Mulla ei ole mitään otetta noihin lapsiin :´(

Huomasin tämän ketjun vasta eilen illalla myöhään, enkä jaksanut silloin kirjoittaa mitään. Toivottavasti AP tulee lukemaan vielä näitä uudempia viestejä.



Meillä on vähän samanlainen tilanne kuin AP:llä. AP:n esikoisen touhut kuulostivat todella tutuilta, paitsi että meillä lapsi (4 v) pysyy jäähyllä (vaikka kuinka raivoaisi siellä, niin ei tule pois), eikä lapsi sotke ruokapöydässä tai muuallakin, mutta kaikkea muuta ikävää kyllä tekee. Jäähyjä on kokeiltu n. 2,5 vuotta, eikä niistä ole edelleenkään hyötyä kuin sen pari minuuttia. Kun lapsi on jäähynsä istunut, menee max 5 min ja on taas tekemässä jotain tyhmää. Myöskään mitkään lelujen takavarikoinnit tms. ei auta. Lapsi ei tottele, vaikka mitä tekisi. Tai tottelee joskus harvoin, mutta ehkä 95 % ajasta ei tottele. Se on vähän lohduttanut, kun neuvolassa yms. on sanottu, että ollaan toimittu ihan oikein ja jos joku keino olisi, oltais se jo keksitty. Eli ammattiapua tarvitaan tämän lapsen kanssa. Ehkä AP:llä on sama juttu.



Mua todellakin ärsyttää kaikki ne ihmiset, jotka luulevat paremmin tietävän, miten toisen perheen lapset saadaan kuriin. Kun kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Jos lapsi on asiantuntijoidenkin mukaan erityistarpeinen lapsi, ei hänen kasvattaminen omin voimin ole kovinkaan helppoa. Siinä on hyvä muiden sanoa, että " Kun olet johdonmukainen, lapsi alkaa tottelemaan" . Kun ei ala. Tietenkin jos oltais oltu epäjohdonmukaisia tms. ois tilanne nyt ihan katastrofaalinen. Miehen kanssa just puhuttiin, että meidän lapsella (tai lapsilla) on aina ollut rajat, mutta tämä vanhempi ei ole koskaan pysyneet niissä rajoissa. Toinen lapsi onneksi pysyy.



Nyt en ehdi kirjoittaa enempää, mutta tulen illalla uudestaan...

vedettäisiin samat taistelut läpi tiivistetyssä muodossa sen 1-2 h aikana mikä illasta jää...? Meinaan esikoisen kanssa on tarhaakin kokeiltu, ei kiitos enää.

Vaativat huomiota 24/7 ja silloin ovat jotenkuten nätisti jos heidän kanssaan leikkii, isompi meillä pahempi uhooja ja kiusaa veljeään 10-0. Pienempi vaan huutaa jos yrität itse olla vaikka tietokoneella. Joo, en istu tässä koko päivää mutta laskut ym. asiat on joskus vaan hoidettava. Heti kun selkäni käännän, isompi menee tönäisemään pienemmän kumoon. Lapsia pitäisi vahtia joka sekunti, vaikka periaatteessa jo saisivat osata olla itekseenkin hetken aikaa. Isompi riehuu heittelemällä leluja ja paisomalla autoja toisia autoja ja leluja päin ja pienempi ottaa tietty mallia...Ennen meni mm. kylässä hyvin mutta nyt sielläkin on alkanut kiusata ja käyttäytyä sopimattomasti.

Miten minusta vaikuttaa, että olet kokeillut vähän kaikkea, mutta mikään ei toimi? Ehkä siksi, että teiltä tuntuu puuttuvan johdonmukainen tapa suhtautua lasten oikutteluun ja sääntöjen uhmaamiseen. Valitse yksi tapa ja käytä sitä. Joka ainut kerta.



Ensinnäkin kannattaa miettiä, onko sääntöjä liikaa. Toisekseen kannattaa kehittää valikoiva kuulo. Itse en kuule mitään jos se esitetään marisevalla tai vinkivalla äänellä. Totean vaan, että " eipä kuulu nättiä pyytämistä" ja jatkan hommiani. Mitään ei koskaan meillä saa vaatimalla tai vinkumisella.



Mitä sitten rangaistuksiin tulee niin meillä on käytössä vanha kunnon jäähy. Ensin annan kaksi varoitusta ja sitten lähti. Ensimmäinen varoitus; katson lasta silmiin ja tarvittaessa fyysisesti pysäytän hänet eteeni ja sanon " nyt lopetat sohvalla hyppimisen, sohva on istumista varten" ja päästän hänet menemään. Jos homma jatkuu, toinen varoitus " nyt lopetat sen hyppimisen tai menet jäähylle" . Jos edelleenkään ei totella, muksu lähtee jäähylle eteiseen seisomaan. Kun on jäähyllä oltu määräaika käyn hakemassa pois ja siinä se, en palaa aiheeseen PAITSI jos on ollut kyse toisen satuttamisesta. Silloin pyydetään anteeksi satuttamista.



