Mielestäsi pahin psyykkinen sairaus

Paranoidinen skitsofrenia. Sen diagnoosin saatuaan voipi loppuelämä kulua suljetulla psykiatrisella osastolla.

Isoveljeni sairastui siihen n.11v. ikäisenä. Sen jälkeisen elämän onkin ollut suljetulla. Nyt hän on 50v.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:56"]

Paranoidinen skitsofrenia. Sen diagnoosin saatuaan voipi loppuelämä kulua suljetulla psykiatrisella osastolla.

Isoveljeni sairastui siihen n.11v. ikäisenä. Sen jälkeisen elämän onkin ollut suljetulla. Nyt hän on 50v.

[/quote]

Psykoosi ja skitsofreniaa sairastavat harvemmin ovat vaarallisia kenellekään toiselle kuin itselle.

Pahin mielneterveyshäiriö on pahanlaatuinen narsistinen persoonaliisuushäiriö eli psykopatia. Nämä ihmiset tuhoavat elämänsä aikana useita ihmiselämiä, myös ne jotka eivät sarjamurhaajiksi ajaudu.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:55"]

Ei mikään noista. Miksi ei mainittu post-traumaattista-stressihäiriötä. Minusta traumatisoituminen on pahinta mitä kenelle tahansa voi tapahtua. 

[/quote]

Miinuksia? Eikö traumatisoituminen ole paha asia? 

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 00:01"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:56"]

Paranoidinen skitsofrenia. Sen diagnoosin saatuaan voipi loppuelämä kulua suljetulla psykiatrisella osastolla.

Isoveljeni sairastui siihen n.11v. ikäisenä. Sen jälkeisen elämän onkin ollut suljetulla. Nyt hän on 50v.

[/quote]

Psykoosi ja skitsofreniaa sairastavat harvemmin ovat vaarallisia kenellekään toiselle kuin itselle.

Pahin mielneterveyshäiriö on pahanlaatuinen narsistinen persoonaliisuushäiriö eli psykopatia. Nämä ihmiset tuhoavat elämänsä aikana useita ihmiselämiä, myös ne jotka eivät sarjamurhaajiksi ajaudu.

[/quote]

Narsismi ja psykopatia eivät tarkoita samaa. Väsyttää että pitää korjata samaa erhettä jatkuvasti. Sitä paitsi narsistit itse eivät kärsi ehkä niin paljoa ongelmastaan kuin ympäristö, mutta en olekaan varma että kysyttiinkö tätä yksilön vaan sairaan henkilön lähipiirin kannalta.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:53"][quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:47"]

Onko unettomuus psyykkinen sairaus??

[/quote]

Unettomuus voi johtaa hallitsemattomiin tunteisiin ja kyvyttömyyteen ajatella järkevästi. Suurimmalla osalla se on hoidettavissa nukkumalla. Jos se ei onnistu, on se psyykkinen sairaus.
[/quote]
Mitenkäs se muuten pn hoidettavissa kuin nukkumalla?
Unettomuus voi olla ongelma (toisinaan mielenterveys syitä johtuva) johon tarvitaan lääkitys tai unettomuus voi johtaa psyykkiseen sairastumiseen/mielenterveyden ongelmiin.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 00:08"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:53"][quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:47"] Onko unettomuus psyykkinen sairaus?? [/quote] Unettomuus voi johtaa hallitsemattomiin tunteisiin ja kyvyttömyyteen ajatella järkevästi. Suurimmalla osalla se on hoidettavissa nukkumalla. Jos se ei onnistu, on se psyykkinen sairaus. [/quote] Mitenkäs se muuten pn hoidettavissa kuin nukkumalla? Unettomuus voi olla ongelma (toisinaan mielenterveys syitä johtuva) johon tarvitaan lääkitys tai unettomuus voi johtaa psyykkiseen sairastumiseen/mielenterveyden ongelmiin.

[/quote]

Unettomuus voi syntyä myös mm. aivolisäkkeen häiriöstä tai muista vastaavista, eikä välttämättä pelkkä nukutuslääkkeillä nukkuminen takaa sellaista unta, joka korjaa tilannetta, kun muu hormonitoiminta ei ole kohdallaan.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:56"]

Paranoidinen skitsofrenia. Sen diagnoosin saatuaan voipi loppuelämä kulua suljetulla psykiatrisella osastolla.

