Oliko synnytyksesi niin kivulias, ettet olisi kestänyt yhtään enempää?

Ei ollut, sain molemmissa epiduraalin kun olin 4cm auki, ja ponnistusvaihe tuli niin nopeasti että epiduraali vaikutti vielä.

Raskauden liitoskivut olivat paljon pahemmat.

Oli se sietämättömän kipeä, mutta epiduraali helpotti. Luulen, että olisin alkanut mennä kipusokkiin tai pyörtyillä suuremmasta kivusta. Isoäidilläni on ollut "legendaarisen" kipeät ja vaikeat synnytykset, taidan olla häneen tullut. Minulla on myös kierukan laitto tehnyt niin kipeää, että valahdin kalpeaksi ja voimattomaksi.

Oli järkyttävän kivuliasta, sain kolme kertaa epiduraalin (maksimin siis), ilokaasua ja petidiiniä. Mikään ei tuntunut auttavan.

Molemmissa synnytyksissä on ollut hetki, jolloinå yskoin, etten kestä enempää.  Esikoisen kanssa siitä meni vielä pari tuntia ponnistusvaiheeseen. Tulistuin kätilölle ja miehelleni ja uhkasin lähteä. Suuttumuksesta sain voimaa, jonka avulla selvisin pitkän synnytyksen viimeiset tunnit. Ponnistusvaiheen jälkeen en edes tajunnut lapsen sukupuolta ja menetin pian tajuntani.

Kuopus tuli käynnistettynä syöksyllä. Lopussa huusin kipua ja ponnistusvaihe meni sekaisin, kun en ymmärtänyt että piti ponnistaa.  Tuolloin ymmärsin, että kipu voi viedä järjen. Heti kun synnytys ja kipu olivat ohi, olin oma itseni, enkä edes kovin väsynyt.

En ole mielestäni kipuherkkä, mutta supistukset sattuivat niin kamalasti, että korvissa humisi ja silmissä pimeni. Epiduraali kyllä auttoi, en olisi kestänyt ilman sitä loppuaikaa. Meni epparin saamisesta vielä n. 3-4 tuntia ponnistusvaiheeseen. Meinasin jo pari kertaa pyörtyä kivusta ennen epiduraalia, ja varmaan olisikin ilman puudutusta taju loppumetreillä viimeistään lähtenyt.

Mä olin kyllä niin kipeä, etten olisi pystynyt edes suuttumaan. Vikassa synnytyksessä ponnistuksessa ei ollut kipulääkettä ja en mä kyllä pystynyt sitä mitenkään jaksottamaan tai järkevästi ponnistamaan. Sen kun ryskin menemään. Onneksi ei ollut pitkä aika edellisestä, niin lapsi tuli nopeasti ulos. Kieltämättä kivun loppumista seurannut euforia oli uskomaton! Sillä voimalla tuntui menevän koko vauva-aika.

Ei ollut. Ekassa kätilö ympäripuhui epuduraaliin 7cm:saa. Oli varmaan ihan hyvä veto, koska ponnistusvaihe hieman hankalampi tatjontavirheen vuoksi. Puudutus ei ollut ponnistaessa enää päällä, mutta sain kerättyä voimia siihen puudutuksen aikana. Toinen oli rajumpi, nopeampi ja ilman puudutusta kipeämpi, mutta toisaalta en ollut yhtään väsynyt, joten jaksoin lopulta hyvin. Epidiraalista kieltäydyin, koska synnytys eteni niin nopeasti. Luulen, että pystyn kestämään kovaakin kipua lyhyen aikaa. Minulle pahempaa on jatkuva, pitkä särky.

Pakkohan se oli kestää, vaikka tuntui että enää en pystyisi jatkamaan ollenkaan. Saatanan kätilö ei uskonut, kun ompelia mua, että sattuu, epiduraalin vaikutus oli lakannut jo loppuponnistusvaiheessa.

Ot, mutta eppari=episiotomia, ei epiduraali.

Ei ollut.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 19:28"]

En ole mielestäni kipuherkkä, mutta supistukset sattuivat niin kamalasti, että korvissa humisi ja silmissä pimeni. Epiduraali kyllä auttoi, en olisi kestänyt ilman sitä loppuaikaa. Meni epparin saamisesta vielä n. 3-4 tuntia ponnistusvaiheeseen. Meinasin jo pari kertaa pyörtyä kivusta ennen epiduraalia, ja varmaan olisikin ilman puudutusta taju loppumetreillä viimeistään lähtenyt.

