***maalismammat vko 10***

Täällä taas lueskelin ja ajattelin jonkun sanasen sivun täytteeksi..:)

Tuntuu useimmilla olevan jo kova halu synnyttämään, olenkohan ainoa kenestä tuntuu, että niin nopeasti menee nämä loppuajan päivät? Kun ne vaan lisäytyy...:) vaikka hyvä niin.

Mukavasti välillä tulee jo semmoisia " puolikipeitä" supistuksia, vähän niin kuin aavistuksia tulevasta. huu.



Tuota laskeutumattomuutta, mitä joku pohti, niin ajattelin sen verran kommentoida, että kahdessa viimeisessä synnytyksessä (3 olen siis kokenut:) mulla on vauva laskeutunut tosiaan vasta synnytyssalissa. Molemmilla kerroilla olen joutunut paikkojen jo täysin avauduttua odottelemaan lapsen laskeutumista ennen kuin olen saanut luvan tai on kannattanut ponnistaa. eka kerralla odotusaika oli tosi pitkä, lähes 2 tuntia ja kivulias, toisella onneksi enää n. 15 minuuttia. ja luomuna, eipä saanut siinä vaiheessa enää kipulääkettä:o) onneksi synnytykset on olleet kuitenkin kokonaisuudessaan nopeita (4,5h, 3,5h ja reilu 2) siihen luotan nytkin, ettei niin paljon pelottais.. pari tuntia sitä seisoo vaikka päällään..



viime viikonloppuna pääsin vielä shoppailemaan, 3 päivää kaupungilla, eipä tiedä koska pääsee sitten seuraavan kerran, eli tuli kyllä tarpeeseen. vauvallekin alkaa olla kaikki sitten valmiina, tulee kun tulee:D



Ja vielä onnea kaikille jo vauvautuneille ja niitä isoja supistuksia niitä toivoville :D



mikotan 38

Kyllä ois ko ihana päästä eroon tästä mahasta. on vaan niiiiin tukala olo. Muutama hetki päivässä saatttaa olla että maha ei " tunnu" , voi ihan uhohtaa sen koko olemassa olon. mutta se on tosiaan vaan se muutama hetki.

Tänään on kyllä taas supistellut pitkin päivää mutta ei mitään säännöllistä, eikä tosissaan kipeitä. En ota mitään stressiä näistä vaan ihan sillä asenteella että vauva syntyy, niinkui sisaruksensakin, kaks viikkoa yli. Että useempi viikko tässä vielä puhustava.

Mulla sokerit taas kolmella plussalla. Rasituskokeessa ei mitään poikkeavaa mutta stikillä antanut monta kertaa nuita plussia. huomen aamuna pitää alkaa kotona pistämään ja kirjata tuloksia. mistähän tämäkin " vaiva" nyt sitten..? en mitään makeaa edes juuri syö ja yön jäliltä nuo plussat.. ei osannut lääkärikään sanoa, oli vähän ihmeissään.

jee huomenna pääsen kasvohoitoon ja manikyyriin:) (empä ole ennen kokenutkaan) Anoppi tarjoo!



meebu36+6

Niiloakseli, seuraavaksi kun on tuollainen tilanne niin lähde sinne synnärille, jospa olisi paikat jo aukenemassa ja puhkaisisivat kalvot. Luulisi, että noilla suppareilla olet kohta jo täysin auki! Eihän tuollaista kestä kukaan enää kauaa. Tsemppiä ja kaikki sympatiat sinne!



Mä kävin tänään siellä äitiyspolilla näyttäytymässä, ja täytyy sanoa että oli oikein mieltä ylentävää. Kerrankin tunsin itseni pieneksi siellä odotushuoneessa! Tupa täynnä yliaikaiskontrollissa olevia mammoja¿ No joka tapauksessa, käyrällä olin ja oli kiva kuunnella vauvan sydäntä ja liikehdintää vähän pidempään, ja ihan hieno supistuskin saatiin sinne käyrälle. Ultra sitten olikin sellaista liukuhihnaa että hyvä kun lääkäri huomasi että minäkin olen paikalla¿ Siellä oli kätilöharjoittelija, ja ultratessaan lääkäri selitti sille koko ajan, mulle ei sanonut sanaakaan enkä nähnyt edes kuvaruutua vaikka kovin koitin kurkistella pientä, kun en ole niiiiin pitkään aikaan nähnyt murua.



