KAIKKI EIVÄT VOI OLLA KOTONA LAPSEN KANSSA 3 VUOTTA!!

Mä valitsin mennä töihin. Ei olisi ollut taloudellista pakkoa. Mies sanoi, että saan tehdä työni suhteen juuri niin kuin itse haluan: Olla joko kotona tai mennä töihin.



Valitsin työn, koska se toi mukavan piristysruiskeen arkeni. Oman jutun. Haastetta. Jaksan myös kotona paljon paremmin, kun mulla on edes jotain elämää kodin ulkopuolellakin. En siis ole kotiäitityyppi. Siksikö minulla ei saisi olla yhtä lasta?



Tein mielestäni hyvän kompromissin. Kun äitiysloma loppui keväällä, olin vielä kesän kotona ja aloitin työt elokuussa lapsen ollessa 1v. Ensimmäisen työvuoden tein työtä 16h/viikko (+kotona paperihommia iltaisin/viikonloppuisin). Nyt toisena vuotena olen tehnyt töitä 22h/viikko. Opetustunnit ovat olleet maanantaista torstaihin. Kesät siis olen lomalla. Ensi vuonna otan taas vähän enemmän opetustunteja ja siirryn viisi päiväiseen viikkoon lapsen ollessa 3v.



Olemme palkanneet lapsellemme ' maailman ihanimman' hoitajan, johon olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Hän on hoitanut siis opetustuntieni ajan lastamme yksivuotiaasta ja jatkaa edelleen. Lapsellamme on siis yksi turvallinen aikuiskontakti isän ja äidin lisäksi.



Perheemme on onnellinen. Olemme tyytyväisiä elämäämme. Olen siis kuitenkin kamala vanhempi, kun en silläkin uhalla, että oma pää hajoaa, jäänyt itse hoitamaan lastamme 100%??

Kyllä se harmittaa monia, että antoivat monta vuotta työlle, kun olisi ollut tärkeämpiäkin kohteita esim. perhe ja koti!



Meistä jokainen saa painaa töitä 65 saakka, joten on se kumma, että sinne töihin on niin kiire.

ja yleensä aina kotihoitofanaatikkojen puolelta. On se kumma ettäpäin naamaa näitä mielipiteitä ei kukaan uskalla tulla laukomaan siis irl, mutta täällä nettipalstalla uskalletaan lyödä töihin uskaltautuvia naisia kuin vierasta sikaa.



Jos olette kotiäidit niin huolestuneita toiste lasten hyvinvoinnista (kun ne nyt menenvät täysin pilalle jos joutuvat päiväkotiin alle 3v.), niin miksette alkaisi ajattelemaan asiaa vähän laajemmalta kantilta: kun kerran olette kotona niin miksi ette ala esim. sijaisvanhemmaksi tai jotain helpompaa: ala tukea jotakin kehitysmaan lasta taloudellisesti - voin lyödä vetoa että kotiäideistä ei kovinkaan moni pistä rahaa hyväntekeväisyyteen.

Moni saa vaan enemmän töissä käymisestä viis siis lapsen parhaasta.

Miten tää nyt liittyy tähän ollenkaan...



Ne älähtää jotka tuntee sen piston sydämessä, kun puhutaan tästä aiheesta.

Minua odottaa se haastava työ sen 3v ja nyt keskityn paljon tärkeämpään työhön :) Joka tosin antaa niin paljon, että tätä samaa tunnetta en pysty kyllä työstäni saamaan.

Vierailija:

Mä valitsin mennä töihin. Ei olisi ollut taloudellista pakkoa. Mies sanoi, että saan tehdä työni suhteen juuri niin kuin itse haluan: Olla joko kotona tai mennä töihin.

