Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaapa hauskoja kommentteja, jotka ovat vetäneet teidät sanattomaksi.
11.11.2010 |
Tuli mieleen tosta haalarin väri -keskustelusta, kun joku totesi, että pk-tädin kommentti oli niin tökerö, ettei siihen varmaan olisi jotenkin hämmennyksissä osannut mitään sanoa.
Minun tyttöni kävi aikanaan logopedillä ja tämä nainen oli kyllä ihmeellinen. Oli siis ystävällinen ja tyttöni mielestä ihan kiva, mutta sanoi aina mulle jotain outoa, ihan ystävälliseen sävyyn. Tässä pari esimerkkiä:
Olin raskaana, odotin kolmostamme, ja vähän flunssassa. Nainen katsoi minua ja sanoi: "Taitaa sullakin olla jokin polyyppiongelma nenässä kun sun koko naama on aina niin turvonnut ja outo!" Enkä mielestäni ollut mitenkään erityisen turvonnut vielä siinä vaiheessa.
Mulla oli aika vähän enää vatsan kohdalta päälle mahtuvia vaatteita, erityisesti talvella. Käytössäni oli ehkä 3 isompaa villapaitaa, jotka näyttivät vielä hyviltä. Olin sitten sattunut vissiin valitsemaan liian usein juuri saman paidan päälleni, kun nainen toivotti meidät tervetulleeksi sanomalla: "Onks sulla montakin tollasta samanlaista paitaa, kun en ole mitään muuta sun päällä nähnyt."
Kommentit (84)
Silti pomoni (nainen) sai minut silloin tällöin täysin sanattomaksi tolloksi. Jälkeenpäin aina tuskailen miksen sanonut näin ja näin..
Tässä pari ihanaa esimerkkiä;
olin kovien supistelujen vuoksi joutunut vuodepotilaaksi Rv:lla 30. Olin hoitanut työasiat kuitenkin kuntoon, delegoinut työt ja laittanut pomolle s-postilla tiedot keskeneräisistä töistä, jotka eivät kuitenkaan olleet akuutteja. Sain pomolta puhelun jossa hän haukkui minut vastuuntunnottomaksi työntekijäksi ja kuinka RASKAUS EI OLE SAIRAUS!!
Pelkäsin että vauva tulee ulos ennen aikojaan ja olin huolissani. Sitten kun pomo huusi puhelimessa niin en osannut sanoa mitään, vaan itkin vain hiljaa.
Samainen pomo pyysi kerran minut huoneeseen ja totesi että hänestä minä en tee täysiä päiviä töissä, vaan olen jopa "velkaa talolle". Olin niin halolla päähän lyöty etten taaskaan osannut sanoa mitään vaan änkytin suu ja silmät pyöreinä. Olin oikeasti todella tunnollinen työntekijä ja aina töissä ENNEN kuin työaika alkoi ja AINA lähdin vasta työajan päätyttyä, joskus tunteja ylitöissä ilman korvausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa mieleen, kun joskus 90-luvun lopussa opiskelin iltakurssilla ja kurssin päätytyttä me naiset lähdettiin ratikalla keskustaan jonnekin syömään.
Olin ennen lähtöä yrittänyt vähän meikata ja laittaa hiukset, mutta kun minulla on luonnostaan piikkisuorat...
Oli huono sää, taisi sataa vettä, ja totesin omasta mielestäni leikilläni, että oi kampaukseni menee pilalle.
Kurssikaveri tokaisi tyhjentävästi: olen minäkin kammannut tukkani ennen lähtöä.
Oikeasti, tästä tuli paha mieli. Äänensävy oli ikävä, ja jotenkin mietin, että oliko siihen pakko kommentoida mitään, jos kerran mitään hyvää ei ollut sanottavana.
****
Minulla on akneiho. Ei punaisia finnejä, vaan sellaisia ihon alla olevia paukamia, mitkä lähtee vain kosmetologilla perusteellisessa ihonpuhdistuksessa.
Kerran työpaikalla pidin raporttia työkaverille, valo tuli ylhäältä. Työkaveri säikähti ihan aidosti: mikä sinulla on kasvoissasi! Hän hätääntyi, että mulla on joku kamala sairaus.
Nolostuin ja häpesin taas rumaa itseäni, vetäydin lampun alta pois ja kerroin mistä on kyse.