Vauva on tukevasti pää alaspäin, mutta ei kiinnittynyt. Painoarvioksi sanoi 3,3 kg, jonka mukaan laskettuna aikana olisi 3,5 kg, eli se siitä isosta vauvasta! Lääkäri teki myös todella pikaisen sisätutkimuksen, ja kertoi että paikat on hyvin kypsyneet ja pari senttiä auki!!! Jiiihuuu¿ No, tuokaan ei vielä mitään todista, eli edelleen koitan ajatella että vielä viisi viikkoa tässä pyristellään.



Sattuu niin s..tanasti! Tätähän mä hain, mutta pakko silti valittaa. Tiistaina vauva tuli rytinällä alaspäin, ja eilen tunsin kuinka taas puski oikein kunnolla. Ja siitä tiistaista asti on juilinut jalkoväliä. Tämä päivä meni reissun päällä ja kaupassa, ja jo päivällä teki kipeää liikkua, mutta nyt sattuu levossakin tosi paljon, liitoskipuja siis. No, täytyy vaan muistaa että aina helpommin tulee mitä enemmän sattuu!! Älkää vaan kertoko mulle että olen väärässä :/



Nyt täytyis mennä nukkumaan, mieskin makaa puolikuolleena sohvalla, sellaisia ne työmatkat on...



Maaria 38+1

Heps! Täällä on mietitty tällä viikolla laskeutumista ja vesien menoa sun muuta synnytykseen liittyvää. Meidän neidin synnytys lähti oikeastaan siitä, että lauantaina reippailin koiran kanssa vähän liiankin rivakasti. Supisteli lievästi mutta jatkoin reippailua ja kotona puuhastelua. Vauva puski entistä lujempaa alaspäin ja lantioluutkin kipuili. Mulla ei ole koskaan vauvat kiinnittyneet, nytkin vain jonkin verran laskenut alaspäin. Myöskään ennakoivia supistuksia mulla ei ole koskaan ollut, ei mitenkään hirmu kivuliaita.

Ennen nukkumaan menoa vielä puuhailut miehen kanssa ja pari tuntia nukuttuani heräsin plomps-ääneen. Samantien alkoi supistella, kyljelläni makoilin siihen saakka että herätin miehen ja pyysin pyyhettä alle. Heti käännähdettyä tunsin kun valui lämpöistä, mies kertoi sen olevan vihertävää. Makoilin paikoillani ja soitin synnärille, neuvoivat sieltä tulemaan heti, mutta ihan omalla autolla. Ja sai nousta ylös vaikkei vauva kiinnittynyt ollutkaan.



Sairaalassa vettä lorui ja lorui, paikat auki sormelle ja kanavaakin 2,5cm. Vauvalla vointi kuitenkin hyvä vaikka vuoto oli vihreää. Litalginpiikin sain että nukkuisin pari tuntia aamuun, mutta supisteli jatkuvasti, ei vielä pahasti kuitenkaan. Aamulla lääkäri tarkisti vielä, kahdelle sormelle auki ja kanava hävinnyt. Odoteltaisiin omien supistusten voimistumista seuraavaan aamuun, jonka jälkeen käynnistys tableteilla klo 6.00.

Sunnuntai-iltana supistukset alkoivatkin voimistua, kahdelta siirryttiin saliin. Siitä alkoi tuskainen ja uuvuttava osuus, jonka seurauksena neiti syntyi klo 5.50.



