"tilillä on aina oltava 1-2 kk:n palkkaa vastaava summa"

katastrofin pelossa, vaan ihan normaalitilanteita varten, kuten pyykinpesukoneen ostoa ja auton korjausta varten. Ettei heti olla syömättä, kun tulee eteen välttämätön isompi hankinta tai vaikka kaksi hankintaa samalle kuulle.

mutta pidän kyllä aika kummallisena neuvona makuuttaa vuodesta toiseen tilillä ylimäääräistä parin kuukauden palkkaa (ilmeisesti siis per palkansaaja) siltä varalta että yhtäkkiä tapahtuisi joku sellainen katastrofi että molemmat vanhemmat joutuvat työkyvyttömiksi. Jos mun tililleni uhkaa jäädä ylimääräistä 1-2 kuukauden palkka niin pistän rahat töihin ja maksan niillä asuntolainaa. Turhaan mä niitäkin korkoja kasvattelen sitä katastrofia odotellessani. Mikäli meistä toinen kuolisi, se taloudellinen muutos olisi niin iso ettei sitä 1-2 kuukauden palkalla paikattaisi. Se vaatisi kyllä jo asunnon vaihtamisen pienempään.

Itsellä menee 1/5 ja miehellä menee 2/5 joka kuukausi säästötilille. Kaks kertaa vuodessa käydään koko perhe ulkomailla. Mutta eipä tuo nyt niin välttämätöntä ole että tililla olis aina 1-2kk palkka. Meillä on noin 6kk palkka,mutta tän hetkinen tilanne on sellainen että on varaa jemmata. Molemmat töissä ja lapset kotihoidossa. Ei mene päiväkodin kuukausimaksuja ym. Kodinhoitotuella ei olis tullut pieneen mieleenkään. Kaikki meni mitä tuli ja hyvä kun edes riitti. Kaikki tavallaan.

Rahaa on yli oman tarpeen. Käydään ulkoimailla joka vuosi ja silti säästöön saadaan hirveät summat. Ja mummi tietysti vielä hoitaa lapsia ilmaiseksi kun ei mene edes päivähoitomaksuja?

tilillä tai osakkeissa, että olisin voinut elää vuoden verran ilman mitään tukia tai palkkatuloja. (vuokran maksu + minimikulutus ruokaan, vaatteisiin jne). Nykyään pärjättäisiin varmaan puolisen vuotta ilman mitään tuloja.

Omistan kaiken puoliksi mieheni kanssa, vaikkakin säästömme ovat hänen tilillään. Minulla on akateeminen koulutus, hyvä cv ja työkokemus, kielitaitoa ja kansainvälistä osaamista joten kyllä mä elämässä pärjään, älä huoli=)

En tosissaankaan näe että meille kävisi noin=)

Eipä nähnyt mun ystäväkään.

Tässä palataan taas alkuperäiseen ideaan siitä, että asioihin voi varautua. Ja keskustella sen puolison kanssa.

Siis minä ostan kotiin kaiken irtotavaran, käyn kaupungilla vähintään kerran viikossa, tykkään siis shoppailla. Mies maksaa asumisen ja vakuutukset ja auton kustannukset, mä ostan ruuat ja kaikki muut sälät. Siirrän joka kuukausi miehelleni pari sataa säästöön. Meillä on siis yhteiset rahat, mutta tämä käytäntö on siis sen takia että meillä on hieman eri mieltymykset rahan suhteen. Eli mun rahoilla eletään tässä päivässä ja miehen rahoilla pitkällä tähtäimellä.

Käy kuin yhdelle tutulle, mies omistaa asunnosta 70% ja avovaimo 30% on maksanut kaikki juoksevat kulut. Nyt ei saa paljon mitään, ukko kusettanu.

ja ansiopäivärahan maksamisesta ei ole vielä tietoakaan, milloin saan. Mutta pihalla on velaton auto ja velaton mökki löytyy, riittääkö ne?

No mun mielestä tilillä pitää olla vähintään puolenvuoden palkat säästössä.

