. Onneksi pääsin heti tikattavaksi! Soitin äidille, joka luuli, että nyt tuli lähtö, vielä kun Ikean kotimatkalla oli supistellut kovasti. Olikin ollut toisenlainen lähtö.. Että saa nähdä, että miten sitten itse h-hetkellä suhtaudun, olenko silloinkin shokissa. Varmaan panikoin, kuten Niiloakselikin, voi jee.
Mulla on vähän sama tilanne kuin Nakerolla, että synnyttämään ei ole vielä mikään kiire. Tuntuu, että tekemistä olisi vielä kuinka paljon, ja ennenkaikkea haluaisin nauttia tästä mahasta, pienen potkuista ja yksinäisyydestäkin. Hmm, välillä on kyllä vihainen valas olokin, ja hirvittelen, että pääsenkö koskaan näistä kiloista eroon. En ollut tyytyväinen kroppaani ennen raskautumista ja nyt vielä vähemmän. Toisaalta välillä olen niiin ylpeä masustani. On se niin ristiriitaista. Happyend ja joku toinen oli kyllä saanut aivan käsittämätöntä kohtelua! Että muka lihava on, kun on mitä tärkein pieni ihmisenalku siellä masussa, saisivat hävetä!
Oikein paljon onnea synnyttäneille :)!!! Kirjoitelkaahan niitä synnytyskertomuksia.
Koitan tässä heräillä päivään, käydä vaikka kävelyllä.. Jaksamista maalismammoille :) :) ja kuulumisiin!
_tuikku_ ja poika rv 36+6
Mulla estää tämä turvotus kyllä kaiken taipumisen ja liitoskivut liikkumisen. Menisi varmasti nämä loppumetrit paremmin, kun pystyisi paremmin tosiaan liikkumaan. Kai se mielikin olisi virkeämpi. No, ei meillä kellään enää ole kovin paljon odotusta jäljellä ja sitä voisi olla niin huonossa kunnossa, että pitäisi sairaalassa olla vuodepotilaana odottamassa. Joten pitää nauttia siitä, että selviää kotona vaivoinensa.
Sain jopa tänään ulkona tehtyä lumihommia. Kevyttä lunta työnsin hiljalleen, mutta jotain sentään sekin. Sitten parkkeerasinkin puutarhatuoliin, vilttiin kääriytyneenä, istumaan puoleksi tunniksi lapsen leikkiessä ympärillä. Kauppaan raahautumaan ei mikään mahti minua saanutkaan, vaan saa mies minut sinne autolla huristella.
Minulla on kyllä mennyt syömiset ihan plörinäksi. Makea on ainoa, millä saan pidettyä päänsäryn poissa ja muutoinkin tekisi mieli koko ajan roikkua jääkaapin kahvassa. Pitäisi kuitenkin niitä vauvan sokereita ajatella. Nyt on viimeisiksi viikoiksi koetettava ryhdistäytyä. Siihen ei mikään muu auta, kuin jättää kaikki houkutukset kauppaan. Ja jääkaapin ovella muistaa syödä vain vähän, se usein syöminenhän ei sokereiden kannalta pahasta ole ollenkaan. Eilenkin kädet jo oikein tärisi, kun oli aamupalasta kulunut useampi tunti. Oma moka tosin, kun söin nopeasti sulavaa ruokaa. Ruisleipä se on mikä minut tiellä pitää. Oli vain taas niin konkreettinen muistutus, ettei pitäisi leikkiä noilla sokereillaan, kun on siihen niin voimakas taipumus...
Aatuska 38+3
Kovasti tässä odotellaan, että jotain tapahtuisi. Saa tulla vaikka heti!
Että pistää vihaksi ihmiset, jotka ei ymmärrä raskaana olevia naisia. Väkisinhän siinä vähän paikat turpoaa ja maha tulee isoksi. Itsekin saan aina huvittuneita tai sääliviä katseita, kun kaupassa käydään. Mitä säälittävää tässä on!!!!!!! Maailman ihanin asia! Jotkut ei vain ymmärrä.
Ihanaa, että jotkut voivat vielä lenkkeilläkin. Itse en kyllä siihen pysty, kun alkaa niin pirusti sattumaan selkään ja iskiaskivut palaavat vähänkin pitemmän kävelymatkan jälkeen. Pitkin päivää tässä tulee supistuksia, mutta ei mitään sellaisia, että tietäisi lähdön olevan lähellä.