Valitsin työn, koska se toi mukavan piristysruiskeen arkeni. Oman jutun. Haastetta. Jaksan myös kotona paljon paremmin, kun mulla on edes jotain elämää kodin ulkopuolellakin. En siis ole kotiäitityyppi. Siksikö minulla ei saisi olla yhtä lasta?

ja kyllä, et olisi lastasi ansainnut! Vaikka on kotona lasta hoitamassa, se ei sulje pois sitä että ei olisi elämää kodin ulkopuolellakin.

Miten ihmeessä kuvittelet, ettei synnyttäneelle voi puhjeta jotain sairautta tai että tulevat sairaudet olisivat jotenkin tiedossa? Entä kuvitteletko, että kaikki maailman lasten sairaudet ja vammat voidaan seuloa etukäteen pois? (saatika että sille olisi tarvetta)



Tiedätkö edes mistä puhut kun puhut ' lääkemaksukatosta ym.' ? Meillä se tarkoittaa yli 1200 euron maksua PELKISTÄ LÄÄKKEISTÄ aina tammikuussa. Kotihoidontuella se on ihan jouheva maksella. Entä kalliit lääkkeet, joihin ei ole Kela-korvattavuutta? Keksi nyt ratkaisu kun osaat vastata muihinkin niin kattavasti. En edes luettele, mitä kaikkea muuta maksamme omasta pussistakun et selvästikään omaa minkäänlaista kosketuspintaa aiheeseen.



Mutta sinun ajatusmaailmallasi vain kotihoidolla on merkitystä, lääkkeetkin voisi jättää pois ja muuttaa Pelastusarmeijan asuntolaan.



Voiko ihminen valita senkin, että puoliso kuolee tai häippäsee? Voiko senkin valita, miten työkykyisenä puoliso säilyy? Ai niin, voihan sen vaihtaa rikkaampaan kun vastoinkäymiset iskevät (ja se lasten hyvinvointi olikaan kuinka tärkeää?)



Entä sen, mikä hänestä tulee? Teoriassa jokaisella suomalaisella on mahdollisuus ja blaab blaab, mutta moni tietää sen olevan pötyä. Meistä tulee hyvin pitkälti sitä, mitä vanhemmistammekin. Duunareita tarvitaan, eikö heillä ole oikeutta saada lapsia? Pitäisikö lasten hankkimiseen määrittää jokin tulotaso?



Voisko ihminen valita oman työpaikkansa? Ei, hän voi valita vain paikat, mihin hakee. Voiko ihminen valita asuinpaikkansa? Teoriassa kyllä, useimmilla se määräytyy työn ja perheen mukaan.



Voiko ihminen valita lastensa lukumäärän ja milloin heitä syntyy? Vain osittain. Yksi saa kaksoset pitkin hampain, yksi kierukasta huolimatta kuudennen lapsen ja viimeinen saa hartaasti toivotun kakkosen 15 vuoden ikäerolla.



Olet siis sitä mieltä, ettei lasten hankkimiseen ole edes oikeutta jos ei heitä voi hoitaa kolmivuotiaiksi kotona?



Mitä luulisit käyvän, jos kaikki Suomen 3-vuotiaat hoidettaisiin kotona? Tsadaa. Oikeus hoitovapaaseen nykyisellään poistuisi. Kotihoidontuki poistuisi. Vanhempia alettaisiin ajamaan kaikin tavoin takaisin työelämään. Tätä sinä olet kommenteillasi ajamassa ihan huomaamattasi :D Onnea vaan.

Vierailija:

Toiset ei ota 200 000e jättivelkoja vaan asuu vuokralla+ tekevät ruoat itse, kierrättää jne. Kyllä moni voi olla kotona kotihoidontuella suomessa jos van kiinnostusta ja luovuutta löytyy. Kaikilta ei löydy ja sekin on ihan ok.

Ja silti " pitäis" olla Reimatecit, muumimukit, Stokken tuolit jne.. Millä rahalla?!