Isoveljeni sairastui siihen n.11v. ikäisenä. Sen jälkeisen elämän onkin ollut suljetulla. Nyt hän on 50v.

[/quote]

Kyllä mä olen sitä  mieltä, että eläminen suljetulla osastolla koko elämänsä on yksilön kannalta iso tragedia, kuten myös läheisten.  Olet kuin vankilassa, todellisuuden taju häilyy vuoroin psykoosissa ja vuoroin ahdistuksessa. Lääkitys tekee jähmeäksi zombiksi sekä sisäisesti että ulkoisesti. Pieninä selkeämpinä hetkinä tajuat missä olet ja tajuat, että tästä ei ole pois pääsyä.

Palstan perusteella ainakin yleisimpiä ovat erilaiset pakkomielteet, vainoharhaisuus ja laasaslaisuus.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 00:25"]

Palstan perusteella ainakin yleisimpiä ovat erilaiset pakkomielteet, vainoharhaisuus ja laasaslaisuus.

[/quote]

lisäisin tähän narsismin (siis palstalaisten keskuudessa)

Kyllä bipolaarisuus on mielestäni skitsofreniaakin pahempi. Tuntemani/tietämäni skitsofreenikot (pari kappaletta) eivät ole olleet pahoja, vaan "ainoastaan" sekaisin, kun taas tietämäni bipot ovat olleet narsistisia, julmia ja kovia, sellaisia täysin empatiakyvyttömiä.

Ja vähämielisyys on myös palstalaisten ongelma

Paranoidinen skitsofrenia

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 00:02"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 23:55"]

Ei mikään noista. Miksi ei mainittu post-traumaattista-stressihäiriötä. Minusta traumatisoituminen on pahinta mitä kenelle tahansa voi tapahtua. 

[/quote]

Miinuksia? Eikö traumatisoituminen ole paha asia? 

[/quote]

Samaa mieltä olen. Siitähän on tutkimuskin, että usemmiten mt-ongelman taustalla on trauma. Lapsuudessa koettu väkivalta, hyväksikäyttö tai hylkäyskokemukset altistavat myöhemmin psykoosille, epävakaalle persoonallisuushäiriölle, masennukselle, eristäytymiselle, fobioille ja narsismille. Turvallinen lapsuus takaa vahvan mielenterveyden. Minusta pitäisi hoitaa syytä, eli käsitellä terapialla lapsuuden ja nuoruuden möröt. Lääkitys ei ole ratkaisu. Kaikelle sekoilulle on syynsä. Monet ovat vielä niin herkkiä, että tarvitsevat enemmän tukea palatakseen toimintakykyisiksi. 

Kaikesta selviää, kunhan saa oikeaa tukea ja ymmärrystä.Lopulta terapiassakin on itse tehtävä se suurin työ. Kaikista ei ehkä ole siihen. Onneksi nykyään löytyy monenlaisia auttamiskanavia. Voi soittaa kriisipuhelimeen, pyytää nimettömänä esirukouksia, saada vertaistukea netistä ja ryhmistä jne. Sairastuminen on aina kriisi itselle ja lähipiirille. Voi olla vaikea hyväksyä sairastuminen. Tervehtyminen voi olla yhtä pelottavaa. Ihminen voi muuttua hyvinkin paljon käytyään elämäänsä läpi ja päätettyään muuttaa itseään. Mt-ongelmaisista tulee helposti niitä, joista lähipiiri peilaa omaa menestymistään. Ketä sitten ivataan, kun se sairain ja heikoin onkin ajan kanssa kasvanut ihan eri ihmiseksi. 

Pitkään jatkuva ja yleinen jokapäiväiseen elämiseen suuntautuva negatiivisuus ja omien ongelmien projisointi muihin.

