Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saakohan musta ehjää ihmistä enää mitenkään
15.05.2013 |
Siis hyväitsetuntoista naista, joka pitää itseään edes IHMISENÄ.
Lapsuudesta sen verran, että olin meistä lapsista se "rumin" ja ainoa lihava, ja siitä sainkin kuulla. Yllättävän hyvin lapsikin tajuaa tuollaisen asetelman, että on jotenkin huonompi. Isä oli perussuomalainen tuppisuu, perheessä ei halattu tai pussattu. Hyvästä koenumerosta sai taputuksen päähän. Kukaan ei asettanut rajoja eikä mitään säännöllistä ollut, pikkulapsi sai viilettää iltamyöhään pelailemassa kirkonrottaa, kukaan ei tullut hakemaan syömään tai nukkumaan.
Koulussa, ala- ja yläasteella sain kuulla paljon kommentteja painosta. Paino oli aina pienen ylipainon puolella, en siis ollut kuitenkaan mitenkään silmiinpistävän tai vaarallisen lihava. Pukeuduin rumasti, hiukset oli kamalat... Haukkuminen oli jokapäiväistä.
Täysi-ikäisenä ja laihdutettuani sain baarissa joskus juttuseuraa, se oli uutta. Kukaan ei kuitenkaan selvänä ollut kiinnostunut (esimerkiksi koulussa). Seurustellut en ollut koskaan, en vieläkään, vaikka ikää on 25 vuotta.
Kolme vuotta olin erään miehen käytettävissä, siis nimenomaan käytettävissä. Olin rakastunut, ja sain alussa nauttia kaikesta siitä mistä olin haaveillut monta vuotta - kuulla olevani ihana, erityinen. Jo pelkästään se, että joku halusi koskettaa eikä pitänyt ällöttävänä, merkitsi paljon. Saati se, että olin jonkun mielestä miellyttävän näköinen... Suhdetta ei koskaan tullut, mutta näimme aina miehen ehdoilla. Usein olo oli kuin kuluneella kulkurakilla, jota joku houkuttelee luokseen kauniilla sanoilla, lempeällä äänensävyllä ja silityksillä, ja aina kun ehdin rentoutua ja luottaa, potkaistaan pois ja haukutaan, "että oletkin tyhmä! halusin sulta aina vaan pillua! urpo! idiootti! saan parempaakin! onhan noita muita vielä!"
Ja kyllä, keneen muka ei vaikuttaisi se, että ainoa mies, jolta on joskus (ainakin luullut) saanut hyväksyntää, lopulta kumoaa sen kaiken haukkumalla virheistä, joita et ole ennen edes tajunnut? Ei voi nostaa leukaa ylös ja tokaista "MINÄ saan parempaa, MINÄ ansaitsen parempaa", kun kyseessä on kuitenkin AINOA jolle olen koskaan kelvannut?
Ja nyt tilanne on se, että tiedostan sekä rumuuteni, ETTÄ säälittävän luonteeni ja tyhmyyteni. En voi edes tuudittautua siihen, että jaa, olen ruma, mutta ainakin luonne on hyvä.
Tiedättekö, miten raskasta on oikeasti pyristellä eteenpäin joka päivä, kun tuntee olevansa vain kävelevä kasa paskaa. Joskus ajattelen, että ehkä mulle saa tehdä mitä vaan, ehkä mulla ei vaan ole sitä ihmisarvoa, kukaan ei ainakaan käyttäydy niin, että olisi.
Kommentit (14)
nyt nouset heti sieltä itesäälin ja sorron alhosta! pese tukkas, osta mukavat vaatteet, lähde juoksulenkille, muuta ruokavalio ja ala pitää itsestäsi. ota vaikka ripsenpidennykset, jos se tekee susta onnellisen.
katsot peiliin ja hymyilet itsellesi ja sanot olevasi saatanan hieno ihminen! äläkä enää haksahda varattuihin miehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun luonteesi ole mitenkään huono, olet huonosti kohdeltu, sairastat masennusta. Masennuksen voi selättää, mutta se vaatii aikaa, jota sinulla kyllä on, eli tilaat itsellesi ajan lääkäriin, vaadit sekä lääkkeet että lähetteen psykiatrille, jonka luona käyt ne pakolliset käynnit, jolloin voit päästä terapiaan ja kela osallistuu kustannuksiin.
