"tilillä on aina oltava 1-2 kk:n palkkaa vastaava summa"
Tipuin tuolilta kun nauroin niin paljon :D
:D :D :D :D :D
Ihan vitun hyvä juttu :D
Taas joku ruudin keksijä neuvoo meitä muita, joku akateemisesti koulutettu 3000 euron palkansaaja jonka mies saa tupla kuukausipalkan ja isovanhemmatkin vielä auttaa :D
Toista se on meillä pienipalkkaisilla yh-äideillä :D
:D :D :D
Kiitos päivän nauruista !
Kommentit (159)
Ja lähihoitajiakin siellä näkyy naama nurinpäin taukohuoneessa. Vanhukset makaa lääketokkurassa vaipoissa.
Samat sananmuodot ja pointit jokaisessa opettajaketjussa. On ensimäisenä haukkumassa hoitajia ja huutamassa, että pystyisi koska tahansa tulemaan siihen työhön, sillä hoitajat vain istuu leveällä perseellä ja juo kahvia ja mässyttää pullaa.
mua vähän saatanasti, koska äitini on työlleen (vanhustyö) TODELLA omistautunut sairaanhoitaja, joka ei todellakaan ehdi päivän aikana istumaan leveällä perseellään pullaa syömässä, vaan joka oikeasti välittää hoitamistaan vanhuksista. Aina kun vierailen hänen työpaikallaan, äitini halaa potilaita ja käy aina juttelemassa kaikille. Lyhyttä vierailua ei voi tehdä, koska aina pitää käydä jututtamassa muorit ja vaarit läpi.
Ja tiedän, että hän ei todellakaan ole ainoa laatuaan. Mutta ilmeisesti toisilla on patoutumia, joita pitää sitten netissä purkaa.
127, ne hoitajat ei muuten ole sairaanhoitajia. Ja lähihoitajiakin siellä näkyy naama nurinpäin taukohuoneessa. Vanhukset makaa lääketokkurassa vaipoissa.
Terveenhoitajia?
Ja lähihoitajiakin siellä näkyy naama nurinpäin taukohuoneessa. Vanhukset makaa lääketokkurassa vaipoissa.
Aamulla vain mennään kahvihuoneeseen ja istutaan siellä lounaaseen ja lounaan jälkeen työpäivä loppuun.
Vanhukset makaa vuorokaudet ympäriinsä paskat housuissa, eikä kukaan heitä käy katsomassa. Me omaiset saamma käydä heitä hoitamassa kun nämä lähärit vain laiskottelee koko päivän, eikä sielä kahvihuoneesta nouse koko päivän aikana.
Oi kun sais hoitaa omat vanhuksensa ihan itse niin saisivat kunnon hoitoa.
työskentelee yhtälailla niin sairanhoitajia kuin lähihoitajiakin, molempiin voit siit käytävällä törmätä.
ja kyllä joutuvat suuret ikäluokat hoitamaankin. Realistinen tosia-asia on, että vanhainkotipaikkoja vähennetään koko ajan, vaikka vanhuksien määrä nousee.
Kotihoito lisääntyy ja se meinaa sitä, että av.mammat hoitaa itse niitä vanhuksiaan. Vanhainkotipaikka on lottovoitto jo tänä päivänä.
Mutta nämä nyt ei vielä tajua sitä kun se ei ole ajankohtaista. Luulevat vain, että vanhuksen saa heti hoitoon.
Se menee niin, että kotona asuvat ja hortoilevat yksin ja nälkääkin näkevät. Ainoa tuki on se oma lapsi, joka joutuu hoitamaan vanhusta, ellei vanhuksella ole isoja tuloja, millä maksaa itselle palvekukotipaikka.
Että hyvää tulevaisuutta vain hoitajien haukkujat:D
Samat sananmuodot ja pointit jokaisessa opettajaketjussa. On ensimäisenä haukkumassa hoitajia ja huutamassa, että pystyisi koska tahansa tulemaan siihen työhön, sillä hoitajat vain istuu leveällä perseellä ja juo kahvia ja mässyttää pullaa.
mua vähän saatanasti, koska äitini on työlleen (vanhustyö) TODELLA omistautunut sairaanhoitaja, joka ei todellakaan ehdi päivän aikana istumaan leveällä perseellään pullaa syömässä, vaan joka oikeasti välittää hoitamistaan vanhuksista. Aina kun vierailen hänen työpaikallaan, äitini halaa potilaita ja käy aina juttelemassa kaikille. Lyhyttä vierailua ei voi tehdä, koska aina pitää käydä jututtamassa muorit ja vaarit läpi.Ja tiedän, että hän ei todellakaan ole ainoa laatuaan. Mutta ilmeisesti toisilla on patoutumia, joita pitää sitten netissä purkaa.
kyllä vanhainkodessa työskentelee yhtälailla niin sairanhoitajia kuin lähihoitajiakin, molempiin voit siit käytävällä törmätä.
halusin vain tietää, miten jankkaaja selittäis tämän. Odotan mielenkiinnolla!
hoitamasta niitä omia vanhuksia itse. Ei kun tuumasta toimeen.
