Mielestäsi pahin psyykkinen sairaus
Masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, psykoosi vai unettomuus?
Kommentit (86)
Kaverillani pn skitsofrenia ja hän oli laitoksessa viimeksi 3 kk ja vapautui, vaikkei ole terve ja ei syö lääkkeitä. Ei laitos ole enää loppuelämäksi.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:36"]Masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, psykoosi vai unettomuus?
[/quote]
Näistä mulla on kokemusta ainoastaan masennuksesta. Lisäksi mulla on pakko-oireinen häiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. En osaa sanoa, mikä näistä on pahin, mutta jokainen omalta osaltaan tekee elämästä 85%:sesti helvettiä :(
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 01:49"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 01:17"]Yleistynyt ahdistuneishäiriö, eli on kokoajan ahdistunut ja pelokas. Se voi aiheuttaa myös fyysisiä oireita ja tietenkin unettomuutta. Onneksi sitä voidaan hoitaa ja lääkityksellä saa toimintakykynsä takaisin.
[/quote]
Ei välttämättä lääkitys auts. Itse olen toistaiseksi eläkkeellä GAD:n takia. Erilaisia lääkityksiä kokeiltu kymmeniä, psykoterapiaa, eri suuntauksellisia varmastikin yli 10 v yhteensä.
Näin minulla. Toki kaikilla ei näin
[/quote]
Mä pelkään, että mulla on vielä toi sama edessä. Lääkitys ollut käytössä 8 vuotta, kokeiltu laidasta laitaan ssri:t, antipsykootit, trisykliset yms. Neljäs vuosi psykoterapiaa just aloitettiin. Ikää 33v, lapsetkin vielä tekemättä (pari vuotta yritystä takana ja lapsettomuustutkimukset takana) Tuntuu että välillä helpottaa, ja sit tullaan taas rytinällä alas :(
Minulla on dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Eli tämä elokuvista tuttu monta persoona-samassa kehossa häiriö.
Ja sanoisin, että olisi todella paljon raskaampaa olla psykoottinen. Itseasiassa pelkään itse sitä kovin.
Minulla on todellisuudentajuni, joka on korvaamaton kumppani elämässä. Minä voin järkeillä elämäni kauhut, minä tiedän, etten enää ole hakattavana ja raiskattavana eristettynä ulkomaailmasta.
Olen nähnyt vakavia psykooseja, paranoidisen skitsofrenian sairastavan. Ja minun "sairauteni" on heihin verrattuna ihan ok.
Olen kokenut kauhuja, mutta psykoottiset ihmiset voivat kokea niitä koko ajan (vaikka se onkin totta vain heidän omassa päässään). Skitsofrenikko jonka tapasin, oli "ihan tolkuissaan" silloin kun puhuin hänelle, mutta yksinollessaan täysin käskyttävien "paholaisen" äänien ja harhanäkyjen vanki. Joutui pysyvästi hoitolaitokseen, koska toimivaa lääkitystä ei koskaan löydetty.
Voiko mikään olla kamalampi kohtalo, kuin elää oman pään tuottamien kauhujen keskellä, pystymättä huolehtimaan itsestään tai vaikuttamaan elämäänsä mitenkään?. Ja vielä pahemmassa tapauksessa, olla välillä tietoinen todellisuudesta, ymmärtäen, että joutuu kärsimään vuosikaudet sitä samaa kauhua.
Uskon, että tämä on myös syy, miksi niin moni skitsofrenikko päätyy itsemurhaan.
Ymmärrys todellisuudesta tekee meistä ihmisen, persoonan ja antaa mahdollisuuden elää.
Se on ns.viimeinen asia minkä ihmiseltä voi viedä, eikä silloin jää jäljelle oikein mitään.
pahin psyykkinen sairaus on hoitamaton psyykkinen sairaus.
Miehen ujous, kroonisena oireena taatusti elinikäinen sinkkuus.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 00:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 00:02"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:55"]
Ei mikään noista. Miksi ei mainittu post-traumaattista-stressihäiriötä. Minusta traumatisoituminen on pahinta mitä kenelle tahansa voi tapahtua.