Koskaan en uhkaile, lahjo tai kiristä ruoalla. Enkä muutenkaan uhkaile tyhjillä jutuilla tyylillä " ikinä, koskaan, milloinkaan" . Lelu lähtee takavarikkoon silloin jos sillä ei leikitä nätisti vaan paiskotaan ja heitellään tai siitä tapellaan eikä päästä neuvottelemalla sopuun.



Minulla on kaksi tyttöä; 5v ja 3v.

osuvasti, että ei ole lapsityranneja vain pelkästään onnettomia vanhempia.



Tarkastapas omaa käytöstäsi, niin uskon lapsienkin käyttäytyvän paremmin. Lapset tarvitsevat johdonmukaisuutta ja päättäväistä aikuista ei sellaista joka räjähtelee milloin mistäkin ja langettaa turhia rangaistuksia.

Kun lapset tappelevat niin " näe" kaksi toistensa hännissä olevaa koiraa ja mieti miten ne erotat tai tilanteesta selviät, kauniisti pyytäminen kun ei auta eikä koiratkaan käskyjä pahemmin kuule kun tilanne on päällä.



Tiedän että kuulostaa hassulta mutta se voi auttaa omaan suhtautumiseesi. Ei ole tehokasta, että vetoaa lapsen järkeen juuri silloin kun lapsen oma mieli myllertää tuhatta ja sataa vaan ala enemmänkin toistamaan jotain muuta kaavaa.



Meillä oli aivan sama tilanne, mutta kyse pojista ja yhteenotot välillä tosi rajuja ja vaarallisiakin. Meillä tehoaa kun äiti vie jäähylle kylmän rauhallisesti (tähän auttaa mielikuva koirista) eikä huomioi lasta sen aikana mitenkään, muuten kuin viemällä sanaakaa sanomatta takaisin jos sieltä lapsi tulee pois. Digitaalinen munakello on kotiäidin aarre. Siihen jäähyminuuteiksi lapsen ikä ja jos lapsi huutaa/riehuu jäähyllä minuutti aina lisää. Meillä meno hiljenee aika äkkiä kun kuulevat piippauksen kun minuutti tulee lisää. Tosin on ne rajojaankin koittanut ja istunut puolikin tuntia muutaman kerran. Jäähyn jälkeen voi sitten järkeenkin vedota ja käydä tilanne läpi sano. Saat koko kodin ilmapiirin rauhoittumaan jos pystyt itse pysymään kylmän rauhallisena kriisi tilanteissa. Ei saa hermostua/hätääntyä/suuttua tms tai ainakaan näyttää sitä (sallittakoon kuitenkin silloin tällöin).

Tarrat kehiin!

Meillä jäähylle mennään mielellään, vaikka jäähypaikaksi on valittu tylsin mahdollinen paikka, missä ei ole mitään viihdykettä lähelläkään. Meillä on tuo kello käytössä kanssa. Lapsesta on kivaa mennä istumaan ja odottamaan, koska kello pirahtaa. Se on hänestä hauska leikki. Ei ota jäähyä mielestäni rangaistuksena ollenkaan..On kokeiltu myös istua jäähyllä ilman kelloa, mutta lapsesta on silti ihan mukavaa mennä sinne. Toinen lapsi sen sijaan raivoaa niin, että jäähyllä istumisesta ei tule mitään. Ei rauhoitu millään, ja jäähyä on koko ajan jatkettava. Saattaa mennä 15min ennen kuin suostuu rauhoittumaan ja pyytämään anteeksi.

Vierailija:

vedettäisiin samat taistelut läpi tiivistetyssä muodossa sen 1-2 h aikana mikä illasta jää...? Meinaan esikoisen kanssa on tarhaakin kokeiltu, ei kiitos enää.

Meidän päikky menee kiinnikin jo 16.30 eikä tulisi mieleenkään pitää lapsia siellä viimeiseen asti.

niin jäähyn ajaksi toiselle lapselle (joka siis käyttäytyy kunnolla) kaikki aikuisen huomio. Siinä jäähyllä olija huomaa että olisi kivempaa olla tuolla leikkimässä äidin kanssa kuin kökkiä täällä.



Ja AP:lle. Valitse YKSI keino jota käytät, ja sitten joka ikinen kerta käytät sitä. Meillä laitetaan jäähylle tuulikaappiin josta näkee sopivasti suoraan olkkariin jossa hyvin käyttäytyvillä on kivaa yhdessä.

on lapselle parempi kuin päiväkodissa päivisin kavereiden kanssa leikkiminen ja illalla rauhallisen ja töissä aikuisten seurassa virkistäytyneen äidin (ja isän) kanssa oleminen.

