Olen harkinnut etä-äitiyttä, mielipiteitä?

myös isäviikonloppuina. Ja aina joutuu anelemaan isältä aikaa lapselle jos mulla on omia menoja. Koskaan en voi sopia mitään suoralta kädeltä ilman että varmistan isältä viikkoja etukäteen, ottaako lapsen.

Jätä nuo arvostelut omaan arvoonsa. Sinä ja isä olette lapselle molemmat tärkeitä ja lapsellasi on oikeus molempiin vanhempiinsa. Miksi lapsen etävanhempi ei voisi olla isä ilman, että sinussa äitinä ja vanhempana olisi jotakin " vikaa" .



Itse kolmen lapsen opiskelevana äitinä, joka elää lastensa isän kanssa parisuhteessa tiedän, että opiskelu pienten lasten kanssa ei ole niin yksinkertaista, kuin moni kunnallista päivähoitoa sinulle vaihtoehtona tarjonnut antaa ymmärtää. Meillä molemmat vanhemmat kantavat vastuun lapsista, kodista ja perheestä tasapuolisesti ja silti opintojen ja perheen yhteensovittaminen on välillä todella työlästä.



Pohtikaa lapsen isän kanssa asia kunnolla lapsen kannalta ja ONNEA OPINTOIHIN. Ammattiin valmistuneena pystyt varmasti tulevaisuudessa tarjoamaan äitinä lapsellesi enemmän (oli se sitten fyysistä tai psyykkistä hyvää). Isä ei ole vanhempana yhtään äitiä huonompi!

Siis vastaapa nyt tähän: Jos lapsi on normaalin hoitopäivän päiväkodissa (n. 8-9 h kuten muidenkin työssä käyvien vanhempien lapset), miten et muka saisi hoidettua jotain keskiasteen koulutusta tuona aikana?!? Lisäksi sinulla on jokatoinen viikonloppu aikaa viettää täysin sitä omaa elämääsi! Ja eikö omaa elämää voi viettää myös iltaisin ja niinä viikonloppuina kun lapsi on kotona LAPSEN KANSSA? Tavata kavereita, käydä kahvilla, käydä kaupungilla jne?



Ja jos taas koet, että lapsi on liian pieni kokopäiväiseen päivähoitoon, miksi ihmeessä ne opinnot pitää aloittaa juuri nyt? Mikä opiskelu edes alkaisi ennen ensi syksyä? Etkö voi sitten odottaa vaikka vuotta, että lapsi vähän kasvaa? Tehdä vaikka jotain kursseja ennakkoon, tai tehdä osa-aikatöitä (laittaa lapsen osa-aikaiseen päivähoitoon aluksi)?



Minkä ikäinen oikein olet ap? Miksi olet tehnyt lapsen ylipäätään? Ja miten voit nähdä normaalin opiskelun tai työnteon noin mahdottomana yhden lapsen yh:na, varsinkin kun lapsesi isä on selvästi mukana elämässänne? Onko sinulla hajuakaan, kuinka moni useamman lapsen äiti tai sellainen yh, jolla ei ole edes niitä jokatoisia vapaita viikonloppuja opiskelee ja/tai käy töissä? Se kun on sitä normaalia elämää, joka ei lopu lapsen saantiin.



Mitä sitten olit ajatellut jatkossa lapsen kanssa tehdä? Olla työtön koko lopun ikäsi? Lapsesi isä taitaa olla oikeassa siitä lusmuilusta!

HUH HUH.

oikeesti mua vituttaa tollaset ämmät jotka tekee lapsia ja sitten ei niitä jaksakkaan. Lapsen isäkään ei kuulosta kovin kummoiselta. Tainnut olla vahinko koko lapsi.



Mutta hei, baariin on pakko päästä, lapsi vaan pois jonnekkin.

...taitaa olla parempi paikka ap:lle, kuten joku jo totesikin. Pahoitat vain mielesi täällä.



