Mies osti uuden auton - vaimolla ei varaa lounaaseen kaverin kanssa

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoa. Naisella on oikeus vartaloonsa ja miehillä rahoihinsa. Jos sanoo ei, niin se on ei. Mikä siinä on niin vaikea tajuta?

Tästä tulee vaikutelma, että naisella on oikeus miehen rahoihin, jos miehellä on oikeus naisen ruumiiseen. Eli prostituutiotako kannatat, myös parisuhteessa? Tasa-arvo siitä on kuule kaukana. Mutta eiväthän kaltaisesi tajua näitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Mä lähdin aikanaan koska koin ettei mies ottanut tarpeeksi huomioon lapsia ja mua rahallisesti. Olin kotona kahden lapsen kanssa ja mies erittäin hyväpalkkaisessa työssä. Minä en saanut lomailla kuten hän uudella veneellään (mulle se veneily ei pienten lasten kanssa ollut mitään lomaa), en saanut ostaa mielestäni terveellistä luomu-ruokaa tai hedelmiä/vihanneksia kosk ne maksoi liikaa, en saanut käydä kampaajalla enkä ostaa vaatteita. Jossain vaiheessa pakoon niin loppuun, että käytin lopulta lapsilisät ja kotihoidontuen vain ja ainoastaan itseeni ja lapsiin. Maksamatta jäi kaikki "mun rahoista" maksettavat kulut kuten päivähoidot, sähköt, luottokortit... Noh, lopulta erottiin ja koska emme olleet naimisissa, ei minulle jäänyt yhtään mitään! Elareita mies ei maksa juuri minimiä enempää ja nyt pienillä tuloillani on maksettava vuokran ja harrastusten lisäksi kaikki vaatteet ja muut. Että mun neuvo olisi lähinnä se, että menet töihin josta nautit ja josta tienaat omaa rahaa. Tilanne ei todellakaan helpota muuttamalla erilleen.

Luomuruokaa??? Miehenkö ne sinun luomuruokasi pitäisi maksaa???

Osta kuule ihan itse ylikalliit luomuruokasi.

Miten voi olla lomalla kotoa?

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoa. Naisella on oikeus vartaloonsa ja miehillä rahoihinsa. Jos sanoo ei, niin se on ei. Mikä siinä on niin vaikea tajuta?

Unohdit kertoa, kenellä on oikeus miehen vartaloon ja naisen rahoihin. Ilmeisesti miehellä?

Ihmisiä on erilaisia. Meillä on omat rahat ihan siitä syystä, että miehen harrastukset ovat kalliita ja niihin kuluu rahaa. Meillä kumpikin maksaa tietyn prosentin kassaan tulojensa mukaan ja niistä maksetaan kaikki talon ja lasten maksut. Tuohon kassaan menee myös lapsilisät. Se mitä jää itsellä yli voi kumpikin itsenäisesti päättää mihin tuhlaa. Mies harrastuksiin ja minä muuhun. Omat henkilökohtaiset menot kumpikin maksaa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoa. Naisella on oikeus vartaloonsa ja miehillä rahoihinsa. Jos sanoo ei, niin se on ei. Mikä siinä on niin vaikea tajuta?

Tästä tulee vaikutelma, että naisella on oikeus miehen rahoihin, jos miehellä on oikeus naisen ruumiiseen. Eli prostituutiotako kannatat, myös parisuhteessa? Tasa-arvo siitä on kuule kaukana. Mutta eiväthän kaltaisesi tajua näitä asioita.

Miksi teet omia päätelmiä. Tuossahan sanottiin vain naisella olevan oikeus vartaloonsa ja miehellä rahoihinsa.   Itse sait sen kääntymään täysin päälaelleen, väittäen että miehellä on oikeus naisen vartaloon ja naisella miehen rahoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoa. Naisella on oikeus vartaloonsa ja miehillä rahoihinsa. Jos sanoo ei, niin se on ei. Mikä siinä on niin vaikea tajuta?

