Lue keskustelun säännöt.
Mies osti uuden auton - vaimolla ei varaa lounaaseen kaverin kanssa
09.12.2012 |
En tajua ystäväni avioliittoa. He pitävät raha-asiat kokonaan erillään. Miehellä on hyväpalkkainen työ ja ostaa parin vuoden välein uuden auton ja kaikkea kallista laitetta ian kun huvittaa.
Vaimonsa jäi juuri työttömäksi ja rahat on vähissä. Hän ei eilen lähtenyt mun kanssa syömään, kun "ei ole nyt rahaa". Tuli sitten meille ja kiva oli nähdä, mutta suututtaa hänen puolestaan!
Miksi kukaan suostuu tollaseen parisuhteessa? Toinen laskee pennosia ja toinen pröystäilee minkä kerkeää! Tällä naisella on paha mieli tietenkin ja häpeää tilannetta ja miehensä törkeyttä.
Miten KUKAAN voi olla noin kamala omalle puolisolle?! Minä en kehtaisi tehdä miehelleni noin.
Kommentit (130)
Ei tosin olla naimisissa mut meillä on kaksi lasta ja minä jäin juuri kotihoidontuelle kun työt loppui. Ja mun pitää siitä kotihoidontuesta maksaa puolet vuokrasta vielä eli rahaa itselle ei jää yhtään. Mies tuhlaa kaikki rahat itseensä ja minä kuljen risoissa vaatteissa ja vanhin lapsemme on kasvanut kaikista vaatteista ulos. Mutta eipä mulla ole rahaa hänelle vaatteita ostaa. Nyt kun joulu tulossa ja kummit ja mummit on kyselly mitä voi ostaa niin olen vaan sanonut että vaatetta tarvii, harmittaa vaan kun ei sitten niitä leluja tule ja niitäkin toivoo ja piemenpi taas ei pahemmin vaatetta saa kun niitä on liikaakin :( Mut minkäs teet kun mies on Paska!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosin olla naimisissa mut meillä on kaksi lasta ja minä jäin juuri kotihoidontuelle kun työt loppui. Ja mun pitää siitä kotihoidontuesta maksaa puolet vuokrasta vielä eli rahaa itselle ei jää yhtään. Mies tuhlaa kaikki rahat itseensä ja minä kuljen risoissa vaatteissa ja vanhin lapsemme on kasvanut kaikista vaatteista ulos. Mutta eipä mulla ole rahaa hänelle vaatteita ostaa. Nyt kun joulu tulossa ja kummit ja mummit on kyselly mitä voi ostaa niin olen vaan sanonut että vaatetta tarvii, harmittaa vaan kun ei sitten niitä leluja tule ja niitäkin toivoo ja piemenpi taas ei pahemmin vaatetta saa kun niitä on liikaakin :( Mut minkäs teet kun mies on Paska!!!
Miehen nyt on vaan ostettava niitä vaatteita lapsille, ja leluja myös. Jätä tollanen paska!
Ei tosin olla naimisissa mut meillä on kaksi lasta ja minä jäin juuri kotihoidontuelle kun työt loppui. Ja mun pitää siitä kotihoidontuesta maksaa puolet vuokrasta vielä eli rahaa itselle ei jää yhtään. Mies tuhlaa kaikki rahat itseensä ja minä kuljen risoissa vaatteissa ja vanhin lapsemme on kasvanut kaikista vaatteista ulos. Mutta eipä mulla ole rahaa hänelle vaatteita ostaa. Nyt kun joulu tulossa ja kummit ja mummit on kyselly mitä voi ostaa niin olen vaan sanonut että vaatetta tarvii, harmittaa vaan kun ei sitten niitä leluja tule ja niitäkin toivoo ja piemenpi taas ei pahemmin vaatetta saa kun niitä on liikaakin :( Mut minkäs teet kun mies on Paska!!!
