Mulla ei ole mitään otetta noihin lapsiin :´(

ap valittaa. ap saa epäsopivia neuvoja. ap korjaa väärinymmärryksiä. ap:lle jankataan epäsopivien neuvojen puolesta. ap hermostuu ja antaa vielä lisätietoja. ap:ta syytetään itsepäiseksi...



Siihen nukuttamiskeskusteluun en edes lähde, 42. Ja taidan muutenkin lopettaa, kun asialliset kommentoijatkin ovat lopettaneet.



ap

Jäähypenkistä: ap:han sanoi, että on kannettu monet kerrat takaisin ja eikös hän kerran kirjoittanut ,että 2½h oli joutunut pitämään lasta sylissä koska ei muuten rauhoittunut.



Sain tuosta yhdestä ap:n kirjoituksesta käsityksen, että lääkärissä tms on käyty.



Ei kaikkien lapset ole yhtä ihania kilttejä mussukoita kuin muiden! Tiedän, koska meillä 4lasta ja toiseksi nuorimmainen on ihan toistamaata kuin sisaruksensa!välillä olemme todellakin ihmeissämme hänen kanssaa, mutta terve hän kuitenkin on eikä lääkäreitä tarvita ;)

Mulla itsellä on melkein sama tilanne kuin sulla. Melkein kuin omia kirjoituksiani lukisin. Ja noita takaisinviemisiä on meilläkin tehty sata tai tuhat kertaa, kunnes sekä aikuinen että lapsi on niin poikki että kaikki nukahtaa. Esikoisesi ja esikoiseni luonteisille lapsille vain ei mahda mitään. Ainakaan mikään käskeminen ja rankaisu, kuten tiedät, ei kannata. Menettää vain oman hermonsa.



Itse yritän pärjätä oman VAATIVAN nelivuotiaan esikoiseni kanssa niin, että kehun häntä aivan koko ajan. Raskastahan se on, mutta hän on päivät päiväkodissa hyvässä kurissa ja itse saan todellakin levätä töissä.



Pahinta on kun kiusaa pienempää. Ja muita päiväkodin lapsia. En minäkään tiedä, mikä siihen auttaisi. Ehkä aika. Pitää vain yrittää jaksaa ja odottaa, että jossain vaiheessa on järkeä päässä niin paljon että alkaa käyttäytyä paremmin.



Mutta ainakin meitä on muitakin, jotka on samassa tilanteessa.

Esikoiseni on muuten psykiatrisissa tutkimuksissa. Kannattaisiko sinunkin harkita? Neuvolan kautta pääsee alkuun.



Voimia meille!

Pelastitte iltani, onneksi kävin vielä tarkistamassa ketjun. Voimia tosiaan meille, ei tätä voi tajuta kuin toinen " melkein erityislapsen" vanhempi.



ap, nyt töitä pattiin ja sit nukkumaan

Toinen on yhtä haastava tapaus. Ei toimi jäähypenkit eikä mikään normaali huomion anto jne., mikä toimii normilapsille.



Iän myötä helpottuu. Päiväkoti voi tosiaan osittain pahentaa tilannetta kun alkaa alisuoriutua.



Toisten on vaikea uskoa sanoihisi, koska heillä ei ole haastavaa lasta. Sit uskovat, jos omalle kohdalle sattuu.



Kannattaa vaan olla itselleen armollinen. Ajatella, että kaikkeni olen tehnyt.

Vaativa lapsi on vaativa, vaikka mitä tekisi. Luulenpa, että sisarkateus on myös vahva tekijä ongelmissanne. Jos voit saada kotiin muita aikuisia, esim. isovanhempia tai kummeja tms. niin sekin voi rauhoittaa käyttäytymistä tilapäisesti, niin että pääset palkitsemaan lasta. Palkinto voi olla esim. monta ilmaan heittoa tms. Harjoitelkaa käyttäytymistä pieninä paloina, ja yritä saada aikaan tilanteita, joissa pääset palkitsemaan hyvästä käytöksestä. Itse laitoin pahimpina hetkinä jäähylle toiseen huoneeseen ja pidin oven kahvasta kiinni toiselta puolen, mutta ei kyllä välttämättä hyvä keino ole. Selvät päivärutiinit helpottavat huomattavasti. Tee lukujärjestys, johon merkaat kuvilla, mitä tehdään seuraavaksi esim. mennään ulos. Pikku hiljaa alkaa tulla tulosta. Kärsivällisyyttä! Ikäkin rauhoittaa, kun lapsi oppii paremmin ymmärtämään sääntöjä.