[/quote]
Miinuksia? Eikö traumatisoituminen ole paha asia?
[/quote]
Samaa mieltä olen. Siitähän on tutkimuskin, että usemmiten mt-ongelman taustalla on trauma. Lapsuudessa koettu väkivalta, hyväksikäyttö tai hylkäyskokemukset altistavat myöhemmin psykoosille, epävakaalle persoonallisuushäiriölle, masennukselle, eristäytymiselle, fobioille ja narsismille. Turvallinen lapsuus takaa vahvan mielenterveyden. Minusta pitäisi hoitaa syytä, eli käsitellä terapialla lapsuuden ja nuoruuden möröt. Lääkitys ei ole ratkaisu. Kaikelle sekoilulle on syynsä. Monet ovat vielä niin herkkiä, että tarvitsevat enemmän tukea palatakseen toimintakykyisiksi.
Kaikesta selviää, kunhan saa oikeaa tukea ja ymmärrystä.Lopulta terapiassakin on itse tehtävä se suurin työ. Kaikista ei ehkä ole siihen. Onneksi nykyään löytyy monenlaisia auttamiskanavia. Voi soittaa kriisipuhelimeen, pyytää nimettömänä esirukouksia, saada vertaistukea netistä ja ryhmistä jne. Sairastuminen on aina kriisi itselle ja lähipiirille. Voi olla vaikea hyväksyä sairastuminen. Tervehtyminen voi olla yhtä pelottavaa. Ihminen voi muuttua hyvinkin paljon käytyään elämäänsä läpi ja päätettyään muuttaa itseään. Mt-ongelmaisista tulee helposti niitä, joista lähipiiri peilaa omaa menestymistään. Ketä sitten ivataan, kun se sairain ja heikoin onkin ajan kanssa kasvanut ihan eri ihmiseksi.
[/quote]
Höpöhöpö. Miten voi olla mahdollista siis että veljeni sairastui skitsofreniaan ja sai monta psykoosia kun minä olen ihan terve. Hänellä on myös eristäytymistä, erilaisia fobioita ja pelkotiloja. Eipä aina syytellä lapsuutta.
Jotkin mt-sairaudet johtuvat aivojen kemiallisista häiriöistä. Eikä niihin mitenkään vaikuta lapsuus. Meillä oli itseasiassa hyvä ja onnellinen lapsuus.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 00:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 00:02"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:55"]
Ei mikään noista. Miksi ei mainittu post-traumaattista-stressihäiriötä. Minusta traumatisoituminen on pahinta mitä kenelle tahansa voi tapahtua.
[/quote]
Miinuksia? Eikö traumatisoituminen ole paha asia?
[/quote]
Samaa mieltä olen. Siitähän on tutkimuskin, että usemmiten mt-ongelman taustalla on trauma. Lapsuudessa koettu väkivalta, hyväksikäyttö tai hylkäyskokemukset altistavat myöhemmin psykoosille, epävakaalle persoonallisuushäiriölle, masennukselle, eristäytymiselle, fobioille ja narsismille. Turvallinen lapsuus takaa vahvan mielenterveyden. Minusta pitäisi hoitaa syytä, eli käsitellä terapialla lapsuuden ja nuoruuden möröt. Lääkitys ei ole ratkaisu. Kaikelle sekoilulle on syynsä. Monet ovat vielä niin herkkiä, että tarvitsevat enemmän tukea palatakseen toimintakykyisiksi.
