* ELOKUISTEN viikko 16 *

Meillä ei mitään ihmeitä!



Viime viikkoisen hehkutuskirjotukseni nukkumisasioissa jälkeen Saana on herättänyt joka yö vähintään kaksi kertaa! Tutilla kyllä rauhoittuu, mutta huvittaa vaan kun just menin täällä kirjottaan kuinka hyvin nukkuu!! Koskaan ei pitäisi sanoa mitään ääneen!!! Heti tekee päin vastoin kuitenkin!

Heräilyjen syy taitaa meillä olla tuo seisomaan opettelun tuoma levottomuus!

On ruvennut nyt seistä tököttämään tosissaan kaikkea vastaan ja kai se menee vähän uniin?!





Mies aiheutti aamulla super ärsytystä ja raivoissani imuroin koko kämpän kun tuulispää ja MELKEIN vein matotkin jo ulos! Tulin tähän koneelle nyt kuitenkin ensin ja saas nähdä laantuuko raivoni jo tänä aikana niin että matot jää viemättä?!



Mies aloittaa kahden päivän päästä isyysloma ja toivon että minäkin saan vähän lomaa samalla!

Ollaan vapun jälkeen lähdössä miehen kanssa kaksin pikku matkalle asuntoautolla kolmeksi päiväksi, muksut menee äidilleni!

Kyllä jo eilen sanoin, että mitä jos otettais ne kuitenkin mukaan... Mies kyllä sanoi, että mennään nyt kerrankin kaksin kun päästään ja oikeassahan hän on. Kyllä se varmasti hyvää tekee kaikille olla vähän erossa!??



Nyt Saana väsähti, joten on mentävä laittaan se maidon kautta nukkuun!!



T:Mona ja Saana 8,5kk

Nyt sitten uudestaan.. Meillä pikkumies on kovan eroahdistuksen kourissa. Isovanhempien hoidossa reissussa kesti just sen ajan kun kävin suihkussa. Siinäkin ajassa ehti jo äitiä huhuilla.. Joten eletään nyt vahvassa symbioosissa jonkin aikaa. Kovasti poika yrittää mennä koko ajan ylemmäksi. Ja äitiä kauhistuttaa, jos tämä pikkumies nyt jo ryhtyy nousemaan ylemmäs, kun tuota järkeä ei vielä hurjasti siinä, että miten tullaan alas.



Meillä juhlitaan 5-vuotis juhlia kuukauden kuluttua ja itsekin olen ihan ihmeissäni esikoisen kovasta kasvusta. Vielä voi nauttia tästä lapsen leikki-iästä ja ns. vapaasta olosta ja elosta. Sitten se koulu alkaa määritellä loma ja vapaa-ajat.



Tuosta sukuloinnista oli taas hyötyä. Siellä sai olla pari päivää aika lailla puolilla valoilla. Esikoiselle riitti tekemistä tosi paljon ja ruokahuolto pelasi. Siellä ollessa tajusin taas, että kyllä se mieskin joutuu koville tässä meidän arjessa. Mies taas kotona ollessaan töiden ja opiskeluiden lisäksi teki aika paljon kotona kaikkea ja vastoin rutiinia myös mies siivosi. Ja totesi, että nyt hän tajuaa, kuinka paljon aikaa menee siivoamiseen ja järjestelemiseen (vaikka pölyt olivat pyyhkimättä ym.) ja ettei sellaiset aina minulta tässä ohessa onnistu. Tai jos onnistuu, niin sitten en ehdi tekemään jotain muuta lasten kanssa. Ymmärretään taas vähän paremmin toisiamme..



On kivaa olla taas kotona. Arkeen tulee taas vähän väljyyttä, kun esikoinen on loppuviikosta ilman meitä muita sukuloimassa. Tuolle ajalle on kyllä tupsahtanut jostain aika paljon ohjelmaa, joten saa nähdä onko se aika ollenkaan rentouttavaa..



Västis ja pikkumies 8kk

meillä on kans enempi vähempi karjuttu öisin.mun mielestä unissaan huutaa,huutaa ihan n.10s mutta minä tietysti herään,ja sit tarvii pikkuhetken taputella,että rauhoittuu uudelleen uneen.näitä kertoja on 2-10 per yö.meillä syödään vaan kerran yössä.

mutta ei tää niin kauheeta oo =) esikko kun söi koko yön tissiä.tämän kyllä kestää.



meillä katos sit johonkin avaruuteen 4kk valokuvat kamerasta viime viikolla.oltiin tyhjäämässä kameraa,kuten ennenkin,mutta tää vanha tietsa kai jotenkin sai ne sekasin,ja sinne meni...ei auta itku markkinoilla. hiivatti kun piti uus kamera hommata minne mahtuu satoja kuvia.vanhaan kun ei mahtunut kun sata kuvaa,niin tule kerran kuussa tyhjennettyä ainakin.

harmittaa vaan kun oli joulut,ja uudet vuodet,ja ihania kuvia pojista yhdessä,ja esikon 5v synttärit...pikkumies 7,5kk ja puolet hänen elämästään kuvina haihtuu.=(



@mona@ tottakai te lähdette miehen kanssa kaksin jonnekin! tervemenoa! älä edes mieti.