Neuvolassa sanottiin, että pitää näitä liikkeitä kuulostella joka päivä. Olen yrittänyt liikkeitä laskeskella. Välillä tuntuu, että lapsi liikkuu vähemmän. Eihän sillä kyllä enää varmaan tilaakaan hirveästi ole. No, mutta kaikesta huolimatta liikkeet tuntuu.
Oikein mukavaa viikon alkua kaikille!
Ja onnittelut kaikille jo vauvautuneille!=)
Kipsu83 rv 39+4
Ja onnea Susanna_h:lle perheineen uudesta perheenjäsenestä!! :)
Tämän taivaan alle ei kuulu mitään ihmeempää, tuntuu et supistelutkin on nyt hieman laantuneet.. Juuri tuossa ajattelinkin, että pahimmassa tapauksessa tässä menee vielä 5vkoa ennen kuin käynnistystä aletaan ajatella :S toivottavasti tämä vauveli kuitenkin tulisi jo hieman aikaisemmin ulos.. Vaikka meilläkin on hommat ihan kesken (esim. lastenhuoneen remppa ihan vasta alkutekijöissään) niin toivoisin kyllä silti että vauva tulisi vaikka parin viikon sisällä ulos.
Huomenna on neuvola, saa nähdä miten paljon se paino on taas tällä kertaa noussut.. turvotusta on nykyään ollut jonkin verran, kyllähän se sekin vaikuttaa.
Ikäviä kommentteja on tosiaan useampikin saanut :( Itse en ole onneksi sattunut mitään ikävää kuulemaan, mutta joidenkin katseet kyllä on aika ihmeellisiä.. Hankkisivat elämän :@
Pirpana 36+6
Ikäviä kokemuksia kuuluu olevan monilla noista ulkonäön arvostelijoista. Nuo vaihdevuosi-ikäiset naapurinakat varmaan ovat jopa kateellisia, joten ei muuta kuin ylpeänä ohitse jos vielä sattuvat kohdalle. Nuorten kohdalla taas näyttää pitävän paikkansa toteamus " joukossa tyhmyys tiivistyy" . Surullista tosiaan on, että jo alle kouluikäiset arvostelee toisia suureen ääneen. Ehkä tosiaan kannattaisi antaa tulla takaisin vaan, jos kielen päällä on jotain osuvaa. Saisipa sitten laittaa vaan hormonien piikkiin. Isellä tuo ulkopuolisten ihmettely on toisensuuntaista, koska maha on pieni, mutta en oo itse kokenut sitä ikävänä. Helpompihan tässä on pienen mahan kanssa olla. Ja kun tietää, että omalla kohdalla tämä on normaalia, niin ei tarvi muiden kommenteista stressata. Kyllä tämä pienikin maha sen verran on tiellä, että kun eka lapsi on syntynyt elokuussa ja toinen toukokuussa, niin tuntuu, että tämä odotus ajoittuu just hankalimpaan aikaan toppavaatteineen, liukkaine keleineen ja talvikenkineen.
Alaselkätuntemuksia täällä on välillä enemmän ja välillä vähemmän. Supistuksia tulee, kireämpiäkin, ja aika useinkin, jos niitä seuraa, mutta eipä tässä pahemmin tuu seurailtua. Vauvan syntymää ja näkemistä tosiaan jo odottaa, vaikka tiedän, että tulen taas kaipaamaan tätä aikaa. Ja välillä kun synnytystä ajattelee, se hirvittää ihan kamalasti. Ristiriitaiset on ajatukset, mutta lienee ihan normaalia.
Jaksamista kaikille ja olkaa ylpeitä masuistanne!
popz 37+6
Niiloakselille terveisiä, että oikein odotan niitä vihlomiskipuja, kun se tarkoittaisi sitä että tämä viimeinkin laskeutuisi! Tänään olin neuvolassa, ja terkka oli sitä mieltä että on nyt pää alaspäin. Mutta aamulla oli ihan tuossa kylkiluiden alla poikittain, ei voinut erehtyä siitä. Ilmeisesti nyt ei sitten perjantaina kuitenkaan ole mitään tarvetta käynnistellä, terkka oli sitä mieltä että kotiin laittavat (harmi¿) joten mieskin lähtee torstaina työmatkalle. TOIVOTTAVASTI ei sitten tosissaan tarvi siellä yksin kärvistellä!