Miten se vietetään, mikä on päiväohjelma? Jotkin lapset ovat niin herkkiä, että reagoivat muutamankin minuutin muutokseen päivässä. Jos ruoka tulee varttia myöhempään, koko päivä on sekaisin.



Aika monissa kasvatusohjeissa lähdetään siitä, että kiinnitetään huomiota ensiksi päivärutiiniin. Onko se säännöllinen? Sisältääkö se säännöllisesti ulkoilua ja lepoa? 4-vuotias tarvitsee myös ehdottomasti ikäistään seuraa joka viikko, ja mielellään jo jonkun harrastuksenkin. Käyttekö kerhoissa, vai oletteko vaan kotona päivästä toiseen? Onko teillä tukiverkostoa, hoitaako lapsia kukaan muu kuin sinä?



Ymmärrän täysin mistä puhut, sillä meillä on hyvin samantyyppinen vaativa mikään ei tehoa-lapsi. Halusin vaan sanoa, että meillä lapsi menee ihan sekaisin jos päivässä on vähänkin pidempi pätkä jolloin ei tehdä mitään erityistä. Se, mihin voisit nyt kiinnittää huomiota on nuo ed. mainitut asiat ja sen lisäksi sinun pitäisi vaihtaa asennetta. Jos et luota muihin ihmisiin ja heidän kykyihinsä hoitaa lapsia, heijastuu se suoraan lapsiisi epätoivotulla tavalla. Sinun pitää luottaa itseesi ja toiseksi luottaa toisiin. Päiväkodeissa on loistavia ammattilaisia, jotka ovat saaneet koulutuksen työhönsä. He kyllä tietävät mitä pitää tehdä ja kertovat, jos lapsi tarvitsee apua. Mielestäni voisit kuitenki harkita tuota päiväkotia, ihan oman jaksamisesi takia ja siksi, että sitten ainakin saisit tietää onko lapsellasi aihetta erityistukeen.

- jäähypenkillä on kivaa tai sieltä tullaan pois

- tarrat ei toimi (" en mä jaksa olla niin kauan kilttinä, että saisin tarran" )

- mesoamiseen ja kiellettyyn toimintaan puutun heti (=poistetaan esim. ruokapöydästä tms)

- en leiki ja viihdytä, mutta yhdessä puuhataan, luetaan

- lapsella kuuluukin välillä olla tylsää (ei hyvänen aika kukaan vie 4-vuotiasta päiväkotiin virikkeitä saamaan ellei kyseessä ole sairas lapsi. Ja huom. varsinkaan, kun kotona on leikkikaveri!)

- meillä ei onneksi lyödä eikä purra, mutta huudetaan kyllä

- apuja: ainakin tuo rauhalllinen ilmapiiri ja äidin loputtomat hermot, joita ei ole

- meillä siis vain vilkas tyttö, ap:llä tod. näk. poika?

Sen me olemme huomanneet kaksostyttömme kanssa. Häneen eivät nimittäin ole tehonneet uhkailut, kiristykset tai lahjonnatkaan. Kun on erityistarpeinen (tai muuten vaativa) lapsi, jolla on ongelmia lähimuistin ja puheenymmärtämisen kanssa, niin alapa siinä sitten käyttämään jotain tavallisia " metodeja" .



Me olemme tarvinneet paljon ammattilaisten apua. Ja aika on myös auttanut asiaa paljon.



