Miehesi ja hänen naispuolinen ystävänsä?

Hälytyskellot soisivat, ja jos tapailu olisi jotain muuta kuin työssäkäymistä, niin minä ainakin kieltäisin. Porukkalounaat ok, mutta jos pitää työmatkat vaikkapa kulkea yhdessä tai kaksin käydä siellä ja täällä ja tuolla, ja jakaa henkilökohtaisetkin asiat, niin se ei vetelisi.

Vaikka ei olisi seksiäkään välissä. Varsinkin jos nainen on sinkku.



Minun entisellä miehellä oli aina paljon naispuoleisia ystäviä. Ei siitä mitään tullut, joidenkin kanssa hän sitten ajautui sänkyynkin.



Nykyinen mieheni ei hyväksyisi minulla hyviä miespuoleisia ystäviä enkä minä hyväksy hänellä hyviä naispuoleisia ystäviä. Selvä peli ja hyvä niin.

avioliitto olisi jäänyt solmimatta, jos mulle olisi ilmoitettu, että mun ystäviä ei hyväksytä! Siis voi apua, onko tämä tottakaan?

Nykyinen mieheni ei hyväksyisi minulla hyviä miespuoleisia ystäviä enkä minä hyväksy hänellä hyviä naispuoleisia ystäviä. Selvä peli ja hyvä niin.

Mutta aika erikoista jos on kuukauden tämän naisen tuntenut ja jakaa jo henkilökohtaisia asioita tämän kanssa. En kyllä kovin hyvällä katselisi.

Sekä miehelläni että minulla on vastakkaista sukupuolta olevia, läheisiä ystäviä. Vuosien varrella olen puhunut ystävilleni, sekä miehille että naisille, asioista, joista en ole puhunut miehelleni, tai olen puhunut heille ensin. Mieheni on saattanut toimia aivan samoin, enhän voi tietää :)

En ole kovin läheinen mieheni ystävänaisten kanssa, mutta tunnen heidät. En koe heitä uhkana liitollemme, koska ystävyyssuhde on niin toisenlainen kuin mieheni ja mun välinen liitto. Hyvä vaan, että mies saa naisnäkökulmaa asioihin muiltakin kuin tyttäreltään, äidiltään ja minulta!

Tilanne on uusi, ap, totut kyllä siihen.

että riitti...



Mutta eikö sulla ap ole noiden juttujen jälkeen jo aikaisemmin alkaneet hälytyskellot soimaan? kun vielä äsken sanoit, että luotat häneen täysin :/

mun mielestä tämä on sellainen



Ei kukaan ensin luota täysin mieheensä ja seuraavassa hetkessä huuda että mulle riitti, joku mättää pahasti.

vaan nainen on epäilyttävällä mentaliteetilla liikkeellä. Totuushan kuitenkin on se, että jos olisit miehesi tunteista varma, ei tämän naisen tarkoitusperät hetkauttaisi sinua yhtään. Et varmaan vaan ole tiedostanut asiaa.



Vaikka haluatkin uskoa miestäsi, kannattaa asiaa varmaan tarkkailla tai sopia sellaisista pelisäännnöistä, että näkevät vaikkapa vaan teillä, ettei tule yöllisiä autoreissuja tai muita ihme juttuja.

muuten hyvä, mutta menee liian nopeaan tahtiin...

En todellakaan hyväksyisi tuollaista! Miksi sen miehen pitää tavata sitä naista ilman sua? Kutsukoon teille kylään, niin voit tavata sen. Miksi pitää nähdä sitä aina ilman sua? Meillä on ainakin kaikki kaverit yhteisiä.. Vaikka miehellä ei olisi todellakaan mitään kiinnostusta tätä naista kohtaan, niin se voi helposti muuttua ajan mittaan.

Voihan olla, että mitään ei ole vielä tapahtunut, mutta usko pois, miehesi odottaa että jotain tapahtuisi.

Aloitetta hän tuskin tekee, mutta odottaa naiselta sellaista aloitetta, että kaikki tapahtuu vähän kuin vahingossa, ilman minkäänlaista miehen aloitetta asiaan. Siten hän voi sitten "hyvällä omallatunnolla" itkeä sinulle tyyliin "olit koko ajan oikeassa, ystävälläni olikin pahat mielessä, voi kumpa olisin uskonut sinua, annatko rakas anteeksi, annatko, se oli niin paha nainen ja mulla on nyt niin paha olo, nyyh, nyyh, nyyh"



Usko ap, jotain tulee tapahtumaan heidän välillään

oman miespuolisen ystäväni kanssa että aikuisiällä solmitut ystävyyssuhteet naisten ja miesten välillä ovat vähän kyseenalaisia. Toki voi toimia mutta herättää ne vähän epäilyksiä...