Muista, että sinulla on toivoa, et suinkaan ole sellainen joksi itseäsi luulet.
Se mies käytti sinua hyväkseen, sanoi rumia asioita vain loukatakseen sinua, totuutta hän ei sinusta muuten sanonut, kunhan halusi loukata.
Voimia ja auringon pieniä pilkahduksia matkasi varrelle!
Ap, olet tainnut törmätä tähän mennessä vääriin ihmisiin. Mitä jos vaihtaisit kokonaan ympyröitä, joissa kuljet. Aloitat uuden harrastuksen tms. missä syntyy sosiaalisia suhteita, eikä mitään karaokejuttua vaan jotain missä ihmiset eivät ole tekemississä alkoholin kanssa ja mikä vetää puoleensa järkeviä, normaaleja ihmisiä.
Ilman miestäkin pystyt elämään, mutta silti olisi tärkeää, että tuntisit itsesi normaaliksi ja ilman miestä vain siksi että sitä sopivaa ei ole sattunut tulemaan vastaan.
Olet ihan yhtä arvokas ja hyvä ihminen kuin muutkin, yritä tämä ajatus juurruttaa itseesi.
Mainitsin lapsuudesta sen takia, että yleensä ajatellaan sen jotenkin liittyvän asiaan.
En mielestäni syytä muita kaiken kurjuudesta, mutta totta helvetissä voin sanoa, että olisin ainakin hitusen iloisempi ihminen, jos joku ei olisi kolme vuotta systemaattisesti ilmestynyt kuvioihin kertomaan, miten huono ja jälkeenjäänyt olen (tämäkin tietty kääntyy omaksi viaksi, "mitäs annoit").
AP
Jokaisen elämään mahtuu ikäviä ihmisiä, huonoja ihmissuhteita, pettymyksiä. Vain sitnä itse voit päättää annatko tuon kolmen vuoden määritellä koko loppuelämäsi. Katso eteenpäin, älä taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän miltä tuntuu pyristellä eteenpäin joka päivä, kun tuntee olevansa vain kävelevä kasa paskaa. Minun tapauksessa vanhempani tekivät sen minulle erinomaisen selväksi.
Tarvitset terapiaa. Sinusta saa hyväitsetuntoisen naisen, joka tuntee olevansa arvokas, ja siihen tarvitaan terapia. Ihan ensimmäisenä, mene lääkärille, sillä kuulostaisi että sinulla saattaa olla hirvittävän huonon itsetunnon lisäksi masennus. Kun olet ollut hoitosuhteessa riittävän kauan, onko se nyt 3 vai 6 kuukautta, lääkäri voi hakea sinulle Kelan tukemaa terapiaa, yksilönä tai vertaisryhmässä. Voimia!
www.vauva.fi/keskustelu/3813545/ketju/henkisista_asioista_kiinnostuneet
Tuolla voi olla jotain joka veisi eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, missä kohtaa on sanottu, että kyseessä oli varattu mies? Ei todellakaan ollut.
Terapiaa on koitettu, mutta en koe sitä hyödylliseksi. Siellä joku pirteä karismaattinen nainen istuu vastapäätä kertomassa, että ethän sinä ruma ole, kaikissa on jotain kaunista, sinulla on kivasti laitetut hiukset ja kivan väriset vaatteet.
Olen jopa harkinnut hakeutuvani uskovaisten seuraan, mikä on näin ateistille melko naurettava ja epätoivoinen ajatus.
