Ketjuravintolaan illalliselle, joku vitsi? Muut paikat "liian hienoja"..

Olen hoitavapaalla ja ystäväni, jotka ovat olleet samassa tilanteessa eivät tätä ymmärrä. Yks halus nähdä ekaks baarissa alkudrinkkien parissa, shampanjabaarissa, sitten syömään ravintolan puolelle.

Oli tosi kiva vääntää kättä kun koko ajan sain vastaukseksi ei se kun kerran kirpase ja mä käyn niin harvoin syömässä ulkona jne.

Ihmiset ovat ihania mutta rahantaju vieras.

Otin yhteyttä ravintolaan etukäteen sähköpostilla, kerroin tilanteeni, olen hoitovapaalla, muut eivät. Mikä on sen kokoinen pääruoka että voi sanoa suoraan jälkiruoka ei mahdu. Siellä kehoitettiin kokeilemaan kokin päivän erikoista ja tilasinkin sen. Sain eteeni henkilökunnan työpaikkaruuan ja yllätys tuli laskussa, veloitus oli n 5 e tietämillä.

Välillä ihmiset eivät halua edes ymmärtää ettei kaikilla ole varaa syödä ulkona ja ikävä on jäädä kaikesta pois seuraavat 2 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 10:28"]

Ei muuten kyllä kukaan ns. paremmissakaan ravintoloissa ikinä tuijota ja tarkkaile muita asiakkaita, että osaavatko käyttäytyä. Sen voin taata.

[/quote]

Minä tuijottelisin, jos kävisin. En siis käy.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 11:24"]

En ymmärrä, miten ravintolassa ei olisi rentoa. Hyvä ruoka, juoma ja seurahan rentouttavat aina.

[/quote]

Niin.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 16:12"]

Tämä oli todella kiinnostava kommentti! En oikeasti tiennyt, että vieläkin on olemassa tällaisia ihmisiä. Saanko kysyä, minkä ikäinen olet?

[/quote]

Olet kyllä todella tynnyrissä kasvanut ja silmät sidottuina kulkenut, jos et ole parikymppisistenkään keskuudessa tuollaisia tavannut. On niitä yliopistokoulutetuissakin.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 10:28"]

Ei muuten kyllä kukaan ns. paremmissakaan ravintoloissa ikinä tuijota ja tarkkaile muita asiakkaita, että osaavatko käyttäytyä. Sen voin taata.

[/quote]

Minä tuijottelisin, jos kävisin. En siis käy.

[/quote]

M.O.T.

Suhtautuminen ruokaan on Suomessa vielä osittain hvyin takapajuista. Täällä ei kaikki arvosta hyvää ruokaa eikä siihen olla valmiita aina panostamaan.

Totta on myös se, että ulkona syöminen on Suomessa kallista, kalliimpaa kuin esim. Keski-Euroopassa. Asuminen maksaa täällä paljon ja ihmisille jää vähemmän käteen ja kulutukseen kuin monissa muissa maissa.

Mulla on hyvä lapsuuden ystävä, jonka kanssa on tunnettu "aina" ja perheemmekin tuntevat hyvin toisensa. Molemmat perheet ovat ihan tavallisia duunariperheitä, mutta tämä ruokailu asia jakaa meitä. Meillä on aina käynyt vieraita ja viikonloppuisin on kutsuttu sukulaisia lounaalle/päivälliselle. Sukujuhlissa on aina tarjottu lämmin ruoka. Ystäväni mielestä tämä on outoa. Vieraille voi hänen mielestään keittää kahvit ja tarjota pullaa, mutta hänestä on outoa kutsua joku syömään kunnon ruokaa. Asenteet lähtevät jo lapsuuden kodista ja opituista tavoista.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 09:27"]

 Asenteet lähtevät jo lapsuuden kodista ja opituista tavoista.

[/quote]

Totta. Minulla on ollut myös toooodella vaikeaa opetella käymään edes ketjupaikoissa, meni vuosia että se ei tuntunut hankalalta. Vieläkään en käy missään hienommissa paikoissa, koska minuakin ahdistaa liikaa. + tuntuu kalliilta vaikka olen ihan hyväpalkkainen.