Minulla on yksi parhaista ystävistäni mies. Olemme tunteneet kouluajoista ala-yläasteelta asti. Teini-iässä olimme jo kaverit. Silloin jo vietimme aikaa yhdessä ja kerroimme toisillemme kaikesta ja hänelle pystyin itkemään murheitani. Sitten tuli hänen uusi tyttöystävä kuvioihin joka ei muita tyttöjä hyvällä katsonut ja niin välit etääntyivät. Nyt olemme taas tiiviisti tekemisissä ja tuntuu kuin aikaa ei olisi kulunut välillä lainkaan! Hän on lapsemme kummi ja myös mieheni kanssa hyvä ystävä. Soittelee meille molemmille ja käy usein kylässä. On kuin veli minulle ja miehelleni asia on täysin selvä. Maailmassa ei ole asiaa josta en voisi hänelle puhua.

tässä tilanteessa, vaikka miten hyvä aviomies olisikin. Mun mies tapasi meidän seurustelun aikana (oltiin seurusteltu pari vuotta) erään naisen ja välillä tilanne meni siihen, että mies juoksi tämän luona harva se päivä jotain "miesten" juttuja jelppaamassa jne. Puskin itseni aina mukaan, kun mahdollisuus tuli ja itsekin tutustuin tähän naiseen. Muutamia kertoja ollaan oltu porukalla iltaa istumassa minun ja mieheni ystävien luona (tämä nainen myös mukana) ja olen törmännyt tilanteeseen, jossa kaikki meidän ystävät ovat selvästi saaneet sen kuvan, että tämä nainen on ihastunut mieheeni.



Sain kerran mieheni jopa "kiinni" eräästä omituisesta tekstiviestistä tälle naiselle (nainen oli myös vastannut tähän, mutta mieheni oli poistanut viestin) ja hän valehteli ettei muka muista miksi oli sellaista tälle kirjoittanut, kun oli ollut kännissä. Olen usein asiasta mieheni kanssa puhunut ja hän ei sanojensa mukaan näe tätä naista minään muuna kuin ystävänä. Onneksi tämä nainen muutti pois, mutta edelleen välillä tapaamme, kun hän tänne tulee. MUTTA mieheni ottaa nykyisin automaattisesti ottaa meidät mukaan tapaamisiin.



Uskon mieheni olleen vähintäänkin ihastunut tähän naiseen, mutta en usko mitään muuta tapahtuneen (ainakaan en ole todisteita siitä saanut). Voin silti sanoa, että tähän naiseen en luota edelleenkään. Voin vain todeta, että minua itseäni häiritsee vieläkin, kun en tiedä oliko heidän välillään muuta..tämä asia nousee aina mieleeni ja mietin olenko vain sinisilmäinen.



Sinuna olisin siis oikeasti huolissani tästä naisesta! Varsinkin, jos miehesi ei halua teidän tapaavan ja viettää jo paljon aikaa hänen kanssaan kahdenkesken.

Kuukauden kestäneessä tiiviissä suhteessa on kyse siitä, että nainen on päättänyt iskeä itselleen hyvän miehen. Noh, hänellä on perhe, mutta eiköhän se vaimo vähitellen luovuta.

Kuukauden kestäneessä tiiviissä suhteessa on kyse siitä, että nainen on päättänyt iskeä itselleen hyvän miehen. Noh, hänellä on perhe, mutta eiköhän se vaimo vähitellen luovuta.

Että ystävyys miehen ja naisen välillä on ymmärrettävämpää kun se on kestänyt vuosia ja ehkä jopa lapsuudesta. Mutta se että tavataan parisuhteen aikana ja kuukaudessa ollaan hyviä ystäviä eikä vaimokaan ole tavannut niin... ei kuullosta kovin vilpittömältä ystävyydeltä...

t.88

Tama nainen oli mieheni tyokaveri, joka alkoi yllattaen tekstailemaan ja soittelemaan koko ajan (olimme silloin olleet yhdessa puolitoista vuotta -asuneet yhdessa puoli vuotta).