Muuten tyttö on kyllä ollut suht rauhallinen tapaus, mutta kun hänelle ei ole nämä ns. normaalit asiat menneet perille vaan niistä on pitänyt tapella ja taistella vuosikausia. Tekee siis vieläkin kaikenliasta kiellettyä vaikka on 6v. Mutta parempaan ollaan menossa:).

Kuinkas arvelit pärjätä kun tulevat murrosikään, et mitenkään jos ei otetta ja kunnon puheyhteyttä ole saatu ennen murrosikää.

Murrosikäisten kanssa on jo osattava ja heidän on ollut opittava keskustelemaan ja arvostukseen tai mistään ei tule mitään!

Onnea tiellesi!

Onnea itsellesi ja poistu takavasempaan! Kiitos!



t. ei ap

Vauvana ensimmäisten kuukausien aikaan luodaan perusturvallisuus ja siitä eteenpäin järjestelmällisellä kasvatuksella, keskustellen lasten kanssa ja perustellen.

Kun heillä on usko ja luottamus vanhempiin ja oppineet keskustelemaan, pärjää murrosiänkin kuten kaikki iät.

Murrosikä on vanhempien tietämättömyyttä. Luin tuon viisauden kaksi murkkua kasvatettuani, sen jälkeen vielä yksi ja nyt viimeinen tulossa murrosikään.

Lapsen kasvatus pitäisi aloittaa jo ennen kuin tuollaisia pitää keksiä. Vauva on muutakin kuin kiva maha, mitä ihailla ja kivat vaunut ja hienot vaatteet.



Kun tällaisten lasten taustoja aletaan selvittää, ovat he niitä, jotka ovat sylkeneet ja purreet äitiään jo pieninä. Sen on annettu tapahtua, eikä ole kielletty. Kaikkea pientä valtaa on lapselle annettu liian pienenä kun on ajateltu, että se on hassua ja ei sille lapselle voi mitään ja kai se ohi menee.



Vauva tarvitsee jo aikuisen ohjauksen, miten täällä pärjätään. Silloin aletaan jo kasvatus, mikä on sallittua, mikä ei. Ei lapsella nämä kokeilut mene ohi, ellei niihin puututa ajoissa. Eikä ne ongelmat ratkea sillä, että viedään päiväkotiin kun itse ei enää jaksa. Ne ongelmat on silti edessä lapsen ja vanhempien suhteessa.



Tsemppiä ap sinulle. Olet varmaan tehnyt parhaasi ja olet väsynyt kun et ymmärrä, missä mättää. Olet nyt siinä pisteessä, että perheessäsi on tyranni. Lapsi vaistoaa, että pelkäät, koska hän alkaa riehua. Te pyöritte nyt lapsen navan ympärillä ja lapsi hallitsee perheenne ilmapiiriä. Eikö se ole liian rankka tehtävä lapselle?



Ap itse tarvitsisi nyt hiukan lepoa ja miettimistauon. Skarppausta, että jaksaa pistää pelin heti poikki kun se alkaa. Välittömästi aamusta kun homma alkaa mennä pieleen palautetaan huoneeseen ja aloitetaan päivä niin monta kertaa uudelleen, että se alkaa mennä oikein. Se vaatii hermoja kun on näin monta vuotta jo annettu lapsen hallita.



Mutta kannattaa hakea myös apua jos ei omat keinot enää auta. Parempi sekin kuin että teillä olisi tyranni, jonka pillin mukaan koko muu perhe pyörii.

Tuli teksti niin suoraan kasvatusoppaasta, luultavasti olet lapseton tai yhden vauvan äiti? Kaikki ei vaan aina mene niin kuin on suuunniteltu tai kuinka kirjoissa lukee.

Kyllä vähän kuulostaa siltä että lapsi on oppinut tuon tavan toimia. Hän tosiaan pyörittää perhettänne pikkutyrannin tavoin ja elkein! Siihen on nyt vaan saatava loppu!



Miten hän käyttäytyy isänsä kanssa? Entä muiden lasten.



