KAIKKI EIVÄT VOI OLLA KOTONA LAPSEN KANSSA 3 VUOTTA!!

Olin vuosia 3 lapsen yksinhuoltaja ja kerran yritin saada sossusta rahaa. Tilanne oli se että asumistukipäätös ei ehtinyt muuttoon mennessä vaan 4200mk liksasta meni 3600mk vuokraan. Huraa- elämiseen 4 hengelle 600mk = 100¿. MItäs sillä saa?? No, sossu oli niin " ihku" että LAINASI asumistuen verran rahaa!! Mä jouduin maksamaan joka pennin takaisin sinne. Joutuuko sosiaalipummit ja tänne muuttaneet ulkomaalaiset?? Tuskin!

syyllistetään siitä, että maksavat niitä veroja! Kaikki äidit kotiin vaan...

Kunhan ette tule sanomaan, ettei se ole OMA VALINTA, sillä sitä se on.

Se on täysin VALINTAkysymys.

Taloudellinen tilanne, oma valinta tms. Ei valitettavasti kuulu sinulle.

Eikä kyseessä ole pelkkä raha, täytyy naisenkin saada elää parhaaksi katsomallaan tavalla ja jos siihen kuuluu työssä käyminen niin sitten kuuluu! Jos ette syyllistä isiä yhtä paljon kuin äitejä lapsen jättämisestä hoitoon, aika 50-lukulaisia ovat asenteet.

Olen yksinhuoltaja ja olin kotona kolme vuotta. Minulle se oli tärkeämpää kuin asunto, auto tai matkustaminen. Opiskeluja voi siirtää vaikka vuoteen 2050.



Ahneus menee usein lapsen mielenterveyden edelle on minun mielipiteeni. Ihminen tarvitsee vaatteita, kodin ja ruokaa. Kaikki muu on turhaa.



Ja, kyllä. Sain hemmetin hyvän työpaikan sen jälkeen.

vanhemmat oli töissä. Pitihän se nyt oma talo ostaa, sinne ne kaikki rahat meni.

Itse olen nyt kotiäitinä, 4 vuotta jo ollut eikä meidän perheen tarvitse tinkiä mistään. Ostettiin lähiöstä vähän pienempi ja vähän vanhempi koti, jossa on kohtuulliset asumiskulut.

Vierailija:

Tässä teille kotiäitiyden ja säästämisen valinneen vanhemman lapsuus.

Missään ei käyty, koska ei ollut rahaa. Mitään ei ostettu, koska kaikkea " löytyi omasta takaa" . Leluja ym ei juuri tarvinnut, koska voi askarrella luonnonmateriaaleista. Jumppakerhoon tai musiikkikerhoon ei tarvinnut mennä, koska metsässä juoksentelu ja äidin kanssa laulelu oli parasta mitä lapsi voi tarvita.

Ainoa positiivinen, jonka muistan lapsuudestani, oli kirjat. Muuten olin yksinäinen, oudoissa vaatteissa ja maailmasta jälkeen jäänyt lapsi. Koulussa en saanut kavereita, en tiennyt lasten materialisesta maailmasta mitään. Ja erityisesti muistan äitini, joka kaikkiin " järjettömiin" toiveisiini (kuten muodinmukainen vaate, muotilelu, edes yksi, meno elokuviin tms.) muistutti aina maireana, että miten muut yrittävät tavaroilla hyvittää sen, etteivät halua hoitaa lastaan kouluikään kotona. He sen sijaan luopuvat turhasta kuluttamisesta, jotta saan olla äidin kanssa kotona. Jos äidin sijaan olisin halunnut maksullisesta harrastuksesta saatavaa ajankulua, olin ahne ja kiittämätön. Että miten tämä äidin kotona olo nyt sitten korvasi minulle sen, että jäin kaikesta muusta maailmasta ulkopuoliseksi?