Ensimmaisen kerran kun kuulin tasta naisesta, oli han uusi tyokaveri jonka ex oli jattanyt sen pitkan suhteen jalkeen. Mun mies meni sille baariin seuraksi toiden jalkeen jotta tama naikkonen (jolla ei ollut viela montakaan paikallista kaveria) sai purkaa pahaa oloaan. Sen jalkeen alkoi soittelut jne. Yllattaen naikkosen nimi putkahti miehen jutuissa esille koko ajan (esim. Sanna teki tanaan tata, arvaa mita Sannalle tapahtui jne). Tassa vaiheessa mua alkoi kypsyttamaan ja epailykset herasi.



En viitsi menna enempiin yksityiskohtiin mutta tlanne karjistyi niin etta mina vedin lopulta raivarit ja mies lupasi ettei ole taman naikkosen kanssa enaa missaan tekemisissa, muuta kun tyomerkeissa. Kunnes -menin viikon tyoreissulle USAan, ja sain siella ollessani kuulla etta tama naikkonen oli kutsunut mieheni tosi kalliisiin illallisiin jonne oli saanut ilmaiset liput (jonne pukeudutaan pukuihin), ja mieheni oli mennyt!! Kiehuin raivosta ja takaisin tultuani tarkistin sen kannykan (ensimmainen kerta kun olin koskaan tuollaista tehnyt) josta loytyi kaikki info jota tarvitsin. Suhde ei ollut viela edennyt fyysiselle tasolle mutta se olisi ollut seuraava askel.



Tassa vaiheessa tuli melkein ero (tekstiviestit ja puhelu historia todisteinani) ja tata selviteltiin useita viikkoja. Mies oli koko ajan vannonut viimeiseen asti etta nainen oli vain hyva ystava, mutta tunnusti myohemmin tietaneensa etta nainen oli ollut tasta kiinnostunut. Han tietysti nautti tasta huomiosta jonka takia "leikki tulella".



Suhde on tasta lahtien mennyt hienosti (nyt 6v yhdessa), tama tapaus asetti selvat rajat suhteessamme tallaisille tuttavuuksille. Mulla ei ole mitaan mun miehen vanhoja naispuolisia tai uusiakaan tuttavuuksia vastaan, mutta tallaisia naikkosia en hyvaksy jotka alkaa tekstailemaan ja/tai soittelemaan yllattaen yhtenaan. Pista AP tuolle tuttavuudelle stoppi valittomasti. Sun miehesi kayttaytyy todella royhkeasti kun ei edes yrita ymmartaa minka takia sua huolestuttaa tama tilanne.

...että mun mieheni kertoisi musta tai meidän lapsista jollekin kuukauden vanhalle naistuttavalleen. Ei todellakaan, mutta meitä on moneen lähtöön!

Itsekin kalkatat kaikki perheasiat ystävillesi. Se on naisilla tapana. Miehet eivät saa puhua tietenkään.

Aikalailla useasti näkevät ja vielä ensi viikon vapailla naisen kanssa raflaankin. Avaahan nyt silmäsi!

läheinen exänsä kanssa. Kuten koko exän perheen. Olin mustasukkainen pitkään, mutta nyt, vaikka mies kyläileekin heillä, en enää, kun exällä on perhettä:)

Jos on kk:n tuntenut ja nyt jo puhuu hyvin henk.koht. asioita.



Mulla ei ole omia tarinoita kerrottavasi, me ei harrasteta vastaikkaisten sukupuolten kanssa kahvitteluja, juttelutuokioita jne. Me puhutaan ne henk.koht. asiat vaan toisillemme.

teet itsesi sairaaksi tuon epäluulon kanssa. Jos miehesi pettää hän pettää minkään maailman urkkiminen ja stressaaminen ei sitä faktaa poista.

Teet vain itsesi hulluksi.



Omalla ukollani oli sutinaa ja jäi siitä kiinni, sen jälkeen stressasin vuosia, aina oli maha kuralla kun ukkoo lähti ovesta "kavereille". Tongin puhelimia, tietokoneen historiikkiä, murtauduin miehen sähköposteihin, kaivoin taskut ja haistelin vaatteet, soitin tarkistupuheluita, soittelin kavereille ja urkin olivatko todella olleet vain kaveriporukalla ja mitä siellä oli tehty. Seotahhan siinä meinasi.

Sitten vaan päätin että perkele nyt loppu jos ukko pettää niin ja jää kiinni niin sitten asia käsitellään sen vaatimalla tavalla, mutta jatkuvan epäluulon ja pelon kanssa en enää suostunut elämään.