Kaikesta selviää, kunhan saa oikeaa tukea ja ymmärrystä.Lopulta terapiassakin on itse tehtävä se suurin työ. Kaikista ei ehkä ole siihen. Onneksi nykyään löytyy monenlaisia auttamiskanavia. Voi soittaa kriisipuhelimeen, pyytää nimettömänä esirukouksia, saada vertaistukea netistä ja ryhmistä jne. Sairastuminen on aina kriisi itselle ja lähipiirille. Voi olla vaikea hyväksyä sairastuminen. Tervehtyminen voi olla yhtä pelottavaa. Ihminen voi muuttua hyvinkin paljon käytyään elämäänsä läpi ja päätettyään muuttaa itseään. Mt-ongelmaisista tulee helposti niitä, joista lähipiiri peilaa omaa menestymistään. Ketä sitten ivataan, kun se sairain ja heikoin onkin ajan kanssa kasvanut ihan eri ihmiseksi.
[/quote]
Höpöhöpö. Miten voi olla mahdollista siis että veljeni sairastui skitsofreniaan ja sai monta psykoosia kun minä olen ihan terve. Hänellä on myös eristäytymistä, erilaisia fobioita ja pelkotiloja. Eipä aina syytellä lapsuutta.
Jotkin mt-sairaudet johtuvat aivojen kemiallisista häiriöistä. Eikä niihin mitenkään vaikuta lapsuus. Meillä oli itseasiassa hyvä ja onnellinen lapsuus.
[/quote]
sinä et ole veljesi. ja tuskin vietitte 100% aikaa yhdessä. teillä on kuitenkin erilaisia kokemuksia.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 22:09"]
Höpöhöpö. Miten voi olla mahdollista siis että veljeni sairastui skitsofreniaan ja sai monta psykoosia kun minä olen ihan terve. Hänellä on myös eristäytymistä, erilaisia fobioita ja pelkotiloja. Eipä aina syytellä lapsuutta.
Jotkin mt-sairaudet johtuvat aivojen kemiallisista häiriöistä. Eikä niihin mitenkään vaikuta lapsuus. Meillä oli itseasiassa hyvä ja onnellinen lapsuus.
[/quote]
Ihmisten erilaisuus nimenomaan perustuu erilaiseen aivotoimitaan. On niitä jotka ovat herkempiä erilaisille ärsykkeille ja kiinnittävät huomiota erilaisiin asioihin. Toisen onnellinen lapsuus voi olla luotu toisen kustannuksella. Riippuu täysin yksilön omasta kokemuksesta eikä ole valhe sekään että vanhemmat suhtautuvat eri tavalla lapsiinsa. Skitsofrenia toki tietääkseni on perinnöllistä ja laukeaa liiallisesta stressistä, mutta toisaalta myös vain yksi osa erilaisten aivojen ja aivotoimintojen kirjoa. Väitän että aivomme ovat yhtä yksilöllisiä kuin sormenjäljet ja yhtä erilaisia.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 00:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 00:02"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:55"]
Ei mikään noista. Miksi ei mainittu post-traumaattista-stressihäiriötä. Minusta traumatisoituminen on pahinta mitä kenelle tahansa voi tapahtua.
[/quote]
Miinuksia? Eikö traumatisoituminen ole paha asia?
[/quote]
Samaa mieltä olen. Siitähän on tutkimuskin, että usemmiten mt-ongelman taustalla on trauma. Lapsuudessa koettu väkivalta, hyväksikäyttö tai hylkäyskokemukset altistavat myöhemmin psykoosille, epävakaalle persoonallisuushäiriölle, masennukselle, eristäytymiselle, fobioille ja narsismille. Turvallinen lapsuus takaa vahvan mielenterveyden. Minusta pitäisi hoitaa syytä, eli käsitellä terapialla lapsuuden ja nuoruuden möröt. Lääkitys ei ole ratkaisu. Kaikelle sekoilulle on syynsä. Monet ovat vielä niin herkkiä, että tarvitsevat enemmän tukea palatakseen toimintakykyisiksi.
