Jos pääsisit ajassa taaksepäin, menisitkö yhteen nykyisen miehesi kanssa?

En menisi. 8 vuotta takana, yksi lapsi. Nuorina alettiin seurustelemaan. Nykyään en edes vilkaisisi hänen kaltaista miestä. Tästä nykyisestäkin tulee pian ex.

Olin vain silloin niin varma, ettei kukaan muukaan minua huoli. Pakotin itseni rakastumaan. Tai kuvittelemaan rakastumista. En tiedä.

Eli en menisi vaan yrittäisin koota itsetuntoni ja hyväksyä sen, että mahdollisesti olen yksin. Ei kait sekään huonompi vaihtoehto olisi ollut.

Meillä kumpikaan ei valitsisi nykyisin tiedoin toista enää, ja erotakin olisi kannattanut kauan sitten. Nyt ei ole ollenkaan niin selvää kannattaako enää erota, mutta hankalaa on ollut taival tässä välissä.

Ja toivon mukaan hänkin ottaisi edelleen minut!

- 6v aviossa

Jos en menisi, ei mulla olisi näitä lapsia, jotka nyt on. Siksi sanon, että menisin, vaikkei tämä nyt mikään vuosisadan rakkaustarina olekaan. Mutta hyvä mies ja hyvä isä hän on kaikin puolin. Meillä on suurin piirtein samanlainen arvomaailma ja tavoitteet elämässä. Minua kohdellaan hyvin ja talous on turvattu. Olisin siis voinut valita paljon huonomminkin.

Olin liian nuori ja ymmärtämätön, nyt on helppo sanoa että hälytyskellojen olisi pitänyt soida monessa kohtaa. Nyt olemme onnellisesti eronneet.

mutta todellakin, hakisin hänet käsiini vieläkin aiemmin. Nyt tuli suotta möhlittyä siinä välissä.



t: 16. vuosi menossa

Meillä on ihana lapsi, ja ajatus siitä, että häntä ei olisi, tuntuu kauhealta, mutta toisaalta mieheni ja minun suhde on emotionaalisesti niin epätyydyttävä, että ajatus sinkkuudesta tuntuu taivaalliselta.



Meillä oli aluksi tosi ihanaa, nyt paskaa. Vittu.

mutta todellakin, hakisin hänet käsiini vieläkin aiemmin. Nyt tuli suotta möhlittyä siinä välissä.

t: 16. vuosi menossa

Olin aiemmin monesti ajanut ohi tästä paikasta lähellä menevää tietä... Jos olisin tiennyt, kuka tässä asuu niin olisin poikennut vaikka kahville jo aiemmalla reissulla.

t: Meillä vasta 12. vuosi

menisin,mutta erilailla laittaisin alun ja en suostuisi muutamaan asiaan,joita en saa enää pois.....

itse miehessä ei vikaa mutta se järkyttävä surun, ahdistuksen ja ilkeyden/tylyyden määrä mitä appivanhemmilta olemme saaneet (en ala nyt avautumaan enempää) on sellainen asia että jos olisin tiennyt, niin tuskin olisin kelkkaan hypännyt! Eritoten kun vaihtoehtojakin oli, sellaisilla lämminhenkisillä normaaleilla vanhemmilla varustettuna.

Mulla ei ole vanhempia joten appikset ovat ainoa "isovanhemmat" lapsillemme, todellakin sitaatissa tuo termi...

Ei ole miestä, mihin osin vaikuttaa se, että olen itsekin mies, eivätkä miehet kiinnosta, mutta filosofisesti kiinnostava kysymys. Nääs en kyllä hankkisi vaimoakaan, koska en kaipaa mitään ihmissuhdesotkuja ja viihdyn hyvin itseni kanssa. Olenhan paras. Kysymys sinänsä on kiinnostava myös siksi, että jos matkustaisi ajassa taaksepäin ja tekisi siinä ajassa mitä vain, voisi vahingossa deletoida oman olemassaolonsa nykyisyydessä ja myös siinä ajassa (koska olisi sama tyyppi). Eli jos vaikka vahingossa ampuisi mummonsa, voisi itsekin delata samantien.