siis kyllähän mies on elatusvelvollinen omista lapsistaan ja jos olette naimisissa, niin puolisoilla on elatusvelvollisuus myös toisistaan. Käsittämätöntä ja sen lisäksi rikos
Mä lähdin aikanaan koska koin ettei mies ottanut tarpeeksi huomioon lapsia ja mua rahallisesti. Olin kotona kahden lapsen kanssa ja mies erittäin hyväpalkkaisessa työssä. Minä en saanut lomailla kuten hän uudella veneellään (mulle se veneily ei pienten lasten kanssa ollut mitään lomaa), en saanut ostaa mielestäni terveellistä luomu-ruokaa tai hedelmiä/vihanneksia kosk ne maksoi liikaa, en saanut käydä kampaajalla enkä ostaa vaatteita. Jossain vaiheessa pakoon niin loppuun, että käytin lopulta lapsilisät ja kotihoidontuen vain ja ainoastaan itseeni ja lapsiin. Maksamatta jäi kaikki "mun rahoista" maksettavat kulut kuten päivähoidot, sähköt, luottokortit... Noh, lopulta erottiin ja koska emme olleet naimisissa, ei minulle jäänyt yhtään mitään! Elareita mies ei maksa juuri minimiä enempää ja nyt pienillä tuloillani on maksettava vuokran ja harrastusten lisäksi kaikki vaatteet ja muut. Että mun neuvo olisi lähinnä se, että menet töihin josta nautit ja josta tienaat omaa rahaa. Tilanne ei todellakaan helpota muuttamalla erilleen.
siis kyllähän mies on elatusvelvollinen omista lapsistaan ja jos olette naimisissa, niin puolisoilla on elatusvelvollisuus myös toisistaan. Käsittämätöntä ja sen lisäksi rikos
Silloin hänellä itsellään ei ole MITÄÄN OIKEUTTA miehen elintasoon. Yhteiskunnassa täytyy olla jokin keino erottaa ne jotka ovat sopineet yhteisestä elatusvelvollisuudesta (naimisissa olevat) muista (ei naimisissa olevat eli muuten vaan yhdessä asuvat).
Lisäksi viestin kirjoittaja jostain syystä kituu kotihoidon tuella vaikka voisi varmaankin nostaa esim. ansiosidonnaista työttömyyskorvausta joka on huomattavasti suurempi. Valintoja, valintoja....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis kyllähän mies on elatusvelvollinen omista lapsistaan ja jos olette naimisissa, niin puolisoilla on elatusvelvollisuus myös toisistaan. Käsittämätöntä ja sen lisäksi rikos
Silloin hänellä itsellään ei ole MITÄÄN OIKEUTTA miehen elintasoon. Yhteiskunnassa täytyy olla jokin keino erottaa ne jotka ovat sopineet yhteisestä elatusvelvollisuudesta (naimisissa olevat) muista (ei naimisissa olevat eli muuten vaan yhdessä asuvat).
Lisäksi viestin kirjoittaja jostain syystä kituu kotihoidon tuella vaikka voisi varmaankin nostaa esim. ansiosidonnaista työttömyyskorvausta joka on huomattavasti suurempi. Valintoja, valintoja....
Lähinnä sen takia koska irtisanouduin töistä kun muuttiin toiseen kaupunkiin 300 km työpaikasta. Ja en todellakaan halunnut ottaa karenssia että joutuisin olemaan ainakin 3kk täysin rahaton, eli joo valintoja valintoja. Töihin haen päivittäin mut täällä ei töitä vaan ole vaikka ei uskois kun kuitenkin suht isossa kaupungissa asutaan.
Minua ahistaa tää työttömyys ja kun en voi mitään tehä enkä auttaa asiaa millään tavoin. tunnun olevan niin täysin jumissa tässä tilanteessa enkä näe ulospääsyä. Päivät seuraa toisiaan ja minä haluaisin vaan hävitä jonnee tai nukkua aamusta iltaan niin ei tarttis kohdata näitä päiviä ollenkaan.
Mä lähdin aikanaan koska koin ettei mies ottanut tarpeeksi huomioon lapsia ja mua rahallisesti. Olin kotona kahden lapsen kanssa ja mies erittäin hyväpalkkaisessa työssä. Minä en saanut lomailla kuten hän uudella veneellään (mulle se veneily ei pienten lasten kanssa ollut mitään lomaa), en saanut ostaa mielestäni terveellistä luomu-ruokaa tai hedelmiä/vihanneksia kosk ne maksoi liikaa, en saanut käydä kampaajalla enkä ostaa vaatteita. Jossain vaiheessa pakoon niin loppuun, että käytin lopulta lapsilisät ja kotihoidontuen vain ja ainoastaan itseeni ja lapsiin. Maksamatta jäi kaikki "mun rahoista" maksettavat kulut kuten päivähoidot, sähköt, luottokortit... Noh, lopulta erottiin ja koska emme olleet naimisissa, ei minulle jäänyt yhtään mitään! Elareita mies ei maksa juuri minimiä enempää ja nyt pienillä tuloillani on maksettava vuokran ja harrastusten lisäksi kaikki vaatteet ja muut. Että mun neuvo olisi lähinnä se, että menet töihin josta nautit ja josta tienaat omaa rahaa. Tilanne ei todellakaan helpota muuttamalla erilleen.
