"tilillä on aina oltava 1-2 kk:n palkkaa vastaava summa"

tuollaista summaa, siis jatkuvasti. Yleensä on vaan sellainen kymppionni yhteensä käyttötileillä, pyritään siirtämään arvo-osuustileille tasaiseen tahtiin ylimääräistä.



Toki joillakin voi olla hyvä systeemi pitää tuo parin kuukauden palkkakin, mutta meillä ei tule niin paljoa yllättäviä menoja ettei tuo summa riittäisi. Ja saahan sitä sitten järjestettyä käteistä jos jossain kohtaa tulee sellaisia yllättäviä menoja että pitää pystyä se parin kuukauden palkka tai enemmän yhtäkkiä irrottamaan.

Ei kun just päinvastoin.Mitä pienemmät tulot,niinkuin mulla on,sitä suuremmalla syyllä kannattaa säästää vähintään ton verran.Eihän korkea palkkaiset romahda jos menee kämppä alta,kodinkoneet hajoo yms.Mä oon tehny vuosia töitä 1200 euron palkalla ja saanut säästöön kuuden vuoden aikana 3000euroa jota pidän toisella tilillä varuiks.Kyllä se tieto rahan olemassaolosta rauhottaa kummasti eikä ole onneksi edes tarvinnut nostaa sieltä,vielä.Mun mielestä itsekunnioituskin jo vaatii sen että tarvittaessa turvaudun omiin tienattuihin rahoihin eikä tarvitse edes miettiä lainaamista tutuilta,pankista tai pahinta kaikista vaihtoehdoista mennä kerjäämään sosiaalivirastosta.

Mun vanhemmat on 35 vuotta toimineet niin tai sanotaanko, että asuntolainan loppumisesta asti eli parikymmentä vuotta. Äiti maksaa kaikki laskut ja bensat, ruuat jne. Isän tili jää monina kuukausina koskematta. He ovat naimisissa ja rahat on yhteisiä. Isän tilille säästyvät rahat on yhtälailla äidin päätettävissä kuin isänkin. Ja itseasiassa äiti niiden sijoittamisesta päättäkin. Kerran ostaessaan sijoitusasuntoa äiti unohti ottaa valtakirjan mukaan ja siksi asunto tuli hänen nimiinsä yksin. Isa vaan naureskeli sattunutta.

Eli miten?



Ja miten saan mitään säästöön kun kädestä suuhun eletään?

siis onko teillä yhteiset rahat vai ei? vai hummaatko oman palkkasi ja mies säästää omansa.

tällä hetkellä kuukauden nettotuloja vastaava summa tilillä. Pyrin itse kolmeen kuukauteen, mutta kun pesukone, asianpesukone ja vielä televisio hajosivat samaan aikaan, niin piti ne hankkia. Uskon, että vuoden lopussa olen näistä meidän perheen nettotuloista (1500) säästänyt jälleen niin, että säästötilillä tulee olemaan 3kk nettotulot.

joilla tulot on pienet, olisi ehdottoman tärkeää kerätä vararahasto yllättäviä menoja varten. Eihän hyvätuloiselle ole mikään ongelma hakea saman kuun palkasta vaikka uutta jääkaappia tai maksaa lapsen kallista lääkitystä. Sille huonotuloiselle se on maailmanloppu ja kuukausien nälkäkuuri, ellei sitä vararahastoa ole.

Meillä molemmat saa töissä ollessa reilu 1500€ käteen(eli ollaan kohtuu pienitulosia), tosin nyt mä oon ollu vajaa 3v äitiyslomilla ja kotihoidontuella kotona. Meillä on säästötilillä nyt aika vähän, vain 3000€,kun on tämä kotonaoloaika verottanut varoja. Nuo säästöt on hoidettu tilille ennen lastentekoa. Turha itkeä, ettei yh:lla ole varaa säästää. Olis voinu säästää jo aiemmin.

[/quote]

Elämä on valintoja. Kaikki ei tajua tätä.

[/quote]

Toista se on meillä pienipalkkaisilla yh-äideillä :D

valitse toisin Elämä on valintoja. Kaikki ei tajua tätä.

mutta ei se kyllä aina ole valinnasta kiinni. Jos jäät YH:ksi, niin miten valitset toisin? Kerro, oi guru!

