KAIKKI EIVÄT VOI OLLA KOTONA LAPSEN KANSSA 3 VUOTTA!!

Et sinä :))) Tarkoitin henkilöä, joka kommentoi sinun viestiäsi!

Vierailija:

pystyäkseen kattamaan perheensä kulut?

Päättäkää jo kotiäidit mitä oikein haluatte :D Joskaan se ei hirveästi minua liikuta.

Nämä ovat terveet järjen juttuja, pitää katsoa kokonaisuutta. Valinnanvapaus on monesti vain näennäistä.

Vierailija:

Milläs varoilla te sitten kuvittelette päiväkotien pyörivän?



Ja tuo, mitä 75 kirjoitti kotiäitien kirjoitusvirheistä yms... Kertoo paljon omasta älykkyydestäsi, että viitsit haukkua toisten virheitä, kun samalla teit niitä itsekin omassa kirjoituksessasi. Eikä sujuva kirjallinen ulosanti ja oikeinkirjoitustaito ole edes mikään merkki ihmisen koulutustasosta tai älykkyydestä (niin paljon on tullut luettua korkeasti koulutettujen ihmisten virheillä kyllästettyjä tekstejä!).

Vierailija:

Milläs varoilla te sitten kuvittelette päiväkotien pyörivän?

Ja tuo, mitä 75 kirjoitti kotiäitien kirjoitusvirheistä yms... Kertoo paljon omasta älykkyydestäsi, että viitsit haukkua toisten virheitä, kun samalla teit niitä itsekin omassa kirjoituksessasi. Eikä sujuva kirjallinen ulosanti ja oikeinkirjoitustaito ole edes mikään merkki ihmisen koulutustasosta tai älykkyydestä (niin paljon on tullut luettua korkeasti koulutettujen ihmisten virheillä kyllästettyjä tekstejä!).

Vierailija:

Olet siis oikeassa, että kaikki eivät sitä tee ja kaikki eivät sitä edes voi tehdä. Tai kääntäen 29 %...

Oletkohan nyt lukenut tilastoja vähän kummallisesti. Ei voi pitää paikkaansa, että 71% lapsista on kotona kunnes täyttävät 3 vuotta? Käsittääkseni tuo luku tarkoittaa sitä, että 71% alle kolmivuotiaiden äidistä on kyseisellä hetkellä kotona, käytännössä siis lähes 100% alle yksivuotiaiden äideistä, yksi vuotta täyttäneiden äideistä pienempi osuus ja edelleen pienempi osuus kaksi vuotta täyttäneiden äideistä. Lisäksi moni hoitaa kotona pienempiä sisaruksia ja siksi kaksivuotiaskin on kotihoidossa vaikkei muuten olisi.

On siis väärin sanoa, että 71% vanhemmista valitsee hoitaa lapsensa kotona kolmivuotiaaksi.

Minä ainakaan en olisi jaksanut olla kotona kolmea vuotta putkeen. Meillä lapsia 4 ja aina olen välillä käynyt töissä lataamassa akut ennen uutta äitiyslomaa. Lapset ikähaarukalla 2v-10v. Kuopus on ollut jo yli vuoden ihanalla pph:jalla ja itse teen töitä osa-aikaisesti ja opiskelen vielä lisää. Äitiyslomillakin olen koko ajan opiskellut avoimessa yliopistossa, olisin tullut hulluksi pelkästään kotona.



Silti en ainuttakaan lasta antaisi pois. Minusta ei olisi kotiäidiksi, mutta mielestäni minulla on silti oikeus lapsiini. Muut olkoon mitä mieltä vain. Minä rakastan työtäni ja se tekee minut onnelliseksi ja iloisemmaksi ihmiseksi ja ehkäpä jopa paremmaksi äidiksi.

Kyllä on huomattu että äidin kotiin jääminen pelastaa lapsen. Kuinka on käynyt lasten ja nuorten tekemien rikoksien, väkivaltaisuuksien kanssa? Miltä näyttää teidän tilastonne vrt. aika parikymmentä vuotta taaksepäin, jolloin päivähoito oli yleisemmin käytetty ja HYVÄKSYTTY? Eikö lapsien pahoinvoinnin pitäisi olla nollassa ja kaikki olla vain happyhappypeople? Katsokaa vähän mitä ympärillänne tapahtuu!