Meillä ei käyty lapsuudenperheessä koskaan ulkona syömässä. Siis ei kertaakaan, ikinä. Ei ravintolassa, ei hampurilaispaikoissa eikä edes grillillä. Ei kahvilla matkoilla, ei missään. Muuttaessani kotoa 17-vuotiaana olin käynyt kerran syömässä ravintolassa (luokkaretkellä rossossa) ja kerran hampurilaisella (luokkaretkellä hesessä). En ollut käynyt edes kahvilassa!

Yrittäkää kuvitella miten vaikeaa on oppia syömään ulkona, jos sen on aloittanut vasta päälle 2-kymppisenä. Se ei vaan luonnistu, ja etenkin alussa piti koko ajan yrittää ottaa muista asiakkaista mallia että edes tietää mitä tehdä? Pitääkö/saako mennä itse pöytään istumaan? Miten tilataan? Milloin maksetaan? Jne jne.

Itsestäänselviä asioita varmaan niille joille joku eli vanhemmat on nämä opettanut, mutta todella stressaavaa opetella aikuisena kun ei ole ketään keltä kysyä ja malli pitää katsoa viereisestä pöydästä vaivihkaa. Muistan kun ekan kerran kävin grillillä, ja minulta kysyttiin "mitä mausteita". Ei mulla ollut aavistustakaan mitä se tarkoitti, joten sanoin "ei mitään". Ja sitten pelkäsin että saankohan hamppariin edes pihviä, että jos se olisikin pitänyt sanoa erikseen... Tiedän, säälittävää, mutta ei silloin 90-luvulla ollut edes internettiä josta olisi voinut noin tyhmiä kysyä etukäteen.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 09:45"]

Yrittäkää kuvitella miten vaikeaa on oppia syömään ulkona, jos sen on aloittanut vasta päälle 2-kymppisenä. Se ei vaan luonnistu, ja etenkin alussa piti koko ajan yrittää ottaa muista asiakkaista mallia että edes tietää mitä tehdä? Pitääkö/saako mennä itse pöytään istumaan? Miten tilataan? Milloin maksetaan? Jne jne.

[/quote]

Tosi hyvä kirjoitus. Aloin miettimään tätä asiaa ihan uudelta kannalta. 

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 08:32"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 16:12"]

Tämä oli todella kiinnostava kommentti! En oikeasti tiennyt, että vieläkin on olemassa tällaisia ihmisiä. Saanko kysyä, minkä ikäinen olet?

[/quote]

Olet kyllä todella tynnyrissä kasvanut ja silmät sidottuina kulkenut, jos et ole parikymppisistenkään keskuudessa tuollaisia tavannut. On niitä yliopistokoulutetuissakin.

[/quote]

Kerrotko vielä, missä erityisesti tapaisin ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyeet ravintoloissa? Miten tällainen asia edes tulee ilmi? Voi olla, että olenkin tavannut tällaisia ihmisiä, mutta he ovat kyllä sitten salanneet tämän piirteen.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 09:54"]

Kerrotko vielä, missä erityisesti tapaisin ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyeet ravintoloissa? Miten tällainen asia edes tulee ilmi? Voi olla, että olenkin tavannut tällaisia ihmisiä, mutta he ovat kyllä sitten salanneet tämän piirteen.

[/quote]Minä en ainakaan tästä huutele, sillä silloin kun olen joskus asiasta maininnut livenä niin ihmiset joko eivät usko "häh, no oottehan varmasti käyny, ei voi olla totta" tai sitten pitävät todella outona. En kaipaa sääliä tai ihmettelyä, joten tuskailen/tuskailin sitten itsekseni. Tiedän että lapsuudenperheeni ei ollut normaali, enkä halua sitä kaikkien tietoon.

T. se pari numeroa sitten kirjoittanut joka ei koskaan ikinä milloinkaan ole käynyt lapsuudenkodissa syömässä

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 09:54"]

Kerrotko vielä, missä erityisesti tapaisin ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyeet ravintoloissa? Miten tällainen asia edes tulee ilmi? Voi olla, että olenkin tavannut tällaisia ihmisiä, mutta he ovat kyllä sitten salanneet tämän piirteen.

[/quote]

Luennoilla, lenkkipoluilla, lähikaupassa ja vauvapalstoilla.