Painonmuutos edellisestä 1,9 kg/viikko¿ Aika hurjaa, mutta väittäisin että kolmilla synttäreillä ja mahdottomalla turvotuksella on oma osuutensa asiaan. Muuten kaikki oikein hienosti, ja terkan kanssa oltiin molemmat sitä mieltä, että ensi viikon perjantaina nähdään varmasti. En siis halunnut mennä aikaisemmin kun nyt pe on se ultra.
Mulla on kanssa tissit alkaneet vuotamaan, mutta en pidä sitä minään merkkinä, koska aiemmista lapsista tämä ¿vaiva¿ on ollut jo kuukausia aiemmin. Ehkäpä tämä myöhäisyys vain kuvastaa hiukan stressaavampaa elämää kuin ennen.
Synnytyksen suhteen on tosiaan sekavat fiilikset¿ Olen jo lopen kyllästynyt tähän hankalaan mahaan, mutta toisaalta pelkään sitä muutosta, jonka vauva tuo elämään. Lähinnä tuon kakkosen kannalta, kun täytti vasta 2 ja joutuu niin pienenä kasvamaan isoksi :( Ja mitenkä ne uuden elämän rutiinit asettuu, olenko ihan hermoheikko näiden kolmen kanssa vai onko meillä edelleen ihan kivaa¿ Itse synnytystä odotan innolla, ihana päästä kokemaan se taas (varmastikin viimeisen kerran, nyyh). Mutta ehkä eniten kuitenkin mietityttää se, että kaikki menee hyvin ja vauva on hengissä ja terve¿
Ei pitäisi mennä kehumaan, eilen kirjoitin kuinka hyviä öitä on takana, ja viime yö olikin sitten ihan katastrofi. Tänään nukuttiin päikkärit koko porukka, sain tuon melkein viisivuotiaankin nukahtamaan. On raukka ihan poikki viime viikon jäljiltä, kun serkun kanssa touhusi koko viikon ja oli synttäritkin.
Nakerolle terveisiä, olikos sulla ensimmäinen tuloillaan? Sitä vaan tahdon sanoa, että siihen olotilaan vaikuttaa ihan hirveästi se, onko ensimmäinen masussa vai juoksentelemassa tuossa ympärillä. Ja mulla ainakin vaivat tuntuu joka raskaudessa tuplaantuvan, ensimmäisestä nautin ihan täysillä loppuun asti, tästä kolmannesta en ole tainnut nauttia ollenkaan¿
Nyt täytyy mennä laittaan muksut nukkuun.
Maaria 37+4
Morjens taas. Uusi viikko, mutta vaivat tuntuvat olevan samoja vanhoja :). Ajatelkaas kuinka mukavaa olis, jos tuossa mahassa olisi vetoketju ja vauvaa voisi aina välillä vilkaista ja laittaa sitten takaisin. Se olis varmaan mulle tällä hetkellä mukavinta...Maha on kyllä sen verran vauvaa täynnä, että välillä on tukala olo, mutta on se toisaalta ihanaa, kun nuo potkut vielä tuntee sisältä päin. Ja jotenkin tämä vauva on vielä ihan mun oma tuolla masussa, mutta syntymän jälkeen se pitää jakaa. Ristiriitaiset tunteet taitaa kuulua tähän loppuraskauteen.
Päätettiin miehen kanssa, että mennään siihen sektioon ensi maanantaina. Tämän viikon perjantaina on äitipolilla kontrolli. Nyt mulla on jääkaapin ovessa lista hommista, jotka olis kiva saada tehtyä ennen maanantaina. Esikoisen kanssa ei vaan saa oikein mitään tehtyä. Anoppi hakikin pojan tänään yökylään, jos vaikka saisin huomenna jotain aikaiseksikin. Harmittaa, kun voimia ja intoa laittaa paikkoja kuntoon kyllä olisi, mutta sitten ei tuon muksun kanssa saa mitään hommia tehtyä. Tai sanotaan näin, että sama hylly pitää järjestää pariin kertaan, kun tavarat vedetään vähintään kerran siinä välillä alas...Hyvähän se on, että poika auttaa äitiä, mutta kai täälläkin se valas nostelee päätään.