Painoa 3685g ja pituutta 50,5cm, pipo 33,5cm. Itse synnytys oli tuskallinen, ilokaasun ja kaurapussin voimalla oli pärjättävä. Mutta jälkeenpäin vointi hyvä, repeämiä ei tullut ja vauva voi oikein hyvin.



Jaksamista vielä loppusuoralla kärvisteleville, lähtö voi tulla yllättäen vaikka tilanne muuten näyttäisi hyvin epäkypsältä. Ja onnea ja iloa muiden vauvautuneiden arkeen!



Malla

Laittelin illalla vielä vauvalle keinusängyn alakertaan päiväunia varten valmiiksi. Ja vieraspeittojen pesua olen jatkanut. Ja nyt sitten ainakin tunnin istunut lukemassa synnytyspuolen Misten sanomia sammakoita synnytyksessä -ketjua. Monesti ennenkin sitä olen lueskellut ja nauranut.



Juu, olispa kiva jos pääsis nyt viikonloppuna synnyttämään. Tai ainakin sitten viikolla alkaisi synnytys illalla/yöllä/aikaisin aamulla. Miehellä on sen verran pitkä työmatka ja sitten matkaa sairaalaankin, että miten sitä osaa soittaa ajoissa paikalle.



Jepulis, unille mars!

Me käytiin synnärillä kääntymässä tossa iltasella. Koko päivänä en oo saanut tätä neitiä mahassa liikkumaan. Käyrää ottivat reilun tunnin ja siinä sit pari liikettäkin tunsin. Vähän nolotti kun koko ajan kätilöt ja lääkäri puhuivat miten siellä on täyttä ja kiirettä, sit mä meen muutaman liikkeen takia.. Noh, käyty on ja onneks kaikki hyvin. Pyysin että jos samalla reissulla olis lääkäri tarkastanut onko tässä yhtään edistytty synnytystä varten, mutta ei kuulemma ehtinyt. Viimenen lääkärineuvola kun oli viikolla 34, silloin lähti lääkäri lomalle eikä terveysasemalle saa muille lääkäreille aikaa pelkästään tilanteen tarkistamiseen. Turhauttaa kun silloin ei ainakaan ollut vielä tapahtunut mitään, lääkärin mielestä menee yli. Ekassa raskaudessa kun vastaavilla viikoilla oli jo pehmennyt paikat ja sormelle auki. Voipi olla siis että tässä vielä monta viikkoa pitäis kestää. Suututtaa niin paljon, ettei lääkärillä ollu aikaa mua tutkia. Ymmärtäähän sen, jos on paljon potilaita mut silti. Kun lähdettiin, istui lääkäri kahvilla..



Meilläkin kolmen ässän päivä tänään, sauna ja siivous suoritettu jo. Jos kävis miehen kanssa reippaan lenkin, kun koirat vielä pitää käyttää ja sit hoitais pois sen viimesenki ;) Kuume on onneks laskenut, aamulla vielä oli mutta ei sen jälkeen ole noussut. Huomenna haetaan poika mummilta pois, onkin jo tosi kamala ikävä!



Nyt siis lenkkeilemään, vaikka joka paikkaan vihlookin. Toivottavasti siitä edes jotain apua olis.





Henna ja Ninni 39+

Voi että on ihanan levännyt olo, viime yön nukkuin piiiitkästä aikaa todella hyvin. Edes vessassa ei tarvinnut käydä kertaakaan :D



Toivottavasti Niiloakseli pääsisi pian tositoimiin. Varmasti alkaa olla kyllä jo niin kypsä olo, kun olet noita supisteluita joutunut noin pitkään kärsimään.. Lähet vaan tosiaan synnärille seuraavan kerran, kun alkaa tihentyä supparit! Toivottavasti teillä ei sinne kovin pitkä matka ole :)



Ja Mallalle perheineen onnea tätäkin kautta prinsessasta :)



Pirpana 37+4

Mallan perheelle kovasti onnea tytöstä!



Joku täällä kyseli sairaalakassin sisältöä.