[/quote]

Kun puhutaan synnytyksista eppari ei tarkoita epiduraalia, vaan episiotomiaa... Tai ehkä tarkoititkin että välilihan leikkaamisesta meni vielä 3-4 ponnistusvaiheeseen...?

[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 19:28"]

En ole mielestäni kipuherkkä, mutta supistukset sattuivat niin kamalasti, että korvissa humisi ja silmissä pimeni. Epiduraali kyllä auttoi, en olisi kestänyt ilman sitä loppuaikaa. Meni epparin saamisesta vielä n. 3-4 tuntia ponnistusvaiheeseen. Meinasin jo pari kertaa pyörtyä kivusta ennen epiduraalia, ja varmaan olisikin ilman puudutusta taju loppumetreillä viimeistään lähtenyt.

[/quote]

Siis eppari=episiotomia=välilihan leikkaus. Siis siitäkö meni 3-4 tuntia ponnitusvaiheeseen?

Kyllä teki niin kipeää, etten olisi pystynyt enempää. Ponnistusvaiheessa kun pää oli jo ulkona ja piti vielä loput saada ulos, lähti sitten taju. Siinä pelästyi sekä mies, että kätilö ja heräsin kun läpsittiin ja huudeltiin ja lykättiin happimaski naamalle. Yks ponnistus vielä ja kipu hävis. Puudutteita en saanut missään vaiheessa.

Minulla on ollut pahempia kuukautiskipuja kuin mitä synnytyskipu oli.

SYnnyttäminen ilman kipulääkettä oli ihan ok,en oikeastaan tuntetnut kipua, mieletöntä työnnätystä vain.Epparin ompelu sen sijaan vitutti.Kaiken sen punnerruksen jälkeen vielä sitten sellanenkin "ihanuus"...

Oli. En osaa kuvitella pahempaa kipua. Epiduraali ei mennyt oikeaan paikkaan eikä siis auttanut ollenkaan. Ilokaasua sain, mutta se oli melkein yhtä tyhjän kanssa. Avautumisvaiheen viimeiset pari tuntia olivat pahimmat ja puolentoista tunnin kestoinen ponnistusvaihe ihan helvettiä. Olin siinä vaiheessa jo ollut salissa yli kaksi vuorokautta enkä ollut nukkunut yhtään kolmeen vuorokauteen (kun supistukset alkoivat kotona), joten unenpuutekin varmaan lisäsi kipuherkkyyttä. En itse muista synnytyksen lopputunneista mitään, ihan yksittäisiä välähdyksenomaisia mielikuvia on. En muista edes kun vauva syntyi, eka kunnon muisto on, kun makaan sängyllä vauva rinnalla. Mies on kertonut, että yhdessä vaiheessa huusin tosi kimeää, viiltävän korkeaa kiljuntaa yhtämittaisesti minuuttikaupalla, kätilöt olivat yrittäneet saada minuun kontaktia, mutta eivät saaneet, eikä mieskään. Varmaan seuraava vaihe olisi ollut kivusta pyörtyminen, mutta sittenhän en olisi enää tuntenut kipua.

joo, oli. mut silti kuukautiskivut ovat vielä pahemmat..

Oli, ja siksi pyysin välilihanleikkausta, koska tunsin ettei nyt kaikki ole ihan ok ja loppujen lopuksi se oli oikea päätös, koska lapsella oli napanuora kiertyneenä kaksi kertaa kaulan ympärille ja kätilön suorittama toimenpide nopeutti synnytystä ja lapsen hapensaantia. Sinänsä täydellinen synnytyskokemus. Mä harvoin kiroilen, mutta silloin kirosin kivusta, se tunnustettakoon.

Mulla melkein sama, en saanut kuin paracenvikaalin mikä ei auttanut yhtään. Selkänikamiin tuli huomattava madaltuma, siitä kärsin loppuikäni.

Olisin kestänyt kipua enemmänkin, en siis usko että olisin kuollut, mutta synnytys olisi varmasti kestänyt paljon kauemmin jos en olisi saanut siinä viimeisessä vaiheessa kivunlievitystä. Pitkittäminen olisi saattanut myös koitua vauvan kuolemaksi, sillä hän syntyi vihreässä lapsivedessä eikä mitenkään parhaassa mahdollisessa hapessa muutenkaan.

Olin lopussa kivusta niin juntturassa että jalat kramppasivat yhteen, kaikin puolin ihan solmussa, ja vasta kun sain epiduraalin noin vuorokauden synnyttämisen jälkeen, pystyin rentoutumaan. Sittenhän se vauva pulpsahtikin ulos nopeasti ja helposti (tai repesin kyllä pahasti, mutta se kipu oli pientä verrattuna supistuskipuihin).