täällä mun mielestä harvat elokuisten äidit käy missään.oonko mä vähän erikoislaatuinen tapaus,kun kyllä mulla pää halkee jos en pääse 4krt viikossa jumppaan.ja miehen kanssa vaadittais kahdenkeskinen tuuletus kerran kuukaudessa,eli lapset oli yön tai kaksi jossain,mutta se ei nyt tietty aina onnistu.mutta tämä määrä siis " tarvittaisiin" että kaikki sujuis mallikkaasti.

nyt kun on toista kuukautta kun ollaan miehen kanssa saatu viettää aikaa kaksin,sen kyllä huomaa.kiristyvää ilmapiiriä.



esikko on ihana,nyt taas ehkä enempi kiristellyt hermoa.joka johtuu ehkä siitä kun mun pinna paukkuu pikkumiehen kanssa.ei ole sitten hetkenkään rauhaa kun jatkuvana pitää leikkiä pelleä,vinkuu ja kitisee ja turhautuu kokoajan.mä en muuta oota kun että lähtee ite konttamaanaan! lasken päiviä,kun vaan tietäis mikä päivä se on =) sitten varmasti helpottuu.ennemmin komennan ja haen häntä pois luvattomista paikoista,kun kuuntelen jatkuvaa vitinää kokoajan ja kannan häntä kokoajan.



on erikoinen päivä." varattiin" auto mieheltä (hän kun käy autolla töissä,mutta nyt meni bussilla)ja lähdetään autolla tuonne 7km päähän isoon leikkipuistoon =) =) n.kerran kuussa tehdään tämä retki ja ollaan n.4tuntia poissa.



tule kevät ja tule kesä jo pian!

Tuosta vauvojen yökyläilystä ilman vanhempia olen ihan eri mieltä neitiniiskusen kanssa. Minun mielestäni (vähän kärjistettynä) se vuosi vauva-aikaa on älyttömän lyhyt aika, jona aikana vauvoilla taas tapahtuu äärimmäisen tärkeää kehitystä, jossa on välttämätöntä olla lähes koko ajan vanhempiensa seurassa. Varsinkin vauvan minäkuva, sosiaalinen kehitys ja tunne-elämän kehitys alkavat heti vauvana ja pieni vauva tarvitsee näiden kehittymiseen kyllä vahvasti turvallisuuden tunnetta, joka taas ei kestä pitkiä eroja (vuorokausi) vanhemmista (olettaen, että vanhemmat ovat riittävän hyvät ja turvalliset). Se ikivanha nyrkkisääntö, että yksi yö erossa vanhemmista 1-vuotiaana, 2 yötä 2-vuotiaana jne. on mielestäni ihan hyvä leikki-ikäiselle. Ajantajun kehitys on vielä niin pitkään puutteellinen pienillä ihmisillä. Tästä joku voi loukkaantua tms. mutta on siis minun mielipiteeni ja mielipiteistähän ei voi kiistellä..



Itsellä on ollut niin äitiriippuvaiset lapset, ettei näistä myöskään voi ollakaan erossa. Poru tulee niin pian.. Ja varsinkin eroahdistusvaiheessa.



Västis taasen

Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, mutta mielipiteeni tulen kuitenkin sanomaan. Tämä koskee siis meidän tilannetta ja meidän perhettä.

Minusta on ihan hyvä, että meidän muksut on joskus hoidossa jollain muullakin kun mulla tai isällään!

Ihan jo hoitoon menoakin ajatellen, kun ne sinne joutuvat kuitenkin aika pieninä menemään (esikko oli 10kk ja Saana 1-v).

Varsinkin esikko, joka on pienestä asti ollut PALJON enemmän yökylässä, kun Saana nyt!

Esikko oli 8kk, kun oltiin miehen kanssa neste rallissa 3 päivää ja 2 yötä kaksin, esikko äidilläni.

Nyt Saana on siis 9kk kun teemme saman mittaisen reissun yksiin toisiin kisoihin!

Esikon kanssa autokisoissa (pidemmissäkin) pärjää jo tosi kivasti, mutta nyt kun kerran äitini lupasi molemmat muksut ottaa, eikä Saanaa voisi edes yksin laittaa hoitoon, niin kyllä todellakin lähden ilman heitä!

Hoidossa on hyviäkin puolia, meillä ainakin. Lapset saavat erityis kohtelua mummulla ja minä erityis kohtelua...mieheltä... HEH HEH, ei vaan.. tarkoitan erityis kohtelua siten, että mun ei tarvi pariin päivään siivota, tiskata, imuroida, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa....yms yms. Kunhan pidän itsestäni huolta niin se riittää!

Ja voi kuinka ikävä lapsia on kun on päivänkin ollut erossa ja kuinka paljon paremmin jaksaa taas arkiset kiukut ja muut harmit!!

Myös miehen kanssa on oikeesti kiva olla välillä kaksin!

Voidaan puhua ilman jatkuvaa keskeytystä ja kisat saadaan katsoa ihan alusta loppuun (ovat siis 3 päiväiset jokkis kisat) ilman tuhansia vessassa käyttöjä, syöttöjä, juottoja, vaipanvaihtoja yms yms!!!



No näin meillä, nyt kahville!!



T:Mona



PS: Eikä todellakaan ole tarkoitus ketään suututtaa/ärsyttää! Tää on ihan vaan ja ainoastaan mun mielipide!!