Jättäisin ne vauvan vaatteet vielä kotiin toiseen kassiin, johon pakkaisin myös omat kotiutumisvaatteet (huom. tarpeeksi isot :) Mies voi sitten tuoda ne, kun tulee hakemaan. Siellä sairaalassa ei ihan hirveän paljon ole säilytystilaa, enkä kyllä siellä pitäisikään mitään ylimääräistä.



Mutta nämä on mun listassa:



Neuvolakortti

Synnytyksen toivelista



Suklaata (en ole kyllä koskaan tarvinnut, ei ole tullut edes mieleen siinä hötäkässä)

Hedelmiä

Pillimehuja + vesipullo

Isin eväät

Vitamiinit



Nenäliinoja

Huulirasva

Kosteusvoide

Nassurasvat, puhdistusaineet, shampoo, hoitoaine, dödö

Hammasharja + -tahna

Hiusharja + lenksut

(Meikit, en ole siellä kyllä koskaan jaksanut ulkonäöstäni välittää)



Luettavaa

Musiikkia

Kamera



Imetysliivit

Liivinsuojia

Sukat ¿ villasukat

Tossut (jos ei tykkää sairaalan tossuista)



Korvatulpat

Puhelin + laturi

Rahaa



Siinäpä ne. Luultavasti noista puolet on liikaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä.



Nyt kakkua leipomaan ja siivoamaan, TAAS tulossa synttärivieraita.



Maaria 38+2

aamulla kerkesin säikähtää kun en millään saanut vauvaa liikkumaan. Itku kurkussa sitten söin pari pullaa ja join kahvikupillisen ja muutaman minuutin päästä vauva alkoikin laiskahkosti liikkua. Nyt on kyllä sitten liikkunut mutta tosi laiskasti verrattuna aikaisempiin päiviin. Liekö eilisistä supisteluista väsähtänyt. Yön nukuin minäkin hyvin, heräsin vasta puoli yhdeksän aikaan ja koko yönä vain yksi pissa reissu!!



Miehen kanssa ollaan kuin kaksi vihaista ampiaista kun eilen jo niin innoissaan oltiin lähdössä synnyttämään niin ei! ja tätähän voi kestää yli pääsiäisen vielä jos huonosti käy....



Aloin sitten aikani kuluksi tehdä keittiö remonttia loppuun kun ei tuolla sohvalla tule muuta kuin hulluksi hitaasti mutta varmasti :o/ ja kun ei tämä vauvan syntymä taida minun vallassani olla vaan tulee kun on valmis. Minä vaan olen jo ihan valmis ja kohta ylikypsäkin....



Kohdunsuu on ollut jo kahdelle sormelle auki ties kuinka kauan ja kanavakin lyhentynyt jo reilu kuukausi sitten. Olishan tuo kiva tietää missä nyt mennään kun supistukset oli eilenkin jo melkoisia (vedet silmissä hengittelin)



Niiloakseli rv 39+5

vaikka käyn täällä ahkerasti lukemassa, en ole millään saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään. Ensinnäkin paljon paljon onnea kaikille vauvansa jo saaneille!!!!!!!

Itse olen rv 37+5 ja la on 24.3. Kävin torstaina synnytystapa arvioinnissa lapsen perätilan ja koska ensimmäinen syntyi sektiolla (ei ollut suunniteltu). Vauva oli todella liikkuvainen ja 30 min aikana vaihtoi asentoa perätilan ja poikkitilan välillä. Lääkäri arvoi käsikopeloinnilla, että vauva mahtuu kyllä tulemaan normaalisti mutta päätti sitten kuitenkin lopulta määräämään lonkkaröntgeniin. No, eilen sain tulokset - sektio edessä - liian ahtaat paikat......vaikka olin siihen toisaalta jo varautunut - tuli se sittenkin järkytyksenä. Nyt sitten odotellaan milloin sektio tehdään, kuitenkin noin viikkoa ennen laskettua aikaa - eli TOSI PIAN. Pelottaa ja jännittää vaikka leikkauksen olen jo kerran läpi käynyt. Toisaalta on uskomaton fiilis, kohta vauva syntyy ja saamme tutustua uuteen perheen jäseneen.