Näsinneula on kallis kun mikä. Kaikki ruokalistat missä on jotain ulkomaisia nimiä ruoille saavat täystyrmäyksen. Mä haluan tietää jo listaa lukiessani mitä tulen tilaamaan. Amarillosta saa hyviä drinkkejä ja viiniä. Hampurilaiset ravintoloissa on erilaisia kuin mäkissä. Ravintolan hamparit on täyttäviä ja hyviä. Miksette sopineet porukalla mihin ravintolaan menette?

Näsinneula taitaa joo olla Tampereen kallein, mutta eiköhän tuo porukka siitä ajatuksesta jo luopunutkin (tosin siellä on suomenkielisissä listoissa ruokien nimet ihan suomeksi kyllä, oletkohan saanut vahingossa englanninkielisen listan?). Jos se on hyvin iso porukka, ymmärrettävää että ovat valinneet joukosta kaksi tekemään sen valinnan. Mutta tosi kiinnostavaa olisi tietää mihin päätyvät, tulethan kertomaan ap.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 09:27"]

 Asenteet lähtevät jo lapsuuden kodista ja opituista tavoista.

[/quote]

Totta. Minulla on ollut myös toooodella vaikeaa opetella käymään edes ketjupaikoissa, meni vuosia että se ei tuntunut hankalalta. Vieläkään en käy missään hienommissa paikoissa, koska minuakin ahdistaa liikaa. + tuntuu kalliilta vaikka olen ihan hyväpalkkainen.

Meillä ei käyty lapsuudenperheessä koskaan ulkona syömässä. Siis ei kertaakaan, ikinä. Ei ravintolassa, ei hampurilaispaikoissa eikä edes grillillä. Ei kahvilla matkoilla, ei missään. Muuttaessani kotoa 17-vuotiaana olin käynyt kerran syömässä ravintolassa (luokkaretkellä rossossa) ja kerran hampurilaisella (luokkaretkellä hesessä). En ollut käynyt edes kahvilassa!

Yrittäkää kuvitella miten vaikeaa on oppia syömään ulkona, jos sen on aloittanut vasta päälle 2-kymppisenä. Se ei vaan luonnistu, ja etenkin alussa piti koko ajan yrittää ottaa muista asiakkaista mallia että edes tietää mitä tehdä? Pitääkö/saako mennä itse pöytään istumaan? Miten tilataan? Milloin maksetaan? Jne jne.

Itsestäänselviä asioita varmaan niille joille joku eli vanhemmat on nämä opettanut, mutta todella stressaavaa opetella aikuisena kun ei ole ketään keltä kysyä ja malli pitää katsoa viereisestä pöydästä vaivihkaa. Muistan kun ekan kerran kävin grillillä, ja minulta kysyttiin "mitä mausteita". Ei mulla ollut aavistustakaan mitä se tarkoitti, joten sanoin "ei mitään". Ja sitten pelkäsin että saankohan hamppariin edes pihviä, että jos se olisikin pitänyt sanoa erikseen... Tiedän, säälittävää, mutta ei silloin 90-luvulla ollut edes internettiä josta olisi voinut noin tyhmiä kysyä etukäteen.

[/quote]

Kiitos tästä kirjoituksesta! Avasi silmiäni kovasti, että näin voi tosiaan olla. Itse olin ajatellut, että äitini sukupolvi (70+) on se viimeinen, joka ei "osaa" käydä ravintolassa, mutta eihän se niin taidakaan mennä. Mutta rohkaisen kuitenkin myös "kokemattomia" käymään ravintoloissa, aloittamaan vaikka niistä mahdollisimman rennoista ja konstailemattomista. Ei muuten kyllä kukaan ns. paremmissakaan ravintoloissa ikinä tuijota ja tarkkaile muita asiakkaita, että osaavatko käyttäytyä. Sen voin taata.

Näsinneula ei itse asiassa ole mitenkään kallis kun vertaa esim Stefan Steakhouseen. Sieltä ei saa 40 eurolla kuin pihviannoksen lisukkeineen kun taas Näsinneulastaa saa noin 60 eurolla koko menun.