Naisten työt ovat siellä jossain pohjamudissa, eivätkä kilteiksi ja hiljaisiksi kasvatetut tytöt uskalla vaatia parempaa kohtelua. Ja silloin harvoin kun sitä vaativat, tulee kakkaa niskaan toisilta naisilta.

Vaatikaa, vaatikaa. Vaatimatta ei saa.

Näillä "pidän yhteiskuntaamme yllä tekemällä paljon töitä huonolla palkalla" -uhrautujilla on taipumus iän ja ehkäpä avioeron myötä tajuta, että he ovat itse mahdollistaneet oman hyväksikäyttönsä.

Kannatan ehdottomasti hoitoalojen lakkoja, mutta edes sairaanhoitajat eivät uskalla lakkoilla kunnolla!

eikös se sairaanhoitajien lakko kielletty ihan lailla? Mitä tapahtui ahtaajien kanssa? Ne kouluttamattomat MIEHET, jotka ajelee trukeilla kehtaa valittaa kun tilille kilahtaa puolet enemmän rahaa ku sairaanhoitajalle!

Mikä ihme pakottaa valitsemaan esim. yläasteella ja etenkin lukiossa aineyhdistelmät, joilla ei pääse kuin matalapalkka-aloille? Huono itsetunto? Joku aataminaikainen käsitys siitä, että naisten kuuluu hakeutua hoiva-alalle? Matematiikan ja luonnontieteiden turha pelko (jolle kyllä luodaan pohjaa jo lapsesta saakka - monet tyhmät äidit jatkavat samaa perinnettä tyttölapsilleen: matematiikka on aina ollut vaikeaa eikä sitä kukaan tajua...)? Niin kauan, kuin naiset itse sumputtavat omat koulutusvalintansa, ei voi syyttää kuin naisia itseään.

Mikä ihme pakottaa valitsemaan esim. yläasteella ja etenkin lukiossa aineyhdistelmät, joilla ei pääse kuin matalapalkka-aloille? Huono itsetunto? Joku aataminaikainen käsitys siitä, että naisten kuuluu hakeutua hoiva-alalle? Matematiikan ja luonnontieteiden turha pelko (jolle kyllä luodaan pohjaa jo lapsesta saakka - monet tyhmät äidit jatkavat samaa perinnettä tyttölapsilleen: matematiikka on aina ollut vaikeaa eikä sitä kukaan tajua...)? Niin kauan, kuin naiset itse sumputtavat omat koulutusvalintansa, ei voi syyttää kuin naisia itseään.

haluaa lääkäreiksi? Ja kun kaikista ei ole lukemaan itseään mihin tahansa...

mutta puille paljaille jäät, raukka, kun miehes sut jättää. Kannattaisi todellakin varautua KAIKKEEN!

Olemme NAIMISISSA

Siis minä ostan kotiin kaiken irtotavaran, käyn kaupungilla vähintään kerran viikossa, tykkään siis shoppailla. Mies maksaa asumisen ja vakuutukset ja auton kustannukset, mä ostan ruuat ja kaikki muut sälät. Siirrän joka kuukausi miehelleni pari sataa säästöön. Meillä on siis yhteiset rahat, mutta tämä käytäntö on siis sen takia että meillä on hieman eri mieltymykset rahan suhteen. Eli mun rahoilla eletään tässä päivässä ja miehen rahoilla pitkällä tähtäimellä.

Käy kuin yhdelle tutulle, mies omistaa asunnosta 70% ja avovaimo 30% on maksanut kaikki juoksevat kulut. Nyt ei saa paljon mitään, ukko kusettanu.

palkat ja työehdot paranevat ja kas kummaa, miehiäkin alkaa innostaa hoiva-ala entistä enemmän.



