Lue keskustelun säännöt.
Lapseni ei saa uskoa Jumalaan ja Jeesukseen!
11.01.2013 |
Mieheni äiti meni pilaamaan 4-vuotiaan tyttäreni kertomalla tytölle kaikenlaisia valheita ja satuja Jumalasta ja Jeesuksesta sekä opettamalla tytölle jotain hengellisiä lastenlauluja. Miten saan tytön uskomaan, että hän ei saa uskoa isoäitinsä kertomia valheita eikä varsinkaan uskoa Jumalaan tai Jeesukseen? Vaikka kuinka yritän selittää tytölle, että Jumalaa ja Jeesusta ei ole olemassa ja että jos hän vielä laulaa oppimiaan hengellisiä lauluja tai höpöttää tyhmyyksiä tyyliin "Jeesus rakastaa minua" tai "Jumala on rakas ja suojelee minua aina", niin minä annan tytölle piikaa, niin tyttö ei tottele. Hän vain jankuttaa, että "Mutta äiti, minä rakastan Jumalaa". Miten saan tytön vihaamaan Jumalaa ja Jeesusta? Me mieheni kanssa vihaammme uskontoa ja kaikkea siihen liittyvää, siksi haluamme että lapsemmekin oppivat vihaamaan Jumalaa, Jeesusta ja uskontoa, mutta tämä tyttö on tottelematon ja on uskossa, vaikka hän usein joutuu seisomaan tuntikausiakin nurkassa häpeämässä sitä, että on niin tyhmä ja uskoo kaikenlaisiin tyhmiin satuihin, kuten että Jumala rakastaa häntä.
Kommentit (11)
Täällä yksi ateisti, jonka anoppi on jutellut Jeesus rakastaa ja jumala suojelee juttuja. Kun sukulainen kuoli niin tuli taivas-läppää. Meidän lapsi kysyi mummolta, että eikö kuolleella ole paha olla siellä? Sillähän täytyy olla hirveä ikävä meitä muita.
Me ollaan kerrottu, että mummo ja moni muukin uskoo noin. Kerrottu myös mitä me ajatellaan ja miten moni uskoo.
Ehkä meidän lapsen olisi haastavaa kääntyä uskoon: tulisi kyseenalaistamista dogmeista, mutta toki jokaisen usko hyväksytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käsitykseni hihhuleista huononi entisestään tämän aloituksen myötä...
käsitykseni hihhuleista huononi entisestään tämän aloituksen myötä...
käsitykseni hihhuleista huononi entisestään tämän aloituksen myötä...
Ateistin lapsi saa uskoa vaikka suureen kurpitsaan ja siitä on väärin rangaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ateistin lapsi saa uskoa vaikka suureen kurpitsaan ja siitä on väärin rangaista.
Ei tämän alkuperäisen aloituksen kirjoittaja ole nähnytkään ateistia, paitsi sairaissa mielikuvissaan. Ateisti ei vihaa Jeesust tai Jumalaa. Ateistille ne ovat yhdentekeviä, niitä ei ole kuin korkeintaan toinen historiallisena henkilönä. Ap yrittää leikkiä ateistia sellaisena kuin tämän on päässään demonisoinut. Huaaaah.
alkaakin vihaamaan sinua ja miestäsi,kun tajuaa,että olette vieneet häneltä lapsenuskon.Voi sinua raukkaa.Anna lapsen uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ateistit eivät vihaa Jeesusta eivätkä jumalia.
t. ateisti
Kertakaikkisen naurettavaa. Ettekö itse huomaa, tai käsitä? Siinä, missä vanhemmat opettavat lastaan olemaan uskomatta, on kuin vankila, josta ei vapaudu. Vapaa tahto tuhotaan täysin, ja kaiken lisäksi vielä rangaistaan omasta toimimisesta. Tottahantoki tämä opettaa kuria, mutta samalla tuhoaa sisäistä uskovaa ihmistä. Tälläinen toiminta voi myös aiheuttaa traumoja nuorelle mielelle. Pian hän on kuin robotti, joka tekee kaiken, kykenemättä sosiaaliseen elämään. Mutta pahin asia, mitä olette tehneet, on se kun veitte häneltä raukkauden Jumalaan, teistä puhumattakaan. Minä nimittäin tiedän, mitä on olla robotti ilman rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tuntemani uskovat ovat toki päästään sekaisin, mutta eivät sentään yhtä saapastyhmiä kuin aloituksen kirjaillut jeesusmaanikko.
Tämävarmaan on provo, mutta mulla lapsena oli vähän sama tilanne. Isäni äiti oli uskovainen ja kertoi minulle Jeesuksesta. Minä tunsin heti, että tämä on minun juttu, ja oikein tunsin että olin tullut kotiin kun kuuulin Jeesuksen rakkaudesta.
Vanhempani ovat tieteentekijöitä ja ateisteja. Heistä oli kamalaa että lapselle oli syötetty moisia satuja totena. He yrittivät kaikin keinoin saada minut uskomaan, että kyseessä on samanlainen satu kuin saunatontut ja joulupukki, että ei semmoista Jumalaa ja Jeesusta oikeasti ole olemassa. Mutta minun sydämessäni oli varma tunne että he olivat väärässä. 12-vuotiaana menin salaa vanhemmilta helluntaiseurakunnan kokoukseen ja otin kasteen vuotta myöhemmin. Kerroin tämän vanhemmillekin ja he olivat aivan raivona. Pilkkasivat, kielsivät menemästä seurakuntaan, sanoivat että uskonto on psykiatrinen sairaus.
Mutta eivät onnistuneet tuhoamaan uskoani. Päinvastoin, ajattelin, että niinhän ne jo apostolien aikaan oli asiat että "maailma" vastustaa Jeesuksen omia. Ja olin vähän ylpeäkin että sain olla mukana samassa taistelussa.