Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ole mitään otetta noihin lapsiin :´(
07.04.2008 |
Tytöt 3 ja 4 v tuntuvat nykyään pyörittävän mua ihan miten vaan. Kaikki päivät on hirveää tappelua joka siunaaman asiasta, lisäksi 4v alkanut tehdä pahojaan kuten sotkee ruoalla pöydässä, lyö siskoa etc. Jos sanon tiukasti että ei, niin meno vaan yltyy. Jos sitten seuraavaksi sanon tiukemmin, niin ei kun meno yltyy yhä enemmän. Seuraava vaihe on huutaminen, ja silloin kuopus säikähtää, menee ihan hiljaiseksi ja kiltiksi (ja äidin sydän itkee kun on niin säikäyttänyt lapsensa), mutta esikoinen vaan riehuu kolme kertaa kauheammin. Jäähy -> sama seuraus. Muut rangaistukset kuten leluja pois, ei jälkkäriä -> sama seuraus. Luonnolliset seuraukset, kuten " jos leikkelet reiän housuihisi, niin sinulla ei ole housuja" -> sama seuraus (kommenttina " No hyvä! Emmä näitä haluukaan!" ). Reagoimattomuus -> sama seuraus.
Lapset käyttäytyvät kunnnolla vain ja ainoastaan jos jaksan koko ajan (ja siis todella KOKO AJAN) leikkiä heidän kanssaan, tai paremminkin esikoisen kanssa - kuopusta en saisi esikoisen mielestä huomioida lainkaan tai se on syy alkaa meuhkata - ja ylläpitäisin pirteää, iloista, kepeää otetta päivään. EN JAKSA j--lauta PAAPOA tuota lasta aamusta iltaan! Kyllä mä ne lapsen raivarit kestäisin (saan sit raivareita takaisin...) mutta kun ihan jatkuvasti on päällä kiukkukiusaus, vinkuvalitus ja mankumärinä.
Kommentit (68)
On vähän huono päiväkin tänään ja kaikkee... :/ Anyway, totuus on että esikoisemme on luonteeltaankin haastava (ja tästä meillä on muutamankin ammattilaisen sana ;). On myös niin, että tiedämme kyllä miten tilanne pitäisi hoitaa, sanoinhan sen itsekin: kepeällä ja iloisella arjella. Ja olemme saaneet kehujakin tavastamme " käsitellä" tuota haasteellista esikoista. Ei niin, että kaikki olis esikois-paran syytä! Ei tietenkään! Meillä vain nyt ei ihan luonteet osu yksiin ja joudumme helposti hänen kanssaan juuri siihen huonon käytöksen noidankehään. Vaikka olemme olleet vain ja ainoastaan johdonmukaisia... niin johdonmukaisia kuin pystymme, siis.
Mutta kun väsyttää NIIN olla " aina" pirteä ja iloinen, ettei toinen VAAN saisi sitä ekaa kohkauskohtausta joka aloittaa maanvyöryn...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ne siellä pysyvät?
Mulla itselläni vasta 1,5-vuotias voimakastahtoinen tyttö, ja mielenkiinnolla luen näitä vastauksia. Mä luulin, että tuo on just tyypillistä uhmaikäisen käytöstä.
Esikoisella ei ole tällaista estoa ollenkaan...
Ja juu, minäkin luulin että se on uhmaikää, kunnes se esikoisella jatkui... ja jatkui... ja jatkui... Mutta kuopukselle ei tullut ollenkaan.
ap
Suosittelen ainakin tutustumaan hänen metodeihinsa.
