Ketjuravintolaan illalliselle, joku vitsi? Muut paikat "liian hienoja"..

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 10:45"]

Minullekin on yllätys, että vielä on niin paljon nuoriakin ihmisiä, joille ravintolassa käynti on vierasta ja jotka kokevat olonsa siellä vaivautuneeksi. Itse olen syntynyt 70-luvun alussa maaseudulla, kävin ensimmäisen kerran ravintolassa täysi-ikäisenä. Kukaan lähipiiristäni ei koskaan käynyt ravintolassa tuohon aikaan, eihän ravintoloita edes ollut pikkukaupungissa!

Kuitenkin opiskeluaikoina päälle parikymppisenä ravintolat tulivat tutuiksi, eikä ole koskaan ollut sellaista fiilistä, että ei johonkin ravintolaan kehtaisi mennä. Kyllä sitä ihminen paljon oppiikin, jos haluaa, ei kaikki ole kiinni lapsuudesta ja kotioloista.

[/quote]

Oppii tietysti. Itse olen syntynyt ja kasvanut maalla 50-luvulla, enkä tietenkään silloin käynyt ravintoloissa. Aikuisena jouduin kuitenkin työhön, jossa kävin  ravintolassa joka ikinen päivä, joten ravintolasyömisestä tuli niin rutiinia kuin voi olla. (Ikääntyneenä) maalaistyttönä kävelen nykyään silmääkään räpäyttämättä vaikka maailman hienoimpaan ravintolaan, ei ne loppujen lopuksi ole yksikään toistaan kummempia. Mutta siltikin ymmärrän niitä, joita tilanne voi ahdistaa, jos ei ole tottunut. Kumminkin rohkaisen kaikkia yrittämään!

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 15:35"]

Tampereella menemme syömään. Ehdotin Berthaa ja ravintola C:tä, ei kelvannut. Pitää vielä selvitellä lisää. Näsinneulakin olisi mielestäni ihana paikka, muutaman kerran olen käynyt ja ruoka, palvelu sekä miljöö toimii. Kaverin mielestä taas Näsinneula on viimeinen vaihtoehto.

Mielestäni taas Gringos Locosit ym. ovat puhtaasti lounaspaikkoja, tai sitten teinien treffailupaikkoja. Eikä ruokakaan ole kovin kummoista. Ja hampparit eivät ole illallisruokaa.

[/quote]

Ymmärrän hyvin että Näsinneula on liian hieno, sehän on Treen fiinein. Bertha on paras!! Mites sitten Plevna? Salud?

Mullakin on yksi ystävä joka pelkää liian hienoja ravintoloita ja käy  mielummin mättölöissä kun siellä saa lihaa ja fränäreitä. Ei ole mitään pelottavia uusia koostumuksia tai makuja.... Mutta siis vain 1 tällainen

Olen myös Tampereelta ja saan kyllä olla onnellinen ystäväporukkaani. Digataan rennosta ruokailumeiningistä. Eikä meillä ole koskaan mitään suurta ongelmaa keksiä ruokailupaikkaa. Amarillo, Pancho Villa, Napoli, Soho, Gringos Locos, Hook yms ovat loistavia paikkoja. Ehkä meiden seurueessa porukka käy melko usein ulkona syömässä ja ei ole sellaista kerran puolessa vuodessa tapahtuvaa luksusta, jolloin pitäisi sitten pukea ykköset ylle ja vedellä pihviä nassuun.

Mutta itseasiaan. Paikka, jota ei ole vielä ehdotettu ja on mun mielestä hyvää välimaastoa rennon ja hienomman paikan välillä on Villisika. Sitten mun makuun vähän liian tyylikäs Piazza FoodFactoryn (Scandic Cityn ravintola). Viikinkiravintola Haraldissa en ole koskaan käynyt, mutta voishan sekin olla ihan hyvä mesta...?

Otatko muuten huomioon sen, että mitäpä jos ystäväsi on kovin nirso? Eikä halua siksi C:hen tai Hubertiin. Niissähän ei ole niin kattavaa valikoimaa, valmista menua tarjotaan jne?

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 22:07"]

M.O.T.

[/quote]

No voisin minä käydäkin, jos haluaisin elää hieman omanarvontuntoisemman oloisesti. Näkemäni perusteella ällistyttävän monet haluavat.