Eli monenmoiset on tuntemukset ja fiilikset....

Onkohan täällä ketään muuta, ketä odottaa suunniteltu sektio tai onko joku sen läpikäynyt?

Kärsivällisyyttä ja voimia kaikille synnytystä odottaville!!!!

Iso halaus

Masikka-Marja

Jospa sitä pistäytyisi kertomaan omia kuulumisia... Eilen oli synnytystapa-arvio...tarkotuksena oli siis saada vihdoinkin se sektiopäätös...ja sehän nyt sitten tulikin... Eli 19.3 on meidän vaavi maailmassa, ellei mitään ihmeellistä tapahdu...

Hyvinhän tuo pikkumies oli kasvanut, kun tämänhetkinen painoarvio on 3300g.



Täällä on kaikki vauvelin kamat jo valmiina ja sairaalakassi lähes pakattuna, että nää loput päivät voikin sit ottaa ihan vaan löhöillessä :)

Tosin lepäily ton rasavillin esikoisen kanssa onkin kyllä lähes mahdoton yhtälö...



Hitsi ku en muista kuka siitä suunnitellusta sektiosta " puhu" ... niin mulla olis ollu kans laskettu aika 24.3, mut nythän se sit aikaistu...



Sippu 37+5

Täällä on yksi ensisynnyttäjä-äiti, jolla on laskettu aika 23.3 ja sektio tulossa perätilan vuoksi jo viikon päästä. Pääsiäinen varmaan sotkee vähän normaaleja aikatauluja sairaalassa...

Meillä vauva oli noin 30 rvko:lle rt:ssa, mutta sen jälkeen sitkeästi pysynyt pää äitin vasemmassa kylkikaaressa :) Kahteen kertaan ovat yrittäneet ulkokäännöstä ja saaneet lapsen ns poikkitilaan, mutta takaisin on kääntynyt ennen kuin on sairaalasta ehditty ulos.

Mua kans jännittää tosi paljon. Olisin halunnut ilman muuta normaalin alatiesynnytyksen, mutta lapsen turvallisuus on tärkeintä. Luulenpa, ettei juuri tule uni silmään sektiota edeltävänä yönä...

Tsemppiä sinne!

Tuntui, että sauna sai supistukset rauhoittumaan, vaikkakin hyvää teki selkäsärylle. Nyttenkin juilii, selkää tuolta häntäluusta lapaluiden alle. Tulee sellaisina aaltoina... Supistuksia tule edelleen silloin tällöin, ihan napakoita ne on, mutta ei kipeitä. Tänään koitin käydä vähän reippaalla kävelylläkin. Toiveikkaana odottelen, että enemmän alkaisi tapahtumaan. Jokaisen supistuksen otan toistaiseksi hymyssäsuin vastaan. Tänne vaan kipeitäkin. Koko fiilis on ollut eilen ja tänään valoisampi, kun nyt edes näkyy valoa tunnelin päässä. Se täysi oireettomuus oli ärsyttävää. Vauvakin taitaa olla alempana, kun on helpompi olla.



Aatuska 39+1

Pikaisesti kirjoittelen, että meille syntyi pikkuinen poika 3.3.08 klo 01.00, strategiset mitat 3100 g, 50 cm. Torstaina tulimme kotiin. Nyt alkaa jo kitinä kuulua, joten kirjoittelen synnäritarinaa myöhemmin. En ehtinyt lukea pinoa, mutta onnittelut, jos muita on ollut nyyttiä hakemassa, lähettelen teille jo synnyttämään haluaville kaikki jälkisupparini :)



Mama & ' Justus' 5 vrk

täytyy kyllä sanoa että käy oikeasti kateeksi :o)



Olen ollut niin pahan tuulinen että mäkätin miehenikin ulos talosta :o/ en vain kykene enää muuhun kuin huutamaan ja itkemään tämä käy jo niin hermoille. Supistaa ja ei ja supistaa ja sitten taas ei....