Tästä tulee vaikutelma, että naisella on oikeus miehen rahoihin, jos miehellä on oikeus naisen ruumiiseen. Eli prostituutiotako kannatat, myös parisuhteessa? Tasa-arvo siitä on kuule kaukana. Mutta eiväthän kaltaisesi tajua näitä asioita.

Tulee mieleen, että kannatat tasa-arvoa jossa miehen kuluu jakaa rahansa ja naisen ei mitään.

Ethän sinä tuollaista toki ymmärrä.

Eräs tuttavapariskunta ollu 30 vuotta naimisissa. Aina maksaneet kaiken puoliksi vaikka tulot ihan eritasoa. Kerran olin heillä yökylässä ja isäntä grillaili iltasella ruokia. Rouva vähän sammahti ja kun oltiin syömässä hyökkäs paikalle huutamaan: Hänen ostamia perunoita täällä vaan syödään. Isäntä huusi, kyllä kuule minä olen nämä ostanut. Katsotaan vaikka kuiteista. Tuli siinä vieraalle olo, et anteeksi, kun teidän ostamia ruokia tässä syön. Melkeen lähin grillille.

Meillä ei ole ikinä katsottu kuka ostanu ja mitä. Kaikki samassa taloudessa oleva on yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä on erilaisia. Meillä on omat rahat ihan siitä syystä, että miehen harrastukset ovat kalliita ja niihin kuluu rahaa. Meillä kumpikin maksaa tietyn prosentin kassaan tulojensa mukaan ja niistä maksetaan kaikki talon ja lasten maksut. Tuohon kassaan menee myös lapsilisät. Se mitä jää itsellä yli voi kumpikin itsenäisesti päättää mihin tuhlaa. Mies harrastuksiin ja minä muuhun. Omat henkilökohtaiset menot kumpikin maksaa itse.

Tietyn prosentin? Miksi? Minkä helkutin takia enempi tienaavan pitäisi maksaa euroakaan enempää? Ei se ole hänen syynsä että toinen ei hoida töitänsä.

Mielestäni kummankaan ei tule pääsääntöisesti loisia eikä käyttää tietenkää toista hyväksi mutta jos toisella on isompi palkka ja yhteiselämään on yksissä tuumin lähdetty niin ON SE KUMMA että toinen köyhäilee ja toinen pröystäilee! Joustoa pitää olla. Kohtuutonta vaatia pienempipalkkaista maksamaan joka ikinen asia tasan puoliksi. Minä ainakin menetin asumistuen ja lapsilisän lisäosan kun muutin avoliittoon. Vois luulla että nyt menisi hyvin, vaan eipä mene. Yhtä köyhää on ellei vähän köyhempääkin kuin yksin asuessa. Plus että nyt mies syyllistää siitä että hänellä ei jää rahaa enää säästöön ja hän ei pääsekkään enää matkoille eikä rahaa ylipäätään ole enää. Minun syyni! Lapsille (eivät ole hänen) en saisi antaa ollenkaa rahaa, enkä auttaa ilmeisesti. Itse hän asui äitillään kertomansa mukaan 24-vuotiaaksi. Minä en saa auttaa nyt 20-vuotiasta nuorta ensimmäisessä asunnossaan? Edelleen miehen äiti laittaa rahaa miehen tilille. Mies maksaa omistusasuntoa tässä samalla pankille kun asumme muualla vuokralla. Minä maksan puolet kuluista ja kaiken mitä jää, laitan melkein kauppaan. Mikään ei riitä. Huutaa vaan että minä vien kaikli rahat häneltä.

Saako vaimo ajaa miehenä autoa ja käyttää muita kalliita leluja?

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavapariskunta ollu 30 vuotta naimisissa. Aina maksaneet kaiken puoliksi vaikka tulot ihan eritasoa. Kerran olin heillä yökylässä ja isäntä grillaili iltasella ruokia. Rouva vähän sammahti ja kun oltiin syömässä hyökkäs paikalle huutamaan: Hänen ostamia perunoita täällä vaan syödään. Isäntä huusi, kyllä kuule minä olen nämä ostanut. Katsotaan vaikka kuiteista. Tuli siinä vieraalle olo, et anteeksi, kun teidän ostamia ruokia tässä syön. Melkeen lähin grillille.