Terv. se käymätön

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 10:45"]

Minullekin on yllätys, että vielä on niin paljon nuoriakin ihmisiä, joille ravintolassa käynti on vierasta ja jotka kokevat olonsa siellä vaivautuneeksi. Itse olen syntynyt 70-luvun alussa maaseudulla, kävin ensimmäisen kerran ravintolassa täysi-ikäisenä. Kukaan lähipiiristäni ei koskaan käynyt ravintolassa tuohon aikaan, eihän ravintoloita edes ollut pikkukaupungissa!

Kuitenkin opiskeluaikoina päälle parikymppisenä ravintolat tulivat tutuiksi, eikä ole koskaan ollut sellaista fiilistä, että ei johonkin ravintolaan kehtaisi mennä. Kyllä sitä ihminen paljon oppiikin, jos haluaa, ei kaikki ole kiinni lapsuudesta ja kotioloista.

[/quote]

Tottakai oppii, mutta silti se on toisille helpompaa ja toisille vaikeampaa. Olen minäkin oppinut, mutta ei se ole ollut helppoa ja vieläkin hienommat paikat ahdistaa.

Uskon että kyse ei olekaan pelkästään siitä mitä on tehty, vaan millainen arvomaailma on lapselle kasvatuksen mukana syötetty. Esim. meillä se oli tyyliin "Ollaan kaikki huonompia ihmisiä ja ravintolassa käy vaan ökypaskarikkaat, mitähän nekin luulee olevansa ja konkurssi tulee jos ostaa edes hienompaa jogurttia. Itseään joutuu häpeämään ja lapsia joutuu häpeämään ja kaikki ollaan huonoja.". Ei sellainen asenne ja kasvatus voi olla jättämättä jälkiä.

Tottakai aikuisena nämä ajatukset tunnistaa ja osaa kyseenalaistaa, mutta lapsena syötetyt arvot menee niiiin syvälle että ei niitä nips naps sieltä poisteta tahdonvoimalla. Ja vaikka ne negatiiviset ajatukset saisikin kitkettyä, niin positiiviseksi kääntäminen se vasta onkin hankalaa. Eli että alkaisi jopa tykätä ravintolassa käymisestä... Tähän ikään (+30) mennessä olen oppinut jo pitämään perustason ravintolasyömisestä, joten ehkä jo 10 vuoden päästä menee hienompikin paikka :D.

-- Taas se sama oudon perheen lapsi

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 08:32"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 16:12"]

Tämä oli todella kiinnostava kommentti! En oikeasti tiennyt, että vieläkin on olemassa tällaisia ihmisiä. Saanko kysyä, minkä ikäinen olet?

[/quote]

Olet kyllä todella tynnyrissä kasvanut ja silmät sidottuina kulkenut, jos et ole parikymppisistenkään keskuudessa tuollaisia tavannut. On niitä yliopistokoulutetuissakin.

[/quote]  Olen 48-vuotias enkä pidä itseäni erityisen tynnyrissä kasvaneena. Myönnän silti, että minäkin yllätyin, että tuollaisiakin vielä on.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 16:12"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 16:05"]

Minä valotan asiaa omalta osaltani. Minua ahdistavat kaikki paikat, joissa on 'hieno' ilmapiiri. Olen maalta, ja lapsuudessani ulkona syömistä pidettiin hulluutena. Juomistakin tajuttiin paremmin. Aikuisenakin ulkona syöminen tuntuu minusta luonnottomalta. Ketjuravintolassa olemisen vielä jotenkin kestää, kun se ei niin paljon tunnu 'oikeasti' ulkona syömiseltä. Tästä syystä en myöskään osaa käyttäytyä ravintolassa luontevasti, enkä nauti vaan kärsin. Niin, ja nuorempana totuin lisäksi siihen, että ulkona syöminen on niitä asioita, joihin ei kerta kaikkiaan ole varaa, enkä ole osannut jättää sitä taakseni.

Tulipa monta syytä. Ja joo, olen akateeminen Espoosta ja ihan aikuinen. Ihminen voi lähteä maaseudulta, mutta maaseutu ei lähde ihmisestä. 