tuo nyt kertoo lähinnä siitä ettet osaa huolehtia raha-asioista. Erosin itse ihan muista syistä, ja lapsiakin on vain yksi(en tiedä kuinka iso pesue sinulla on), mutta elintasoni nousi kohisten ja samoin elämänlaatu kun on yksi suu vähemmän ruokittavana ja vain kahden hengen pyykit, tiskit yms sotkut siivottavana. Vitutuskäyrä lähti välittömästi laskuun kun ei tarvinnut ärsyyntyä "miehen omista menoista" -> viikonloppuisin 400e baariin, moottorikelkan korjaukseen talvikautena 300e/kk ja kelkan bensaan helposti 70e viikossa yms.. Vaan saa itse olla se valtias joka tietää että on X verran rahaa ja miten se sitten käytetään. Tuloni ovat nyt noin 6 kertaa pienemmät mitä ne olivat mieheni kanssa yhteensä kun olimme yhdessä, mutta silti koen että nyt voin ostaa mitä haluan. Ja tämä ei siis todellakaan ole se syy edes miksi erottiin, pelkkä bonus kaupan päälle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä en todellakaan ymmärrä. Elatusvelvollisuus ei tarkoita, että pitää kustantaa kaikki toisen mieliteot.
kuin varatkin! En ikinä suostuisi noin epäreiluun järjestelyyn, kuitenkin molemmat tekee parhaansa perheen eteen.
Meillä jos kertyy ylimääräistä rahaa mietitään yhdessä mitä sillä tehdään - yleensä reissataan mutta ensikesänä ajateltiin ostaa prätkä sillä rahalla. Mieshän sitä toki enemmän ajaa mutta yhdessä omistetaan sekin.
Mutta on meilläkin ystäväpareja jotka on olleet yhdessä yli 20v ja vieläkin laskevat joka ainoan menon puoliksi... vekslaavat rahaa nolosti esim ravintolan pöydässä ja päivittävät tilejä monta kertaa viikossa kuittien kanssa..... HUOH!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä että parisuhdetta tai perhettä ei olisi! Me elimme avoparina 6 vuotta ennen avioitumista ja kyllä me yhdessä huolehdittiin kaikesta - myös mun lapset edellisestä avioliitosta sillä he ovat osa tätä perhettä.
Niin kauan kun asutaan saman katon alla on elämä yhteistä - erossa kumpikin vie sitten omaisuutensa muualle.
sitä että parisuhdetta tai perhettä ei olisi! Me elimme avoparina 6 vuotta ennen avioitumista ja kyllä me yhdessä huolehdittiin kaikesta - myös mun lapset edellisestä avioliitosta sillä he ovat osa tätä perhettä.
Niin kauan kun asutaan saman katon alla on elämä yhteistä - erossa kumpikin vie sitten omaisuutensa muualle.
Tulee aina nolo ja paha mieli kaverin puolesta. Muuten heidän suhteensa tuntuu olevan ihan tasa-arvoinen, joten senkään takia en tajua tätä järjestelyä heillä alkuunkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä että parisuhdetta tai perhettä ei olisi! Me elimme avoparina 6 vuotta ennen avioitumista ja kyllä me yhdessä huolehdittiin kaikesta - myös mun lapset edellisestä avioliitosta sillä he ovat osa tätä perhettä.
Niin kauan kun asutaan saman katon alla on elämä yhteistä - erossa kumpikin vie sitten omaisuutensa muualle.
Kyllä perheessä pitää olla sama elintaso!
Mikä perhe sellainen on, missä nainen saa kituuttaa kotihoidontuella mistä saa maksaa kaiken puoleksi ja jopa yksin lasten vaatteet?
Lapset on tehty yhdessä, ei erikseen!