Lähes kaikki suomalaiset kotihoitavat lapsiaan paljon pidempään kuin mitä muualla maailmassa. Monessa maassa on ihan tavallist pistää 3-6kk ikäinen vauva päivähoitoon ja mennä itse takaisin töihin.



Tämä on näitä vastaavia kysymyksiä kuin " kuinka pitkään imetit lastasi" ja perään syyllistämiset siitä miten varmasti olisi voinut imettää pidempään jos olisi tahtonut.



Asiat ei ole niin mustavalkoisia.



Riippuu ihan perheen tilanteesta onko kotihoito vai päivähoito lapselle parasta. Jos sekä äiti että lapset viihtyy kotona niin hyvähän se on mutta on syytä muistaa ettei päivähoitokaan huono vaihtoehto ole. Ongelmalapsillehan suorastaan suositellaan päivähoitoa, ei se voi kovin paha paikka olla vai mitä?



Oma esikoiseni meni päivähoitoon 2,5 -vuotiaana ja tykkäsi heti kovasti. Kuopus meni hoitoon 1v9kk ikäisenä ja tykkäsi myös paljon.

Esikoinen oli 3-5 -vuotiaana uudestaan kotihoidossa kun olin kuopuksen takia kotosalla.

Katselin juuri tiliotteesta. Viime kuukauden menot noin 5000¿ ja tuloja suunnilleen saman verran. Kohta alkaa hoitovapaakausi ja tiukoille menee. Onneksi on säästöjä. Ehdottomasti kuitenkin olen kotona siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme. Ellei sitten mies jää kotiin, katsotaan nyt.



(Lisensiaatti, virka odottamassa)

tai jopa pitempään.



Kaikki eivät pidä lastenhoidosta, edes omien. Mutta se ei ole silti mikään syy olla tekemättä lapsia! Lapset onneksi kasvaa.

Pitäisi siis lopettaa yliopisto-opinnot ja hakea uudelleen opiskelemaan kun lapsi on täyttänyt kolme vuotta! Ottakaa hei jo laput pois silmiltä kotiäitiyden puolesta vaahtoavat.

Ei se, että äiti hoitaa lapsiaan kotona kolmevuotiaaksi saakka takaa sitä, että lapsesta tulee onnellinen ja tasapainoinen ihminen. Äitejäkin on monenlaisia, äiti voi olla fyysisesti " koko ajan läsnä" , muttei välttämättä henkisesti. Ei kaikki kotiäiditkään ns. hyviä äitejä ole, eivät tietenkään kaikki työssäkäyvät äiditkään. Pointtina siis oli, että ei se lasten elämä siellä kotihoidossakaan välttämättä niin ihanaa ole, siellä kodinseinien sisälläkin voi olla monenlaisia ongelmia.

Kun tulin raskaaksi, olin sillä hetkellä työtön. Kun lapseni oli puolitoista vuotias, mua kysyttiin töihin yritykseen missä olen aikaisemminkin ollut töissä määräaikaisena. Piti valita otanko vakipaikan vastaan ja vien lapseni hoitoon vai hoidanko itse kotona kolme vuotiaaksi ja olen ilman töitä hamaan tulevaisuuteen. Olen onnellinen että on vakipaikka mutta myös surullinen siitä että en hoitanut lastani. Ei olisi ollut mitään ongelmaa jos olisi ollut vakipaikka kun tulin raskaaksi. Elämä on valintoja täynnä.....

Totuushan on että suurin osa suomalaisistakin lapsista menee hoitoon keskimäärin 1,5 -vuotiaaana. Muissa pohjoismaissa aiemmin. Kotiäidit eivät uskalla kertoa tuota miehilleen, koska pelkäävät joutuvansa töihin, jos mies saa tietää että suurin osa muidenkin lapsista joutuu hirveään hirveään hoitopaikkaan. Parempi vaan sanoa että yli 70 % on kotona 3-vuotiaaksi.



Niin, ja lisäksi he eivät voi kertakaikkiaan ymmärtää että kotonahoidon aikana verotulot pienenevät ja perheen kulutus pienenee. Kuluttamalla pidetään yhteiskunnan pyöriä pyörimässä. Eli kotihoito ei tule todellakaan yhteiskunnalle halvemmaksi kuin työssäkäynti.