Kaikesta selviää, kunhan saa oikeaa tukea ja ymmärrystä.Lopulta terapiassakin on itse tehtävä se suurin työ. Kaikista ei ehkä ole siihen. Onneksi nykyään löytyy monenlaisia auttamiskanavia. Voi soittaa kriisipuhelimeen, pyytää nimettömänä esirukouksia, saada vertaistukea netistä ja ryhmistä jne. Sairastuminen on aina kriisi itselle ja lähipiirille. Voi olla vaikea hyväksyä sairastuminen. Tervehtyminen voi olla yhtä pelottavaa. Ihminen voi muuttua hyvinkin paljon käytyään elämäänsä läpi ja päätettyään muuttaa itseään. Mt-ongelmaisista tulee helposti niitä, joista lähipiiri peilaa omaa menestymistään. Ketä sitten ivataan, kun se sairain ja heikoin onkin ajan kanssa kasvanut ihan eri ihmiseksi.
[/quote]
Höpöhöpö. Miten voi olla mahdollista siis että veljeni sairastui skitsofreniaan ja sai monta psykoosia kun minä olen ihan terve. Hänellä on myös eristäytymistä, erilaisia fobioita ja pelkotiloja. Eipä aina syytellä lapsuutta.
Jotkin mt-sairaudet johtuvat aivojen kemiallisista häiriöistä. Eikä niihin mitenkään vaikuta lapsuus. Meillä oli itseasiassa hyvä ja onnellinen lapsuus.
[/quote]
sinä et ole veljesi. ja tuskin vietitte 100% aikaa yhdessä. teillä on kuitenkin erilaisia kokemuksia.
[/quote]
No, itseasiassa melkein voisi sanoa että joo. Me kuitenkin olimme samassa perheessä. Ja kyllä, meillä oli onnellinen lapsuus. Tuo ylläoleva kommentti mihin alunperin kommentoin oli sellainen, joka voisi oikeasti saada jonkun mt-ongelmaisen äidin tuntemaan hyvin pahaa oloa.
Muistan kuinka äitini itki monet itkut että mitä on oikein tehty väärin. Veljen sairastuminen varjostaa melkein puolet minunkin elämästäni ja varmaan koko elämäni loppuun saakka. On monta tässä ketjussa joka ehkä syyttelee vanhempiaan enkä sitä kiellä etteikö lapsuudella olisi jotain merkitystä.
Kuitenkin halusin tuoda näkökulman tähän, ettei kaikilla mt-ongelmaisilla ole huonoa lapsuutta. Veljenikin sanoi ettei vanhemmissani ole mitään vikaa ja rakastaa perhettämme.
Mun äidillä on epävakaa persoonallisuushäiriö. On aika raskas sairaus, varsinkin alkoholiin yhdistettynä.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 22:17"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 22:09"]
Höpöhöpö. Miten voi olla mahdollista siis että veljeni sairastui skitsofreniaan ja sai monta psykoosia kun minä olen ihan terve. Hänellä on myös eristäytymistä, erilaisia fobioita ja pelkotiloja. Eipä aina syytellä lapsuutta.
Jotkin mt-sairaudet johtuvat aivojen kemiallisista häiriöistä. Eikä niihin mitenkään vaikuta lapsuus. Meillä oli itseasiassa hyvä ja onnellinen lapsuus.
[/quote]
Ihmisten erilaisuus nimenomaan perustuu erilaiseen aivotoimitaan. On niitä jotka ovat herkempiä erilaisille ärsykkeille ja kiinnittävät huomiota erilaisiin asioihin. Toisen onnellinen lapsuus voi olla luotu toisen kustannuksella. Riippuu täysin yksilön omasta kokemuksesta eikä ole valhe sekään että vanhemmat suhtautuvat eri tavalla lapsiinsa. Skitsofrenia toki tietääkseni on perinnöllistä ja laukeaa liiallisesta stressistä, mutta toisaalta myös vain yksi osa erilaisten aivojen ja aivotoimintojen kirjoa. Väitän että aivomme ovat yhtä yksilöllisiä kuin sormenjäljet ja yhtä erilaisia.