[/quote]

Tämä oli todella kiinnostava kommentti! En oikeasti tiennyt, että vieläkin on olemassa tällaisia ihmisiä. Saanko kysyä, minkä ikäinen olet?

[/quote]

En ole tuo jolta kysyt, mutta itse olen 23-vuotias ja myöskin köyhässä perheessä maalla kasvanut ja meillä ulkona syömistä tärkeämpää oli, että oman kodin ruokapöydässä on tarjolla edes jotain. Edelleen olen sitä mieltä, että on turha tuhlata sata euroa illalliseen kun voi käydä vaikka lihatiskiltä pihvin ja tehdä siihen mieleisensä lisukkeet. Tietysti jotkut ihmiset ovat kasvaneet "hienommin" ja mikäs siinä. Pitäähän itseä hemmotella välillä mutta kohtuus kaikessa.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 11:03"]

Ehkä meiden seurueessa porukka käy melko usein ulkona syömässä ja ei ole sellaista kerran puolessa vuodessa tapahtuvaa luksusta, jolloin pitäisi sitten pukea ykköset ylle ja vedellä pihviä nassuun.

[/quote]

Omituista logiikkaa. Itse syön ravintolassa vähintään kerran viikossa, enkä koskaan menisi noihin mainitsemiisi ravintoloihin, kun parempaakin ruokaa on saatavilla. En ymmärrä, miten ravintolassa ei olisi rentoa. Hyvä ruoka, juoma ja seurahan rentouttavat aina.

Grillson Hämeenpuistossa. Lista on simppeli mutta laadukas, sisustus modeni a siisti mutta ei liian hieno. Käyty työporukalla, suosittelen.

Mikähän tuossa nyt on todella taustalla? Noissa hienommissa paikoissa on yllättävää kyllä vaikeampi saada rahoilleen vastinetta, jos sattuu olemaan joku allergia tai paha laktoosi-intoleranssi. Menut ovat usein niin vimpan päälle mietittyjä, että muutosvaatimuksista seuraa pitkä neuvottelu ja muut hermostuvat. Itse pidän nykyisin linjaa, että jos ruokalistassa ei suoraan ole merkittyinä riittävästi täysin laktoosittomia vaihtoehtoja, en mene ollenkaan. Valitettavasti varsinkin useissa hienommissa paikoissa ei ruokarajoitteisia ole etukäteen informoitu nettisivuilla olevilla ruokalistoilla.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 10:28"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 09:27"]

 Asenteet lähtevät jo lapsuuden kodista ja opituista tavoista.

[/quote]

Totta. Minulla on ollut myös toooodella vaikeaa opetella käymään edes ketjupaikoissa, meni vuosia että se ei tuntunut hankalalta. Vieläkään en käy missään hienommissa paikoissa, koska minuakin ahdistaa liikaa. + tuntuu kalliilta vaikka olen ihan hyväpalkkainen.

Meillä ei käyty lapsuudenperheessä koskaan ulkona syömässä. Siis ei kertaakaan, ikinä. Ei ravintolassa, ei hampurilaispaikoissa eikä edes grillillä. Ei kahvilla matkoilla, ei missään. Muuttaessani kotoa 17-vuotiaana olin käynyt kerran syömässä ravintolassa (luokkaretkellä rossossa) ja kerran hampurilaisella (luokkaretkellä hesessä). En ollut käynyt edes kahvilassa!

Yrittäkää kuvitella miten vaikeaa on oppia syömään ulkona, jos sen on aloittanut vasta päälle 2-kymppisenä. Se ei vaan luonnistu, ja etenkin alussa piti koko ajan yrittää ottaa muista asiakkaista mallia että edes tietää mitä tehdä? Pitääkö/saako mennä itse pöytään istumaan? Miten tilataan? Milloin maksetaan? Jne jne.

Itsestäänselviä asioita varmaan niille joille joku eli vanhemmat on nämä opettanut, mutta todella stressaavaa opetella aikuisena kun ei ole ketään keltä kysyä ja malli pitää katsoa viereisestä pöydästä vaivihkaa. Muistan kun ekan kerran kävin grillillä, ja minulta kysyttiin "mitä mausteita". Ei mulla ollut aavistustakaan mitä se tarkoitti, joten sanoin "ei mitään". Ja sitten pelkäsin että saankohan hamppariin edes pihviä, että jos se olisikin pitänyt sanoa erikseen... Tiedän, säälittävää, mutta ei silloin 90-luvulla ollut edes internettiä josta olisi voinut noin tyhmiä kysyä etukäteen.