Mutta asiasta toiseen: mä oon valinnut toisin. Nimittäin yritän elämässäni päästä hitaasti siihen tilanteeseen, että lakkaisin haluamasta lisää. Oikeasti, se, että saa tavaraa, johtaa siihen, että sitä haluaa lisää. Tällä hetkellä keskiluokkaisten suomalaisten elintaso on aivan naurettava. Tajusin sen juuri vieraillessani sukulaisperheessä. Ostella voi huoletta sen kummemmin ajattelematta, miten se vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseen.

En usko, että se elämäntyyli, jossa rahaa on vain liikaa, on oikeasti hyväksi kenellekään. Ei ihmisen psyykelle, eikä myöskään ympäristölle.

Eli miten?

Ja miten saan mitään säästöön kun kädestä suuhun eletään?

No, ne valinnat on tehty jo aiemmin, ei se ole mikään salaperäinen kohtalo, joka on johdattanut sinut pienipalkkaiseksi yh-äidiksi. Olet valinnut sen tien.

Toivottavasti opetat lapsellesi koulutuksen valinnan merkityksen. En voi käsittää, miten moni nainen tyytyy johonkin alle kahden tonnin palkkaan. En lähtisi sillä palkalla edes töihin, jäisin sitten kotiin.

Itsellä menee 1/5 ja miehellä menee 2/5 joka kuukausi säästötilille.

Kaks kertaa vuodessa käydään koko perhe ulkomailla.



Mutta eipä tuo nyt niin välttämätöntä ole että tililla olis aina 1-2kk palkka.



Meillä on noin 6kk palkka,mutta tän hetkinen tilanne on sellainen että on varaa jemmata.



Molemmat töissä ja lapset kotihoidossa. Ei mene päiväkodin kuukausimaksuja ym.



Kodinhoitotuella ei olis tullut pieneen mieleenkään. Kaikki meni mitä tuli ja hyvä kun edes riitti.



Kaikki tavallaan.

Sinä olet tehnyt omasi. Älä syytä niistä muita.



Yleensä sinunkaltaistesi valinnat vielä kaatuvat muiden maksettaviksi, tavalla tai toisella.



Ei sen tilillä tarvitse olla, mutta säästössä. Ihan on jo Marttojen ikivanha neuvo.

siis onko teillä yhteiset rahat vai ei? vai hummaatko oman palkkasi ja mies säästää omansa.

No, jos oli niin meillä on tosiaan yhteiset rahat. Vähän niinkuin tuo yksi joka kuvaili vanhempiensa rahan käyttöä. Mies siis säästää mutta minäkin tasan tarkkaan päätän niistä rahoista, eli ne ovat meidän yhteiset. Myönnän olevani hieman huono rahankäyttäjä, en ole koskaan säästänyt ja tuhlaan yleensä ihan turhuuksiin. Eli sen takia siirrän omasta palkastani miehelle säästöön rahaa. Tosin ei varmasti tarvisi jos en haluaisi=)

Jos jäät YH:ksi, niin miten valitset toisin? Kerro, oi guru!

Miten "jäädään" YH:ksi? Siinä pitää hakea avioeroa, se on valinta. Ja sitä ennen on valinnut sen miehen ja valinnut, että tekee sen kanssa lapsen.

Samaa mieltä olen siitä, että ihmisten ei tarvitsisi omistaa niin paljoa kuin nykyään. Vähempi riittää.

syytä miettiä jo kohtuullisen varhain. Eli vinkkinä vaan teinien vanhemmille, että on todella lyhytnäköistä esim. tukea näitä "mua siis kiinnostaa viestintä" tai "vaik musiikin tai elokuvan teko ammattina" tai "haluan toteuttaa itseäni kuvataiteilijana" -ajatuksia. Näillä aloilla voi varautua elämään avustuksilla, kodinhoidontuella (koska ei ole työtä mihin palata äitiysloman jälkeen) ym. kädestäsuuhun -keinoilla ja vaikea on koskaan nousta edes keskivertoelämään.