Se omasta navasta tällä kertaa. Onnea synnyttäneille ja voimia vaivojen kanssa painiville.
Soikkeli 38+2
Kävely on hassua vaappumista, voisin tarvita jo rollaattoria avuksi ja tueksi;)
Niiloakseli kyseli tuntemuksista synnyttämään lähdössä, mulla on vähän ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta tästä mahasta olisi jo kiva päästä eroon ja saada tutustua uuteen perheenjäseneen (ja tietty saada tietää kumpaa sukupuolta tulokas on), mutta toisaalta taas mua ei tällä hetkellä huvittaisi yösyötöt ja valvominen sun muut vauvahommat... Mulle ei näköjään tuo 9kk ole riittävä aika valmistautua vauvantuloon.
Neuvolassa kaikki oli taas hyvin ja seuraava aika on ensi viikolla, saas nähdä pääsenkö enää sille käynnille. Nyt pää tuntuu jo ihan tyhjältä, taidanpa lähteä miehen viekkuun tonne sohvalle. Voikaahan hyvin! Semlis rv38+2
Olin eilen muka ahkera ja kävin lasten kanssa kävelyllä äitini luona ja kaupassa,yhteensä matkaa tuli noin 4km! häntäluuhun alkoi painaa ja sattua mutta en edes muutamaa supistusta saanut aikaiseksi... huoh!
Keittiö remonttiakin tehtiin 22.30 asti.
Ainoa asia minkä sain aikaiseksi on hirveä flunssa :o/ yöllä heräsin hirveään kurkku kipuun ja mynthoneiden avulla olen saanut nukuttua pätkissä. Nyt on olo kuin puoli kuolleella valaalla,järki seisoo päässä,kurkku on kipeä ja nenä ihan tukossa. Onneksi mies tulee töistä käyttämään mua neuvolassa kun en millään jaksaisi ite sinne kävellä jospa se olis viimeinen neuvola ennen vauvan syntymää (toivossa on hyvä elää)
En kyllä jaksaisi synnyttää tässä kunnossa mutta eipä se kai auta jos vauva päättää tulla sehän tulee äidin nuhasta huolimatta :o)
Niiloakseli rv 39+1
Onnea Soikkeli2 ensi manantain sektioon! Se on jännää kun tietää, milloin vauva syntyy :o)
Samanlaisia vaivoja täälläkin, kaikkea mahdollista. Eilen oli neuvola, onneksi verenpaine (alapaine) pysyi alle 90:ssä, vaikka turvotusta onkin aika paljon. Sf-mitta oli hujahtanut lyhyessä ajassa 35 cm. Katsoin vanhasta neuvolakortista, viime raskaudessa se oli näillä viikoilla 37 cm! Vauveli olikin sitten 4,3 kg, mutta tuo sf-mitta ei kai ole kovin luoetettava vauvan koon mittari, koska esim. vauvan asento voi vaikuttaa siihen.
Terkkari oli aika huolestunut tästä mun masentuneesta olotilasta, joka tuntuu vain pahenevan koko ajan (kun siis masennuslääkkeet piti lopettaa n. pari viikkoa sitten). Yritän sinnitellä synnytykseen asti ilman, sen takia oikeasti toivon, että synnytys koittaisi pian, koska se olis kaikkien etu. Pelkään vaan, et taas menee yliaikaiseksi! Supistuksia ja kaikenlaisia tuntemuksia on jo ollut monta viikkoa.
Hyviä vointeja kaikille :o)
t. maalis08
37+5
Ajattelin nyt itsekin saada niin paljon aikaseks että jotain kirjottelen..juttuja lukenut päivittäin mutta ei vaan oo tullu kirjotettua mitään..
Eli viikkoja on nyt kasassa 37+5 ja vauva ei vissiin oo vielä laskeutunu yhtään..ei ainakaan viime viikolla ollu enkä ainakaan oo huomannu että niin olis tapahtunu..perjantaina lääkärille tarkistuttamaan tilannetta..