[/quote]

Kiitos tästä kirjoituksesta! Avasi silmiäni kovasti, että näin voi tosiaan olla. Itse olin ajatellut, että äitini sukupolvi (70+) on se viimeinen, joka ei "osaa" käydä ravintolassa, mutta eihän se niin taidakaan mennä. Mutta rohkaisen kuitenkin myös "kokemattomia" käymään ravintoloissa, aloittamaan vaikka niistä mahdollisimman rennoista ja konstailemattomista. Ei muuten kyllä kukaan ns. paremmissakaan ravintoloissa ikinä tuijota ja tarkkaile muita asiakkaita, että osaavatko käyttäytyä. Sen voin taata.

[/quote]

Meitä, jotka eivät "osaa" käydä ravintoloissa on varmaan paljon. Oma lapsuudenperheeni oli hyvin köyhä, ja ainoan kerran ennen kotoa muuttoa kävin hienommassa paikassa kerran hotellin ravintolassa. Olin aivan kauhusta jäykkänä, en osannut käyttää edes veistä ja haarukkaa oikein, en kysyä enkä vaatia mitään, en tiennyt miten maksetaan jne.

Kouluttauduin korkeasti ja kun ensimmäisiä kertoja jouduin/pääsin hienolle illalliselle, olin aivan jäykkänä, meinasin tiputtaa koko ajan ruokaa syliini ja koitin matkia muita astioiden käytössä, leivän syönnissä, viinilasin pitämisessä, ruoan ottamisessa jne.

En vieläkään erityisesti nauti hienossa ravintolassa, en edes oman perheen seurassa, jos en ole ensin kiskonut ainakin kahta lasia viiniä jännitykseen. Mieluiten käyn perheen kanssa ketjupaikoissa, huoltiksilla ja ehkä jossain pienemmissä paikoissa, jotka tavoittelevat tiettyä "ei-gourmet" -tunnelmaa.

Mä en tajua tätä kun valitetaan hinnoista: joku amarillohan on laatuun nähden ihan törkeän kallis! Samaan hintaan saa parempaa ruokaa jostain itsenäisestä paikasta.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 04:37"]

Mä en tajua tätä kun valitetaan hinnoista: joku amarillohan on laatuun nähden ihan törkeän kallis! Samaan hintaan saa parempaa ruokaa jostain itsenäisestä paikasta.

[/quote]

Amarillon ruokaa ei voi edes kutsua ruoaksi. Täysin ala-arvoista sontaa. Pussikastikkeita ja valmiseineksiä järkyttävään ylihintaan. En koskaan mene Amarilloon.

S-ketjusta löytyy sen sijaan ihan kunnon paikkojakin, kuten Helsingin Forumin Kukontorille avattu italialaisravintola Italo. Hyvää ruokaa kohtuuhintaan, tyylikäs sisustus ja kaunista italialaista musiikkia taustalla.

Minäkään en mielelläni mene tuollaiseen hienompaan ravintolaan. Taustoiltani olen kasvanut köyhässä yrittäjäperheessä maalla ja meidän ulkonasyömiset rajoittuivat hyvin harvinaisiin pizzaria tai grillikäynteihin. Pizzeriatkaan ei olleet mitään hienoja italialaispizzerioita vaan ihan tavallisia karvakäsipaikkoja.

Nyt aikuisena tuntuu vaan edelleen järjettömältä tuhlaukselta mennä syömään hienompaan paikkaan ja kuluttaa yhteen ruokaan noin 50e tai jopa huomattavasti enemmän. Vaikka rahaa on käytössä eri lailla kuin lapsuudenkodissa, niin haluaisin priorisoida sen silti eri asioihin. Mulle mm. koti ja matkustelu on tärkeitä asioita ja ne lohkaisee palkasta ison osan. Syödessäni sitä ylikallista ruokaa miettisin vaan, että silläkin rahalla saisi hyvää pohjakassaa seuraavaan reissuun.