Meillä ei ole ikinä katsottu kuka ostanu ja mitä. Kaikki samassa taloudessa oleva on yhteistä.

Mitä väärää tuossa on?

Parisuhteet eivät ole enää mitään taloudellisisa suhteita vaan ainoastaan rakkaussuhteita.

Meillä on just tämä AP:n kuvaama tilanne, ollaan naimissa. Silloin kun tavattiin niin molemmilla oli omat tulot jne. Muutin kuitenkin miehen perässä ja vielä ulkomaille. Kesti vuosia ennen kuin pääsin takaisin jaloille koska moni asia piti aloittaa alusta, opiskella lisää jne. Kokoajan mies valitti kun mulla ei ole rahaa (!) Oli mielestäni ihan ymmärrettävät syyt miksi ei ollut. Elin säästöillä ja alussa olin muutaman vuoden huonosti palkatussa työssä mistä ei jäänyt mitään käteen. En ikinä pyytänyt mieheltä penniäkään rahaa mihinkään menoihin tai omiin kustannuksiin esim. opiskeluun ja bensaan, mutta mies maksoi useimmat laskut paitsi päivähoidon ja vakuutukset.

Lopulta kun valmistuin sain hyvän työn ja nyt palkka on 2x miehen palkka. Edelleen kyllä pidän tiukasti kiinni siitä että on tasan omat rahat kun niin ärsytti sen vittuilut niin kovasti aikoinaan (!). Sitten on sekin että hänen työ on sitten aina tärkeämpää jos lapsia pitää hakea tai joku on kipeenä niin aina olettaa että minä hoidan. Just.

Nyt katson vierestä välillä kun hän venyttää penniä kun ei kulemma oo rahaa. Ei todellakaan kävis mielessäkään avustaa sitä. Maksan puolet laskuista ja se on siinä. Annan siille tonnin kuussa ja oletan että se maksaa sillä laskuja ja ostaa ruokaa. Sen lisäksi maksan myös omat ruokaostokset, bensat ja lasten harrastukset ja hoitomaksut. Yhteensä mulla on n.1500 näitä pakollisia maksuja/kk.

Miehellä on myös asuntolaina jossa lyhennys on just saman verran kuin annan hänelle kuukausittain. Jos ne muut laskut on vähemmän niin sitten vetää välistä omaan taskuun. Aika vaikeeta kuvitella että normi elämään menee 3 tonnia kuussa, mutta silti vihjailee välillä että mun pitäis antaa sille enemmän. Ja muuten tästä kodista hän sitten sanoo myös että se on sitten hänen koti - ei ole koskaan sanonut sitä meidän kodiksi koska hän maksaa.

En sitten todellakaan ymmärrä näitä keskusteluja, etenkään kun asumme Suomessa. Jokaisella on tässä maassa mahdollisuus kouluttautua juristiksi, lääkäriksi, luokanopettajaksi tai miksi vain. Joka tapauksessa löytyy runsaasti ammatteja, jotka mahdollistavat satunnaisen ulkona syömisen, kampaajan kerran kahdessa kuukaudessa, peruslaadukkaan ruuan ostamisen jne.

Mitä muut tekivät niinä vuosina, kun minä luin perse hiessä pääsykokeisiin ja luovuin KAIKESTA muusta? Viettivät aikaa poikaystäviensä ja ystäviensä kanssa, kävivät ulkona syömässä, juhlimassa, keskittyivät harrastuksiinsa, olivat sosiaalisessa mediassa, kävivät kaupunkilomilla, osa laiskotteli ja otti rennosti. Toisekseen, se työntekö vasta alkoi niistä pääsykokeista. Mitä muut tekevät nyt? Jatkavat samaan malliin. He eivät ole valmiita antamaan ja tekemään sitä mitä itse rahanteko edellyttää, mutta rahaa ollaan kyllä kerjäämässä käsi ojossa. Aikoinaan osa sanoi ihan suoraan, että eivät jaksa hakea mihinkään lääkikseen tai oikikseen. Niin, jos rahaa mielii niin sitten täytyy keksiä toinen tie, periä tai tyytyä tilanteeseensa.

