Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ole mitään otetta noihin lapsiin :´(
07.04.2008 |
Tytöt 3 ja 4 v tuntuvat nykyään pyörittävän mua ihan miten vaan. Kaikki päivät on hirveää tappelua joka siunaaman asiasta, lisäksi 4v alkanut tehdä pahojaan kuten sotkee ruoalla pöydässä, lyö siskoa etc. Jos sanon tiukasti että ei, niin meno vaan yltyy. Jos sitten seuraavaksi sanon tiukemmin, niin ei kun meno yltyy yhä enemmän. Seuraava vaihe on huutaminen, ja silloin kuopus säikähtää, menee ihan hiljaiseksi ja kiltiksi (ja äidin sydän itkee kun on niin säikäyttänyt lapsensa), mutta esikoinen vaan riehuu kolme kertaa kauheammin. Jäähy -> sama seuraus. Muut rangaistukset kuten leluja pois, ei jälkkäriä -> sama seuraus. Luonnolliset seuraukset, kuten " jos leikkelet reiän housuihisi, niin sinulla ei ole housuja" -> sama seuraus (kommenttina " No hyvä! Emmä näitä haluukaan!" ). Reagoimattomuus -> sama seuraus.
Lapset käyttäytyvät kunnnolla vain ja ainoastaan jos jaksan koko ajan (ja siis todella KOKO AJAN) leikkiä heidän kanssaan, tai paremminkin esikoisen kanssa - kuopusta en saisi esikoisen mielestä huomioida lainkaan tai se on syy alkaa meuhkata - ja ylläpitäisin pirteää, iloista, kepeää otetta päivään. EN JAKSA j--lauta PAAPOA tuota lasta aamusta iltaan! Kyllä mä ne lapsen raivarit kestäisin (saan sit raivareita takaisin...) mutta kun ihan jatkuvasti on päällä kiukkukiusaus, vinkuvalitus ja mankumärinä.
Kommentit (68)
Kuulostaa vähän siltä, että oma lapsuus on jäänyt kesken, jos innostuu jostain barbijutuista oikeasti.
Aikuinen menettää auktoriteettinsa, jos menee leikkiin " lapsena" lasten kanssa. Kyllä aikuisen pitää olla aikuinen joka tilanteessa, vaikka pelleilisi ja touhuisi lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä edelleenkin johdonmukaisuudesta kiinni, vaikka se onkin raskasta. Tiedän että joudut tuplasti suuremman toiston ja " vääntämisen" tekemään kuin normilapsen kanssa. Meillä kävi lopulta ilmi että lapsellamme on as-oireita, jotka on tehneet elämästä " hiukan" vaativampaa ja vaatinut vähän muutakin kuin " tee vain näin niin onnistut kasvattamaan lapsesi oikein" . TODELLAKAAN ne jotka eivät ole saaneet tällaista haasteellista lasta eivät tiedä mitä se elämä voikaan olla kun ne asiat eivät mene kuin kasvatusopuksissa neuvotaan.
Niin ja sellainen tuli vielä mieleen, että mieti mistä asioista olet valmis taistelemaan loppuun asti, siis että ei olisi liikaa " turhia" säänöjä. Ettet itse väsy jatkuvan komentamisen ja ohjaamisen kanssa.
Toivotan kovasti voimia teidän perheelle!!!
Vierailija:
Sille, joka kehotti ajattelemaan koiria: en ole koiraihminen, en pidä koirista, enkä suostu kasvattamaan lapsistani koiria, kiitos vaan neuvosta. Enkä edes tule koirien kanssa toimeen, joten sinänsä ihan turha edes yrittää.ap
Tuossa on ehkä ongelmasi ydin. Vertaus koiriin tarkoitti sitä, että lapset tarvitsevat johdonmukaisen, turvallisen ja tasapuolisen vanhemman. Tätä kaikkea myös koirat tarvitsevat, eikä niiden kanssa voi ajatella samoin kuin aikuisten ihmisten.