Traumaperäinen dissosiaatiohäiriö voisi olla pahin. Lääkkeitä ei ole, terapian pitää olla pitkäkestoista ja terapeutin erittäin asiantunteva. Silti ei ole takeita siitä, että oireet koskaan helpottaisivat. Mutta mitä näitä arvottamaan, jokaisen sairaus ja sen kokeminen on täysin erilainen.

Yleinen ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö; sellainen tunne, että aika ei kulje eteenpäin ja jokainen minuutti on tuskaa.

Täällä taas asioista oikeasti mitään ymmärtämättömät ja tietämättömät (suurin osa) vaihtavat viisaita ajatuksiaan. Huhhuu, en tiedä pitäisikö taas itkeä vai nauraa

Sellainen on pahinta kun suuret joukot ihmisiä kuvittelee olevansa terveitä ja eikä heitä nyt mikään vaivaa, mutta muut on sairaita ja viallisia. Kollektiivinen denialismi omasta pällihoidon tarpeesta.

Ei tarvitse olla hullu, että hoitaa mielenterveyttään.

Pahinta on just tuo projisointi ja toisten leimaaminen, mollaaminen ja väheksyntä.

Pahimpia on ihmiset jotka pelkäävät omaa keskeneräisyyttään ja rajallisia mentaalisia kykyjään, usein vielä mölisten kaikkea "masennus on laiskuutta" tms. PASKAA.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 00:32"]

Kyllä bipolaarisuus on mielestäni skitsofreniaakin pahempi. Tuntemani/tietämäni skitsofreenikot (pari kappaletta) eivät ole olleet pahoja, vaan "ainoastaan" sekaisin, kun taas tietämäni bipot ovat olleet narsistisia, julmia ja kovia, sellaisia täysin empatiakyvyttömiä.

[/quote]

Minulla on tämä tuntemattomampi ja lievempi 2. tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö. En ole kärsinyt juuri muista kuin ajoittaisista masennuksista ja muutamista hypomanioista. Elän ihan normaalia elämää ja sairauteni ei näy ulospäin. En ole myöskään narsisti, julma, kova, kylmä tai empatiakyvytön. Mieti vähän mitä kertoilet ja oletat. Vaikutat todella tyhmältä jne. En kommentoi mitään tämän enempää, en myöskään alennu kenenkään tentattavaksi. Haukkua saa, mutten lue. Miettikää ihan yleisestikin, mitä paskaa teistä suurin osa kirjoittaa, kun olettaa tai luulee jotakin...

Jokin tiukasti kontrolloiva uskonnollisuus, mihin on lapsesta asti kasvanut. Se on kuin sairaus, josta ei koskaan pääse kokonaan eroon. Voi kestää vuosia ennenkuin ymmärtää tulleensa aivopesun uhriksi. Psyyke on todella kovilla, kun uskaltaa kyseenalaistaa maailmankuvaansa ja huomaa, että on ihan itse muodostettava rajat itselle, sitä ei tee enää yhteisö. Kukaan ei kontrolloi, milloin teen väärin. On opittava kuuntelemaan sitä oikeaa omaatuntoa, sitä joka ei toimi ryhmäpaineen kautta, vaan kultaisen säännön kautta. Koko maailmankuva muttuu ja on pärjättävä ilman lapsuuden yhteisöä tuosta mullistuksesta.

Tämän takia moni pysyy mieluummin sairaana lampaana kuin lähtee ottamaan riskejä, joissa perhe ja ystävyyssuhteet voivat katketa. Kaikkien vaikeuksien jälkeen voin sanoa, että riskinotto kannatti. Usko Jumalaan pysyy ja vahvenee koko ajan, vaikkei sitä kukaan saarnamies ole pönkittämässä. Maailma ei ollutkaan vaarallinen paikka, kun opin seuraamaan omantunnon ääntä. Eikannata luopuauskosta korkeampaan, mutta vvilpittömästi kannatan luopumista mielisairaudesta nimeltään vanhoillislestadiolaisuus. Lääkkeeksi suositten psykiatrista kirjallisuutta, ammattiapua ja terveellisiä elämäntapoja. Eheytyminen kestää vuosia, mutta näiden kokemusten jälkeen oletkin vahvempi ja empaattisempi kuin moni muu ryhmän mukana menijä.