Jos pääsisit ajassa taaksepäin, menisitkö yhteen nykyisen miehesi kanssa?

En ymmärrä miten ap.n mies kohtelee huonosti ap.ta, eikö sinulla ole siinä osaa eikä arpaa? Miksi olet sitten huonon ihmisen kanssa? Lapsien takia?



Meillä on hyvä suhde ja lapset ei ole syy miksi olisin huonossa suhteessa, sehän menisi niin että lapsien takia lähtisin huonosta suhteesta!



Miksi ihmeessä olet suhteessa jossa sinulla on vaikeaa? Anna kumppanisi olla itsekseen ongelmiensa kanssa, et sinä ole häneen sidotttu.

meil on keskenämme samanlaiset arvot, näkemykset ja mieltymykset,

miellyttää silmää,

on salonkikelpoinen,

elämänhallinta on hallussa,

ei tarvitse hävetä tai pelätä noloja tilanteita hänen taholta,

osaa tehdä käsillään,

on uuttera,

ei makaa sohvalla kaljapl kourassa urheilun pauloissa,

ei vietä vapaa-aikaansa tietokoneen kanssa,

ei kännää,

osaa ja haluaa hoitaa lapsiaan ja viettää aikaa heidän kanssa,

rakastaa minua ja osoittaa sen sekä sanoin että teoin!

Ollaan 3-kymppisiä ja oltu yhdessä 12vuotta. Periaatteessa kaikki on hyvin ja minulla on käynyt tuuri, kun mieheni on uskollinen, perhettään rakastava, työssäkäyvä, jaksaa minun kiukuttelut eikä ole luonteeltaan laiskimus. Ainoastaan kaipaisin vain enempi itseni huomiointia arjessa...sitä alkuajan tunnetta, kun todella tuntee itsensä rakastetuksi. Tiedä sitten, löytyisikö sitä mistään pidemmän päälle, mutta ainahan haaveilee paremmasta:)



Ja luultavasti en haaveilisi paremmasta, mikäli kokemuksia olisi enempi, mutta tämä nyt luonnollisesti meidän molempien ainoa merkityksellinen parisuhde..

Menisin kyllä ehdottomasti, toivon vaan että olisin löytänyt hänet ennen eksääni, nuorempina. Hyvä näinkin, ainakin osaa arvostaa toista, mutta olen joskus miettinyt tuota seikkaa.

Mieheni on suurin rakkauteni, paras ystäväni ? Yhteiseloa takana reilu 10v ja yhteisiä lapsia 2.

Yhdessä nyt 12 vuotta ja ehdottomasti ottaisin uudestaankin. Ottaisin myös ne nolot tyhmät jutut, joita tuli tehtyä ennen ihanan mieheni tapaamista, sillä niiden ansiosta musta tuli se, mitä mä nyt olen. Mä tiedän, mitä aidan toisella puolella on ja osaan arvostaa sitä hyvää, mitä mulla on.

Menisin kyllä. Mutta kokeilisin sitä ennen vielä sitä yhtä, tai ehkä kahta jotka on jääny kaihertamaan mieltä. Pettämään en lähde joten voin vain haaveilla ja kuvitella millaista niiden kanssa olis..

Hyvä mies.

Lapset jättäsin "tekemättä".

en alkaisi tekemisiin nykyisen exäni kanssa. Nauraisin paskaisesti, kun elähtänyt, varattu häntäheikki tulisi iskemään (kuten tuli).



No, nyt se on luominenä-K:n riesana. Luominenä iski kiinni, kun häntäheikki heilui vielä minun kanssani.

Rakastan miestäni aivan suunnattomasti enkä voi kuvitella itselleni ketään sopivampaa puolisoa.

Joskus kyllä mietityttää, miten mies; vieläkö ottaisi minut, kun nyt tietää, millainen pirttihirmu musta on lasten myötä tullut...

mies on ihana, mutta yhteinen elämä on tuonut hänelle elämään niin paljon mutkia, että haluaisin säästää hänet ja itseni niiltä.

2 vuotta sitten enkä vasta nyt.

koska lapsemme on ihana. Mutta muuten, ehkä en. Tai että 2-kymppinen minä oli niin erilainen kuin 3-kymppinen. Nykyisin ottaisin jonkun jämäkämmän ja energisemmän.

en taitais mennä. Enkä yhdenkään existäni. Mun olisi pitänyt pysyä miehistä kaukana koko ikäni. Mä teen virheen kerta toisensa jälkeen, ja miehet kohtelevat mua huonosti.

Tunnustan avoimesti, että minun olisi sittenkin pitänytt vaan tehdä uraa ja rallatella ympäri Eurooppaa. Siinäkin elämässä on nääs puolensa.

Olin vain silloin niin varma, ettei kukaan muukaan minua huoli. Pakotin itseni rakastumaan. Tai kuvittelemaan rakastumista. En tiedä.

Entisten kans en..

Nykyisessäkin moni asia ärsyttää, mutta hän on silti peruskallioni :) Tietää minusta kaiken ja rakastaa minua silti! ;) Huolehtiva, "turvallinen" ja kaikin puolin HYVÄ mies.





Meri

mutta kymmenen vuotta aikaisemmin kuin nyt

Oli elämäni rakkaus ja minä hänen, mutta siinä oli niin paljon mutkia matkassa, ettei se toiminut.



Kiertäisin hänet kaukaa (siis jos olisin yhtä kokenut kuin nyt). Sepä siinä onkin vaan, että kun näitä ei oikein osaa ennustaa aina vaikka kuinka kyyninen yrittäisi olla.

kaikin puolin epäkypsä. Ei jaksa keskittyä lapsiimme, haluaa kaiken vapaa-aikansa itselleen, ei perheelle. Tienaa vähän suhteessa työn määrään. pahin kaikesta on varmaan se ettei ole osaanut katkaista napanuoraa omaan äitiinsä, joka jyrää meidän elämää. Ihanaat lapset olen hänen kanssaa saanut, mutta eipä mulla muuta hyvää häneltä olekkaan :(



Jos oisin todellisuuden silloin tiennyt niin olisin opiskellut enemmän ja nähnyt maailmaa. Ja oisin käyttänyt enemmän aikaa ja energiaa "sen oikean" etsimiseen. kai hän vielä jossain mua odottaa...