Ihana ilma ulkona! Ja täällä sitä sisällä vaan kökitään ;) Juuri sain lattiat imuroitua ja pestyä ja mies soitti että tulee aikaisemmin töistä kotiin, voisko olla ruokakin aiemmin (lähtee sitten heti taas harrastuksiinsa) Eli ei ehditä ulos vaan ruoan laittoon ;)



Meillä kyllä esikoinen on ollut aika pienestä pitäen yökylässä ja muutenkin mummulassa hoidossa kun itse olin auttelemassa miestä rakennuksilla. Ja kun tuo oli 2,5v. heitettiin miehen kanssa viikon etelän keikkakin kahdestaan. Nyt ei ole ollut tarvetta mutta kyllä mieli palaisi kovasti päästä joku viikonloppu vähän viihteelle ja silloin lapset menevät kyllä mummolaan yöksi. Kunhan saadaan kalenteriin sovitettua vaan sopiva viikonloppu. Mutta tosiaan, tuo on niin yksilöllistä, ei tämä kirjoitus tarkoita että kaikkien pitäisi olla ja mennä mutta kyllä itsellä on vähän enempi samanlainen meininki kuin neitiniiskusella, päässä helisee jos ei pääse itekseen harrastamaan paria kertaa viikossa. Vähän huolestuttaa kun mies suunnittelee kovasti pitempää ulkomaankeikkaa jotta mitenkä meikäläisen harrastamisen sitten käy...no onneksi on kasa sukulaisia lähellä.



Mutta nyt siis ruoan laittoon (ja kippaamaan pikku-ukko pois dvdvehkeen kimpusta ;)





Jav@

pikaisesti vain tuosta pienten pitkistä hoitosessioista: Meikä on varsin samoilla linjoilla Västiksen kanssa. Eka vuosi on kova ja rankka ja blaablaablaa, mutta vauva tarvitsee tuolloin äitiään. Meillä myös nyt kova eroahdistus päällä, ja poju on oikea mamisten mamis - ja se hänellä onkin oikeus tämänikäisenä olla! JA vaikka väsy on mullakin hillitön ja ärsytyskynnys OIKEIN matala, en ikimaailmassa anna tuota yöhäirikköä äidillenikään yökylään, kun tiedän, miten se huutaa ahdistuneena jo silloinkin, kun ilta-aikaan isukkinsa menee häntä rauhoittelemaan. Se onneton tahtoo äidin, hajuineen, ihokontakteineen ja äänineen. JA sen se myös saa. Ikävuosimäärä ja niin monta yötä vastaavasti poissa kotoa on mustakin soppeli nyrkkisääntö. Ei itketä eikä ahdista yhtään tätä äitäkään, kun nuo isommat, kaksi- ja nelivuotiaat hilataan jonnekin yökylään. Vaan alle vuoden ikäisen apikka on yöaikaan mitä suurimmassa määrin mun mielestäni kotona. Eihän se nyt siiihen kuole, että joskus yhden yön on mummon hoidossa, ollaan mekin jouduttu joskus niin esikoisen aikaan tekemään, mutta monta yötä alkaa jo pienen ajantajun puutteenkiin vuoksi olla melkoinen pala näin pienelle. JA mulle se olisi aivan yhtä kova pala! VAikka tottamooses mieheni läheisyydestä paljon rauhallisemmissa tunnelmissa haaveilenkin! Vaan aika aikansa kutakin, kyllä tässä sekstata ehditään ihan tarpeeksi koko loppuelämämme rauhassa - aina uuteen mahdolliseen lapsentuloon asti! Ehkä ikä ja eletty elämäkin tässä vaikuttavat: itse olen mennä tohottanut sen verran tätä trioa ennen, ettei mieli halaja yhtään mihinkään sen suuremmin - ellen nyt Siperiaan pääsisi jotain pitempää vaellusta tekemään, ja Roomaan ja Krakovaan kavereita helssaamaan ja nostalgioimaan vanhoista hyvistä ajoista... Nuo toiveet ovat nyt jokseenkin epärealistista höttöä, joten unohdan ne ja olen onnellinen seuratessani tämän trion mielikuvituksekasta menoa.



Mua totta puhuakseni mietityttää valtavasti tällä hetkellä myös koko naisen nykyelämä, tämä ikuinen ura vastaan lapset. Vaikka kuinka koettaa olla tasapuolinen, niin fakta on, että aina se on jommaltakummalta pois, mitään ideaalia tasapainoa on melko vaikea onnistua luomaan. Nyt mua on juuri tänä aamuuna pyydetty kiperässä tilanteeessa aloittamaan työt jo tänä syksynä, mutta vain neljä viikkotuntia ranskanopena - ja kokopäivätöihin sitten viimeistään vuoden päästä syksyllä. Tosin kokopäivähomma olisi nytkin edessäni, jos vain ottaisin. Ja mun kun piti olla kotona vielä kaksi ja puoli vuotta!!! ENkä ole hakenut mitään työtä! Vaan kun kotiin soitellaan ja oikein vakihommaa koulutusta vastaavassa työssä tarjotaan, niin ei sitä kovin monta kertaa kehtaa sanoa ei kiitos. Ensi vuoden, siis elokuusta alkaen, koetan sinnitellä näine aamutunteineni jotenkin mummun ja avoimen päiväkodin puistotoiminnan avuin, vaikka saattaa tulla kiperiäkin tilanteita (mummu kipeä, kauhea ilma ulkona jne.). Ihana päästä opettamaan ranskaa, ja kiva, kun lapset jonkun muun hoidossa vain kaksi tuntia kerrallaan kahdesti viikossa. Ei kirpaise, ja saattaa olla puolentoista vuoden päästä koittavaa oikeaa päiväkotia ennen hyvä pehmeä lasku äidittömämpään arkeen, ainakin esikoisellemme. Vaan tämä pikku-Samuli! Puistoon päästäkseen sen onnettoman tulisi edes osata kävellä. Saattaakin olla, että on pakko vaivata eka kuukausi tuota anoppia, joka oli kyllä itse tosi innoissaan tulemaan hoitamaan. Mua vain moinen vaivaa ja nolottaa. JA kun tiedän, että hällä on juuri todettu paha nivelrikkokin polvissaan! Vaan pertsana, kouluun jo lupauduin. Tarttis kai ruveta tuota fransmannienkin kieltä taas muistelemaan, merde alors!