Mekin elimme miehen kanssa vuosia avoliitossa ennen naimisiin menoa ja sama elintaso meillä kaikilla on aina ollut. Lapset on yhdessä tehty ja kun on yhdessä päätetty, ettei alle vuoden ikäistä laiteta hoitoon.
mutten silti ymmärrä tuota ap:n tuttavapariskunnan tilannetta. Se että minulla on erikseen minun rahani (joita ei kyllä millään kuittitasolla eritellä, on meidän jääkaapin sisältö ihan koko perheelle yhteistä eikä ravintoalssakaan laskeskella että kenen ateria maksoi eniten) ei tarkoita että käyttäisin ne omat rahani pelkästään itseeni!
Minä voin omilla rahoillani tehdä mitä haluan, mukaanlukien antaa rahaa puolisolleni tai lapsilleni jos he sitä tarvitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tavalliset akat emme voi kuin kadehtia tuollaista, joka on onnistunut niin ihanan miehen saamaan.
Onko edes paljon nuorempi ja Erittäin Hyvässä Sosiaalisessa ASEMASSA, kun selvästi hyvätuloisuudesta ei ole rouvalle mitään iloa?
Se on ihan ystäväsi oma valinta. Jos hän on onnellinen kun voi olla riippumaton miehestään, vaikka se sitten rajoittaakin hänen elämäänsä, niin sitte on. Näihin päiviin asti monissa sosiaalietuuksissa, kuten työttömyyskorvauksissa on huomiotu myös puolison tulot.
Sitä minä en käsitä, jos joku jää sellaiseen parisuhteeseen, jossa on paha mieli ja aiheuttaa häpeää, kuten aloittaja kirjoittaa. Se on kyllä pikkuisen ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että todella haluaa sellaisen suhteen. Marttyyri?
Ei tosin olla naimisissa mut meillä on kaksi lasta ja minä jäin juuri kotihoidontuelle kun työt loppui. Ja mun pitää siitä kotihoidontuesta maksaa puolet vuokrasta vielä eli rahaa itselle ei jää yhtään. Mies tuhlaa kaikki rahat itseensä ja minä kuljen risoissa vaatteissa ja vanhin lapsemme on kasvanut kaikista vaatteista ulos. Mutta eipä mulla ole rahaa hänelle vaatteita ostaa. Nyt kun joulu tulossa ja kummit ja mummit on kyselly mitä voi ostaa niin olen vaan sanonut että vaatetta tarvii, harmittaa vaan kun ei sitten niitä leluja tule ja niitäkin toivoo ja piemenpi taas ei pahemmin vaatetta saa kun niitä on liikaakin :( Mut minkäs teet kun mies on Paska!!!
Huomaatko ollenkaan, että se olet ihan sinä itse, joka ne kaksi lasta sellaisen miehen kanssa teit.
Kun katsot peiliin, näet sen, jolla on merkittävä osuus ahdinkoosi.
Mutta ei hätää, se sama henkilö voi sinut siitä pelastaa. Vyöttää kupeensa ja ryhtyy toimeen, niin sanoakseni.
Ei tilanne korjaannu av-palstalle kirjoittamalla, mutta kai täällä tulee selväksi se, että ei se ainakaan kovin paljon huonommaksi voi muuttua, jos eläisit omillasi, lastesi kanssa.
Noloa on. Mies on sika. Itsekäs sellainen! Meillä oli aamulla mielenkiintoinen "keskustelu" avokin kanssa. Minä jopa pysyin rauhallisena, hän huusi kurkku suorana ja lähti ovet paukkuen töihin. Puhuttiin nimenomaan LOUNAASTA. Hän siinä valitteli että kun on huono lista tällä viikolla lounaspaikassa. Sanoim että haet siis sieltä nytkin lounasta kun on rahat ihan loppu? Eikö olisi viisaampaa ostaa joku keitto tms hiulan edullisempi ja syödä työmaan taukohuoneessa? Vastaus oli että hänhän ei sinne akkojen sekaan lähde! (Voi töidensä mukaan käydä syömässä kyllä milloin haluaa) Sanoin että ehkä nyt pitäisi vähän katsoa mitä syö kun on tilit tyhjät ja hän huutaa ja valittaa rahasta ihan koko ajan. Mies kilahti tästä, huusi ja raivosi aikansa (minä olen kuulemma sairas) ja häipyi ovesta. Minullla ei kyllä ole varaa valmiisiin lounaisiin oikeastaan koskaan. Kuukausipalkka on n 1300 e. Ei siitä ole laittaa lounaaseen. Kahden henkilön lounaat kuukaudessa maksavat jo paikasta riippuen n. 240 e! Tässä tuli taas ilmi tuon ihmisen itsekkyys. Rahaa pitää säästää mutta hän ei osallistu siihen. Minä en osta vaatteita, rn käy kampaajalla. En käy missään hemmotteluissa enkä hoidoissa. Ostan halpaa ruokaa. Halpoja meikkejä. Mies senkun huutaa että hän muka maksaa aina kaiken. Että sika se asuu toistaiseksi vielä meilläkin!