Nyt on alkanut ne " joko,joko" puhelut. Välillä jätän vastaamatta mutta sitten kaikki luulee että olen synnyttämässä ja kun myöhemmin soitan ja sanon että kotona vielä niin ovat niin pettyneitä! ihan ku minä en olis!!! luulis kaikkien ymmärtävän että kyllä me ilmoitamme kun jannu suvaitsee syntyä!!

Nyt menen hautaamaan pääni tyynyihin etten loukkaa miestäni tahtomattani kiukuspäissäni :o/ MURR!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Moikka!



Kovasti kaikki tuntuu odottavan vauvojen syntymää ennen laskettuja aikoja. Meillä ensimmäinen meni viikon yli ja olin silloin itse ihan rauhallinen (tosin vointi oli silloin yhtä hyvä kuin nytkin). Hermostuin enemmänkin siitä, että sukulaiset soitteli ja kyseli noita joko puheluita. Isäkin soitti joka päivä (normaalista n. 1-2 kk välein) ja tuntui ihmettelevän, että eikös se laskettu aika mennyt jo.



Tällä kertaa anoppi otti talvilomansa kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, että voi sitten hoitaa esikoista, kun ollaan laitoksella...Yritin kyllä sanoa, että tuskin tämä kakkonenkaan etuajassa tulee, mutta eihän mua kuunneltu.



Yhtään kipeää supistusta en ole tässä raskaudessa vielä tuntenut eikä kohdunsuulla ole tapahtunut vielä oikeastaan mitään. Laskettu aika olisi ollut viikon päästä. Olin jo asennoitunut siihen, että pääsiäisenä ollaan sitten laitoksella eikä tässä ole vielä mitään kiirettä vauvan tavaroiden yms. kanssa. No synnytystapa-arviossa tuli sitten se ylläri, että sain kaksi viikkoa aikaa päättää, yritänkö riskillä alakautta vai menenkö suunniteltuun sektioon.



Viikonloppu siinä meni, ennen kuin sain ajatukset nollattua. Mitä enemmän asiaa mietin, tulin siihen tulokseen ettei kannata mennä riskillä paikkojansa repimään. Jos kerran on peräsuoli saatu paikattua toimivaksi, ei kannata riskeerata uudestaan. Harmittaa vaan, kun ei muut oikein tunnu ymmärtävän tätä sektion syytä: ihan ihmeellisiä kommentteja tulee eri puolilta. Onneksi sain sen ekan viikonlopun aikana ajatukset niin nollatuiksi ja oman päätökseni tehtyä, ettei muiden sanomiset vaikuta enää puoleen eikä toiseen.



Mutta meillä on nyt sitten tosiaan maanantaina sektio edessä. Sairaalalla pitää olla klo 7 aamulla, leikkaus tehdään sitten leikkaussalin tilanteen mukaan. Mieskin tulee mukaan ja saa mennä pesemään vauvaa sitten syntymän jälkeen. Vielä ainakaan itse leikkaus ei jännitä, enemmänkin sen vauvan näkeminen. Toisaalta on helpottunutkin olo, kun tietää, ettei noita supistuksia tarvitse odotella eikä niitä kipuja kärsiä. Toki sektiohaavassakin omat kipunsa sitten jälkeenpäin on.



Laitan synnytyskertomusta tänne sitten jälkeen päin. Tsemppiä masikka-marja, sippu81 ja maalisäiti79 omiin sektioihinne. Ajatelkaa niin päin, että kaikki tarpeelliset työt saa helpommin tehtyä, kun tietää sen syntymäpäivän etukäteen. Mulla ainakin oli sellanen pelko äitiysloman alussa, että kaikkea ei saa laittaa liian nopeasti valmiiksi, kun sitten ei loppuajasta ole enää mitään tekemistä. Tällä viikolla olen sitten laittanut loput tavarat kuntoon, huomenna olisi edessä vielä leipomista. Miehenkin olen valjastanut hommiin, kun ei oma aika ja voimat olisi muuten riittäneet. Ja meillä on kyllä molempien raskauksien aikana tuolle miehellekin iskenyt pesänrakennusvietti. Ensimmäisen aikana tehtiin pihahommat viimesen päälle kuntoon ja nyt ollaan maalattu seiniä.