Tai vaikka 1000 kertaa, jos muuten ei ala pysyä. Se nyt vain on taistelu, joka aikuisen TULEE voittaa. Lapsellekin tuo turvallisuutta, jos vanhempi tekee niin kuin on sanonut, eikä anna lapsen määrätä asioista. Lapsi tekee halujensa mukaan, eikä hän välttämättä ollenkaan halua istua siellä jäähyllä. Vanhemman pitää vaan olla se vahvempi osapuoli siinä asiassa. Eihän se kivaa ole, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten jo yllä kirjoitin, USKOKAA NYT VAAN. Kun se lapsi innostuu vain kun kieltää. MYÖS kun kyseessä on jäähypenkki. Rangaistukset ei tepsi. Lahjonta ei tepsi. Uhkailu ei todellakaan tepsi, emmekä tykkää sitä muutenkaan tehdä. Kiristys ei pitkän päälle tepsi.
Hukassa ollaan siis niinä päivinä, kun iloisuus ei onnistu.
t. ap
Olette siis antaneet lapsen voittaa sen taistelun. Kokeilisitte joskus niin kauan, että te vanhemmat voitatte, katsotte sitten mitä tapahtuu ja montako kertaa se rangaistus pitää toistaa että menee perille.
Lapsesi tuntuu olevan temperamentiltaan hyvin haastava persoona, silloin pitää joskus mennä vaikeimman kautta.
T. 28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liika huomio ja leikkiminen on vihoviimeistä. Kyseessä 4v poika. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta mitä vähemmän häntä huomioi, sitä paremmin menee. Olen ottanut linjaksi, että en sorru minkään sortin viihdyttämiseen.
Vielä ihmettelen tuota, että mitä meinaa, että lapsi ei pysy jäähyllä? Oletteko todella kokeilleet palauttaa häntä sinne esim. 1000 kertaa ja hän edelleen karkaa. Minun kokemukseni mukaan lapsi kyllä aina jossain vaiheessa luovuttaa, jos palautus tapahtuu täysin viileästi, puhumatta tai edes katsomatta lapseen päin.
1. on turhautunut/tylsistynyt ja kaipaa ehdottomasti ikäsitään seuraa, ohjattuja tuokioita, ulkoleikkejä
2. hakee aikuisen huomiota, jota ei ilmeisesti saa tarpeeksi
Lapsi EI tee pahaa samassa merkityksessä, kuin aikuinen tekee. Lapsen kiusanteolla/pahanteolla on AINA jokin syvempi merkitys- viesti vanhemmalle jostakin. lapsi ei ole sisimmissään PAHA- jokainen meistä syntyy puhtaana, hyvänä ihmesenä tähän maailmaan. Se on se YMPÄRISTÖ, joka määrittelee meidät pahoiksi.
Tion ikäinen lapsi, ap, tarvitsee kyllä jo päiväkotia. Me suosittelemme sitä työpaikassani ( oppimis- ja kehityshäiriöyksikkö) lähes poikkeuksetta yli 3-vuotialle vilkkaille, impulsiivisille ja käytöshäiriöisille lapsille. (Toki kyseessä voi olla myös jokin neurologinen vaikeus, joka pitäisi selvittää mahd. pian. Lapsen itsetunto alkaa jatkuvasta komentamisesta ja rankaisemisesta murentua)
Käykää siis perheneuvolassa juttelemassa. ja niin, sinne päiväkotiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KYLLÄ SITÄ ON KANNETTU TAKAISIN JÄÄHYLLE, SÄNKYYN (iltanukahtaminen vaikeaa kans) JA MITÄIKINÄ TODISTETUSTI AINAKIN 100+ KERTAA (LASKIMME KERRAN!), EIKÄ SE AUTA. PISTE. Nyt en jaksa enää jauhaa tätä.
Ja joo, päivähoito olisi kiva, JOS olisi pk jossa ammattitaitoinen, riittävän monilukuinen henkilökunta, ei lainkaan sijaisten tarvetta ikinä, tarpeeksi vähän muita vaativia lapsia etc. Mutta kun ei ole, ja esikoinen oireili.
Nyt on jo tosiaan aika paljon parempi olo. Sinänsä moni tässä ketjussa kirjoittanut on oikeassa siinä, että ongelmieni taustalla ei ole lapsi eikä lapset vaan minä itse, tai paremminkin, voin muuttaa vain itseäni, en lapsen/lasten käytöstä. PUnainen lankani on ollut hieman hukassa, ja ottaahan se haastavampi tapauksemme heti tilaisuudesta vaarin tai, toisinpäin katsottuna, hermostuuhan se ja reagoi hermostumiseensa.