Ahtaalla kirjoitti:
Noloa on. Mies on sika. Itsekäs sellainen! Meillä oli aamulla mielenkiintoinen "keskustelu" avokin kanssa. Minä jopa pysyin rauhallisena, hän huusi kurkku suorana ja lähti ovet paukkuen töihin. Puhuttiin nimenomaan LOUNAASTA. Hän siinä valitteli että kun on huono lista tällä viikolla lounaspaikassa. Sanoim että haet siis sieltä nytkin lounasta kun on rahat ihan loppu? Eikö olisi viisaampaa ostaa joku keitto tms hiulan edullisempi ja syödä työmaan taukohuoneessa? Vastaus oli että hänhän ei sinne akkojen sekaan lähde! (Voi töidensä mukaan käydä syömässä kyllä milloin haluaa) Sanoin että ehkä nyt pitäisi vähän katsoa mitä syö kun on tilit tyhjät ja hän huutaa ja valittaa rahasta ihan koko ajan. Mies kilahti tästä, huusi ja raivosi aikansa (minä olen kuulemma sairas) ja häipyi ovesta. Minullla ei kyllä ole varaa valmiisiin lounaisiin oikeastaan koskaan. Kuukausipalkka on n 1300 e. Ei siitä ole laittaa lounaaseen. Kahden henkilön lounaat kuukaudessa maksavat jo paikasta riippuen n. 240 e! Tässä tuli taas ilmi tuon ihmisen itsekkyys. Rahaa pitää säästää mutta hän ei osallistu siihen. Minä en osta vaatteita, rn käy kampaajalla. En käy missään hemmotteluissa enkä hoidoissa. Ostan halpaa ruokaa. Halpoja meikkejä. Mies senkun huutaa että hän muka maksaa aina kaiken. Että sika se asuu toistaiseksi vielä meilläkin!
Tässä taas osoitus siitä, kuinka erilaisessa maailmassa tässä tasa-arvoisessa Suomessa miehet ja naiset elävät.
Onko naiset tässä "tasa-arvohuumassa" menettäneet jotain? Ollaan niin mahdottoman tasa-arvoisia ja itsenäisiä, eikä sovi olla miehen lompakkoloinen!
Totuus on kuitenkin itsenäisyyden ja tasa-arvon sijasta palkkakuoppa töissä (lainauksen kirjoittaja ei mene naisten sekaan työpaikalla vaan syö muualla, maksoi mitä maksoi) ja sen lisäksi sidottuja lapsenhoitoon tiukemmin kuin mummonsa aikoinaan.
Entiseen aikaa mies oli selkeästi elatusvelvollinen perheessä, kun ei synnyttänyt, ei imettänyt eikä yleensä edes hoitanut lapsiaan, vaan se oli vaimon tehtävä. Sillähän miesten parempia palkkojakin perusteltiin. Toki silloinkin oli huonossa asemassa olevia, muun perheen elintasoa alemmalla tasolla eläviä naisia, kun naisella ei periaatteessa omaa rahaa ollutkaan.
Tasa-arvoa. Naisella on oikeus vartaloonsa ja miehillä rahoihinsa. Jos sanoo ei, niin se on ei. Mikä siinä on niin vaikea tajuta?