Tuohon aikaan silloinen mies kotonani ja työkaverit dementiayksikössä (nuo empattiset hoitajat) laskivat pilaa akneihostani. (olenkohan jo kertonut sivulla 1??)
Heistä oli hauskaa, nauroivat kaikki tahollaan. Mies hekotteli, että naamaani voisi laittaa ison imukupin ja imeä kaikki tali pois. Tai skalpeerata.
Työkaverit keksivät kanssa kaikenlaista, miten pääsen aknestani eroon, hompeopatia oli yksi normaaleimmista.
Nauroivat päälle. Kukaan ei huomannut minun vakavaa ilmettäni.
Siskoni mies sanoi joskus, että sinä vaikutat sellaiselta joka osaa nauttia elämästä! Kun kysyin, että miten niin, niin hän selitti, että nautit hyvästä ruuasta, juomasta jne. Luin rivien välistä, että hän vertasi painoani (olen ylipainoinen) ja biletystottumuksiani (olin opiskelija) verrattuna siskooni. Tän voi aina heittää vastaiskuksi painoa kommentoiville.
Juteltiin töissä joskus painoon liittyvistä asioista. Minä totesin, että mullekin alkoi painoa tulla murrosiässä, niin työkaveri siihen: 'Ai, etkö olekaan ollut aina noin.. siis no.. niin siis että murrosiässä..' (meinasi varmaan sanoa lihava eikä sitten kehdannutkaan)
Isäni sanoi kerran, että meidän tyttö se ei ole kaunis, mutta on sentään fiksu ja filmaattinen! (Tyhmän) hyvällä itsetunnolla kun olen varustettu, otin tämänkin kohtelaisuutena ;)
Asuimme vauvan kanssa rivitalossa, vanha puinen sellainen, jossa suht ohuet seinät. Eräänä päivänä sitten kun lähdin vauvan kanssa ulos, tuli seinänaapurimummo pihalla vastaan ja sanoi, että "Ai se on hengissä vielä, luulin että on kuollut, kun ei yhtään itkua ole kuulunut." Sanattomaksi veti:/
Paikka oli alkanut vihloa, ja olin palannut näyttämään sitä. Hammaslääkäri olisi ottanut röntgenkuvan, mutta kerroin olevani raskaana, joten se ei sitten käynyt.
Myöhemmin lääkäri viittasi raskauteeni: "kun sulla tuntuu nyt olevan muitakin ongelmia, niin...".
Jos ei olisi ollut suu täynnä välineitä, olisi nauranut. Vauva oli pitkien hoitojen todella toivottu tulos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaveri on hoikka ja yhtäkkiä loman jälkeen alamaha oli kuin pallo. Monesti meinasin onnitella, mutta jotenkin tajusin olla hiljaa. Onneksi olin, oli vain maha jotenkin pyöristynyt kesälomalla. Toisaalta olisko tuo ottanut sen kohteliaisuutena, koska seuraavana talvena juhlimme hänen viisikymppisiään. En myöskään tajunnut, ettei olisi vielä lastentekoiässä. Luulin noin nelikymppiseksi.
vuosia siten,"säkin olisit hyvännäköinen nainen,jos et olisi noin lihava" painoin silloin 60 kg ja pituutta 173 cm ... Mitäpä mahtaisi tuumata nyt 20 v ja 20 kg jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kutsuttu aikuisopiskelutoverini illanistujaisiin ja en tuntenut sieltä ketään ennestään. Ilta meni ihan mukavasti ja alkoi olla jo aamuyö. Olin raskaana ja tarkoituksenani oli mennä taksilla kotiin. Kun aloin tilailemaan taksia, mieheni sattui samalla hetkellä soittamaan ja sanoi, että hän ei saa unta, joten hän voisi ihan hyvin tulla hakemaan mut autolla, mikäli olisin jo valmis lähtemään.
Ilahduin tietysti tästä ja puhelun jälkeen sanoin ääneen, että "ei mun tarvitsekaan jonottaa enää (puhelimessa) taksikeskukseen, kun mun mieheni tuleekin hakemaan mut kohta.
Niin mitä eräs 37v. - mulle ennestään tuntematon naisvieras - huudahtaa ärtyneenä kovaan ääneen tämän kuultuaan ? "V**tu te heterot ootte just tollasia!!!".
Menin aika sanattomaksi.
Hän kommentoi mm. aikanaan kun poikaystävälleni ja minulle tuli ero, että poikaystäväni olikin minulle liian hyvännäköinen. Just, no kiitti.