Tämä ketju on hyvä esimerkki keskustelun tasosta tällä palstalla, siksipä en täällä enää juuri käykään. Kansan syvät rivit puhuvat.

Lapsen isä on kuin maailman pahin olio lapselle lähivanhemmaksi.

Ratkaisuhan olisi loistava. Isän ja lapsen välille kehittyisi lämmin suhde ja se olisi rikkaus lapselle aikuisena.



Tämän palstan mammat haluaa vain miehen siksi aikaa, että saavat siemenet nyhdettyä ja sitten lempataan äijä pihalle ja huudetaan suureen ääneen, että mies on sika kun ei hoida lasta tarpeeksi.

T: yh joka lapsen ollessa 2v suoritti keskiasteen parhailla numeroilla eikä koskaan ees ollut läksyjä = ÄITI

oletko kysynyt lapsen isältä hänen mielipidettään? Kysy nyt jos et vielä ole, sillä meitä kiinnostaa tämä pohdiskelusi. Sympatiaa.

tuskin lapsi enää myöhemmin haluaa asumaan kanssasi, etkä sitä kyllä voi vaatiakkaan.

Ei lapsi ole mikään tavara jonka voi antaa pois kun ei enää jaksa.



Varmaan on hienoa kun taas elää sinkkuelämää, bilettää baareissa, iskeä miehiä. Olisi ehkä kannattanut ajatella tätä ennenkun hankkii lapsia.



Oletko edes miettinyt mitää muuta vaihtoehtoa kun etävanhemmuus??

Siis tarkoitan että mitä sitten odotit äitiydeltä?

Meinasitko että lapsen voi laittaa off tilaan?



Minusta on surullista ettei ihmisillä ole nykyään halua vastuuteen. Äiti joka mietiskelee tuollaista vaihtoehtoa ei selkeästikään ole valmis äidiksi eikä koe omistuneisuutta lapseensa. Tuossa tilanteessa kyllä äiti keksisi keinot jos todella haluaisi...



Mutta kukaan ei voi pakottaa sinua valitettasti sitoutumaan lapseesi. Mutta ajattele kuitenkin lapsesi tulevaisuutta ja järjestele hänelle hyvät olot elämään johon itse aio läheisesti kuulua.

Minulla on omat tavoitteeni elämässä ja lapsen koen niiden esteenä. Isällä on vakiintunut ura ja säännöllinen päivätyö ja lisäksi isovanhemmat lähellä valmiina auttamaan. Miksi lapseni ei voisi muuttaa isälleen, joka on ilmaissut haluavansa läheisemmän suhteen lapseensa. Asumme kuitenkin kohtuullisen lähellä ja lasta voisin tavata arkenakin vaikka lapsi isällä asuisikin. Éi ole lapselle hyvä kokea olevansa rasite tai este äidin tulevaisuudelle. Haluan keskittyä opiskeluun täysillä ja se ei lapsen kanssa onnistu. Olen 34v ja tein lapsen, koska kohta voi olla myöhäistä saada lapsia. Mulla ei ole lapsen kanssa muuta tukiverkostoa kuin päivähoitoviranomaiset, ja yöuneni tarvitsen ehdottomasti täysimittaisina.

Vierailija:

Lapsen isä on kuin maailman pahin olio lapselle lähivanhemmaksi.

Ratkaisuhan olisi loistava. Isän ja lapsen välille kehittyisi lämmin suhde ja se olisi rikkaus lapselle aikuisena.

Tämän palstan mammat haluaa vain miehen siksi aikaa, että saavat siemenet nyhdettyä ja sitten lempataan äijä pihalle ja huudetaan suureen ääneen, että mies on sika kun ei hoida lasta tarpeeksi.

Ja tuskin isä edes tollaiseen suostuu, jos ei edes yötä pidä lastaan ikinä!

vaan isälle mahdollisuuden saada asua lapsen kanssa.