Vierailija kirjoitti:
Ahtaalla kirjoitti:
Noloa on. Mies on sika. Itsekäs sellainen! Meillä oli aamulla mielenkiintoinen "keskustelu" avokin kanssa. Minä jopa pysyin rauhallisena, hän huusi kurkku suorana ja lähti ovet paukkuen töihin. Puhuttiin nimenomaan LOUNAASTA. Hän siinä valitteli että kun on huono lista tällä viikolla lounaspaikassa. Sanoim että haet siis sieltä nytkin lounasta kun on rahat ihan loppu? Eikö olisi viisaampaa ostaa joku keitto tms hiulan edullisempi ja syödä työmaan taukohuoneessa? Vastaus oli että hänhän ei sinne akkojen sekaan lähde! (Voi töidensä mukaan käydä syömässä kyllä milloin haluaa) Sanoin että ehkä nyt pitäisi vähän katsoa mitä syö kun on tilit tyhjät ja hän huutaa ja valittaa rahasta ihan koko ajan. Mies kilahti tästä, huusi ja raivosi aikansa (minä olen kuulemma sairas) ja häipyi ovesta. Minullla ei kyllä ole varaa valmiisiin lounaisiin oikeastaan koskaan. Kuukausipalkka on n 1300 e. Ei siitä ole laittaa lounaaseen. Kahden henkilön lounaat kuukaudessa maksavat jo paikasta riippuen n. 240 e! Tässä tuli taas ilmi tuon ihmisen itsekkyys. Rahaa pitää säästää mutta hän ei osallistu siihen. Minä en osta vaatteita, rn käy kampaajalla. En käy missään hemmotteluissa enkä hoidoissa. Ostan halpaa ruokaa. Halpoja meikkejä. Mies senkun huutaa että hän muka maksaa aina kaiken. Että sika se asuu toistaiseksi vielä meilläkin!
Tässä taas osoitus siitä, kuinka erilaisessa maailmassa tässä tasa-arvoisessa Suomessa miehet ja naiset elävät.
Onko naiset tässä "tasa-arvohuumassa" menettäneet jotain? Ollaan niin mahdottoman tasa-arvoisia ja itsenäisiä, eikä sovi olla miehen lompakkoloinen!
Totuus on kuitenkin itsenäisyyden ja tasa-arvon sijasta palkkakuoppa töissä (lainauksen kirjoittaja ei mene naisten sekaan työpaikalla vaan syö muualla, maksoi mitä maksoi) ja sen lisäksi sidottuja lapsenhoitoon tiukemmin kuin mummonsa aikoinaan.
Entiseen aikaa mies oli selkeästi elatusvelvollinen perheessä, kun ei synnyttänyt, ei imettänyt eikä yleensä edes hoitanut lapsiaan, vaan se oli vaimon tehtävä. Sillähän miesten parempia palkkojakin perusteltiin. Toki silloinkin oli huonossa asemassa olevia, muun perheen elintasoa alemmalla tasolla eläviä naisia, kun naisella ei periaatteessa omaa rahaa ollutkaan.
Ja sitten reality check. Ylläkivatunkaltaista aikaa ei historiassa koskaan ollut, kuin äärimmäisen pienen porvarillisen varakkaanlukan keskuudessa. Kaikki työväenluokan naiset kävivät töissä, koska miehen palkalla ei elättänyt perhettä ja kaikki maaseudun naiset olivat joko palveluksessa tai tekivät töitä perheen omalla tilalla, koska miehen työpanos ei olisi riittänt tkemään sen töitä. Yläluokan naiset taas joutuivat pakosti ottamaan poliittisia velvollisuuksia. Ne kotiin perhettähoitamaan jäävät naiset olivat vain isojen kauppaliikkeitten omistajien vaimoja. Montako niitä sitten esimerkiksi Suomen kokoisessa maassa oli, on oikeastaan yhden ihmisen sormilla laskettavissa.
Mitenkään nykyistä parempaahan se ei ollut. Joskus sitä yrittivät lainsäädännön kautta duunaritkin, tulokset on hyvin kuvattu esim Minna Kanthin kirjassa "työmiehen vaimo".
Ei tosin olla naimisissa mut meillä on kaksi lasta ja minä jäin juuri kotihoidontuelle kun työt loppui. Ja mun pitää siitä kotihoidontuesta maksaa puolet vuokrasta vielä eli rahaa itselle ei jää yhtään. Mies tuhlaa kaikki rahat itseensä ja minä kuljen risoissa vaatteissa ja vanhin lapsemme on kasvanut kaikista vaatteista ulos. Mutta eipä mulla ole rahaa hänelle vaatteita ostaa. Nyt kun joulu tulossa ja kummit ja mummit on kyselly mitä voi ostaa niin olen vaan sanonut että vaatetta tarvii, harmittaa vaan kun ei sitten niitä leluja tule ja niitäkin toivoo ja piemenpi taas ei pahemmin vaatetta saa kun niitä on liikaakin :( Mut minkäs teet kun mies on Paska!!!