juuri siksi että meillä on ollut välillä tosi vaikeaa. Vakka kantensa valitsee. Hän on ollut alivastuullinen, minä ylivastuullinen. Hän ei ole osannut ilmaista tunteitaan, minä senkin edestä. Jne. Tuli kaksi lasta, tuli miehen uskottomuus ja pitkä pari- ja yksilöterapia. Ja tajusin, että olin VALINNUT tuon miehen juuri siksi, että olemme toisillemme täydellisesti sopivat palaset. Turvattomat lapsuutemme kohtasivat ja löysimme todella toisistamme sielunkumppanukset, tosin emme tajunneet että mieheni oli mennyt naimisiin "äitinsä" kanssa ja minä "isäni" kanssa, ja työstimme lapsuutemme traumoja yhdessä... Onneksi on kuitenkin ollut rakkautta ja sitoutumista ja ymmärrys siitä, että voimme muuttaa vain itseämme. Uskon että juuri tämän miehen rinnalla minusta on voinut tulla tämä elämään, perheeseensä ja avioliittoonsa tyytyväinen nainen.

Ei ole miestä, mihin osin vaikuttaa se, että olen itsekin mies, eivätkä miehet kiinnosta, mutta filosofisesti kiinnostava kysymys. Nääs en kyllä hankkisi vaimoakaan, koska en kaipaa mitään ihmissuhdesotkuja ja viihdyn hyvin itseni kanssa. Olenhan paras. Kysymys sinänsä on kiinnostava myös siksi, että jos matkustaisi ajassa taaksepäin ja tekisi siinä ajassa mitä vain, voisi vahingossa deletoida oman olemassaolonsa nykyisyydessä ja myös siinä ajassa (koska olisi sama tyyppi). Eli jos vaikka vahingossa ampuisi mummonsa, voisi itsekin delata samantien.

Kunhan tuli mieleen.

Mutta mieluummin ennen kun hän ehti menemään naimisiin ja hankkimaan kaksi lasta. Tosin siinä tapauksessa mun olis pitänyt iskeä 27v mies kun itse olin 15v.

Rakastuin niin kovasti, että olin valmis tekemään mitä tahansa hänen vuokseen ja hän minun. Enää niin palavaa tunnetta ei ole, mutta hyvä elämä kyllä.

En ole harkinnut. Sen sijaan menen Hollywoodin käsikirjoittamaan leffan siitä, miten aikamatkustaja saattaa tappaa itsensä sörkkimällä omaa menneisyyttään. Aihettahan on käsitelty vasta sadassa leffassa

Rakastan häntä enemmän kuin ketään koskaan, mutta silti. Tässä syitä:



- Miehellä on 2 lasta entuudestaan. Aluksi perhe-elämä tuntui hauskalta ja lapset mukavilta, nyt vain vituttaa, kun olen tajunnut etten minä tätä elämältä halunnut

- Miehen alkoholinkäyttö on kyseenalaista

- Meillä on erilaiset näkemykset kasvatuksesta

- Mies ei halua käydä töissä, vaikka hänellä on ammatti jonka puolesta saisi töitä niin paljon kuin ikinä jaksaa tehdä

- Miehellä on vanhaa velkaa yhdessä ex-vaimon kanssa

- Ex-vaimo on rasittavan epävakaa ihminen, joka ei enää juuri huolehdi lapsistaan ja koko ajan saa pelätä, koska ne pennut muuttavat meille asumaan



Meillä on kivaa niin kauan kuin miehen lapset eivät ole täällä ja mies on selvinpäin. Tosin viime aikoina on alkanut tuntua, ettei meillä oikein ole yhteistä puhuttavaa enää. Suhteen alku oli elämäni parasta aikaa.

en taitais mennä. Enkä yhdenkään existäni. Mun olisi pitänyt pysyä miehistä kaukana koko ikäni. Mä teen virheen kerta toisensa jälkeen, ja miehet kohtelevat mua huonosti.

*Mikä niissä miesten piirteissä sinua vetää, jos kerta toisensa jälkeen menee mönkään. Ihastutko ns "pahoihin poikiin" tms. Jospa tietoisesti yrittäisit tutustua vähän erilaisiin miehiin.

siis nykyisen eli uuden mieheni. Olen siis nykyisin onnellinen- vioistaan ja ärsyttävistäkin ominaisuuksista huolimatta rakastan miestäni oikeasti. Mutta olen eronnut ja sen miehen kanssa en menisi, mutta meillä on yhteinen lapsi, joten haluaisin kyllä tämän lapsen pitää silti :) eli ehkäpä kaikella tapahtuvalla on tarkoituksensa.