[/quote]
Olet varmaan ihan oikeassa. Mulla ei ole kokemusta sen enempää kuin omasta perheestä mutta silti halusin kertoa oman näkemykseni. Muistan kuinka veljeni jo lapsena sanoi että hän kuulee ääniä. Mutta ei, veljeäni ei syrjitty takiani. Itseasiassa hän on ollut ennen sairastumista ja sairastumisensa jälkeen erityisesti perheen ja suvun huolenpidon kohde.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö ilman muuta. Varsinkin jos ei ole halua tunnustaa sairauttaan, hakea siihen apua ja pitää huolta terveydestään. Todella vaikeaa vuoristorataa sekä bipolle, että hänen kumppanilleen. Ikävä kyllä exälläni oli myös narsistisia luonteenpiirteitä. :(
T. 3v bipon kanssa seurustellut
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 22:28"]
Kaksisuuntainen mielialahäiriö ilman muuta. Varsinkin jos ei ole halua tunnustaa sairauttaan, hakea siihen apua ja pitää huolta terveydestään. Todella vaikeaa vuoristorataa sekä bipolle, että hänen kumppanilleen. Ikävä kyllä exälläni oli myös narsistisia luonteenpiirteitä. :( T. 3v bipon kanssa seurustellut
[/quote]
Sairastiko exäsi 1 vai 2 tyypin kaksisuuntaista mielialahäiriötä?
Mutta kun mitään psyykkisiä sairauksia ei ole olemassa. Psykiatrien keksimiä olemattomia tauteja kaikki!
T:Skitsofreenikko
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 00:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 00:02"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:55"]
Ei mikään noista. Miksi ei mainittu post-traumaattista-stressihäiriötä. Minusta traumatisoituminen on pahinta mitä kenelle tahansa voi tapahtua.
[/quote]
Miinuksia? Eikö traumatisoituminen ole paha asia?
[/quote]
Samaa mieltä olen. Siitähän on tutkimuskin, että usemmiten mt-ongelman taustalla on trauma. Lapsuudessa koettu väkivalta, hyväksikäyttö tai hylkäyskokemukset altistavat myöhemmin psykoosille, epävakaalle persoonallisuushäiriölle, masennukselle, eristäytymiselle, fobioille ja narsismille. Turvallinen lapsuus takaa vahvan mielenterveyden. Minusta pitäisi hoitaa syytä, eli käsitellä terapialla lapsuuden ja nuoruuden möröt. Lääkitys ei ole ratkaisu. Kaikelle sekoilulle on syynsä. Monet ovat vielä niin herkkiä, että tarvitsevat enemmän tukea palatakseen toimintakykyisiksi.
Kaikesta selviää, kunhan saa oikeaa tukea ja ymmärrystä.Lopulta terapiassakin on itse tehtävä se suurin työ. Kaikista ei ehkä ole siihen. Onneksi nykyään löytyy monenlaisia auttamiskanavia. Voi soittaa kriisipuhelimeen, pyytää nimettömänä esirukouksia, saada vertaistukea netistä ja ryhmistä jne. Sairastuminen on aina kriisi itselle ja lähipiirille. Voi olla vaikea hyväksyä sairastuminen. Tervehtyminen voi olla yhtä pelottavaa. Ihminen voi muuttua hyvinkin paljon käytyään elämäänsä läpi ja päätettyään muuttaa itseään. Mt-ongelmaisista tulee helposti niitä, joista lähipiiri peilaa omaa menestymistään. Ketä sitten ivataan, kun se sairain ja heikoin onkin ajan kanssa kasvanut ihan eri ihmiseksi.
[/quote]
Olet maallikko, et tiedä näistä oikeasti. Ei turvallinenkaan lapsuus takaa vahvaa mielenterveyttä. Satun tietämään, vaikken alalla olekaan.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 22:43"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 00:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 00:02"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:55"]
Ei mikään noista. Miksi ei mainittu post-traumaattista-stressihäiriötä. Minusta traumatisoituminen on pahinta mitä kenelle tahansa voi tapahtua.
[/quote]
Miinuksia? Eikö traumatisoituminen ole paha asia?