Mietteissään



Vitanova

Täällä pääkaupunkiseudulla tuo aurinko ihanasti paistaa! Ja me kans kökitään sisällä, Luukaksella on joku huonosti, lähetään käymään kohta lekurissa. Parhaillaan on ihan tyytyväinen, mutta särkylääkkeen voimalla ja puolen tunnin liinassa kannon jälkeen. Heräs jo kuudelta ja ollu kärtsä koko aamun, puolen päivän jälkeen huutanu ku leijona, eikä mikään normi konsti autanu. Nukku hetken ulkona, mutta heräs taas huutamaan. Reppana!



Meillä esikko oli aikoinaan parin kuukauden ikäisenä ekan yön mummolassa, eipä oo tuosta rikki näemmä menny. Luukas oli about 7kk. Nyt on Luukaksella kyllä eroahdistus päällä, eilen oli esikon 5v synttärit, ja Luukas meni siksi aikaa mummolaan. Nukkui ensin 2 tuntia, mutta sitte olikin loppuajan (3h) huudellu äitiä, katellu, että missä äiti ja itkeskelly :( Ei mee vähään aikaan hoitoon! Muuten kyllä annan mummille lapset mielellään hoitoon, on joskus ihana mennä miehen kanssa ihan kahestaan. Meillä ainakin huomaa eron heti, elämä on paljon seesteisempää ja arki parempaa kahdenkeskisen illan jälkeen. Ja jotenkin helpommin antaa tämän toisen, kun sitten on onneksi tuo sisko mukana. Ja yleensä kommenttina onkin ollut, ettei olis hommista tullu mitään ilman siskoa. Ehkä se puuttuikin eilen, ei äitiä, ei siskoa.



Mutta kuten edellä sanottua, jokaisella perheellä on omat ajatukset. Ja toisaalta, joskus ehkä parempi yksi yö joskus mummolassa, kuin räjähdyspisteessä oleva äiti kokoajan, näin liioitellusti sanottuna.



Synttärit meni eilen hyvin ja nyt ajattelinkin lähteä kahvin keittoon ennen lekuriin menoa, syödään esikon kanssa daim-kakun loppu pois, nam! Luukas ei ole tässä välissä keksinyt uusia temppuja, karhunkävelyasennossa liikutellaan jo jalkoja, ja etenemään pääsee nousemalla konttausas siitä karhunkävelyyn ja mahalleen, vähän edemmäs kuin äskön. Aika vaivalloista, mutta kun toimii...



Eka ylähammas on alkanu ihmetyttämään, se on valkoisena loistanut ikenen läpi jo pari viikkoa, mutta ei tuu esiin. Liekö se kipuitkun syy tänään, teidä taas sitä...



Mutta nyt kahville! emma ja Luukas 8kk

ettei saa kukaan väärää kuvaa =)

en ole sitä mieltä että vauva PITÄISI laittaa yökylään.nimenomaan tilanteen mukaan jokainen tekee ratkaisunsa.tiedän lukuisia vanhempia kun eivät halua/raski/ole tarvetta jne laittaa pikkuista yöksi mihinkään,tai edes lyhyemmäksi aikaa hoitoon.

esikko ei tosiaan ollut näin pieni kuin oli yökylässä,mitä tämä pikkumies nyt.mutta nyt he menevät kätevästi " siinä samassa" ja mummu on innokas heitä välillä ottamaan yöksi.eikä se tee itselle tiukkaa,tai ole itselle vaikeaa.ja hyvin on mennyt.

jos se olisi vauvalle vastenmielistä en tietenkään häntä sinne pakottaisin,tai jos tulee kausia kun se on vaikeaa,en raski laittaa.

eli tilanteen mukaan täällä mennään.

siskoni tyttö oli varmasti kolme vuotias kun oli ensimmäisen kerran yökylässä,tyttö ei vaan halunnut ennen mihinkään pitkäksi aikaa.eikä heille ollut tarvettakaan.joten jokainen menee tyylillään.



@mona@ se vaan pohti asiaa siihen tyyliin,että vähän miettii yökylään laittoa,ja mieli tekisi olla miehen kanssa,joten päätinpä vähän rohkaista =) meille se on tehnyt miehen kanssa oikein hyvää olla välillä yötä yhdessä =)

Tosta yökyläilystä: peesaan kyllä ihan täysin västistä. Enkä kyllä mitenkään raaskisi edes olla erossa näin pienestä kuin korkeintaan tunnin kaksi. Meillä isommatkaan eivät ole olleet edes mummolassa yötä ennen kuin ovat itse sinne halunneet. Mutta jokainen tietysti tavallaan!!



