Olen harkinnut etä-äitiyttä, mielipiteitä?

tunnen erään etä-äidin, hän jätti suunnilleen samanikäisen lapsensa erossa isälle jotta sai keskittyä uraansa, hyvin on edennyt eikä edes ikävöi lastaan liikaa, hyvä ratkaisu siis heille ainakin, isätykkää olla lapsen kanssa ja äiti saa olla ilman lasta, hänellä on kovin tiukka työaikataulu ja paljon myös iltatöitä, joka toinen viikonloppu otta lasta luokseen, viikoilla ei soittele lapselle tsm, keskittyy täysin omaan elämäänsä ts uraansa.



Jos siis koet että tämä voisi olla teidänkin ratkaisu, ei siinä ainakaan lapselle ole mitään pahaa jos on isä joka haluaa olla lapsensa kanssa.

on se, että pohdinnassasi ei näy lapsen näkökulma millään tavalla. Mitä sinä haluat - mitä lapsen isä ajattelee - mutta mitäs lapsi? MIkä on hänelle paras?

Jos isän kanssa asuminen tarjoaa lapselle turvallisen kodin ja tapaat häntä säännöllisesti niin järjestely on loistava- opiskelemalla parannat paitsi itsesi myös lapsesi tulevaisuutta.

Onnea, mitä sitten päätätkin.

Mutta tuota jäin ihmettelemään, että miten et voisi opiskella tai tehdä niitä pätkätöitä, vaikka lapsi onkin? Saathan lapsen päivähoitoon.

tarvitsen itsekin kunnon yöunet ja lapsi menee nukkumaan aikaisintaan kasilta ja vaatii siihen asti lähes täyden huomion. Jos lapsi sairastaa, joudun perumaan sovitut työkeikat koska ei ole varaa hoitajaan eikä ketään kuka lasta sairaana hoitaisi. Nytkin olen työkkärin kurssilla ja jatkuvasti tulee poissaoloja, kun lapsi sairastaa tai on lääkäriä, yms. Ei kukaan palkkaa yksinhuoltajaa.

elävä joutuu ylensä olemaan poissa töistä lasten sairastelun vuoksi. Tietysti vähemmän jos päivät ovat jaettavissa, jos ovat. Se on ihan normaalia elämää.

minusta kuitenkin voisit rauhassa miettiä myös onko tosiaan niin, että opiskelu ei onnistu yksinhuoltajana. Voisit ainakin kokeilla? Onhan lapsi nyt varmaan isällään edes sen joka toinen viikonloppu?

selle hyväksi, on tämän etäkodin ja ensisijaisen kodin vaihtelu. Mikäli toisessa kodissa ja toisen vanhemman kanssa ollaan vain jokatoinen viikonloppu ja muut ajat toisessa kodissa ja toisen vanhemman kanssa, on lapsella selkeä " oma koti" ja se ensisijainen vanhempi toisessa kodissa. Eihän tätä voi vaihdella sen mukaan, kuinka jotkut opiskelut tai pätkätyöt asettuvat! Tuntuu nyt jo aika rankalta muutokselta, jos lapsi on tottunut kaksi vuotta asumaan kanssasi ja jakamaan arjen kanssasi (ja vain kaksi viikonloppua kuussa isän kanssa) TEILLE KAIKILLE, että isä hoitaisikin yllättäen täysaikaista vanhemmuutta ja sinä vain etäviikonloput. Siis eikö sinun - kun nyt olet tottunut elämään lapsesi kanssa - tulisi jo hirveä ikävä lasta, jos yhdessäoloaika kutistuisi pariin viikonloppuun kuussa. Ja entä isä? Oletko keskustellut asiasta hänen kanssaan ja varma siitä, että hän on valmis ja kyvykäs ja halukas lähivanhemmuuteen? On ihan eri asia kasvattaa lasta joka päivä arjessa kuin sen pari vkonloppua kuussa. Ja kuvitteletteko tosiaan, että sekä lapselle että isälle olisi sitten taas ihan ok ja tervetullut muutos elämään, että opintojesi tai töittesi niin salliessa lähivanhemmuus-etävanhemmuus-suhdetta taas muuttettaisiin? Että isä ei olisi tottunut lapsensa kokoaikaiseen läsnäoloon ja lapsi kasvanut ja leimautunut siihen kotiin?