Ei toki kaikista voi eikä tarvi tulla lääkäreitä tai ekonomeja mutta on surullista, että niin moni tyttö "alistuu" naisvaltaisille matalapalkka-aloille VAIKKA kykyjä olisi pidemmällekin. Ja tämä ajautuminen alkaa mm. siitä, että matematiikka ja luonnontieteet luokitellaan jo ala-asteelta alkaen poikien jutuksi ja tyttöjen kuuluu kiinnostua kielistä ja psykologiasta...Ja myös se asenne tulee jostain historian syövereistä, että naisen ei kannata kouluttautua, koska kuitenkin jää kotiin hoitamaan lapsia ja kaikki vaivannäkö on turhaa. Pienten lasten aika on kuitenkin lyhyt verrattuna ihmisten nykyiseen elinikään ja eläkeikää eletään pitkään, eläketulot taas ratkeavat aiempien tulojen perusteella ja matalapalkka-aloilla ihmiset ajautuvat siis myös matalan eläkkeen saajiksi.



Lisää rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta valintoihin ja etenkin tyttöjen vanhemmille sinnikkyyttä rohkaista ja sopivalla tavalla myös vaatia lastaan valitsemaan myös niitä "miesten" aineyhdistelmiä ja ammattialoja.

palkat ja työehdot paranevat ja kas kummaa, miehiäkin alkaa innostaa hoiva-ala entistä enemmän.

Ei toki kaikista voi eikä tarvi tulla lääkäreitä tai ekonomeja mutta on surullista, että niin moni tyttö "alistuu" naisvaltaisille matalapalkka-aloille VAIKKA kykyjä olisi pidemmällekin. Ja tämä ajautuminen alkaa mm. siitä, että matematiikka ja luonnontieteet luokitellaan jo ala-asteelta alkaen poikien jutuksi ja tyttöjen kuuluu kiinnostua kielistä ja psykologiasta...Ja myös se asenne tulee jostain historian syövereistä, että naisen ei kannata kouluttautua, koska kuitenkin jää kotiin hoitamaan lapsia ja kaikki vaivannäkö on turhaa. Pienten lasten aika on kuitenkin lyhyt verrattuna ihmisten nykyiseen elinikään ja eläkeikää eletään pitkään, eläketulot taas ratkeavat aiempien tulojen perusteella ja matalapalkka-aloilla ihmiset ajautuvat siis myös matalan eläkkeen saajiksi.

Lisää rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta valintoihin ja etenkin tyttöjen vanhemmille sinnikkyyttä rohkaista ja sopivalla tavalla myös vaatia lastaan valitsemaan myös niitä "miesten" aineyhdistelmiä ja ammattialoja.

pitäisin tuollaisen summan rahaa tilillä joka kuukausi mutta kun ei ole mahdollista. Olen kotihoidontuella ja elellään lähes kokonaan miehen palkalla. Meillä yhteinen tili ja kaikki menee mitä tulee.

Minulla ei ole, myönnän. Mutta miehelläni on varmaankin tälläkin hetkellä noin viiden kuukauden kuukausipalkka tilillä säästössä. Minä siis olen se joka meidän perheessä maksaa kaikki juoksevat menot ja mies säästää.

Omituinen yhtälö

Itse olen akateeminen pätkätyöläinen, verojen jälkeen jää käteen n. 1600 e/kk.

Toista se on meillä pienipalkkaisilla yh-äideillä :D

Elämä on valintoja. Kaikki ei tajua tätä.

Ihan riippumatta palkasta. Toisilla se 1-2 kk palkkaa vastaava summa voi olla 1000 e, toisilla 10 000 e. Erityisesti se vararahaston pito on tärkeää jos apua ei ole tarjolla (puoliso tai muu suku).

Siis minä ostan kotiin kaiken irtotavaran, käyn kaupungilla vähintään kerran viikossa, tykkään siis shoppailla. Mies maksaa asumisen ja vakuutukset ja auton kustannukset, mä ostan ruuat ja kaikki muut sälät. Siirrän joka kuukausi miehelleni pari sataa säästöön. Meillä on siis yhteiset rahat, mutta tämä käytäntö on siis sen takia että meillä on hieman eri mieltymykset rahan suhteen. Eli mun rahoilla eletään tässä päivässä ja miehen rahoilla pitkällä tähtäimellä.