Harrastukset harrastuksina ja työ työnä. Kaikkien on tehtävä työtä ja pyrittävä elättämään itsensä ja perheensä. Avustukset on poikkeustilanteita varten, ei pysyvä elämänmalli.

joka valitsee ihmisen puolesta jo ennen kuin tämä on syntynytkään. Esim. varakkaaseen perheeseen syntyvä on todennäköisemmin suuressa etulyöntiasemassa koko elämänsä ajan kuin köyhään perheeseen syntyvä.

Samoin on terveyden kanssa. Jotkut terveet eivät ymmärrä kuinka kovasti joku toinen saa ponnistella, että onnistuu saavuttamaan edes jonkunlaisen toimeentulon.



Kyse ei ole ihmisen omista valinnoista kuin siinä määrin, että voi valita ostaako kaupasta punaisen vai vihreän mekon. Edellyttäen, että molemmista on ko. tyypille sopivat koot vielä jäljellä. Oma valinta on todella suhteellinen käsite.

Siis minä ostan kotiin kaiken irtotavaran, käyn kaupungilla vähintään kerran viikossa, tykkään siis shoppailla. Mies maksaa asumisen ja vakuutukset ja auton kustannukset, mä ostan ruuat ja kaikki muut sälät. Siirrän joka kuukausi miehelleni pari sataa säästöön. Meillä on siis yhteiset rahat, mutta tämä käytäntö on siis sen takia että meillä on hieman eri mieltymykset rahan suhteen. Eli mun rahoilla eletään tässä päivässä ja miehen rahoilla pitkällä tähtäimellä.

omaisuus on kuoleman tai eron yllättäessä sen, jonka nimissä se on ja kuka sen rahoittaa. Tuolla tavalla kartutat miehesi omaisuutta ja sinä olet pennitön. Kannattaisi nyt ihmeessä muuttaa vähän noita maksuja niin, että sinäkin osallistut omaisuuden rahoitukseen etkä pelkkään ruokaan ja vaatteisiin, josta ei jää mitään jäljelle.

...Toki joillakin voi olla hyvä systeemi pitää tuo parin kuukauden palkkakin, mutta meillä ei tule niin paljoa yllättäviä menoja ettei tuo summa riittäisi.

Isoilla tuloilla on myös usein isot menot. Jos jostain syystä ei saakaan palkkaa voi vararahastoa tarvita yllättäenkin. Esim. meillä miehen työpaikalla (valtio) tehtiin jotain muutoksia ja tämän virheen vuoksi kukaan ei saanut palkkaansa. Palkka onneksi tuli alle viikossa, mutta kädestä suuhun eläjiä tuo pelästytti.

Itse jouduin sairaalaan ja kotiin tuli kirje Kelalta sairauspäivärahan maksua varten tarvittavista tiedoista. Tiedot piti toimittaa alle viikossa ja juuri ja juuri mies sai paperit oikeaan aikaan täytettyä puolestani. Papereiden mukaan sairauspäivärahaa ei olisi saanut jos tietoja ei olisi toimitettu ajoissa. Varmaankin valituksen asiasta olisi voinut tehdä kun tuo sairaalassaolo hieman hankaloitti papereiden täyttöä.

syytä miettiä jo kohtuullisen varhain. Eli vinkkinä vaan teinien vanhemmille, että on todella lyhytnäköistä esim. tukea näitä "mua siis kiinnostaa viestintä" tai "vaik musiikin tai elokuvan teko ammattina" tai "haluan toteuttaa itseäni kuvataiteilijana" -ajatuksia. Näillä aloilla voi varautua elämään avustuksilla, kodinhoidontuella (koska ei ole työtä mihin palata äitiysloman jälkeen) ym. kädestäsuuhun -keinoilla ja vaikea on koskaan nousta edes keskivertoelämään.

Harrastukset harrastuksina ja työ työnä. Kaikkien on tehtävä työtä ja pyrittävä elättämään itsensä ja perheensä. Avustukset on poikkeustilanteita varten, ei pysyvä elämänmalli.

vaan siitä, onko nuori saanut vanhemmat, jotka neuvovat valitsemaan viisaammin. Vanhempiaan ei voi edelleenkään valita.