Näsinneula ei itse asiassa ole mitenkään kallis kun vertaa esim Stefan Steakhouseen. Sieltä ei saa 40 eurolla kuin pihviannoksen lisukkeineen kun taas Näsinneulastaa saa noin 60 eurolla koko menun.

Näsinneula ei itse asiassa ole mitenkään kallis kun vertaa esim Stefan Steakhouseen. Sieltä ei saa 40 eurolla kuin pihviannoksen lisukkeineen kun taas Näsinneulastaa saa noin 60 eurolla koko menun.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 15:56"]

Minäkään en oikein perusta näistä halvoista S-ketjun paikoista, joissa saa pihviä ja kanafilettä ja salaatteja ihan siksi, että koen osaavani itse laittaa parempaa ruokaa. Näissä paikoissa raaka-aineet on huonoja ja ruoka kiireessä tehtyä, jolloin lopputulos ei ole mikään makunautinto. Mieluummin syön kotona itse laitettua ja paljon maukkaampaa ruokaa. Sitten kun menen ulos syömään, haluan kunnon hyvää ruokaa ja sellaista, jota en itse osaa laittaa.

[/quote]

Sama, mutta käyn myös paljon etnisissä ravintoloissa, mistä saa ruokaa, mitä en tee niin usein kotona, esim. sushi, intialainen, etiopialainen jne.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 16:12"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 16:05"]

Minä valotan asiaa omalta osaltani. Minua ahdistavat kaikki paikat, joissa on 'hieno' ilmapiiri. Olen maalta, ja lapsuudessani ulkona syömistä pidettiin hulluutena. Juomistakin tajuttiin paremmin. Aikuisenakin ulkona syöminen tuntuu minusta luonnottomalta. Ketjuravintolassa olemisen vielä jotenkin kestää, kun se ei niin paljon tunnu 'oikeasti' ulkona syömiseltä. Tästä syystä en myöskään osaa käyttäytyä ravintolassa luontevasti, enkä nauti vaan kärsin. Niin, ja nuorempana totuin lisäksi siihen, että ulkona syöminen on niitä asioita, joihin ei kerta kaikkiaan ole varaa, enkä ole osannut jättää sitä taakseni.

Tulipa monta syytä. Ja joo, olen akateeminen Espoosta ja ihan aikuinen. Ihminen voi lähteä maaseudulta, mutta maaseutu ei lähde ihmisestä. 

[/quote]

Tämä oli todella kiinnostava kommentti! En oikeasti tiennyt, että vieläkin on olemassa tällaisia ihmisiä. Saanko kysyä, minkä ikäinen olet?

[/quote]

45 v. Enkä ole ajatellut, että taustani nyt mitenkään poikkeuksellisen takapajuinen olisi. Mutta vaikka raha periaatteessa riittäisikin, en voi olla miettimällä, että yhden aterian hinnalla saisi ruuat koko perheelle useammaksi päiväksi.

[/quote]

Mut on kasvatettu maalla samaan, olen myöskin akateeminen Espoosta, mutta käyn kyllä ulkona syömässä (vaikka usein kotona saakin parempaa, harrastamme mieheni kanssa kokkaamista mieluusti). Voin myös lähteä melko ex-tempore Tallinnaan lounaalle, koska sieltä saa niin herkullista gruusialaista ruokaa. :) Olen 39v. Vanhempani ovat 67-68v ja he eivät todellakaan käy ulkona syömässä juuri koskaan.

Minullekin on yllätys, että vielä on niin paljon nuoriakin ihmisiä, joille ravintolassa käynti on vierasta ja jotka kokevat olonsa siellä vaivautuneeksi. Itse olen syntynyt 70-luvun alussa maaseudulla, kävin ensimmäisen kerran ravintolassa täysi-ikäisenä. Kukaan lähipiiristäni ei koskaan käynyt ravintolassa tuohon aikaan, eihän ravintoloita edes ollut pikkukaupungissa!

Kuitenkin opiskeluaikoina päälle parikymppisenä ravintolat tulivat tutuiksi, eikä ole koskaan ollut sellaista fiilistä, että ei johonkin ravintolaan kehtaisi mennä. Kyllä sitä ihminen paljon oppiikin, jos haluaa, ei kaikki ole kiinni lapsuudesta ja kotioloista.