Ja ylpeänä hoidan lapsiani kotona siihen saakka kunnes nuorin sen 3v täyttää. Minulla on vielä niin monta työvuotta edessäpäin, että voin ihan hyvällä omallatunnolla täällä kotona lusmuilla;)

jossa ei ole valinnanvapautta. Siinä se juju.

että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja kaikki tuomitaan jotka eivät lastaan kotona 3v. asti hoida. Ja ei ole pistoa omassa sydämessä, olen itse hoitovapaalla ja teen parina iltana viikossa + joskus viikonloppuisin töitä, muuten ei pärjättäisi (mies pieni tuloinen), mutta varmaankin olen huono äiti kun en ole lapseni kanssa 24/7 vaan isä hoitaa välillä. Mutta sitähän te ette ymmärrä, te joiden miehet tuovat kotiin vaikka yli 400 euroa kuussa.







T.41

Kivahan se on ipanoita hoidella siellä 250 neliön omakotitalossa, kaksi autoa pihassa ja miehellä 6000 euron liksa.

keino saada rahaa. Minä en ole mikään uraputkiäiti, työn luonne on sellainen, että vaikka siinä on sisältöä niin mitään etenemismahdollisuuksia se ei tarjoa. Silti työni on minulle tärkeää.



Miksi vain sellaiset äidit saisivat hankkia lapsia, jotka ovat valmiita jäämään kotiin vähintään kolmeksi vuodeksi?? Minä haluan suuren perheen, mutta haluan välillä käydä töissäkin enkä kerrallaan jäädä vuosikausiksi kotiin...:D



Minä olen parempi äiti lapsilleni kun saan välillä käydä muuallakin kuin kotona ja tuulettaa aivojani. Kokopäivähoidossa lapset eivät ole, sitä en silti haluaisi. Onneksi työajoissa voi joustaa niin, että äiti vie ja isä hakee, jotta lapsilla on mahdollisimmat lyhyet hoitopäivät. Lyhkäisistä hoitopäivistä nauttii lapsetkin..

Vierailija:

Miten ihmeessä kuvittelet, ettei synnyttäneelle voi puhjeta jotain sairautta tai että tulevat sairaudet olisivat jotenkin tiedossa? Entä kuvitteletko, että kaikki maailman lasten sairaudet ja vammat voidaan seuloa etukäteen pois? (saatika että sille olisi tarvetta)

Tiedätkö edes mistä puhut kun puhut ' lääkemaksukatosta ym.' ? Meillä se tarkoittaa yli 1200 euron maksua PELKISTÄ LÄÄKKEISTÄ aina tammikuussa. Kotihoidontuella se on ihan jouheva maksella. Entä kalliit lääkkeet, joihin ei ole Kela-korvattavuutta? Keksi nyt ratkaisu kun osaat vastata muihinkin niin kattavasti. En edes luettele, mitä kaikkea muuta maksamme omasta pussistakun et selvästikään omaa minkäänlaista kosketuspintaa aiheeseen.

Mutta sinun ajatusmaailmallasi vain kotihoidolla on merkitystä, lääkkeetkin voisi jättää pois ja muuttaa Pelastusarmeijan asuntolaan.

Voiko ihminen valita senkin, että puoliso kuolee tai häippäsee? Voiko senkin valita, miten työkykyisenä puoliso säilyy? Ai niin, voihan sen vaihtaa rikkaampaan kun vastoinkäymiset iskevät (ja se lasten hyvinvointi olikaan kuinka tärkeää?)

Entä sen, mikä hänestä tulee? Teoriassa jokaisella suomalaisella on mahdollisuus ja blaab blaab, mutta moni tietää sen olevan pötyä. Meistä tulee hyvin pitkälti sitä, mitä vanhemmistammekin. Duunareita tarvitaan, eikö heillä ole oikeutta saada lapsia? Pitäisikö lasten hankkimiseen määrittää jokin tulotaso?