Jos työaika aikuisella on perinteinen 8-16, ja työmatka yhteen suuntaan on puoli tuntia, niin lapsen on oltava tarhassa VIIMEISTÄÄn 7.30 ja hänet haetaan aikaisintaan 16.30. Jos taas vanhempi on bussiaikataulujen jne. armoilla, voi matkaan kulua pysäkillä odottelua vartti lisää kumpaankin suuntaan mennessä ja tarhassaoloajaksi tulee 9,5h päivässä.

Jos matka tarhasta kotiin kestää 15min (kaikilla ei ole noin hyvin asiat), niin kotona ollaan joskus puoli kuuden jälkeen.



Aamulla on oltava lapsi hereillä 6.30 että ehditään ajoissa taas tarhaan aamulla, ja jotta yöunia saataisiin kasaan 10-11 tuntia, on unten mailla oltava jo klo 19.30. Se tarkoittaa iltapesujen ja satujen aloittamista viimeistään seitsemältä. 1-2h jää siis yhteistä aikaa vanhemmalle ja lapselle --ainiin, pitäisiköhän siitä ajasta laittaa osa ruokailuun..?

On työpaikkoja, joissa on tylsää, on työpaikkoja joissa ollaan lasten kanssa (päiväkoti), on työpaikkoja, joissa ei ole yhtään aikuista seuraa. Monille kotiolot voittaa kuitenkin sen työssäkäymisen.

lapsille aina et kun miettii miten selviää tilanteesta paremmin ensi kerralla ja kun jäähy loppuu hänen pitää kertoa miten yrittää ensi kerralla toimia. Jos ei sitä keksi sitä niin pohditaan yhdessä, jos ei vaan halua keksiä niin sitten jäähy jatkuu ja saa lisää miettimisaikaa.

Enkä ole muuten osannu koskaan ajatella että tarhaan kulkeminenkin olisi hoitoaikaa.. ;) Lapsihan on silloin minun tai isän kanssa..



Mutta siis asiaan:



Mää komppaan ajatusta että liiat säännöt pois ja vähennä keinoja käskeä! Siis lapsenhoidon kulmat on kiristys, uhkailu ja lahjonta..

Mutta tarttee olla selkeä.



Meillä on 2- ja 3- vuotiaat pojat. Jos leikkii pöydässä; huomautan että jos leikkii pöydässä -jatkaa leikkimistä olkkarissa ja saa mennä pois kun muut syö. Jos jatkaa silti: otan pois pöydästä. Saa tulla takasin jos on kiltisti. Jos jatkaa leikkimistä niin ei tartte ruokaa tällä kertaa. Ruokaa tulee sitten parin tunnin kuluttua kun on uusi ruokailu.



Jos tappelevat lelusta: annan sille joka sillä leikki. TAI lelu saattaa pahimmillaan mennä jemmaan.



Omaan huoneeseen menee tai nurkkaan. Kokeile omaan huoneeseen laittoa jos ei nurkka tehoa. Älä päästä pois huoneesta pariin minuuttiin.



Sitten koita opetella näkeen positiivisia asioita: kerro ne heti lapselle! Saatat yllättyä mikä voima on POSITIIVISELLA huomiolla!!

Siis kun lapsi auttaa; kiitä ja kehu miten hyvin lapsi teki jotain. Tai kun lapsi tottelee jossain joka on ollu hankala hänelle, kun lapsi saa vaikka takin kiinni itse, halaa sisarta itsenäisesti kun toiseen sattuu jne.



Oon ottanu ihan tavaksi että kerron lapsille päivittäin että rakastan häntä. Joskus kannattaa jättää jotain asioita " huomaamatta" , arvioi kannattaako joka tekoa huutaa. Ohjaa parempiin leikkeihin. Ei pieni lapsi ymmärrä että saksitut housut menee oikeesti roskiin. Mutta saksilla on kiva leikata: ne on ikävä menettää. NYT.



Eli huomioi niitä hyviäkin puolia ja anna palautetta lapselle siitä. Näin ei arki ole yhtä käskyä ja kiukkua.

Joskus katso sormien välistä, mieti säännöt uudestaan (onko turhaa, vaaditko liikaa).

* Sormien välistä katsominen ei sitten ole sitä että annat periksi vaikka ruokapöydässä leikkimiselle. Vaan sitä että jos kiellät kukkaruukuilla leikkimisen, niin seuraa tilannetta miten lapsi käyttäytyy tälläkertaa ruukulla: meneekö vaan ihailemaan kukkaa nätisti. Sen sijaan että alat huutamaan lapselle sääntöjä kun huomaat mitä lapsella on mielessä.