Mutta jos haluat hukata pointin, niin siitä vaan. Kirjoittahan tietysti tarkoitti, että alat kulettamaan lapsiasi ulkona pannassa ja hihnassa ja pitäämään yöt kopissa.
Lisäksi tuntuu, että ap vaan valittaa, mutta mikään vinkki tai neuvo ei ole mieleen, vaikka sitä ei ole edes kokeiltu. Esikoisesi vaikuttaa ihan äidiltään ja ehkä ongelma on siinä. Peilaatte liikaa toisianne. Hakisin apua ulkopuoliselta, jos kerran muut lapsesi joutuvat kärsimään tilanteesta. Lue myös kirja " Nancy" , jossa päähenkilö on hyvin esikoisesi kaltainen.
Vierailija:
Tuli teksti niin suoraan kasvatusoppaasta, luultavasti olet lapseton tai yhden vauvan äiti? Kaikki ei vaan aina mene niin kuin on suuunniteltu tai kuinka kirjoissa lukee.
isoja, että kokemusta on jonkin verran.
Anteeksi jos olen omat lapseni kasvattanut " kasvatusopusten mukaan" , vaikka en ole yhtään kasvatusopusta lukenut. Lapseni olen kasvattanut ihan maalaisjärjellä.
Kasvatusasioissa mikään neuvo ei ole koskaan kysyjälle mieleinen. Vastauksena on yleensä jotain tyyliin " on kokeiltu, ei toimi" . No eihän se yhdellä tai edes kahdella yrittämällä toimi. Tässä se JOHDONMUKAISUUS astuu peliin. Kun joka kerta toimitaan saman kaavan mukaan niin jääräpäisinkin muksu alkaa pikkuhiljaa ymmärtää syy-seuraussuhteen. Ja jos ei omat voimat ja keinot riitä niin kannattaa ihan todella hakea ulkopuolista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi heiluu merirosvona yms. poikiemme leikeissä mukana ja auktoriteettia hänellä ei ole heihin lainkaan. Itse en edes pystyisi moiseen, tuntuisi niin hölmöltä leikkiä lapsena lasten mukana. Rakentelen kyllä, autan askarteluissa, luen, mutta leikkimään en pysty.
Vierailija:
Aikuinen menettää auktoriteettinsa, jos menee leikkiin " lapsena" lasten kanssa. Kyllä aikuisen pitää olla aikuinen joka tilanteessa, vaikka pelleilisi ja touhuisi lasten kanssa.
...eli uskon, että tuo lapsen kaverina oleminen saattaa olla ongelmiesi ydin, niin kuin itse osasit arvellakin. Meillä on 4v poika, joka on myös ammattilaisten mukaan todella haastava tapaus, mutta neurologista ongelmaa hänellä ei ole. Olen huomannut, että hänen kanssaan ei missään nimessä saa asettua samalle tasolle, tai hänestä tulee todella röyhkeä. Kun hänen kanssaan pysyy jatkuvasti aikuisena, hän alkaa kunnioittaa ja luottaa. Juuri tuo kuvaamani anoppi tekee selkeästi sen virheen, että laskeutuu lapsen tasolle ja sen jälkeen hänellä ei ole enää mitään valtaa lapseen. Häntä syljetään, komenenllaan, haukutaan jne. MItään tuollaista poika ei ikinä tekisi äidilleen.
Teillä on virtahepo olohuoneessa, kun koko perheen pitää olla varuillaan ja olla ylipirteä ja kiva, jotta esikoinen ei saa tuntien raivokohtausta. Vauva-palstan neuvoilla tuskin pääsette eteenpäin, vaan tarvitsette ammattiapua ja se päiväkoti (erityisryhmä) voisi olla ihan hyvä juttu.
Tulee mieleen, kun joku täällä koirakeskustelun yhteydessä joku kertoi koirasta, jonka perhe ei uskaltanut käydä yöllä vessassa, kun vahvan vartiointiluonteen omaava koira olisi voinut käydä kimppuun.
Teillä on nyt siellä perheessä pikkumonsteri, jonka ehdoilla koko perhe pyörii. Kunnon lapsityranni.