Älykkyys-, kauneus- ja kateusaiheisesta ketjusta tuli mieleeni

Onko kukaan muu huomannut, että kauneutta on ikään kuin kahdenlaista: sitä kauneuskilpailutyyppistä ja katsojan silmissä olevaa? Jo muinoisina kouluaikoina totesin, että eri ihmiset pitää erilaisia tyyppejä kauniina. Ja toisaalta olen usein alkanut pitää kauniina ihmistä, josta olen oppinut pitämään.



Olenko erehtynyt kuvitellessani, että mensan testit mittaavat vain matemaattista älykkyyttä? Sanon "vain" sen takia, että ihminen on niin moniulotteinen olento, että pistelukema mensan testistä ei lopulta kerro hänestä juuri mitään. Lisäksi mensamielessä tyhmätkin ihmiset voivat menestyä elämässä hyvin vaikkapa ahkeruuden ja kunnianhimon avulla.



Miksi kaikki kauniit, älykkäät ja menestyvät ihmiset eivät tunnu kärsivän lainkaan toisten kateudesta? (ts. Eivät puhu siitä koskaan jne) Tunnen useita sellaisia ihmisiä ja kokonaisia perheitä. Joillakin heistä on kaunis ulkomuoto ja mahdollisesti myös kauniita ja lahjakkaita lapsia sekä monia ulkoisia menestyksen merkkejä. Ehkä eniten heitä kuitenkin yhdistää tyytyväisyys omaan elämään.