Minuakin on jo töihin kyselty, mutta en tästä vielä taida. Ajatuksissa olisi olla kotona siihen asti että tämä nuorimmainen täyttäisi sen kolmevuotta. Sitten olisi jo isoveljetkin koulussa. Mutta saa nähdä.. Toisaalta tuntuu että voisin olla kauemminkin, alkaa vaikka perhepäivähoitajaksi tai jotain. Mutta toisaalta taas houkuttaisi välillä töihinkin mennä.. Saa nähdä. Välillä jo kerkesin vähän haaveilla neljännestä pienokaisestakin, mutta se kai saa jäädä. Ei ainakaan vielä tähän väliin..



Ovat nuo lapsukaiset vaan niin ihania, söpöjä ja rakkaita!! Pitäisi muistaa enemmin nauttia näistä hetkistä, tästä ajasta. Lapset ovat pieniä vain niin kamalan vähän aikaa. Meilläkin esikoinen aloittaa eskarin tänä syksynä vaikka vastahan se oli ihan pieni vauva.



pönttö-örvelö

Tulipa ihan vahingossa pikkunen tauko kirjoitteluun..



Me taidettiin selvitä siitä oksutautijännityksestä niin että Jooel vaan oksensi kerran torstai-iltana...ja siitäkään kyllä en ole ihan varma että oliko oksutautia vaan oliko hän vaan niin täynnä ku ei mielestäni kipeä ollut...nauroi vaan...joten enemmän kallistun tuon ähkyn puolelle =)



Mutta jostain tuo flunssa on löytänyt tien meille taas :( keskimmäisen nokka ja silmät vuotaa ihan solkenaan..varmaa taas en ole onko jotain ilmassa (ei pitäis olla allerginen) ku sen verran on vuotavainen, mutta enpä tiedä siis...



Yökyläilystä...meillä ei vauva mene yksin yökylään ainakaan kahteen vuoteen...ensinnäkään en raaski eikä mieskään raaski, (eroahdistus pojalla on isäänsä..ryömii vain hänen perässään koko ajan)...

toisekseen imetystä en tauottas noin kauaksi aikaa, enkä ala kyllä pumppailemaan..kolmanneksi meillä nyt ei ole ketään kenen luo hän vois yökylään edes mennäkkään...joten en edes asiaa mieti...

Sen verran ollaan yökyläilyä vastaan että esikko oli aikoinaan kaks vuotiaana sen kaks yötä meistä erossa kummeillaan ja kamalat traumat jäi!! Ei suostunu jäämään enää yhtään mihinkään ja tätä kärsitään vielä edelleenki ku herra on jo 13v!! Joten voitte uskoa etten ole kovin herkästi näitä kenellekkään laittamassa...Ja sitte me ei olla tunnettu tarvetta olla ihan kahestaan muualla, me ollaan pystytty viettämään laatuaikaa lasten nukkuessaki =)) Ravintolassa käydään koko perhe 1-2krt/kk, elokuvissa pojat käy ehkä sen kerran ja ennen Jooelia käytiin koko perhe, muutenki ku jotaki tehdään niin aika lailla se tehdään yhdessä taikka sitte iskä tekee työnsä takia (eli reissaa siis paljon ja muutenki on kaikenlaisia edustushommeleita) Mää olen aika lailla vaan kotona lasten kanssa tai sitte teen töitä/kotihommia...missään en ole käynyt ilman vauvaa...

Kait sitä ollaan vaan totuttu siihen ku meillä ei tuota tukiverkostoa 400km säteellä ole lainkaan...



Mun sisko on tällä hetkellä punnaamassa maailmaan heidän kolmattaan ;) kovasti täällä ootellaan vauvauutisia mutta toistaiseksi ei ole kuulunut mitään..jännää..



Käytiin Jooelin kanssa äsken haravoimassa takapihaa joka osaltaan on kuivunut...kamala homma! puoltoista tuntia rehkin enkä puoltakaan pihaa saanut haravoitua..Jooel tökötti vaunuissaan istaalleen ja ihmeessään katteli ku tuuli pyöritti haavan lehtiä...sitte 1,5h jälkeen pikkuherralla meni tyystin hermot ja sinne ne jäi kaikki haravoitu tuote levälleen ja katotaan vaan niin aamulla tuuli on levittäny ne pitkin pihaa...



Huomenna ois neuvolalääkäri, katotaan mitä se meistä sanoo..uutisia sieltä sitte huomenna...



Täytyy lopetella yks tuossa kaipaa huomiota ku nokkamukin vedet lentää pitkin pöytää ja nyt lorisee jo lattialle...vaatteistaan puhumattakaan =))



nani ja Jooel 8kk+4pv

Piti vielä tulla kertomaan, että korvatulehdushan Luukaksella oli. Ajattelin jo ite, että pitääköhän ne mua ihan hysteerikkona, kun poikaa sinne yhen itkukohtauksen jälkeen kannan, mutta pitää näköjään vaan luottaa omiin vaistoihinsa! Luukas oli meinaan oma nauravainen itsensä siellä lekurissa.