Rupeaa vaan jännittämään että jos ei laskeudu niin joutuuko sitä suunnittelemaan synnytyksen uusiks..:( Ensimmäistä siis odottelen..ja ihan hukassa kaikesta..:)
Mutta muuten kaikki menny paremmin ku uskalsin odottaakaan!!pientä närästystä toisinaan,mutta sen kanssa oon kyllä pärjänny..alapäässä on vihlonu jo muutaman viikon ajan..välillä tuntuu että huutaa tekis mieli..:)
Mutta onnea kaikille jotka on jo saaneet pienokaisensa ja toivottavasti meillä kaikilla muilla menee hyvin loppuun asti!!
... ja muillekin huomenia!
Maaria2 kyseli, odottelenko ensimmäistä. Kyllä odottelen! Täällä ei siis juoksentele ketään jaloissa ja kenties naisen kroppa kestää parhaiten juuri tämän ensimmäisen raskauden. Tosin, eihän se aina ihan niinkään mene, kyllä monilla on kovastikin vaikeuksia jo ensimmäisessäkin raskaudessa.
Se on vaan jännä, että kun on monenlaisia vaikeuksia osannut odottaa raskauteensa eikä niitä vieläkään ole tullut, niin etenkin tässä loppuvaiheessa alkaa miettiä, että mitä ne viimeiset viikot sitten tuovat tullessaan. Toki sitäkin miettii, että kuinkahan paljon tämä menee yli. Mutta kuten jo eilenkin kirjoittelin, täytyy vain mennä päivä kerrallaan ja nauttia jokaisesta oireettomasta päivästä tai hetkestä.
Tänään onkin taas neuvolapäivä. Laittelen iltapäivällä neuvolakuulumisia tulemaan. Jaksamisia kaikille ja eihän sitä tiedä, vaikka tänäänkin taas joku maalisvauva syntyisi!
Nakero08, 36+5
Jännää miten tuo olotila muuttuu yhtäkkiä, tänään voisin kävellä vaikka miten paljon, ei minkäänlaisia liitoskipuja! Omituista, minnekähän se vauva on yön aikana kadonnut?? Luulisi ettei tonne mun pieneen mahaan mahtuisi enää piiloon;)
Sä oot Niiloakseli kyllä aikamoinen sissi noitten kävelylenkkiesi kanssa! Me mentiin eilen lasten kanssa autolla puistoon... *noloo* Toivottavasti flunssa alkaa helpottaa nopeesti ja ehdit toipua ennen synnytystä! Mä itse oon jo siinä kunnossa, että nyt vois olla hyvä päivä vauvan alkaa vaikka syntyä...
Maalis08: pää pystyyn! Lähetän sulle aurinkoisen virtuaalivoimahalin jaksaa viimeiset hetket ennen synnytystä!
Soikkelille onnea sektioon!
Muillekin hyvät voinnit! Kumpa aurinko alkaisi paistaa, mä en jaksa enää tota lunta. Semlis rv38+3 (hui!)
piti heti tulla kommentoimaan ..Hennalle.. noista alapään vihlonnoista.
Mulla on niitä kans ollut ja loppua kohti pahenee vaan :o/ välillä kun kävelen kauppaan joudun pysähtelemään kun vihloo niin kovasti ja monesti tulee automaattisesti suusta " ai,ai" ku sattuu niin kovasti :o/ johtuu kuulemma siitä että vauva on jo niin alhaalla ja kävellessä alkaa vauvan pää painaa kohdunsuuta niin se vihlonta johtuu siitä :o/ ikävä vaiva
Mulle on tullut ihan viime päivinä uusi vaiva, Nännit on kamalan kipeät! ihan kosketus arat... ja toinen tissi vuoti maitoa yhtenä päivänä joten uskon ja toivon että synnytys on lähellä (parempi ois olla)
Onko teillä muilla sekavat tunteet synnytystä kohtaan vai joko olette kaikki innoissanne menossa?
Minä välillä odotan oikein innolla synnytystä mutta sitten seuraavana hetkenä saatan olla sitä mieltä että mukavaahan tässä on masun kanssa olla vielä viikko taikka kaksi... Joka kerta kun synnytys on mulla käynnistynyt (takana siis 4 synnytystä) olen mennyt paniikkiin alkanut itkeä ja ollut sitä mieltä että ei se vielä voi syntyä vaikka 3 lasta meni reippaasti yli lasketun ajan :o) saa nähä kuinka käy tällä kertaa...
Niiloakseli rv 39+0