[/quote]
Samaa mieltä olen. Siitähän on tutkimuskin, että usemmiten mt-ongelman taustalla on trauma. Lapsuudessa koettu väkivalta, hyväksikäyttö tai hylkäyskokemukset altistavat myöhemmin psykoosille, epävakaalle persoonallisuushäiriölle, masennukselle, eristäytymiselle, fobioille ja narsismille. Turvallinen lapsuus takaa vahvan mielenterveyden. Minusta pitäisi hoitaa syytä, eli käsitellä terapialla lapsuuden ja nuoruuden möröt. Lääkitys ei ole ratkaisu. Kaikelle sekoilulle on syynsä. Monet ovat vielä niin herkkiä, että tarvitsevat enemmän tukea palatakseen toimintakykyisiksi.
Kaikesta selviää, kunhan saa oikeaa tukea ja ymmärrystä.Lopulta terapiassakin on itse tehtävä se suurin työ. Kaikista ei ehkä ole siihen. Onneksi nykyään löytyy monenlaisia auttamiskanavia. Voi soittaa kriisipuhelimeen, pyytää nimettömänä esirukouksia, saada vertaistukea netistä ja ryhmistä jne. Sairastuminen on aina kriisi itselle ja lähipiirille. Voi olla vaikea hyväksyä sairastuminen. Tervehtyminen voi olla yhtä pelottavaa. Ihminen voi muuttua hyvinkin paljon käytyään elämäänsä läpi ja päätettyään muuttaa itseään. Mt-ongelmaisista tulee helposti niitä, joista lähipiiri peilaa omaa menestymistään. Ketä sitten ivataan, kun se sairain ja heikoin onkin ajan kanssa kasvanut ihan eri ihmiseksi.
[/quote]
Olet maallikko, et tiedä näistä oikeasti. Ei turvallinenkaan lapsuus takaa vahvaa mielenterveyttä. Satun tietämään, vaikken alalla olekaan.
[/quote]
Olen samaa mieltä. Naivia tekstiä
Skitsoaffektiivinen häiriö. Mutta jos on pakko valita ap:n listalta niin skitsofrenia on pahin, jos ehdolla olisi vain tyypin 1 kaksisuuntainen mielialahäiriö niin täytyisi kyllä miettiä pidempään.
Minulla on ollut yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja se ei ollut yhtään mitään nykyisen tyypin 1 kaksisuuntaisen mielialahäiriön rinnalla. Tosin jokainen kokee asiat eri tavalla.. Minusta vain ei ole kovin mukavaa kun olen nuorella iällä onnistunut tuhoamaan koko elämäni ja olemaan yhteensä useamman vuoden suljetulla.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 00:18"][quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:56"]
Paranoidinen skitsofrenia. Sen diagnoosin saatuaan voipi loppuelämä kulua suljetulla psykiatrisella osastolla.
Isoveljeni sairastui siihen n.11v. ikäisenä. Sen jälkeisen elämän onkin ollut suljetulla. Nyt hän on 50v.
[/quote]
Kyllä mä olen sitä mieltä, että eläminen suljetulla osastolla koko elämänsä on yksilön kannalta iso tragedia, kuten myös läheisten. Olet kuin vankilassa, todellisuuden taju häilyy vuoroin psykoosissa ja vuoroin ahdistuksessa. Lääkitys tekee jähmeäksi zombiksi sekä sisäisesti että ulkoisesti. Pieninä selkeämpinä hetkinä tajuat missä olet ja tajuat, että tästä ei ole pois pääsyä.
[/quote]
Ei kannata kertoa harhoista yms :) Jos psykoosi iskee päälle, niin huono juttu, koska sen kyllä muut huomaa.
t. skitsofreniaa sairastava teini, joka ei ole kertonut kenellekkään mun harhoista yms, koska en halua viettää koko loppuelämääni osastolla ^^. Kaikki väittää, ettei skitsofrenikot joudu suljetulle, mutten usko niitä, en ota riskiä...