Mitä ihmettä teen tuon 3-vuotiaan kanssa???

en tiedä onko epänormaalia, täällä kans sellanen vajaa 4v

Meillä on tietyissä jutuissa tehonnut aresti. Eli jos on tehnyt jotain tosi tyhmää/tuhmaa, joutuu hetkeksi arestipaikalle (kaapin oven eteen istumaan). Ei mene kauaa kun jo tulee pois, on sovittu että sitten voi tulla kun huutaminen tms loppuu.



Et ole epäonnistunut. Olet vain uhmakkaan lapsen äiti =)

Alan itse käyttäytyä yhtä lapsellisesti kuin tuo 3-vuotiaskin eli huudan ja kiukuttelen. Millä ihmeellä saan hillittyä itseäni? Välillä on niin niin lähellä etten lyö lastani. Välillä menen istumaan vessaan ' ottamaan lukua' , mutta kun 11kk ikäinen kuopus on aina itkemässä kun äiti häipyy hetkeksiki näköpiiristä.



Uupunut äiti olen....

Jos tuntuu, että räjähdät pojalle herkästi, aloita komennukset sisäisellä huudolla. Esim. niin lujaa kun kuvitella pystyt: " nicopetteri perkele, ¤%#" %^*%!" ja vasta tämän jälkeen komennat uudestaan.

Toimii myös muissa tilanteissa loistavasti.

Ap

Meillä on raivokohtauksiin kyllä tepsinyt nyt tämä syli juttu. Eli iapana syliin ja siinä pidetään tasan niin kauan kun rauhoittuu. Mihinkään ei pääse, ja itse pitää pysyä rauhallisena ja yrittää keskustella ja puhua rauhoittavasti. Aikaa toki voi viedä, meilläkin ensimmäiset sessiot kesti 45 minuuttia mutta oli sekin vähemmän kun kolmen tunnin suoraa huutoa-sessio.



Meillä siis 3v poika joka saa raivarin lähes joka asiasta, ulkona ollaan oltu 6 tuntia ja kun pitäisi lähteä sisälle niin alkaa huuto ja riehuminen. Tätä jatkuukin sitten jos pojan antaa päättää tasan siihen asti kun nukahtaa pystyyn. joten siksi tämä syli touhu meillä on käytössä.



Minä ainakin höpöttelen " äidillä on niin paha mieli, kun sinä tuollai riehut" " Onko sinulla hyvä olla" vastaus on karjumalla " EI!" ja sitten vastaan sanon " että rauhoitu niin pääset pois ja sinulla on hyvä olla" Usein tilanne laukeaa ihan kuin sormia napsauttamalla. Ensin rimpuillaan ja kiljutaan mutta ihan yhtäkkiä vaan poika kaatuukin ihan rentona syliin ja " äiti pidä minua sylissä, silitä mun päätä" ja siinä nyyhkyttää ja sitten lähteekin omiin touhuihinsa on kun mitään raivaria ei olisi ollutkaan. Mutta tässä touhussa on siis itse pysyttävä kylmän rauhallisena... Mikä taas vaatii ainakin minulta itseltäni toisinaan aikamoista ponnistelua.



Meillä lapsilla on 1,5v ikäero ja tappelevat joka ikisestä asiasta. Pitää saada just se sama lelu, tai samaan aikaan ruokalautanen. esikko on niin kärsimätön " anna maitoa, anna maitoa, haluun maitoa, haluun maitoa" hokee ja hokee yhtä ja samaa vaikka sanon " odota ihan hetki" kun juuri laitan juniorille ruokaa lautaselle. Kun ei saa sillä silmän räpäyksellä maitoa voi sitten heittää lautasen lattialle ja juosta olohuoneeseen huutamaan " mä haluan maitoa... en syö mitään" .

Tai jos kenkä ei mene heti jalkaan " en lähe mihinkään... en haluu" ja sitten kiukuttelee ja tekee kaikki temppunsa. Mihinkään mihin pitäisi mennä ei haluta tai mitä olisi tarjolla ei kelpaa... mutta kaikki mitä ei saisi tehdä kyllä pitäisi saada tehdä just NYT ja sitä mitä ei ole tarjolla pitäisi olla sillä silmän räpäyksellä pöydässä.



Itse olen niin väsynyt näihin taisteluihin. Välillä lähden hakemaan postin tai sanon niin lapsille, koska minä muuten purskahdan itkuun. Olen niin lopen väsynyt ja pinna on tiukalla...

Eli kun huuto alkoi, sanoin, että puhutaan sitten kun olet rauhoittunut. Olin kyllä itse samassa huoneessa, mutten välittänyt huudosta. Muutaman kerran jaksoi pidempään huutaa, mutta pikkuhiljaa alkoi turhat itkut vähentyä.

mikä oli pikkujulmureissa (oliko ohjelman nimi toi?). Eli meillä yksi tuoli missä istutaan rauhoittumassa niin monta minuttia kuin lapsella ikää. Kello vieressä mistä lapsi näkee milloin pääsee pois. Jos ei ensimmäinen kerta tehoa niin uudestaan miettimään. Muista selittää lapselle niin että hän ymmärtää miksi joutui rauhottumaan. Alussa joudui pitäämään väkisin kiinni. nyt istuu yleensä ilman, että olen vieressä. Toimii yllättävän hyvin.

Meillä ei ole auttanut mitkään " en huomaa" jutut, eikä myöskään tuo aresti tuoli tai paikka systeemi ollenkaan. Ei vaikka siinä pitäisi väkisin kiinni ja kun sain " viisaammiltani neuvolasta" ohjeeksi tuon syli jutun niin sitä ollaan käytetty. Meillä on pojalla kyllä takana jotakin muutakin kun pelkkää uhmaa, psykologin käynnit ym. on edessä. Sinne kun vaan tuppaa olemaan sellaiset jonot, että edes soittopyyntöön ei keritä vastaamaan kuukauden sisällä... Arg!

ja en kyl muista kirjoittaneeni :D

Aamulla tosin laitoin aloituksen samasta asiasta...



t. äiti, jolta leviää pää vähintään kerran päivässä

tyttö oli juuri tuonkaltainen 3-vuoden korvilla. Olimme miehen kanssa ihan puhki. Mikään ei auttanut, sai rajoja ja rakkautta mutta aina oli itku jostain ja raivareita vähän väliä. Se on sitä uhmaa joka menee ohi. Koita laskea kymmeneen välillä. Tiedän että se on raskasta. Nyt tyttö on 3,5 ja rauhoittunut ihan silmissä.

Vierailija:

Poika on aivan mahdoton. Saa hirveitä raivokohtauksia (heittelee tavaroita, käy minuun käsiksi yms) ja itkeä pillittää joka ainoasta asiasta. Jos esim. kenkä menee huonosti niin poika alkaa heti sellaisen itkun sekaisen vitinän (käy mun hermoille)

Hän ei myöskään tottele mitään kieltoja vaan jatkaa jotain kiellettyä samaan malliin vaikka kuinka kieltäisin.

Onko tuo normaalia vai olenko epäonnistunut kasvatuksessani?