Lue keskustelun säännöt.
Olen harkinnut etä-äitiyttä, mielipiteitä?
25.02.2008 |
Minulla on kohta 2-vuotias lapsi ja olisi itsellä kovat halut opiskella tai tehdä pätkätöitä. Yksinhuoltajalle tämä on mahdotonta ilman tukiverkostoa ja olenkin harkinnut lapsen antamista isälleen asumaan. Itse tapaisin lasta joka toinen viikonloppu, kuten etäisä nyt. Lapsi voisi halutessaan muuttaa takaisin luokseni sitten kun olen opiskellut ammatin tai saanut pysyvämmän työpaikan. Nyt olen lapsen isän mielestä työtön loinen, joka elää yhteiskunnan varoilla. Katsotaan paraneeko tilanne jos minulla on enemmän omaa aikaa.
Kommentit (96)
Sen voi lukea aivan selvästi rivien väleistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asutte muka melko lähekkäin ja lapsella on isovanhemmat. Mutta kuitenkaan ei ole koskaan siellä hoidossa tai yökylässä.
Myöskään mies ei ota lasta yöksi, mutta haluaa enemmän aikaa lapsen kanssa???
ap on 34v ei tajua ettei keskiasteen opinnot ole mitenkään erityisen vaativia. Tai no jos on yhtä idiootti kun ap, niin varmaan peruskoulukin on ollut liian vaativaa.
luuletko oikeasti että isä ottaa lapsen luokseen asumaan????
32 vuotta olet elänyt ennen lasta ja sitä ennen et ole saanut aikaan opiskeltua, tehtyä töitä tms...
Ei tipu sympatiaa minulta. Anna lapsi pois, et ansaitse häntä koskaan!
tuon enempää aikaa lapselleen. Isä sysäisi lapsen sitten vanhemmilleen ??
Ota nyt se järkikulta käyttöösi. On lasta vanhemmilla siunattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Jos lapsen isä sanoo haluavansa läheisemmän suhteen lapseen, ja asuu vielä suhteellisen lähellä teitä, miksi hän a) ei ole viettänyt koskaan öitä lapsensa kanssa b) ei voisi alkaa viettää öitä, siis kokonaisia viikonloppuja, lapsen kanssa nyt ja vielä c) olla mahdollisesti välillä arkenakin lapsen kanssa?
-Mikäli lapsella on isän puolella isovanhempia tai muuta sukua/tukiverkkoa, eivätkö nämä voi toimia lapsenhoitajana ja nähdä lasta, vaikka lapsen vakikoti olisi äidin osoitteessa?
-Miksi et voi laittaa lasta edellä mainittujen lisäksi kunnalliseen päivähoitoon ja opiskella päiväaikaan, kuten suurin osa opiskelijoista muutenkin tekee?
Luulisi, että näillä järjestelyillä saisit aikaa sekä opintoihin että omaan elämään. Eri asia on sitten, jos koet, että lapsen olisi muutenkin parempi kasvaa isänsä kanssa. Näin et kuitenkaan ketjua aloittanut, vaan nimenomaan sanoit, että harkitse etävanhemmuutta, koska opiskelu on muuten mahdotonta ja kaipaat omaa aikaa.
ja tulkaa sitten kertomaan kaipaatteko muuta elämää. Minulla ainakin on kunnianhimoa vaikka näillä miehen elätti av-mammoilla ei olekkaan. av-mammojen elämäntehtävä on olla raskaana vuodesta toiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikuinen ihminen osaa kantaa vastuun teoistaan ja valinnoistaan.
Minua säälittää niin kovin pieni lapsesi.
Kysy nyt isältä tai isovanhemmilta ottavatko lapsen luokseen asumaan. Jos eivät niin ota yhteyttä lastensuojeluun. Lapselle löytyy varmaan sijaisperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ja tulkaa sitten kertomaan kaipaatteko muuta elämää. Minulla ainakin on kunnianhimoa vaikka näillä miehen elätti av-mammoilla ei olekkaan. av-mammojen elämäntehtävä on olla raskaana vuodesta toiseen
taidat kuulua samaan kastiin. Kuka niitä lapsia pakottaa tekemään?? ja onko ainut vaihtoehto olla 24h/7 lapsen kanssa kotona tai antaa lapsi kokonaan pois.
Jos oli ap,
Niin työnnä kunnianhimosi sinne missä päivä ei paista!
32v olet elänyt täyspäivä luuserina ja nyt iski sellainen kunnianhimo että lapsen joutais antaa pois kun on tielläsi vaan...