Hitsi, Luukas meni ekaa kertaa ite istumaan konttausasennosta ja mä istun täällä enkä nähny! Kaikki hienot temput näytetään isille ;( Huuteli tuolla kyllä äittää monta kertaa, ennen ku meni istumaan, enkä menny ;D



Luukas tosiaan vielä hereillä, on nukkunu mun sylissä lähes koko illan ja nyt on särkylääkkeen voimalla tuolla ihan intona. Täytynee lähteä lämmittämään maitopullo, jos sais ukon tainnutettua yöunille.



Mutta jos jotain opin taas tästä, on se, että pitää vaan luottaa itseensä ja omiin vaistoihinsa, minä tiedän, mikä on oikein minun lapsille ja minä tiedän, koska jokin ei ole kunnossa. On se sitten sairaus tai jokin muu.



Öitä siskot! emma ja Luukas 8kk

Ihana ilma!! Kukat kukkii jo kukkapenkissä.



Noi korvatulehdukset ovat meillä esikoisella aina näkyneet enemmän kotona ja vaakatasossa, kuin lääkärissä. Hyvä, että syy itkuille selvisi.



Tuosta yökyläjutusta vielä. En minäkään tuolla kirjoituksellani ollut sitä mieltä, että kaikkien pitää tehdä niin kuin kirjoitin. Se oli tarkoituksella aika kärjistetty, koska on vaikea kirjoittaa poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia. Meillä myös tämä imetys ja se, että vauva ei näe ketään muuta kuin perheenjäseniään päivittäin, vaikuttaa, että ei voi jättää häntä helposti hoitoon. Isovanhempia nähdään aina joko monta päivää putkeen tai sitten he käyvät tässä ohikulkumatkalla silloin tällöin. Vauva ehtii heidät unohtaa hyvin nopeasti. Nyt tietty tämä eroahdistus tekee hankalaksi minun liikkumisen ilman vauvaa mihinkään. Itsekin nautin siitä, että voin käydä ilman lapsia kaupassa tms. Usein se on kyllä mahdotonta rahanmenoa.. Nyt tosin kevätvaatteiden osto ihan lasten kanssa sai minut vararikkoon..



Näin viime yönä synnyttäväni isokokoisen tyttövauvan ilman mitään kipua. Itse nappasin vauvan kiinni.. :) oiskohan enneuni.. vauvakuumetta on joskus, mutta sitten taas ei. Odottelen menkojani (niitä ekoja) kuin hullu puuroa, kun alavatsaa on nipistellyt, mutta mitään ei kuulu. Inhaa, kun ei tiedä yhtään, milloin ne alkavat ja olen usein liikkeellä lastenkin kanssa ilman mitään omia suojia. Täytyy kai vain ottaa suojat mukaan, että ei ole niin paniikkiolo.



Töistä soitettiin minullekin ja tarjottiin vain ihan sijaisuutta kesäkuusta vuoden loppuun. Ei kyllä käynyt mielessäkään. Ois aika epätoivoista saada hoitopaikat kesää vasten ja minulle olisi vielä hankalaa laittaa vauvakin hoitoon. Tarkoitus olisi olla vuoden loppuun kotona, vaikka pahoin pelkään, että talous tulee olemaan katastrofina.



Västis ja lapset

Jooel oli 8,7kg ja 69,2cm...pipo 44cm



Elikkäs painoa oli tullut vain 180g ja pituutta 1,4cm kuukaudessa...ja pipo oli kasvanu 1cm /2kk...ihmettelen miten ei ole kasvanut tuon enempää vaikka nyt ollaan kuukauden sisään ruvettu syömään ihan eri tavalla ku ne viljat jätin pois. Eli joka aamu ja ilta Jooel syö ihan kivan annoksen riisipuuroa, lounaalla puoliprk maissia ja pikkuannoksen possua taikka lohta, päivällisellä sama toisin päin (kasvissoseet ei mene ilman liha/kala lisuketta...meidän kasvissyöjä :D) lisäksi välipalalla ja missä välissä vaan maissinaksuja sekä jotain hedelmäsosetta...sitte aina joka välissä sitä rintamaitoa...varmaan kymmenen kertaa per päivä...kuluttaakohan sitte muka noin paljon??



nyt lääkäri konsultoi niiden lastenlääkäriä taikka sitte sairaalan just tuosta ku noita viljoja en uskalla antaa enää..ku kuulemma pitää noitten vitamiinien saanti turvata jotenki jos viljat ei ihan oikeasti sovi..



Istuu ihan hyvin itekseen, minkäänlaisia turvaheijasteita ei ole...sydän ok, iho on melkeinpä hyvä, silmät ok jne...eli eihän tätä mikään vaivaa :)



Passaan kans Emmaa kyllä me vanhemmat lapsemme tunnetaan! Hyvä että vaiva löytyi ja lääkettä siihen!



Joo ei ole niitä menkkoja täälläkään...täälläki nippailee " silleen" tuolta alhaalta...mitä lie harjottelee...Kyllä tuo side tuolla laukussa aina on matkassa just sen vuoksi ku mulla ei ole vuosiin ollu säännölliset menkat ja ne saattoi just alkaa aina silloin ku niitä vähiten ootti joten vahingosta viisastuneena...