AP
Stop stop nyt ap!! Jaan kanssasi tuon tunteen käytettävissä olosta. Mutta, tänä keväänä sain mittani täyteen tuosta miehestä (ei koskaan sentään mitää pelkästä pillusta puhunut, mutta asiat eivät vaan edistyneet ja kaunista kohtelua sain enää vain nimeksi) ja päätin alkaa keskittymään itseeni.
Leikkautin uuden hiusmallin, otin geelilakkaukset kynsiin ja aloin liikkumaa entistä enemmän. Eli nyt käyn 3kertaa viikossa jumpassa tai kuntosalilla ja lisäksi yksi kävelylenkki. Ylipainoa minulla ei ollut, mutta kukapa ei haluaisi olla kiinteämpi. Myöskin ruokavalio joutui tarkkailun alle vaikka mikään karppaaja, diettaaja tmv en olekaan.
Nyt 2kk jälkeen voin sanoa, että kannatti. Kävin siskoni kanssa syömässä ja sen jälkeen siiderillä ja oli outoa huomata kuinka miehet tulivat juttelemaan, olivat kiinnostuneita jne. Itse en kyllä miehistä juurikaan nyt innostu, mutta kyllä tuo itsetuntoa lujitti.
Eli nyt vain tsemppiä, lujaa tahtoa ja muuttumaan, niin huomaat ettet olekaan maailman yksinkertaisin, rumin, laiskin ja ällöin!!
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 12:34"]
Olen jopa harkinnut hakeutuvani uskovaisten seuraan, mikä on näin ateistille melko naurettava ja epätoivoinen ajatus.
[/quote]
Kokeile sitäkin. Ehkä huomaat, etteivät ne kaikki olekaan pähkähulluja, vaan aivan symppiksiä ihmisiä. Mutta lähde jos alkavat käännyttää.
Sehän oli melkein kuin minun tarinani! Monista eri lapsuuteen liittyvistä syistä itsetuntoni oli teini-ikään mennessä täysin romuna. Osan olen saanut takaisin ja loppua en kai koskaan edes saa.
Minäkin olen ollut hyväksikäyttösuhteessa, enkä sitä edes silloin teininä tajunnut. Onneksi löysin melko pian puolisoni, eikä mitään pahempaa ehtinyt tapahtua. On tuo mieskin hieman luuseri, vaikka ei niin pahasti kuin minä, ja ihan hyvää perusarkea elämme. Ei olla mitään sossun elättejä tai muuta sellaista.
Olisi kyllä ihanaa olla hyvännäköinen ja menestyvä, mutta kaikki eivät saa kaikkea.
Hyvää jatkoa sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehjää ei saa kenestäkään, kaikki ihmiset on vähän rikki, ehjää ei ole. Mutta voit löytää vielä onnea ja elämäniloa, toki aina sulla tulee olemaan myös suruja (usko pois, kaikilla on).
Se, että olet tapaillut noin ilkeää (eli todella rikkinäistä) miestä, on ollut sulle raskasta, mutta sä voit ottaa opiksi!
et ole ruma. Et myöskään tyhmä tai huono luonne. Tiedätkö, monet kauniit ja kiltit ja hyvät ovat sinkkuja, syystä tai toisesta. Eli sinkkuus ei tuhoa elämääsi, mutta se voi tuhota, että antaa kohdella itseään huonosti, ottaa paskan kumppanin yksinäisyyden pelossa. Seuraavan kerran ryhdyt suhteeseen vain kiltin kanssa, sellaisen, joka kohtelee sinua hyvin, siihen asti opettelet elämään itsesi kanssa!
Ja mieti vielä uudestaan sitä terapiaakin, etsit paremman, sellaisen, joka sopii sinulle!
Alue: Aihe vapaa
Kyllä varmaan saa, kun päästät irti lapsuudesta, alat pitää huolta itsestäsi etkä syytä muita ihmisiä kaiken kurjuudesta. Kun lakkaat matelemasta ja roikkumasta menneissä.