Tottakai ymmärrän työttömäksi jääneen puolison avustamisen puolin ja toisin (sekä lasten ehdottomasti), mutta jos olet kouluttautumistasi vastaavassa työasemassa keskimääräisellä palkalla niin valinta on ollut sinun. Niin makaa kuin petaa.

Miten alas voi nainen vajota:( Miksi Suomessa jonka pitäisi olla tasa-arvoinen naiset ovat täysin kuramattoina suhteessa? Mä en oikeastaan tunne enää suomalaisia pariskuntia. Kaikki tuntemani ovat Suomen ulkopuolelta, asun siis itse myös Suomen ulkopuolella. Ei yksikään nainen joudu pureskelemaan kynsiään jos on jäänyt kotiin lasten kanssa, itseasiassa monissa maissa laki määrää että puolet perheen tuloista kuuluu naiselle vaikkei päivääkään olisi töitä tehnyt. Silti moni nainen on opiskellut yliopistossa ja jotenkin kummasti myös siirtyvät työelämään asteittain hyvin palkattuihin töihin kun lapset aloittavat koulun. Aloittavat muutamalla tunnilla tai päivällä ja huonommalla palkalla mutta vuoden päästä ovat jo ihan kunnon palkoilla ja asemissa. Mikä Suomea ja suomalaisia naisia vaivaa????

Vierailija kirjoitti:

Meillä on just tämä AP:n kuvaama tilanne, ollaan naimissa. Silloin kun tavattiin niin molemmilla oli omat tulot jne. Muutin kuitenkin miehen perässä ja vielä ulkomaille. Kesti vuosia ennen kuin pääsin takaisin jaloille koska moni asia piti aloittaa alusta, opiskella lisää jne. Kokoajan mies valitti kun mulla ei ole rahaa (!) Oli mielestäni ihan ymmärrettävät syyt miksi ei ollut. Elin säästöillä ja alussa olin muutaman vuoden huonosti palkatussa työssä mistä ei jäänyt mitään käteen. En ikinä pyytänyt mieheltä penniäkään rahaa mihinkään menoihin tai omiin kustannuksiin esim. opiskeluun ja bensaan, mutta mies maksoi useimmat laskut paitsi päivähoidon ja vakuutukset.

Lopulta kun valmistuin sain hyvän työn ja nyt palkka on 2x miehen palkka. Edelleen kyllä pidän tiukasti kiinni siitä että on tasan omat rahat kun niin ärsytti sen vittuilut niin kovasti aikoinaan (!). Sitten on sekin että hänen työ on sitten aina tärkeämpää jos lapsia pitää hakea tai joku on kipeenä niin aina olettaa että minä hoidan. Just.

Nyt katson vierestä välillä kun hän venyttää penniä kun ei kulemma oo rahaa. Ei todellakaan kävis mielessäkään avustaa sitä. Maksan puolet laskuista ja se on siinä. Annan siille tonnin kuussa ja oletan että se maksaa sillä laskuja ja ostaa ruokaa. Sen lisäksi maksan myös omat ruokaostokset, bensat ja lasten harrastukset ja hoitomaksut. Yhteensä mulla on n.1500 näitä pakollisia maksuja/kk.

Miehellä on myös asuntolaina jossa lyhennys on just saman verran kuin annan hänelle kuukausittain. Jos ne muut laskut on vähemmän niin sitten vetää välistä omaan taskuun. Aika vaikeeta kuvitella että normi elämään menee 3 tonnia kuussa, mutta silti vihjailee välillä että mun pitäis antaa sille enemmän. Ja muuten tästä kodista hän sitten sanoo myös että se on sitten hänen koti - ei ole koskaan sanonut sitä meidän kodiksi koska hän maksaa.

Eihän teillä ole tasan omat rahat, kun kerran annat miehelle tonnin kuussa.