Olen vain tosi väsynyt ja olo on kuin olisin umpikujassa. Jos tosiaan voisin dumpata lapset tarhaan ja tehdä vaan jotain työtä päivät, niin varmaan tekisin sen, mutta kun oikeasti ja aidosti uskon sen tekevän molemmille lapsille vain hallaa. Haluan heidän oppivan ensin " olemaan kunnolla" kotona ja vasta sitten keskittyisimme ryhmätaitoihin... Nyt saan varmaan p...aa niskaan tästäkin, mutta siihen on jo totuttu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta oikeasti ne ovat joillekin lapsille HYVÄ paikka. Lapset oppivat siellä odottamaan vuoroaan ja ehkä mikä tärkeintä: olemaan myös poissa vanhempansa luota välillä. Oikeasti teidän olisi ehkä hyvä viettää vähän aikaa erillänne.
Ehkä esikoisesi on todellakin pitkästynyt? Siltä vähän kuulostaa. Mun lapset ovat pahanteossa jos joutuvat olemaan koko päivän sisällä (esim. sairastelun takia) tai jos minulla ei ole heille aikaa. Yleensä meillä tilanne rauhoittuu sillä että otan hetken aikaa ja luen heille jotain, pelaan jotain tms. Sitten leikkivätkin aina rauhassa hetken taas.
Voihan myös olla että esikoisesi on jonkinlainen " erityistarpeinen lapsi" . Oma tyttäreni nimittäin on, ja meni tosiaan sen 4-5 vuotta ennen kuin me se tajuttiin. Luulin vain että olin huono kasvattaja, mutta tosiasiassa hänellä olikin tarkkaavaisuuden häiriö ja kontaktihäiriöitä. Hänelle käytämme nykyään myös kuvallista viestintää...
Vierailija:
KYLLÄ SITÄ ON KANNETTU TAKAISIN JÄÄHYLLE, SÄNKYYN (iltanukahtaminen vaikeaa kans) JA MITÄIKINÄ TODISTETUSTI AINAKIN 100+ KERTAA (LASKIMME KERRAN!), EIKÄ SE AUTA. PISTE. Nyt en jaksa enää jauhaa tätä.
no oletteko siis antaneet periksi ja viimeisellä kerralla jättäneet kantamatta takaisin? lapsi siis voittanut, joten tottakai tulee sieltä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä 100+:nnella kerralla se lapsi oli jo aina niin väsynyt, että putosi sängystä tms. kiivetessään ja alkoi itkeä, ja nukahti sitten itkuunsa. Emme ole ikinä antaneet periksi, koska tiedämme tasan mihin se varmasti johtaisi.
Nyt tää loppuu. Ettekö voi jo uskoa.
ap
meilläkään poika ei pysy jäähypenkillä. mä en ainakaan voi taistella pojan kanssa ja jättää toista lasta yksin valvomatta.
mikäli mä veisin meidän pojan tuulikaappiin, niin poika lähtisi ihan varmasti ulos ulkoovesta.
ollaan perheneuvolan asiakkaita, koska pojalla add epäily. siellä kehotetaan palkitsemaan lasta.
toimiihan se palkitseminen aikuisillakin sanoi perheneuvolan sosiaalihoitaja. hyvällä kannattaa aloittaa, eikä pahalla.
me myös käydään lävitse sitä miten missäkin käyttäydytään ja palkinnon tai kehut saa onnistuneesta reissusta.
perheneuvolasta saa kyllä hyviä vinkkejä, ainakin minä olen saanut.
Ja sinäkin taidat tarvita apua. Kuulostat aika kireältä.