Nykyisin on ihan laillinen oikeus jommalla kummalla vanhemmista olla kotona siihen asti kun lapsi on 3-vuotias. Siihen saakka saa tukea yhteiskunnalta. Pienemmilläkin tuloilla on ihmisten pakko tulla toimeen. Joku menee töihin, joku ei mene, mutta pakko ei ole mennä molempien vanhempien ennen kuin lapsi on tuon maagisen 3 vuotta. Hyvä olisi jos tuo ikä nostettaisiin kuuteen vuoteen.

aikanaan ennen lapsia asuimme hulppeassa kämpässä, kun

saimme vauvan, myimme sen ja ostimme todella halvan

ja remonttikuntoisen talon, vain sen valinnan turvin olen

voinut olla kotona. Valintamme oli että asutaan niukemmin,

emmekä voi matkustella ja vaatteet ym käyttötavara

kulutetaan loppuun ennen kuin ostetaan uutta.

Tästä valinnasta elämässäni olen iäti onnellinen, muut

valinnat voi mennä mönkään mutta tämä meni oikein.

;)

Olet siis oikeassa, että kaikki eivät sitä tee ja kaikki eivät sitä edes voi tehdä. Tai kääntäen 29 %...

Raha ei sitä ratkaise vaan kulutustottumukset ja rahalla ei sitä aikaa voi jälkeenpäinkään ostaa... Toisilla varmaan vaan on arvot ja asenteet kohdallaan?;)

mutta kun jotkut ovat sitä mieltä, että pienille päiväkoti on niin hyvä paikka. Mikä ei ole totta.

et on piiiitkälle yli tonni asumiskustannuksia ja miehellä ei kummonen liksa, ni eihän sit tietenkään voi olla kotona. jos taas VALITSEE " köyhemmän elämäntavan (pieni as. laina, vuokra-asunto.. ym) silloin mielestäni voi olla kotona jos tahtoo.

Toiset ei ota 200 000e jättivelkoja vaan asuu vuokralla+ tekevät ruoat itse, kierrättää jne. Kyllä moni voi olla kotona kotihoidontuella suomessa jos van kiinnostusta ja luovuutta löytyy. Kaikilta ei löydy ja sekin on ihan ok.

kyllä joskus ihmettää kun vedotaan taloudelliseen pakkoon ja sitten seuraavassa lauseessa kerrotaan juuri varatusta ulkomaanmatkasta. Ok, jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, mutta minusta taloudellisiin tekijöihin on turha viitata silloin, kun pääsyy on se, ettei ole yhtään valmis tinkimään omasta elintasosta.



Itse olen ollut kotona useamman vuoden. Mies on ok palkkainen, ei kuitenkaan mikään huippupalkkainen. Pärjäämme mukavasti ja rahaa jää säästöönkin. Kaveripiiriin kuuluu pari, jotka ihmettelevät miten pärjäämme. Heillä huippupalkkaiset miehet tienaavat lähes kolme kertaa sen mitä oma mieheni (palkat noin 9000 kuussa, mieheni palkkaa he eivät tiedä) ja heidän on pakko mennä töihin, koska muuten ei pärjätä. Tuolla palkalla lyhentäsi minusta jo aika isoa lainaakin.

KAIKILLA Suomalaisilla on mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan ainakin siihen asti kun he ovat 3v. ja kotihoidontuki loppuu.



Kyse on aina valinnoista, ei mistään muusta. Saadakseen jotain on luovuttava jostain toisesta. On naurettavaa väittää, että ei ole mahdollista hoitaa lapsia kotona, kun samaan aikaan maksaa lainaa autosta ja asunnosta ja muutenkin pitää tiettyä elintasoa yllä. Toki jokainen tekee sellaiset valinnat kuin tahtoo, mutta älkää ihan oikeasti viitsikö selittää että teillä ei ollut mahdollisuutta jäädä kotiin. Kyllä oli, mutta te valitsitte toisin.

Täytyy olla todella pullamössö, ei vaan pullamössöön korviaan myöten uponnut, jos ei näe muuta totuutta kuin omansa.

Silti olin 3 vuotta kotona. Tottakai oltasi enemmän tienattu, jos olisin palannut töihin heti. Mutta kun ei kuitenkaan nälkää nähty, eikä muutenkaan kurjaa ollut, niin mikä kiire töihin? Kyllä vähemmälläkin tulee toimeen, jos vaan haluaa.

Ja en ole edes mikään talousihme.