Ei minulla ole ollut mahdollisuutta ottaa aikanaan lainaa. Menetin luottotietonikin äitini töppäilyjen takia. Kauppis jäi kesken kun ei ollut varaa ostaa kirjoja eikä bussilippua kun vanhemmat joivat rahat. Oletko koskaan kuullut käsitteesstä "köyhyys periytyy" ? Myös tapa elää tätä elämää. Itsetunto ja aktiivisuus opiskeluun ei löydy jokaiselta tuosta vaan. Kotoa olisi kaivattu tukea. Kotoa sitten jo pakeninkin ensimmäisen miehen matkaan, jäin raskaaksi 19-vuotiaana. Loppu on historiaa. Kouluttauduin vuoden ajan siivousalalle. Enkä minä ole suoraan sanottuna kovin fiksukaan. En usko että selviäisin sellaisesta koulusta jonka jälkeen saisin hyvin palkatun työn. On sinunlaistesi ajattelemattomien huutelijoiden onni että tässä maassa riittää meitä matalakoulutettuja ja -palkattuja siivoojia, myyjiä, hoitajia ja bussikuskeja miin teillä rahaihmisillä on palveluja. Miettisit vähän ennen kuin möliset.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on just tämä AP:n kuvaama tilanne, ollaan naimissa. Silloin kun tavattiin niin molemmilla oli omat tulot jne. Muutin kuitenkin miehen perässä ja vielä ulkomaille. Kesti vuosia ennen kuin pääsin takaisin jaloille koska moni asia piti aloittaa alusta, opiskella lisää jne. Kokoajan mies valitti kun mulla ei ole rahaa (!) Oli mielestäni ihan ymmärrettävät syyt miksi ei ollut. Elin säästöillä ja alussa olin muutaman vuoden huonosti palkatussa työssä mistä ei jäänyt mitään käteen. En ikinä pyytänyt mieheltä penniäkään rahaa mihinkään menoihin tai omiin kustannuksiin esim. opiskeluun ja bensaan, mutta mies maksoi useimmat laskut paitsi päivähoidon ja vakuutukset.

Lopulta kun valmistuin sain hyvän työn ja nyt palkka on 2x miehen palkka. Edelleen kyllä pidän tiukasti kiinni siitä että on tasan omat rahat kun niin ärsytti sen vittuilut niin kovasti aikoinaan (!). Sitten on sekin että hänen työ on sitten aina tärkeämpää jos lapsia pitää hakea tai joku on kipeenä niin aina olettaa että minä hoidan. Just.

Nyt katson vierestä välillä kun hän venyttää penniä kun ei kulemma oo rahaa. Ei todellakaan kävis mielessäkään avustaa sitä. Maksan puolet laskuista ja se on siinä. Annan siille tonnin kuussa ja oletan että se maksaa sillä laskuja ja ostaa ruokaa. Sen lisäksi maksan myös omat ruokaostokset, bensat ja lasten harrastukset ja hoitomaksut. Yhteensä mulla on n.1500 näitä pakollisia maksuja/kk.

Miehellä on myös asuntolaina jossa lyhennys on just saman verran kuin annan hänelle kuukausittain. Jos ne muut laskut on vähemmän niin sitten vetää välistä omaan taskuun. Aika vaikeeta kuvitella että normi elämään menee 3 tonnia kuussa, mutta silti vihjailee välillä että mun pitäis antaa sille enemmän. Ja muuten tästä kodista hän sitten sanoo myös että se on sitten hänen koti - ei ole koskaan sanonut sitä meidän kodiksi koska hän maksaa.

Miksi ihmeessä maksat miehelle mitään??? Maksat siis HÄNEN asuntoa, HÄNEN lainaansa, josta et eron tullessa tule saamaan mitään, jos mies vain pystyy asiaan vaikuttamaan. Onko jo ruinannut sulta avioehdon? Lopeta nyt ja anna miehen hoitaa itse omat lainansa! Tiedät aivan tasan tarkkaan, että miehes ei maksais sulle senttiäkään, jos tilanne olisi toisinpäin.