Katsoin tuota Muksuoppia, johon olen aikaisemminkin tutustunut. Silloin löysin siitä vain saman lähestymistavan, jota olemme soveltaneet muutenkin: ohjataan ja autetaan. Palkitseminen esim tarroilla ei sopinut esikoiselle aiemminkaan (esim nukkumisasioissa) kun yleensä päätti, että mesoaminen nyt on hänelle tärkeämpää kuin palkinto myöhemmin, mutta mietin, josko nyt olisi kypsynyt iän karttuessa. Nyt teen jo niin, että jos esim. aamupäivä on mennyt hyvin, tai pukeminen, tai mikä vaan, niin sanon lapsille asiasta ja kehun ohimennen, mieluiten vielä jollekulle muulle lasten kuullen, ja tästä tykkäävät molemmat. Joskus tarjoan ylimääräistä herkkua, joskus muuta kivaa. Että jos yrittäisi nyt parantaa käytöstä palkkoilla.
MUTTA tajusin, että enhän minä edes tietäisi, mitä palkita. Hyvää käytöstä? No sehän pitäisi määritellä tosi tarkkaan ja seuranta olisi tuskaista, jos meinaisi jotain tarrasysteemiä.
Niin. Että voisivatko ne, jotka palkkioita neuvoivat käyttämään, kertoa, mitä tässä sitten palkittaisiin.
ap
saat neuvoja ja ohjeita, mutta tyrmäät vaan kaikki ja jankutat omiasi. olet ilmeisen turhautunut tilanteeseen, mutta tuolla asenteella liikkeellä ollessasi olet kyvytön parantamaan tilannettasi. jatkahan mietintää ja keskustelua kun olet hiukan objektiivisempi ja vastaanottavaisempi. tai ehkä haluat vaan jankuttaa ja haastaa riitaa purkaaksesi turhautumistasi, mikä on sekin ymmärrettävää. neuvot on sulle annettu jo mitä annettavissa on, lopeta jääräpäinen räksytys ja vie se lapsesi ensin neurologisiin tutkimuksiin ja sitten jos sieltä puhtaat paperit saat, niin sinne päiväkotiin. hyvään sellaiseen. ja turha änkyttää ettei sellaista ole saatavilla, vie sinne missä on. jos siis sitä apua tilanteeseesi haluat, etkä vaan marttyyrina ja vihoissasi jauhaa samaa virttä koko ajan.
En anna ennakkovaroituksia, vaan sanktio seuraa välittömästi. Mikäli ruokapöydässä viskellään ruokaa, pöydästä poistutaan saman tien. Mikäli lapsi ei poistu itse, poistan hänet lempeästi mutta lujasti. Pöytään lapsi on tervetullut seuraavan aterian aikana.
Mikäli lapset heruttavat tappelua eli ärsyttävät tahallisesti toisistaan, heidät pistetään töihin yhdessä. Esim. he rullaavat matot kimpassa siivousta varten, tai järjestelevät eteisen kengät yhdessä tms.
Mikäli lapsi vinkuu, vänkyy tai rutisee, en kuule. Korvani reagoivat ainoastaan tavalliseen puheeseen. Iloinen ei tarvitse kenekään olla, mutta kohtelias kyllä.
En leiki lasteni kanssa. Luen, ulkoilen ja teen ruokaa ja leipomuksia heidän kanssaan, mutta en leiki. Pidän heitä sylissä ja halaamme usein päivän aikana. Autan heitä mielelläni askarteluissa jms. mutta en mene siihen sen kummemmin mukaan. Otan siis lapsiini fyysistä kontaktia, se jotenkin" tankkaa" heitä.
Kun teen pakollisia ja tarkkuutta vaativia juttuja, kuten maksan laskuja netissä, pistän munakellon soimaan vaikkapa kymmenen minuutin kuluttua. Jos haluan omaa aikaa, teen samoin, vaikka 15 min verran.
Lapsillani ei heidän mielestään aina ole kivaa. Tylsyys on hieno keksintö. Silloin voi tulla hienoja ideoita.
lapsesi ei välttämättä ole terve.