Nyt vähän jännittää...meen huomenna ekalle Pilatestunnille...iiks...katotaan mitä siitä jooelin kans tulee :DD



Eräs protestoi " vihivihi" vois mennä nukkumaan...



nani ja Jooel 8kk+5pv



niin joo siskoni synnytti illalla melkein 4,5kg pojan! :D

Neuvolassa käyty täälläkin ja mitat olivat seuraavat paino 10 820 g, pituus 73,5 ja pipo 45,5. Paino pysyny omalla käyrällään (+10), pituus vähän laskussa, mutta kun paino on ok, niin ei haittaa vaikka vähän pituus laskeekin...



Lääkäri laittoi meidän fysioterapeutille, kun poika ei käännyt selältä mahalleen kauhean innokkkasti ja kääntyy vain vasemmman kyljen kautta. Mä olen vähän huvittunut tuosta, koska poika ryömiikin jo ja osaa kyllä kääntyä selältä mahalleen, jos se sattuu häntä huvittamaan. Aikakin saatiin vasta huhtikuun loppulle, joten ajattelin kyllä soitella sitten tuolla fysioterapeutille, että haluaako se oikeasti meidän sinne käymään...



Ruokarintamalla seuraavaa eli pojalle käy varmasti bataatti, kukkakaali ja luumu. Eilen aloitettiin kokeiluun poro. Tattari ja hirssi kokeiltiin uudelleen ja voisivat sopia vähän käytettynä, esim, joka toinen päivä. Aiheuttivat siis punoitusta poskiin, mutta ei älyttömän voimakkaasti. Lääkäri soittelee huomenna asiasta ja pitää kysellä kannattaako kyseisiä viljoja antaa vai ei. Sitten ois kokeiltava eksoottisempia etelä-amerikkalaisia viljoja eli Amaranttia ja Quinoaa. Ovat kuulemma ravintoarvoiltaa suomalaisia viljoja parempia eli sen puoleen ihan ok antaa, tyyriimpiä tietty ovat kun perusviljat



Täällä ollu keskustelua vauvojan yökyläilystä. Meillä esikoinen oli eka kerran poissa kotoa 1o kuukauden iässä yhden yön (mummulla). Yhteensä esikoinen on olltu mummulla varmaan max 5 yötä (täyttää kuun lopussa 3 v). Kuopus ei oo vielä ollu yötä poissa, enkä usko että onkaan ennen kesää, jos sittenkään. Esikoisella tällä hetkellä se ongelma, että vaikka haluaa mummulle yöksi, niin ei sitten kuintenkaan uskalla oikein nukkua siellä ja siksi ei oo jätetty sinne yöksi vähään aikaan. Kuopusta en vielä halua jättääkään. Haluan kyllä päästä jossain vaiheessa vapaalla ja viedä lapset mummulle hoitoon, mutta sen aika ei oo vielä, ehkä kesällä tai sitten vasta ensi talven aikana. Baarielämä ei juurikaan kiinnosta enää, mutta hyvä ruoka, teatteri ja " laatuaika" miehen kanssa jossain vaiheessa olísi kyllä kiva....



t. huhtikuunvauva

Pikaisesti Linnean eiliset neuvolakuulumiset:

painoa on neidillä 10kg 320g ja pituutta 71,3cm. Kaikki hienosti, suuntakuulo ok, tasapaino loistava. Lääkärin mukaan Linnea lähtee konttaamaan pian, mutta jos edelleen kuukauden kuluttua enimmäkseen " peppukiitää" niin käydään fysioterapeutin juttusilla hakemassa konttausta. Sanoi että 15% vauvoista ei koskaan konttaa vaan peppukiitää ja lähtee siitä kävelemään... saas nähdä onko meidän pimu sitä prosenttiluokkaa sitten.



Linnea kehittyy kamalaa vauhtia!! Se on nyt viikossa alkanut liikkumaan, pepullaan siis viuhtoo eteenpäin, paljon kovempaa ja pidempiä matkoja. Tänään yhytin sen keittiön laatikoita kiskomassa ja leivinpaperirullaa imeskelemässä! =) Minun perässä se päivät liikuskelee ja on ihan " napanuorassa" iltaisinkin isin sylistä saattaa huudella minun perään jos käyn makkarissa tai vessassa yms.



Me ei olla viety Linneaa vielä hoitoon kuin kerran leffassa käynnin ajaksi (n.3 tuntia) ja kerran oli minun sisko meillä hoitamassa illan kun käytiin kavereiden kotibileissä (klo 18-01). En raaski jättää pientä, minulla tosin se eroahdistus on varmasti suurempi kuin vauvalla, heh, juhlissakin mietin puhelin kourassa että miten se mun pööpötti pärjää, hyvä etten tippa linssissä istunut puolta iltaa...



Nyt on hyvä ilma, lähdetään kävelylle vaunujen kanssa, ostetaan kaupasta samalla hiivaa peltileipää varten, nams.



Terv. Hell-in ja Linnea 8kk ja 1vko

Kaikki on hyvin, pikku-ukko konttaa hurjaa vauhti, osaa mennä itse istuun ja tukea vasten seisoo ja sieltä osaa tulla jo nätisti alas. Kuulee ja näkee, mitat ovat 9955g ja 76cm, joten hoikka pitkä poika.Pipo on 46,5cm.