Lapsi parka :' (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillähän se otti vähän koville, kun ei päässyt niihin iltarientoihin, mutta näen kyllä omaksi elämäksi muunkin, kuin baarissa käymisen. Illallisia, kyläilyitä, kahvilla käymistä, kavereiden tapaamista, urheilua ym. pystyin harrastamaan lapsen kanssakin. Opinnot ja työt hoituivat virka-aikaan (ja kyllä, joskus myös öisin). Ei tullut mieleenkään, että olisi ollut mahdotonta.
En kiellä, etteikö välillä olisi ollut rankkaa tai vituttanut se jokailtainen kotona kykkiminen, mutta mahdottomaksi en sitä kokenut. Katsos, kun minun lapseni ei ollut rasite, vaan rikkaus! Minun lapseni ei tehnyt elämästä mahdotonta, vaan yrittämisen arvoisen!
Terveisin: yksi (täysi)yh, joka ainakin tietää, mistä puhuu
ei se kuule niin helppoa ole että vaan viet lapsen isälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka niin olisi sovittu. no, jos sulla ei ole ongelmaa niin lapselle siitä saattaa tulla ongelmia. et kyllä tunnu välittävän lapsesta yhtään.
t. 2-vuotiaan lapsen töissäkäyvä äiti, joka viettää erittäin paljon aikaa lapsen kanssa kahdestaan miehen työreissujen takia
että jos ihan oikeasti opiskelee esim. amk:ssa(siis pyrkii siihen, että hoitaa koulun kiitettävin arvosanoin) niin ei sitä koulua suoriteta klo 8-16 arkipäivisin. toki ei joka päivä ole koulua, mutta koulutehtäviä on saanut tehdä kyllä öisinkin kun ei aika päivisin riitä.
ymmärrän ap:tä koska itse olen myös iltaisin lapsen mentyä nukkumaan niin poikki, että aivot ei vaan toimi.
joku varmaan seuraavaksi kysyy että kuka käski tehdä lapsen kun koulut on kesken.. mutta siis ymmärrän sinua ap.
Niin että ymmärrät ap:n asenteen ettei häntä kiinnosta kuka lasta isän hoteissa hoitaa...
No ehkä näitä välinpitämättömiä vanhempia on sittenkin pelottavan paljon olemassa...
panee esikoisen hoitoon ja tekee vauvoja sarjatyönä, ettei tarvi kulkea töissä. Päivät menee täällä av:lla notkuessa ja haukkuessa muita.
Ei näiden mielipiteistä kannata välittää. Ei ne tiedä, mitä on isä lapselle kun niiden lapsen isiä ovat " se joku Jorkka lähipubista ja tän toisen se ihana nahkatakkimake ja tää kolmas on mun elämäni miehelle Sakelle, jonka tapasin tossa lähikuppilassa"
Toi on nyt niin käsittämätöntä! Ehkä teidän olisi parempi antaa lapsenne adoptioon!!! Ihan karmaisee, että te voitte puhua pienistä lapsistanne noin! Kylmää edes ajatella miten te niitä hoidatte...(tai siis ilmeisesti jätätte hoitamatta), lapsi saaa mitä ilmeisemmin korvilleen joika käänteessä! Ehkä teidän tilanteessanne (eli siinä että välitätte vain itsestänne, lapsi tuntuu molemmille olevan yhdentekevä riesa) on todellakin parempi antaa lapsi pois, ja sitä ei pitäisi tehdä teidän itsenne takia vaan nimenomaan lapsen vuoksi!
Hyvä yritys... :)
Tai sitten se on vaan teidän välinpitämättömien ladyjen uskottava että on olemaasa naisia jotka iloitsevat lapsistaan. Elävät heidän kanssaan tavallista elämää eivätkä koe lapsiaan esteiksi ja rasitteiksi. Lapset ovat osa elämää ja perhettä. Kulkevat mukana elämässä perheen mukana erilaisissa elämäntilanteissa... tärkeintä on kuitenkin se että vaikeissa hetkissäkin nämä äidit muistavat halata, rakastaa, kuunnella, hoitaa ja suukottaa omia lapsiaan sillä he ovat kaiken sen rakkauden arvoisia.
Olen monenakin iltana pyytänyt lapsenvahdiksi, mutta ei ole sopinut. Tulee silloin kun hänelle sopii, ei silloin kun minulla olisi menoja. Isovanhempien kanssa en ole väleissä. Tahdon vain oman elämäni takaisin.