En myöskään koe oloani erityisen mukavasti todella fiineissä paikoissa, mutta vielä enemmän itseä ahdistaa tuo rahan laitto taivaan tuuliin. 

Akateemisesti koulutettu olen ja pk-seudulla asun nykyään.

Asenne-sana on hieno poliittinen tuuliviiri. Rahaklöntin päällä istuvan on aina kätevä esitellä omaa statustaan puhumalla asenteesta, vaikkei se tilanteeseen millään lailla säädyllisesti sopisikaan.

Ennen vanhaan herrat puhuivat asenteesta, kun yrittivät saada kurjaa kansanosaa töihin. Nykyään näyttävät siirtyneen henkilökohtaisten mieltymysten pilkkaamiseen ja mitätöintiin samaista sanaa säilänään käyttäen. Mihinköhän lie pyrkivät moisella asenneilmapiirin hienosäädöllä?

Pakko kommentoida, että ulkona syömiseenkin voi oppia. Itse olen kasvanut 90-luvulla ja meidän perheessämme ei koskaan käyty ravintolassa syömässä. Mäkkäristä saatettiin hakea joskus ateriat kotiin ja kesälomamatkoilla (Suomessa toki) syötiin huoltsikoilla kanakoreja. Muistan käyneeni kerran Rossossa mummon kanssa, mutta siihen se sitten jääkin.

Joskus teini-ikäisenä aloin käymään hieman sivistyneemmän kaverini kanssa kahvilla (ihan siis "oikeissa" kahviloissa silloin kun sattui olemaan viikkorahaa). Ensimmäisen poikaystävän kanssa mukaan tulivat kiinalaiset ravintolat ja nykyinen mieheni tottutikin minut jo sitten ihan kunnon ravintolaruokaan. Kannattaa aloittaa juurikin noista rennoista ketjupaikoista ja edetä siitä pikku hiljaa ylöspäin. Itselleni hyvästä ruoasta on tullut nyt viimeisen viiden vuoden aikana valtava nautinto ja pystyn syömään ravintolassa kuin ravintolassa ahdistumatta. Kukaan ei mua opettanut siihen, miten esimerkiksi fine dining -ravintolassa käyttäydytään, mutta televisiota ja muita ihmisiä seuraamalla selviää kyllä vallan loistavasti jos ei jostakin ole täysin varma. Syön tänäkin päivänä ihan mieluusti niin Amarillossa kuin Sandlådanissakin, molemmille löytyy oma paikkansa.

Äitiäni ja isääni edelleenkin ahdistaa valtavasti edes Pancho Villassa syöminen, mutta nihkeilkööt jos tahtovat. Mitä alkuperäiseen asiaan tulee, ehdottamasi paikat ovat kyllä fine diningia ja mielestäni seurueellenne sopisi hyvin jokin ravintola, jossa on hieman enemmän valinnanvaraa ja rennompi ilmapiiri.

Huhuu ap, miten kävi? Joko päädyitte johonkin ravintolaan ja jos niin mihin? Tule kertomaan!

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 11:03"]

Ehkä meiden seurueessa porukka käy melko usein ulkona syömässä ja ei ole sellaista kerran puolessa vuodessa tapahtuvaa luksusta, jolloin pitäisi sitten pukea ykköset ylle ja vedellä pihviä nassuun.

[/quote]

Omituista logiikkaa. Itse syön ravintolassa vähintään kerran viikossa, enkä koskaan menisi noihin mainitsemiisi ravintoloihin, kun parempaakin ruokaa on saatavilla. En ymmärrä, miten ravintolassa ei olisi rentoa. Hyvä ruoka, juoma ja seurahan rentouttavat aina.

[/quote]

Se on varmaan kato makuasia, että missä on parempaa ruokaa :D

En oikein ymmärrä kaverisi pointtia, paitsi jos kyse on hinnasta. Muuten arvelen, että ei ehkä ole koskaan käynyt muissa kuin ketjuravintoloissa, eikä ehkä ihan tiedä miten pitäisi käyttäytyä ja jännittää sen takia.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 15:06"]

Se on varmaan kato makuasia, että missä on parempaa ruokaa :D

[/quote]

Ei se kyllä ole. Se on makuasia, mitä ruokaa tykkää syödä, mutta ruoanlaitossa on myös koko joukko oobjektiivisia kriteereitä.