Ihmettelen edelleen, kuinka säälittäviä vässyköitä suomalaiset naiset nykyään on! Ei olisi mun äitini ikäpolvella tullut tässäkin ketjussa kuvailtu taloudellinen hyväksikäyttö kuuloonkaan, sellaista yrittänyt mies olisi pistetty aisoihin, koko suvun toimesta. Älkääkä yhtään huijatko itseänne: se on hyväksikäyttöä, ja te vain hyväksytte sen! Uskomatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavapariskunta ollu 30 vuotta naimisissa. Aina maksaneet kaiken puoliksi vaikka tulot ihan eritasoa. Kerran olin heillä yökylässä ja isäntä grillaili iltasella ruokia. Rouva vähän sammahti ja kun oltiin syömässä hyökkäs paikalle huutamaan: Hänen ostamia perunoita täällä vaan syödään. Isäntä huusi, kyllä kuule minä olen nämä ostanut. Katsotaan vaikka kuiteista. Tuli siinä vieraalle olo, et anteeksi, kun teidän ostamia ruokia tässä syön. Melkeen lähin grillille.

Meillä ei ole ikinä katsottu kuka ostanu ja mitä. Kaikki samassa taloudessa oleva on yhteistä.

Mitä väärää tuossa on?

Parisuhteet eivät ole enää mitään taloudellisisa suhteita vaan ainoastaan rakkaussuhteita.

Osa rakkaussuhteista johtaa perheen perustamiseen. Se taas merkitsee paljon muutakin yhteistä kuin yhteisiä lapsia ja yhteistä asuntoa.

Aika moni nainen näköjään ymmärtää tasa-arvon siten, että sen nimiin pitään alistua henkiseen ja taloudelliseen väkivaltaan. Ettekö te huomaa, että ne miehet alistaa teitä täysin? Ei tarvitse pukea burkaa päälleen kun ei ole rahaa kotihoidontuella kun pitää siitäkin maksaa puoliksi koko talouden kulut ja lasten kulut kokonaan. Eipä pääse nainen vieraita miehiä houkuttelemaan ilman meikkejä ja nättejä vaatteita, joihin ei ole rahaa. Eihän se nainen pääse edes kahville toisen miehen kanssa. En ikinä alistuisi moiseen. Onneksi ei tarvitsekaan, sillä valitsin itselleni länsimaalaisen, mutta ei-suomalaisen miehen, jonka arvoihin kuuluu ajatella perhettä yksikkönä, jolla on sama elintaso ja joka puhaltaa kaikessa yhteiseen hiileen.

Vierailija kirjoitti:

En sitten todellakaan ymmärrä näitä keskusteluja, etenkään kun asumme Suomessa. Jokaisella on tässä maassa mahdollisuus kouluttautua juristiksi, lääkäriksi, luokanopettajaksi tai miksi vain. Joka tapauksessa löytyy runsaasti ammatteja, jotka mahdollistavat satunnaisen ulkona syömisen, kampaajan kerran kahdessa kuukaudessa, peruslaadukkaan ruuan ostamisen jne

....

Tottakai ymmärrän työttömäksi jääneen puolison avustamisen puolin ja toisin (sekä lasten ehdottomasti), mutta jos olet kouluttautumistasi vastaavassa työasemassa keskimääräisellä palkalla niin valinta on ollut sinun. Niin makaa kuin petaa.

Eikö sulle ole kukaan kertonut, että se on poikkeuksetta vielä toistaiseksi NAINEN, joka synnyttää lapset? Nainen on se, joka on raskaana noin 9 kuukautta, sen jälkeen väistämättä poissa töistä synnytyksen jälkeen. Vielä hoitovapaankin käyttää yleensä äiti, vaikka isä voisi siirtyä vanhempain- ja hoitovapaalle.

Palataanko aiheeseen uudemman kerran tästä "jokaisella on mahdollisuus..."-näkökulmasta sitten, kun naisjuristien, -kirurgien ym. hyväpalkkaisessa työssä olevien naisten ei tarvitse synnyttää itse vaan sen voi tehdä heidän puolestaan lapsen isä. Naisen kouluttautuminen hyväpalkkaiseen ammattiin ei millään tavalla tätä biologista tilannetta muuta, ja se on usein syynä siihen, että nainen tipahtaa työmarkkinoilta joko oman valintansa tai syrjinnän seurauksena.