Jos pääsisit ajassa taaksepäin, menisitkö yhteen nykyisen miehesi kanssa?

Menisin kai, sillä lapsemme ovat tärkeintä elämässäni.



Toivoisin kuitenkin, että "vaihtoehtoisessa elämässä" olisin riittävän vahva eroamaan... Nyt minusta ei siihen ole, ja teemme toisemme onnettomiksi.

Kauhea ihminen jonka todellinen luonne paljastui minulle liian myöhään.

Menisin nykyisen kanssa, koska hän on elämäni suurin rakkaus. Edelliset voisin pyyhkiä pois.

Menisin nopeammin. Muutaman muun voisin kyllä jättää välistä.

Menisin kyllä ehdottomasti, toivon vaan että olisin löytänyt hänet ennen eksääni, nuorempina. Hyvä näinkin, ainakin osaa arvostaa toista, mutta olen joskus miettinyt tuota seikkaa.

Piti kyllä hetki miettiä koska olemme hiukan erilaisia siinä, että mies on enempi koti-ihminen kun minä taas haluaisin joskus matkustellakkin ja nähdä muutakin elämää kuin kotipiha.



7 vuotta takana.

muutaman aikaisemman voisin kyllä heivata välistä...

jo 5v aiemmin.

Se on niin upea ihminen, fiksu ja kultainen, ja rakastan sitä ihan kamalasti.

ja moni muukin juttu mättää.

Olemme ihan liian erilaisia. Monelta murheelta olisin välttynyt.



Tosin sitä on kamala ajatella että ei olisi näitä lapsia, jotka nyt meillä on.

mutta sit tosiaan olis jääneet exän kanssa tehdyt lapset tekemättä... jos olisi tehnyt lapset nykyiseni kanssa, ne olis varmaan ihan liian täydellisiä ihmisiä :D

Hyvä, turvallinen, luotettava mies, jonka kanssa on ollut hyvä olla nämä kuluneet 15 vuotta. Sitä paitsi, jos en menisi yhteen hänen kanssaan, en saisi myöskään näitä lapsia, jotka minulla nyt on.

olisin tavatessamme tiennyt sen minkä nyt, niin emme takuulla olisi alkanut seurustelemaan! Mutta nyt pelataan näillä käsissä olevilla korteilla ja ihan kivastihan meillä yleisesti ottaen menee!

Mutta me olemme olleet yhdessä vasta kolmisen vuotta, pidän sitä niin lyhyenä aikana etten oikeasti voi tietää - varmasti - kuinka hyvin sovimme yhteen.



Jos pääsisin ajassa taaksepäin ottaisin tämän mieheni jo aiemmin. Hän oli minuun rakastunut vuosia ennenkuin minä häneen.

Ottaisin nuoremman ja koulutetumman, jolla on säännöllinen työaika.

Mä olisin ottanut sen naimisissa olevan, joka ehdotti eroa vuonna 2002. Olisi jättänyt vaimonsa ja ottanut minut. Olin liian kiltti ja kunnollinen ja sanoin, että pysy sinä liitossasi, mä häippäsen.



Rakastan häntä vieläkin ja oikeasti jos löytyy parempi, suosittelen vaihtoa siihen. Elämme vain kerran.

Miestäni rakastan ja elämääni myös. Mutta rehellisesti sanottuna en ole siltikään varma, kahdesta syystä.



1. mieheni on muuttunut ulkonäköisesti tosi paljon ja myös jonkin verran sisäisesti. En tiedä olisinko ihastunut häneen edes tuollaisena mitä hän nyt on.



2. minulla on iso liuta tyttölapsia ja olen koko elämäni halunnut pienen poikalapsen. Sitä en kuitenkaan saanut. Ehkä toisen miehen kanssa olisinkin?



Mutta, kun oikein kovasti mietin, niin vastaus on KYLLÄ. En voi tietää olisinko saanut ikinä näin ihanaa miestä itselleni, sillä rakastan häntä tosi paljon. Enkä voi tietää olisiko saanut näin monta somaa lasta. Eli kaikki on hyvin, vaikka ei niin miten ajattelin ja toivoin alunperin.

kysymys...

Omalla kohdalla vaan vastaus on melko surullinen. En totisesti ottaisi ketään eksistäni enkä niistä ketään kyllä mitenkään kaipaa. Totuus on, että kukaan ei ole kohdellut mua kovin hyvin. Tällä hetkellä olen siis sinkku.

En myöskään ottaisi kenenkään kaverini/sukulaiseni miestä, tai siis heidän tapaistaan miestä.

eli voi herttilei! Onko vika minussa vai miesten tasossa. Veikkaanpa että edellisessä.

niin menisin yhteen. Mutta jos päätyisin kauemmaksi, en olisi mennyt. En olisi osannut arvostaa nykyistä miestäni tarpeeksi silloin, ilman aikaisempia suhdekokemuksia. (Ja toisaalta halusin ne aikaisemmatkin kokemukset, joissa paljon hyvää ja erityistä niissäkin).