Uuteen kotiini (nykyisen mieheni kanssa yhteiseen) hän kärtti kutsua pitkään ja kutsuinkin sitten vihdoin. Siivosin ja leivoin. Jälkikäteen kuulin, että hän oli kommentoinut vierailuista vain, että olinpa minäkin sitten lihonut. Just, no kiitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sukulaistäti päätti kommentoida sanomalla: "vaihtaakohan se isona sit nimeään..?" tuntui, ettei tajunnut koko tilannetta. Me vaihdettiin miehen kanssa silmäyksiä ja oli vähän vaurussa pidättelemistä...
Tutustin yhteen naiseen. Oltiin puolin ja toisin iloisia, että löytyi näin hyvä ystävä. Uskoiduimme kipeätkin asiat, minäkin kerroin todella rankoista tapahtumista, mitä oli ollut meillä. Ne eivät häntä hetkauttaneet. Pyysin hänet kylään kotiini ja siellä tuli sitten puheeksi IKÄ. Kun hänelle selvisi, että olen 10 v vanhempi kuin hän oli olettanut / luullut, hänellä meni selvästi pasmat sekaisin: hetkinen, nyt minun täytyy hetki miettiä.. nyt tämä meni ihan uusiksi.. Hän totesi, että olen lähempänä hänen äitinsä ikäluokkaa kuin hänen ikäluokkaa: hän oli 29, (jos muistan oikein, tai 30), joten hän luuli, että olen 35. Olin tuolloin jotain 44 v. Meillä oli/on samaa ikäluokkaa olevat lapset. Minusta se oli lähinnä huvittavaa. Kuten edellä mainittu, minut aika perusteellisesti rumaksi ja rupsahtaneeksi todettu, joten en osannut ajatella että voisin rumuudessani voisin jonkun mielestä näyttää 10 v nuoremmalta. Myöhemmin hekottelin tapahtunutta ystäväjoukossamme, ja tämä uusi kaverini heitti ilkeällä äänellä, että sinähän voisit olla minun äitini! Minusta se ilkeys oli jotain niin käsittämätöntä, kun vain paria päivää aikaisemmin oltiin oltu ylimmät ystävät, sopertelin että en nyt sentään ihan. Mitään napakkaa en osannut sanoa, vaikka yleensä varsin sanavalmis olinkin. Sen jälkeen hän ei pyytänyt enää kylään, ei tullut meille. Ystävyys loppui. Ikä oli hänelle näin tärkeä. Jos se ei olisi tullut puheeksi, olisimme varmaan viekälin ystäviä. Tapahtuneesta on kulunut pari vuotta.
tuossa äitiin vertaamisessa oli, onhan se ihan totta, että ikäsi puolesta voisit olla hänen äitinsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti ei voi kuin ihmetellä, mitä idiootteja maailma on täynnä. Minulla on periaate esim ulkonäköasioista, että jokaisesta löytyy jotain hyvää kehumisen aihetta. Minkä helvetin takia pitäisi kommentoida jotain vähemmän kauniita piirteitä lainkaan. Varsinkaan kun KUKAAN ei ole täydellinen. Nuorempana saatoin jäädäkin mykäksi suorien vittuilujen edessä, nykyään olen valmis ja suorastaan odotan, että saan kyykyttää jonkun paskantärkeän idiootin. Antaa tulla vaan!
juu, itse asiassa heti tuon oman aloituksen postitettuani tajusin, että sana "hauska" ei ollut kovin hyvä valinta...
Mutta samaa mieltä olen kanssanne, että kyllä jotkut ihimiset töksäyttävätkin sitten omituisia kommentteja :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on suorapuheista tyyppiä. Olin juuri valmistunut amkista ja töissä, kun isäni erään kerran katsoi minua vakavana ja sanoi "kyllä sinunkin Sirpa pitäisi mennä sinne yliopistoon ja hankkia jonkinlainen koulutus. Jos nyt sinne haet niin kyllä isä maksaa elämisen!" Mä menin ihan sanattomaksi; olin iloinen työpaikstani ja tutkinnostani, enkä ollut koskaan ajatellut ettei se isäni mielestä ollut minkään arvoista. Hauska pointti on vielä se, että isäni on kitsain ihminen jonka olen koskaan tavannut, eikä hän ole ikinä antanut minulle rahaa, ei avustanut opiskeluissa eikä edes lukioaikana, vaan olen hankkinut kaikki rahani jo teini-iästä lähtien. Joten hänen täytyi olla täysin epätoivoinen tarjotessaan avustusta omista rahoistaan.