Kovasti supistuksia niitä kaipaaville!



Soikkeli 39+0

Meille syntyi eilen 7.3.2008 kl. 21.40 ihana pikkuinen tyttövauva rv 40+4. Pituutta 47cm ja painoa 3200g, täsmälleen samat mitat kuin esikoisella ja samat raskausviikot ja päivät:). Erona vain se, että tällä kertaa synnytys oli huomattavasti mukavampi kokemus kuin viimeksi! Me ollaan jo kotona maan tavan mukaan, ja kirjoitan lisää synnytyksestä kunhan ehdimme kotiutua kunnolla.



Tähtinova ja tyttö vajaa 1vrk

Täällähän alkaa olla megapinot jo ihan tavallisia! Oiskohan syytä aloitella uusia vähän useemmin! =)



Ja muistakaahan kiltit käydä lisäämässä myös nuo vauvauutiset listan perään. Näistä megapinoista on ihan mahdoton näitä etsiä.





Voi miten mä alan kadehtia kaikkia jo vauvatuneita. Pakko nolona myöntää.. Tuolla palstalla varsinkin kun on jo niin monta ihastuttavaa maalisvauvaa galleriassa! Huoh, sydän sulaa! =)



Eilen koitettiin taas kaikki maholliset ja mahottomat temput, ei mitään vaikutusta. Huvittaa vaan, kun ei niillä oo mitään vaikutusta ollu ennenkään enkä oikeesti niihin ees usko, silti joku hölmö puoli haluaa takertua oljenkorsiin..



Oma olo alkaa olla jo niin karmea, että sietokyvyn raja on lähellä. Viime yönä nukuin noin kaks tuntia. Käsien puutumisesta johtuvat kivut kun oli oikeesti jo kammottavat ja jatkuvat jo päiväsaikaankin. Voi kun sais niistä ees puolet mahan seudulle niin oltais jo synnärillä. Sit eilen poltin puoli kämmentä uunissa vaihteeks, kun ei tavarat pysy käsissä. Pelkät ohuet löysät sukatkin sattuu, jalat on niin turvonnu.

Enpä oo kyllä tällästä ennen kokenut. Viimeks jaksoin ihan hyvin ootella sinne 42 viikon täyttymistä, en muista murto-osakaan tälläsistä vaivoista kärsineeni. Epäreilua, kun tää odotus on viiminen ja kaikista kauhein.. Tai ehkä se on sitä just siks, että ei enää turhia haikaile tämän jälkeen! ;)





Jeps, jeps, eipä tässä muuhun enää pysty kuin valittamaan...



Kovasti voimia kaikille ja niitä supsupsuppareita myös tietty..



piipaa ja mimmi 39+5

Ja aatuskalle ja niiloakselille ja muille niitä toivoville suppareita (toimivia ja jatkuvia)!

Muille hyvää naistenpäivää :)!



Meillä on käynyt kovasti vieraita, ja aika on taas mennyt siivillä. Tuntuu, ehkä sitä alkaa olla pikku hiljaa vähän valmiimpi henkisesti h-hetkeen. Vielä ei ole kovin tukala olo, mikä voi kyllä muuttua radikaalisti viikon-parin sisään..



Kuulumisiin,

_tuikku_ ja poika rv37+4

kokeillut synnytyksen käynnistämiseen vyöhyketerapiaa, esim:

http://us.geocities.com/odotus/vinkit/vyohyke.html

?

Joillakin on kuulema toiminut :)..



_tuikku_