Lisäksi kotiäidit eivät voi millään myöntää että nykyään lapsille annetaan paljon enemmän jakamatonta huomiota kuin koskaan ennen. EI, nyt lasten asiat on kaikista huonointen. Aina ennen on ollut niiin hyvin.



Kotiäidit eivät ole niinkään puuttumassa päiväkotien ryhmäkokoihin, osa-aikatyöjärjestelyihin, vaan siitä ettei vaan kukaan laita alle kolmevuotiastaan hoitoon. Pitää olla kaikkien kotona niikuin hekin ovat.



Lisäksi heidän mielestään pelkkä kotonaolo on se raskain vaihtoehto. Töissä pääsee paljon helpommalla, työssäkäyvällä kun on niin ruhtinaallisesti aikaa siivoukseen, pyykkäykseen ja ruoanlaittoon. Viikonloputkin menee työssäkäyvillä äideillä ostosten hamstraamiseen. Mutta kyllä kotona on vaan paljon raskaampaa.

...kulutus ole pienentynyt yhtään...

Niin se vaan on. Eriasia sitten se, kuinka moni haluaa lapselleen tarjota parasta?



Periaatteessa mulle ihan sama missä vaiheessa kukakin vie lapsensa hoitoon.

Koltivanhempi myös nauttii omasta hommastaan ja työssäkäyvä voi keskittyä uraan ja esim. matkustamaan kun työnantaja vaatii jne.



Sumpilimista se on kuitenkin vaatinut, säästäväinen pitää olla, miettiä ruokalistaa, kierrättää leluja ja vaatteita ja harrastukset ovat suhteellisien edullisia. Kaukomatkojakaan emme tee, emmekä omista mökkiä, venettä tai muuta luksusta. Vuokrallakin asumme, koska tulomme ei riittäisi Helsingin hyvällä alueella (jossa asumme) perheasuntoon vaikka olisimme molemmat töissä!



Pääasia, että perheet ovat ITSE tyytyväisä omiin ratkaisuihin! Ollaan onnellisia, ei syyllistetä! Kiitos : )

perhetyöntekijän, että kannattaisi suunnata se säälinsä oikeasti laiminlyötyihin ja hätää kärsiviin lapsiin.



Ihmetyttää kyllä nämä jotkut näkemykset omasta valinnasta. Kuka 20-vuotias tai sen alle valitsee koulutusalansa sen mukaan, että voi olla sitten joskus tulevaisuudessa kolme vuotta kotona ilman mitään ura- ja työpaikkapaineita? Eiköhän nämä asiat yleensä mietitä siinä vaiheessa kun ollaan raskaana tai kun raskautta suunnitellaan, useimmat tekevät päätökset vasta sitten kun äitiysloma alkaa lähetä loppuaan.



Samoin asumisesta, esim. pääkaupunkiseudulla kt-kolmio maksaa n. 150 000 euroa. Jos on tuon verran lainaa, niin lyhennykset lienevät 1000 euron luokkaa. Saman verran saa maksaa vuokraa vastaavasta asunnosta vapailla markkinoilla. Muiden edullisempiin vuokra-asuntoihin on yleensä tulorajat, jotka normaalisti kahdella työssäkäyvällä ylittyvät helposti. Enkä näe siinäkään järkeä, että jos on kerran joskus ostettu asunto niin sitten pitäisi muuttaa sieltä pois sen takia, että voi olla lapsen kanssa kotona..

Olisiko syy näiden saamattomien kotiäitien, jotka eivät osaa asettaa lapsilleen rajoja ja jotka opettaa jo pienenä lapselleen, että sinä olet maailman napa ja sinusta tulee jotakin suurta... turhaan sinä muita kuuntelet. Koulussa opettajat ovatkin sitten kädettömiä näiden maailman vallottajien kanssa, joita äiti on passannut vuosikausia ja jotka ovat oppineet saamaan kaiken haluamansa.



olisiko teidän kotiäitienkin syytä laittaa lapset kasvamaan päiväkoteihin, niin saataisiin taas lapsille opetettua jonkinlaista sosiaalisuutta ja toisten huomioimista. Ei ole tervettä oppia siihen, että vain minä olen tärkeä ja maailman napa...