Siivosin työpöytääni koska olin jäämässä äitiyslomalle. Huonekaveri (mies) ihmetteli, että mihin mä muka olen menossa. Kun kerroin, hän tuijotti mun vatsaa ja sanoi luulleensa että olen vaan lihonut, ettei naisista koskaan tiedä kun jotkut voi lihoa niin hirveästi lyhyessäkin ajassa. Mua nauratti ihan hysteerisenä, kun tajusin miksi hän meni aina niin hämilleen kun olin jutellut jotain vauvasta - oli luullut että olen päästäni sekaisin koska eihän mulla mitään vauvaa ollut. Reppana oli luullut olleensa kuukausitolkulla samassa huoneessa jättimäisen hullun naisen kanssa - voi elämä! Hänen puolustuksekseen täytyy sanoa, että hän on niitä jotka on superälykkäitä muttei sitten tajua ympäristöstään päivänselviä asioita.
juttuun että olen minäkin luullut naisen vain lihoneen kun tosiasiassa oli raskaana. Oltiin samassa työpaikassa ja minäkin raskaana. Äitiyslomani alkuun oli 1viikko ja tämä toinen nainen tuli juttelemaan joko ollaan tehty kaikki hankinnat vauvaan varten ja kyseli lasketut ajat jne. Siinä samalla sitten kertoi että itsellään on laskettu aika 2viikkoa minun jälkeeni (eli hänelläkin raskausviikkoja yli 30). Minä menin hiljaiseksi ja kuumeisesti mietin että onko tuokin raskaana. En olisi ikinä voinut kuvitella kun näytti siltä että on lihonut 3kk aikana jotain 20kg. Yleensähän raskaana olevat kävelee takakenossa ja maha on pinkeä (noilla raskausviikoilla) vaikka olisi ylipainoakin. Hänellä vain näytti tulleen löllöä mahaan ja allit käsiin (kuten ylipainoisilla). Yllättyneenä sitten sopersin että en tiennykään että olet raskaana. Pidin tietysti nuo ajatukseni ominani.
kolme vanhaa työntekijää tuli vuoronperään joko onnittelemaan raskaudesta tai kyselemään milloin laskettu aika olisi.
En ollut raskaana, enkä mielestäni edes raskaanaolevan näköinen. Olimme tosin yrittäneet raskautta siinä vaiheessa n. 8 kk, joten paha mieli tuli.
"äiti sulla on kyllä niin iso maha, että siellä on vauva". Ei ole...
Mieheni on mua 14v vanhempi ja anopin ensimmäsiä kysymyksiä oli:
"Minkäs ikäisiä sun vanhemmat on". "Jaa, no on ne sitten sun miestäs sentään vähän vanhempia."
Muita anopin kysymyksiä:
- Kuinkas paljon sie oot saanut elämässäsi rahaa vanhemmiltas?
- Minkä kokoinen tontti vanhemmillasi on?
- Mites tuo perintöpuoli, saiko siun äitis mittään kun mummos kuoli?
- Nää koristeet tulookin halvaksi (häissämme olleista pihlajanmarja-koristeista).
- Kuinka sie viittit värjätä hiukses noin mustaks, miulle tulee mieleen aivan mustalainen
Ja noin sata muuta vastaavaa...
hieman typerä työkaverini sanoi minulle aika rumasti. Kerroin, että synnytykseni jälkeen kätilö sanoi, että " Voi miten kaunis tyttö täältä syntyikään" Sanovat tietysti varmaan noin kaikille, mutta ainahan se vanhemmista kivalta tuntuu. Kerroin tämän uutisen työkaverilleni, niin hän katsoi minua pitkään ja sanoi " Ai siis sanottiinko sun lapsesta, että kaunis lapsi?" Painotti sanaa SUN. :D :D
Hei, en mä NIIN ruma ole :D
Alue: Aihe vapaa
Keskustelin esimieheni kanssa raskaudestani ja kerroin että en varmaan kauaa ole enään töissä kun supistelee niin paljon.(Rv15) Esimieheni totesi että ei sua vielä voi supistaa vaan se on vaan asenne ongelma...