Moni on kysynyt sinulta käyttekö missään päivisin, onko lapsella leikkikavereita? Et ole vastannut! Entäs rutiinit?



Ei kaikille lapsille mitkään jäähypenkit tehoa, eivätkä ainakaan mitkään holdingitkaan. Ei ainakaan meidän erityislapselle. Kuvallista apua hän tarvitsee toimiakseen " normaalisti" .



t. kolmen lapsen äiti

On tullut hyviä kysymyksiä. ap:n " kauhukakara" on tyttö, mutta vilkas tapaus kyllä, ja uskomattoman sosiaalinen. Meillä on vakaa päivärytmi jota ateriat ja päivälepo tahdittavat, lapsella kaksi harrastusta viikossa sekä iso kaveripiiri ihan omassa pihassa (nauroin ääneen sille " noin iso tarvitsee seuraa joka viikko" , anteeksi vain, mutta meidän tarvitsee kodin ulkopuolista leikkiseuraa vähintään joka toinen päivä tai alkaa kiivetä seinille!), plus tietysti pikkusisko kotona.



Minä leikin lasten kanssa ja tavallaan siis viihdytän, mutta teen niin koska tykkään leikkiä :I Minusta on ihanaa uppoutua lasten mukana muovailuun tai barbileikkiin tai askarteluun. Tuntuisi ikävältä jättää tämä pois arjesta... Voisiko se kuitenkin viedä auktoriteettiani? Olen kuitenkin ottanut asenteen, että kun äiti tulee mukaan leikkimään, niin äiti on sen aikaa vähän enemmän kaveri, mutta kun äiti lopettaa niin sitten olen todellakin kokonaan se äiti enkä mikään kaveri.



" Ihanaa" , että muillakin on haastavia tapauksia kontollaan. On paljon parempi olo jo, kun sain ymmärrystä :) (ja kun lapset saatiin unten maille, ei tosin ilman provosoimatonta äidin päälle sylkemistä esikoisen taholta...) Ja tosiaan 54 ja hänen hengenheimolaisensa eivät tosiaan elä ihan samassa todellisuudessa meikäläisten kanssa. Myös moni ihan selväjärkinen kirjoittaja ei ihan tajua, mitä se tarkoittaa, että lapsi ei vaan lopeta vaan innostuu, teki vanhempi niin tai näin.



t. ap, joka muistaa nyt jo olevansa ihan ok äiti (ja sen muistuttamisessa auttaa tuo " helpompi" kuopus)

Viisaasti sanottu ja ihana on mutta onneksi olen tuon tiennyt jo ennen hänen neuvojaan.

Myöhemmin olen näitä vasta lueksinut ja saanut lisää uskoa monen lapsen jälkeen.

Hyvä isoäitisuhdekin kehittyy kun lapsella on rakkautta ja lämpöä, säännöt mumminkin luona.

Älä taannu yhdeksi lapseksi lisää, edes leikissä.



Aika hyviä neuvoja olet saanut.



Yksi asia jäi mietityttämään. Miksi pelko ammatti-ihmisiin? pelkäätkö heidän näkevän lapsessa jotain sellaista mitä itse et haluaisi nähdä? Ehkä alitajunnannassasi siedät lapsen tarvitsevan apua mutta sinusta sen vastaanottaminen tuntuisi häviöltä. No, voin olla väärässäkin.

Vierailija:

Älä taannu yhdeksi lapseksi lisää, edes leikissä.

Aika hyviä neuvoja olet saanut.

Yksi asia jäi mietityttämään. Miksi pelko ammatti-ihmisiin? pelkäätkö heidän näkevän lapsessa jotain sellaista mitä itse et haluaisi nähdä? Ehkä alitajunnannassasi siedät lapsen tarvitsevan apua mutta sinusta sen vastaanottaminen tuntuisi häviöltä. No, voin olla väärässäkin.

Lapsenne vaikuttaa erityislapselta, kun on niin hankala ja vaativa, eikä mitkään normaalit keinot tepsi.