Toista se on meillä pienipalkkaisilla yh-äideillä :D
valitse toisin Elämä on valintoja. Kaikki ei tajua tätä.
mutta ei se kyllä aina ole valinnasta kiinni. Jos jäät YH:ksi, niin miten valitset toisin? Kerro, oi guru! Mutta asiasta toiseen: mä oon valinnut toisin. Nimittäin yritän elämässäni päästä hitaasti siihen tilanteeseen, että lakkaisin haluamasta lisää. Oikeasti, se, että saa tavaraa, johtaa siihen, että sitä haluaa lisää. Tällä hetkellä keskiluokkaisten suomalaisten elintaso on aivan naurettava. Tajusin sen juuri vieraillessani sukulaisperheessä. Ostella voi huoletta sen kummemmin ajattelematta, miten se vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseen. En usko, että se elämäntyyli, jossa rahaa on vain liikaa, on oikeasti hyväksi kenellekään. Ei ihmisen psyykelle, eikä myöskään ympäristölle.
Ei tietenkään se, että jää YH:ksi tai leskeksi ole VÄLTTÄMÄTTÄ omien valintojen tulos, vaikka voi toki olla sitäkin.
Se taasen, kuinka kusessa on siinä tilanteessa, kun yh:ksi jää on omien valintojen tulos. JOs on ollut kiva vaan möllöttää kotona ja suoltaa lapsia maailmaan, niin tuhrha siinä on itkeä, jos köyhyys iskee.
Siis minä ostan kotiin kaiken irtotavaran, käyn kaupungilla vähintään kerran viikossa, tykkään siis shoppailla. Mies maksaa asumisen ja vakuutukset ja auton kustannukset, mä ostan ruuat ja kaikki muut sälät. Siirrän joka kuukausi miehelleni pari sataa säästöön. Meillä on siis yhteiset rahat, mutta tämä käytäntö on siis sen takia että meillä on hieman eri mieltymykset rahan suhteen. Eli mun rahoilla eletään tässä päivässä ja miehen rahoilla pitkällä tähtäimellä.
Käy kuin yhdelle tutulle, mies omistaa asunnosta 70% ja avovaimo 30% on maksanut kaikki juoksevat kulut. Nyt ei saa paljon mitään, ukko kusettanu.
mutta valitettavasti jankkaaja ei käynyt siihen. Ehkä hän meni ottamaan lääkkeet?
mutta pidän kyllä aika kummallisena neuvona makuuttaa vuodesta toiseen tilillä ylimäääräistä parin kuukauden palkkaa (ilmeisesti siis per palkansaaja) siltä varalta että yhtäkkiä tapahtuisi joku sellainen katastrofi että molemmat vanhemmat joutuvat työkyvyttömiksi.
Jos mun tililleni uhkaa jäädä ylimääräistä 1-2 kuukauden palkka niin pistän rahat töihin ja maksan niillä asuntolainaa. Turhaan mä niitäkin korkoja kasvattelen sitä katastrofia odotellessani.
Mikäli meistä toinen kuolisi, se taloudellinen muutos olisi niin iso ettei sitä 1-2 kuukauden palkalla paikattaisi. Se vaatisi kyllä jo asunnon vaihtamisen pienempään.
jolla maksetaan tarvittaessa puolet lainasta pois ja puolta voi sitten lyhentää yhdenkin palkasta. Tai jos alunperinkin on mietitty järkevästi, asuntolaina on mitoitettu niin, että sitä lyhennetään vaikka toisen puolison tuloilla, toki silloin muu elämä niukentuu huomattavasti. Mutta siis henkivakuutus ja vakuutus työkyvyttömyyden takia kannattaa nyt ehdottomasti olla, jos isoja lainoja on.
silloinkin jos mies kuolee tai mies tekee yksin sen valinnan että lähtee pois. EI ole aina oma valinta!!
Eikö teillä ole riittävän isoa henkivakuutusta, jolla maksetaan tarvittaessa puolet lainasta pois ja puolta voi sitten lyhentää yhdenkin palkasta.
Se puskurirahastohan on juuri siksi että rahat voi käyttää HETI. Ei tarvitse rahaa tarvitessaan heti ekana päivänä mennä osakesalkulle tai ottamaan pikavippiä. Henkivakuutusrahojakaan ei saa muutamassa päivässä.
Koulutuksen valitsee itse. Fiksu valitsee leveäalaisen koulutuksen, jolla pystyy monenlaiseen työhön.
Tottakai jokainen valitsee koulutuksensa itse. Minä ainakin valinnut oman mieltymyksen enkä palkan mukaan. Tiedän, se on oma valintani ja sitten on turha valittaa kun saa vähän palkkaa... enkä valitakkaan, mutta jonkun se täytyy teidän suuripalkkaisten lapset hoitaa että voitte käydä siellä suuripalkkaisissa töissäni. Itsellä käteen jää 1500e/kk
Niissä on kiintiörajat kuinka paljon otetaan opiskelijoita sisään. Joku voi yrittää vuodesta toiseen yrittää lääkikseen ja siltä jäädä rannalle ruikuttamaan. Miten tällaisessa tilanteessa, jossa ihminen on yrittänyt parhaansa, voi silti sanoa, että se oli oma valinta.
Ihan on myös kohtuullista sallia niille, jotka ovat matalapalkkaisen alan valinneet, mahdollisuuden valittaa pienestä palkastaan. Kyllä pieni palkka saa tympiä, vaikka muuten pitäisikin työstään.
eikä jäädä ruikuttamaan.
Esimerkiksi hoitajien ns. pieni palkka on ihan myytti. Heillä on kova palkka verrattuna koulutuksen pituuteen ja työn vaativuuteen.