- Tästä saa oivan aasinsillan siihen kehumiseen: miten nätisti lapsi oli.

on todellakin tehokasta.

Kannattaa myös miettiä millainen ilmapiiri on kotona ja miten läheiset otetaan huomioon.



Itse olen huomannut että silloin kun olen väsynyt tai kipeä niin lapset on jotenkin ekstrahankalia mutta sitten kun elämä on taas helpompaa on lapsetkin helpompia. Vanhempien fiiliksetkin näyttää vaikuttavan.

Tietty jos lapset vinkuu ja mankuu pitkin päivää kiristää se vanhempien hermoja eikä silloin jaksa ajatella positiivisesti. Joskus pitää itsensä vaan tsempata siihen positiivisen palautteen antamiseen ;)

Te ette nyt ehkä ihan ymmärtäneet.



Me olemme yrittäneet olla johdonmukaisia. Kun käsketään/pyydetään/kielletään, niin se tilanne viedään sitten läpi asti, ja jos sanotaan että ei niin se pitää. Piste.



Ongelma onkin se, että kun käsket tai kiellät, niin lapset (esikoinen varsinkin) tottelee lopulta pakon edessä, mutta menee heti seuraavaan pahantekoon. Tämä on aivan selvä syy-seuraussuhde: kerran kun alkaa pahantekoon niin jatkaa sitä ihan loputtomiin eli kunnes illalla nukahtaa (yleensä järkyttävän taistelun jälkeen). Ja sitten välillä on oikein hyviä päiviä, jolloin esikoiselle ei tule mieleen käyttäytyä huonosti, ei tarvitse kieltää eikä hän villiinny. Mutta erehdypä vain sanomaan " ei" vaikka kuinka triviaalista asiasta, niin taas mentiin.



Esikoinen ei pysy jäähypenkillä pitämättä. Siis ei pysy. Ei pysy. Uskokaa pois. Vaikka olisi kuinka rauhallinen vanhempi, niin SE EI PYSY SIELLÄ. Eli meillä esikoisen jäähy tarkoittaa kiinnipitämistä kunnes rauhoittuu. Ikävä kyllä esikoiselta menee siihen rauhoittumiseen jäähytilanteessa aina vähintään puoli tuntia, yleensä lähemmäs puolitoista. Kerran olen pitänyt kirkuvaa, potkivaa tyttöä sylissä kaksi ja puoli tuntia yhtä soittoa, kunnes fyysinen väsymys pakotti hänet rauhalliseksi. Tänä aikana en siis ole kuopuksen käytettävissä apuna, rauhoittajana tms., ja pelottaahan lasta kun isosisko kirkuu kuin syötävä ja äiti pitää kiinni :( Joten tästä syystä emme kauheasti käytä jäähyä, varsinkin kun sen vaikutus kestää n. 10 sekuntia ja sitten esikoinen on taas purkamassa pahaa mieltään kiellettyyn toimintaan.



Sille, joka kehotti ajattelemaan koiria: en ole koiraihminen, en pidä koirista, enkä suostu kasvattamaan lapsistani koiria, kiitos vaan neuvosta. Enkä edes tule koirien kanssa toimeen, joten sinänsä ihan turha edes yrittää.



Ja päiväkotiin viemistä kannattaville: tässä on nyt monta muutakin syytä miksi sitä ei voi nyt tehdä, en lähde niitä erittelemään. Mutta suurin syy kotihoitoon on se, että oikeasti olen sitä mieltä että päivähoito pahentaisi tilannetta entisestään; nyt esikoinen on sentään jotenkin järjellisellä tuulella iltaisin eikä sekaisin vaihtuvista hoitajista, rankoista päivistä, ymmärtämättömistä kavereista yms. Esikoinen oli siis pk:ssa 9-15 ennen kuopuksen tuloa, jolloin ruoanlaiton, iltaruoan ja iltatoimien väliin jäi just se 1-2 h kunnon perheaikaa, ja sitten puolta päivää osan viikkoa jonkin aikaa kuopuksen tultua.



ap

ap

aloittaa joku harrastus tai muu virike niin saa muuta tekemistä kuin kotona pitkästyminen ja kiusaaminen.

ja tietty tiedän tilanteen hankaluuden ja vakavuudenkin, ja uskon myös sen että olet ollut johdonmukainen.

Mutta jos tilanne on syntynyt ja kestänyt vuosia, sen korjaaminenkin kestää kauan aikaa, ei kannata lannistua jos tuloksia ei synny jos on ollut johdonmukainen 3kk! Mutta kyllä se ennenpitkään kantaa hedelmää, usko pois!