Se on hiukan eri asia.

Mutta olen tosiaan huomannut, että nää mammat ei pidä miehiä missään arvossa ja lapsen isää tärkeänä lapsen elämässä. Lapsia pyöräytetään kelle tahansa ja sitten heitetään mies ulos ja isä ei saa sen jälkeen tehdä muuta kuin maksaa lapsesta.

mikä keskiasteen koulutus voi olla niin vaativa????



Oikeasta alkaa kuulostaa hyvältä että lapsi menee isälleen. Kuulostaa niin kylmältä ja paskalta ihmiseltä.



Mutta lupaa ettet vuoden päästä muuta mieltäsi ja revi lasta takaisin rakastavasta perheestä. Koska vuoden päästä isä on lapselle maailman tärkein. Jopa isovanhemmatkin ovat tärkeämpiä kuin sinä.

Sinä olet vaan joku kiva täti jonka lapsi tapaa silloin tällöin.

Ja taisi olla tässä ketjussa muukin/muitakin yksinhuoltajia. Luuletteko tosiaan, että eroperheiden sivuilla ymmärretään yhtään paremmin sitä, että äiti kokee, ettei lapsen kanssa voi opiskella tai käydä töissä? Suurin osa eronneista vanhemmista kun opiskelevat tai käyvät töissä, eivätkä koe sitä mitenkään omituisena asiana, vaikka yksinhuoltajia ovatkin.



Ap:n tapauksessa surullinen tosiasia näyttää olevan, ettei kumpikaan vanhemmista näyttäisi juurikaan haluavan kantaa lapsesta vastuuta. Miksei lapsi ole koskaan öitä isällään? Onhan ap:llakin oikeus siihen omaan aikaan! Ja tämä sama isäkö, joka ei ole edes öitä lapsensa kanssa viettänyt, olisi valmis ja kyvykäs lähivanhemmuuteen? Haloo ap? Luuletko, että se isä rupeaa hyväksi lähivanhemmaksi vain, koska sinä dumppaat lapsen sinne? Isä, joka ei halua lastaan edes yökylään?



Oiskohan se adoptio ollut paras vaihtoehto, jos kumpikaan vanhempi ei jaksa lastansa huoltaa?

ei äiti halua antaa isälle mahdollisuutta vaan haluaa opiskella ja työskennellä rauhassa. Kokee lapsen rasitteena!!!!

Se on fiksua että haluat sijoittaa lapsen kotiin jossa on ehkä enemmän omistuneisuutta asiaan.



Mutta hämmästyttää silti 34v nainen joka tekee lapsen kun pelkää ettei myöhemmin saa ja sitten dumppaa lapsen muille kun itse jaksa keskittyä 2 vuoden jälkeen tähän! tarttee 10h yöunet ja seli seli...

Älkää jumalauta tehkö niitä lapsia siksi että niiden oletetaan kuuluvan johonkin ihmisen standardiin vaan tehkää lapsia jos todella palavasti niitä haluatte!

lyhyt koulutus ja nopeasti töihin tienaamaan. Haluan kuitenkin opiskella hyvillä arvosanoilla, enkä puolella teholla.

tai lapsen isovanhemmat?? Jos isällä on tukiverkostona omat vanhempansa niin miksi ihmeessä he eivät voi osallistua lapsenlapsensa elämään vaikka lapsi asuisikin äidin kanssa?? Vai osallistuvatko siis vain jos lapsi asuu isänsä kanssa?? Kummallista. Jotenkin ajattelin kun sanoit, että sinulla ei ole tukiverkostoa, että lapsen isä asuu kaukana sinusta...

ja ap:lla kyllä kanssa muuttuu ääni kellossa. Aluksi hänen mielestään opiskelu on " mahdotonta" yksinhuoltajalle ja oman elämän puute riipaisi. Nyt hän jo ajattelee lapsen parasta.



Hohhoijaa!