Luin, että annatte poroa. Miten oot sitä valmistanu, mistä ostanu, millaisena? Kun meillä siis syödään poroa mun vanhempien luona, isä ostaa aina koko poron, josta sitten on valmiiksi tehty esim. jauhelihaa. Ei ole tullut kamalasti ostettua, mitä nyt kylmäsavustettua joskus. Haluaisin myös antaa Luukakselle poroa, mutten ole uskaltanut ;)



Voimia teille muutenkin tuohon allergiataisteluun, me olemme siltä säästyneet, enkä osaa edes kuvitella, miten raskasta sen täytyy olla. Jaksamista!



emma ja Luukas 8kk

Minun on pakko kanssa tulla laittamaan lusikkani tuohon yöhoito-soppaan. Tässä siis oma mielipiteeni, enkä halua mitenkään kritisoida muiden tapoja hoitaa asioita. Kaikkihan me taaplaamme omalla tyylillämme ja silti olemme kaikki parhaita äitejä omille lapsillemme.



Meillä poika oli ensimmäisen kerran " yö-hoidossa" ollessaan 5kk. Me olimme miehen kanssa häissä. Menimme mummulaan myös yöksi puolen yön jälkeen, mutta äitini pärjäsi pojan kanssa, niin saimme nukkua aamulla pitkään. Eli siis poika oli käytännössä äitini " vastuulla" klo 15-seuraava aamupäivä klo 10. Toisen kerran poika olikin isänsä ja mummunsa kanssa n. vkon, kun itse makasin sairaalassa kovassa taudissa ja se kokemus oli kammottava. Poikaa ei saanut tuoda sairaalaan, sillä ei tiedetty, mikä minua vaivaa...voitte arvata, mikä ikävä olikaan tuota pientä pirpanaa. Ja se kohtaaminen se viikon jälkeen...poika itki, minä itkin. Ikää hänellä oli 9 kuukautta ja siitä alkoi uusi riippuvaisuus äitiin. Kokemuksesta tekee kammottavan myös se, että imetys loppui " kerrasta" -poikki.



Viikon ero esikoisesta ja se ensimmäinen kohtaaminen sen jälkeen vahvisti minun napanuorani lapsiin, niin etten heitä kovin raaski hoitoon laittaa. Tyttö on kerran ollut hoidossa, kun olimme koko perhe muutaman tunnin kylpylässä. Poika menee joskus yökylään mummulaan, jos sinne itse pyytää. Me taidamme olla miehen kanssa sellaisia enemmänkin koti/perhe ihmisiä. Mies reissaa työnsä takia (liiankin) paljon, joten hän kaipaa kotona oloa ja minä taas kaipaan normaalia perhe-elämää silloin. Kummatkin kyllä ulkonakin käymme, mutta vauva-aikana sekin on nollissa. Loppuen lopuksi tämä aika elämässä on niin lyhyt. En silti ole edes kaivannut mitään säpinää elämääni, en edes yhtä hyvää yötä, vaikka meillä nukutaan, miten nukutaan. Taidan olla nysvö ;-D



mutta nyt iltatoimille, ensin ruokahuolto ja sitten 3P:tä elikkäs pisut, pesut ja pusut



Möykkyräinen

Tsemppiä huhtikuunvauvalle allergia taisteluun! Hyvin teillä kuitenkin napero kasvaa!



Me kun oltiin neuvolalääkärissä ja tulin maininneeksi, että Saana söi siinä pätkän verran vaan oikeastaan hedelmäsosetta ja maitoo mahataudista johtuen, niin lääkäri oli vähän omituisen oloinen... Tokas vaan, että kaippa ne pari päivää pärjää vaan tollasella ruokavaliolla, mutta kyllä sitä lihaa pitäis vähintään kerran päivässä saada ettei tule mitään puutoksia!

Totesin vaan, että en kai mä voinut sille lihasosetta väkisinkään tunkee, niin vastas, että niiiin, kyllähän ne jotkut vaan imettää puoli vuotta eikä muuta ruokaa anna...

Aika selkee oli siis tämän lääkärin kanta tähän asiaan. Mun mielestä sitä ei vaan tarvis lääkäri ihmisen noin räikeesti tuoda esiin?!



Saana on ruvennu käveleen tuen kanssa!!!!

Sellasta nalle puh junaa puskee edellään ja kävelee!

Aika hurjaa... ja hauskan näköstä, kun tollanen pieni ja pyöree kävellä töpöttää :))!!!



Yökyläilystä vielä, että huomasin tuossa ainakin Nanin ja Västiksen kirjoituksista, ettei heillä ole mummolat yms kovinkaan lähellä ja tässä tulee taas yksi ero siihen miksi mun on osittain helppo viedä lapsia äidilleni. He näkevät vähintään kaksi kertaa viikossa!!!

Samoin appivanhempia tavataan saman verran!

Hoitopaikka on jo siis niin tuttu ja mummukin, että sikäli vierastusta on vähempi!

Ja siskohan Saanalla pitää mukana olla!!

Vitsailtiin just, kun Saanan kummisetä lähtee etelään viikoksi, että kai otat kummilikan mukaan (ei luvannu...outoo;)): Mietin vaan miehelleni myöhemmin, että jos Saana joutuis tollai yksin johonkin, ilman mua, isää tai siskoa, kuolis varmaan ikävään!!

Enkä tietenkään huutavaa ja kyläilystä kärsivää lasta hoitoon veisikään!!



No nyt täytyy mennä vaientamaan lapset!

Olen varmaan tulossa kipeeksi, kun kurkku on tosi kipee ja mulla flunssa alkaa aina kurkku kivulla... Tylsää...



Hyvät yöt!

T:Mona ja muksut, mies yövuorossa:(