Oletko varma, että haluat tai olet valmis olemaan vain etävanhempi lapsellesi koko hänen loppuikänsä (niin voisi hyvinkin käydä, ja se jopa olisi varmaan lapselle parhaaksi; eihän voi koko ajan vaihdella se, missä ja kenen kanssa hän ensisijaisesti kasvaa)?



Ja edelleen: Miksi IHMEESSÄ et voisi opiskella tai tehdä keikkatöitä lähivanhempana? Ihan tosi, aika monet yh:t tekevät niin. Vai luulitko, ettei yksihuoltajat ole työelämässä tai opiskele itselleen ammatteja?!? Itse olen ns. " täysi yh" , eli lapsella ei ole edes ollut tapaamisia isänsä kanssa. Ja silti olen opiskellut korkeakoulututkinnon kokonaan lapsen elinaikana ja käynyt samalla osa-aikatöissä. Sitä vartenhan päivähoito on, että lapsen vanhempi voi käydä töissä ja/tai opiskella arkipäivät. On myös päivystäviä tarhoja, mikäli työajat sijoittuvat joskus iltaan tai viikonloppuun. Työvuorojakin voi sopia niille ajoille, kun lapsi on isällään. En itse ymmärrä, mikä ihmeen syy opiskelu/työnteko olisi vaihtaa lähivanhemmuus etävanhemmuuteen, jos ei sitä muuten ole ajatellut!

jos isä on töissä viikonloppuna. Minulla ei ole ketään ja muutenkin olen jo nyt tosi väsynyt vaikka en ole kuin työkkärin kurssilla, jolta ei tule kotitehtäviä. En tiedä miten jaksaisin lukea tentteihin yksinhuoltajana

iaan joka ilta kahdeksan aikoihin lapsesi kanssa nukkumaan, että et tyyliin tuntia jaksa illalla tehdä mahdollisia kotitehtäviä? Ja kaikki vanhemmat joutuvat olemaan poissa töistä tai koulusta silloin, kun lapsi sairastaa. Siihen heillä on onneksi lain turvaama oikeus. Mitä luulit lapsen isän tekevän, jos lapsi menisi hänen luoksensa asumaan? Jäävän pois työelämästä?

Tässä maassa olisi aika paljon työttömiä, jos työssä käynti tai opiskelu olisi, sinun sanojasi lainaten, mahdotonta yksinhuoltajille!

Itse olen yh, eikä koskaan olisi edes tullut mieleen, että työssä käynti ja opiskelu olisi jotenkin mahdotonta lapsen kanssa.



Sorry nyt, mutta jos oikeasti olet tosissasi, ja jos oikeasti olisit pistämässä lastasi asumaan isänsä luokse vain, koska kuvittet, ettet lähivanhempana voi opiskella tai tehdä duuneja, niin jossain kyllä mättää! Vai onko kyseessä nyt kuitenkin harkitsematon katkera vuodatus, kun lapsen isä on kutsunut sinua työttömäksi loiseksi? Eri asia on sitten, jos on muitakin syitä, miksi koet, että lapsen olisi hyvä asua isänsä luona. Siinähän ei sinänsä mitään outoa ole, jos isä on lähivanhempi ja äiti etä.

Taidat kokea lapsen rasitteena. Ehkä sen olisi parempi isänsä kanssa.

Ja olen koko talven mennyt nukkumaan viimeistään puoli kymmenen, koska en muuten jaksa kurssipäiviä. Tarvitsen vähintään kymmenen tuntia yöunta. Lapsi nukkuu kasilta, minä suihkuun ja sitten sähköpostit ja nukkumaan. Eipä paljon jää aikaa koulutehtäville tai muulle elämälle. Ne vähät kerrat kun lapsi on isällään, siivoan ja nukun ja haen kirpparilta lapselle vaatetta. Ei pientä lasta voi pitää päivähoidossa mahdottoman pitkiä päiviä.