Voisko ihminen valita oman työpaikkansa? Ei, hän voi valita vain paikat, mihin hakee. Voiko ihminen valita asuinpaikkansa? Teoriassa kyllä, useimmilla se määräytyy työn ja perheen mukaan.

Voiko ihminen valita lastensa lukumäärän ja milloin heitä syntyy? Vain osittain. Yksi saa kaksoset pitkin hampain, yksi kierukasta huolimatta kuudennen lapsen ja viimeinen saa hartaasti toivotun kakkosen 15 vuoden ikäerolla.

Olet siis sitä mieltä, ettei lasten hankkimiseen ole edes oikeutta jos ei heitä voi hoitaa kolmivuotiaiksi kotona?

Mitä luulisit käyvän, jos kaikki Suomen 3-vuotiaat hoidettaisiin kotona? Tsadaa. Oikeus hoitovapaaseen nykyisellään poistuisi. Kotihoidontuki poistuisi. Vanhempia alettaisiin ajamaan kaikin tavoin takaisin työelämään. Tätä sinä olet kommenteillasi ajamassa ihan huomaamattasi :D Onnea vaan.

Kaikki nähdään niin musta valkoisena. Jos olen tulkinnut ketjua oikein, niin kotiäideistä näyttää juuri se työn tekeminen olevan paha asia. Eikö sillä ole merkitystä, kuinka monta tuntia työpäivä kestää eli alle 3v lapsen elämä menee pilalle, jos äiti on esim. 3h päivässä töissä ja jopa isä saattaa hoitaa lasta sillä aikaa!



Ilolla käyn tekemässä muutaman tunnin viikossa töitä ja lapseni saa olla hetkiä myös isänsä kanssa kahdestaan.



Minä puolestani arvostan kaikkia kotiäitejä ja he saavat olla puolestani kotona niin kauan kuin haluavat. Ei se ole minulta pois. Miten minun työssäkäyntini on pois kotiäideiltä tai lapseltani, joka saa olla myös isänsä kanssa?



Kotiäidit, eikö lastenne isä koskaan hoida lastanne niin, että te olette vaikka jumpassa tai ylipäätään pois kotoa?



Onko sillä eroa, missä äiti on silloin, kun isä on lasten kanssa. Jumppa on ok, mutta työssä oleminen on itsekästä ;)

Oisko kyse nyt kuitenkin naisista jotka vievät lapsen päiväkotiin moneksi tunniksi?

Itse olen mennyt n. 1v päiväkotiin, ja ihan normaali iloinen ja avoin ihminen on minusta tullut. Sanoi tutkimukset mitä tahansa aion esikoiseni laittaa hoitoon n. 1v ja jatkaa töitä. Tuomitkaa ja kivittäkää jos niin tahdotte.

en voi kuin kuin ihmetellä tätä pieteettiä, jolla lasten päivähoitoon ja sen vastustamiseen keskitytään. Kun kerran kenekään tarkoitus ei ole pönkittää omaa egoa, suunntakaa toisten lapsia ja vanhemmuutta koskevaa huoltanne oikeasti tärkeisiin asioihin kuten lasten todelliseen laiminlyöntiin ja pahoinvointiin.

Vierailija:

Vierailija:

Mä valitsin mennä töihin. Ei olisi ollut taloudellista pakkoa. Mies sanoi, että saan tehdä työni suhteen juuri niin kuin itse haluan: Olla joko kotona tai mennä töihin.

Valitsin työn, koska se toi mukavan piristysruiskeen arkeni. Oman jutun. Haastetta. Jaksan myös kotona paljon paremmin, kun mulla on edes jotain elämää kodin ulkopuolellakin. En siis ole kotiäitityyppi. Siksikö minulla ei saisi olla yhtä lasta?

ja kyllä, et olisi lastasi ansainnut! Vaikka on kotona lasta hoitamassa, se ei sulje pois sitä että ei olisi elämää kodin ulkopuolellakin.

t: olinkohan 57