Ja normaali 40 tunnin työviikko riittää varmasti sinullekin opintojesi työstämiseen. Miten et jaksaisi lukea tentteihin silloin kun lapsi on hoidossa? Jos taas olet niin väsynyt, ettet pysty normaaliin työntekoon (oli se sitten palkkatyötä tai opiskelua) kun lapsesi on hoidossa, kannattaisiko käydä lääkärissä tarkistuttamassa kunto ja mahdolliset sairaudet?



En ole kyllä ennen kuullut, että lapsesta pitäisi luopua, kun ei " jaksa" normaalia elämää, töitä tai opintoja, lapsen kanssa. Tai olen, mutta silloin onkin yleensä kyseessä jokin sairaus äidillä. Esim. masennus tai uupumus.

Pelkästään opiskeluiden vuoksi? Millainen äiti pystyy olemaan erossa lapsestaan tuollaisen ajan vain opiskelun vuoksi...?



Ettei nyt vain olisi kyse siitä että sinua ei äitiys erityisemmin kiinnosta?

mahdollisuutta omaan elämään kahteen vuoteen. Kaipaan sinkkuaikoja ja omaa vapautta. Nyt istun koneella, koska isä tuli käymään ja leikittää lasta. Toivottavasti kylvettää myös, että mun ei tartte. ap

toinen on elänyt sinun kanssasi koko elänsä ja nyt olisit valmis " hylkäämään lapsen" juuri siltä se lapsesta tuntuu.

Viikonloppu kahdenviikon välein on tosi vähän :(

mä en ymmärrä miten joku voisi olla haluakas elämään ilman lastaan...



ap olet itsekäs ihminen, ehkä lapsen on tosiaan parempi isällään.



Tiedätkö kuinka moni yh-äiti tai isä opiskelee, käy töissä, hoitaa lasta??? Kyllä se onnistuu jos haluaa!



Kannattaa miettiä mikä elämässä on tärkeää. Koskaan enää et saa lapsesi lapsuutta takaisin. Hän voi olla sinulle katkera koko loppuelämänsä!

Suunnitelmasi kuulostaa ihan järjettömältä.

läsnäolopakko ei tarkoita sitä ettei voisi olla pois lapsen sairastumisen tai muun meno takia.



Tehtäviä ei tule läheskään joka ilta



koulu ei kestä joka päivä 8-16



Ap on itsekäs paska!!! Anna vaan se lapsi isälle! Jokainen lapsi ansaitsee rakastavan kodin!

Elämä on raskasta, kun pitää huolehtia muistakin, kuin omasta itsestään... Muistutat todella paljon erästä tuntemaani tapausta, joka todellakaan ei ole kasvanut aikuiseksi...

Mutta älä ikinä tee sitä erhettä että pyytelet takaisin. Lapsi kiintyy isäänsä ja hänen on parempi kasvaa isänsä kanssa aina. Pysy sinä etänä, muuta et ansaitse!



Kauheaa kuulla että joku saa lapsen ja kokee lapsen vain riesaksi. Lapsi ansaitsee kodin jossa häntä rakastetaan täysin ja ehdoitta!

Minusta aloitit varsin asiallisen ketjun, jonka eräät saivat kääntymään syyttelyksi ja syyllistämiseksi. Kannattaa varmaan mennä eroperhe . netin keskustelupalstalle, sieltä saat takuulla asiallisempia ja pohdiskelevampia vastauksia.



Hienoa, että olet valmis ajattelemaan lähihuoltajuuskuviota myös noin päin. Jos isä on halukas muuttamaan tilannetta haluamallasi tavalla, niin miksei se voisi olla hyväkin ajatus. Tai sitten jossain vaiheessa viikko-viikko, jos lapsi haluaa olla kovasti molempien luona.



Toivottavasti saat homman toimimaan!