Lue keskustelun säännöt.
Narsististen kumppaneiden kanssa seurustelleet: Kuinka kauan kesti että tajusit mistä on kyse?
12.06.2022 |
Onko normaalia että menee ainakin pari vuotta ennen kuin hahmottaa tilanteen tai paremminkin, kykenee myöntämään itselleen narsismin mahdollisuuden? Itsellä on alkanut nyt silmät aukenemaan ja olen tästä sisäisesti kai jotenkin shokissa, sillä olen halunnut uskotella itselleni että asialle TÄYTYY löytyä jokin lohdullisempi selitys tai että vain liioittelen päässäni. Varoitusmerkit ovat kyllä olleet alusta asti selvillä että ihan kaikki ei ole kohdallaan, mutta elin pitkään kieltämisen tilassa vaikka voin tietysti suhteessa tosi huonosti. Kun ensimmäisen kerran kuulin ulkopuolisilta ihmisiltä varovaisen kysymyksen Oletko miettinyt että x voisi olla... suorastaan loukkaannuin ja aloin puolustelemaan kumppania, vaikka varsin hyvin tiesin hänen käyttäytyneen uskomattoman törkeästi. Jossain vaiheessa suhdetta ilmoittauduin kerran jopa narsistin uhrien tukiryhmään, mutta peruin osallistumiseni ja häpesin että olin sellaista edes harkinnut. Ikään kuin torjun siis omaa intuitiotani ja en halua uskoa todisteita siitä miten asiat ovat, koska totuus on aivan liian kivulias. Jos myönnän olleeni vuosia narsistin kanssa, se tarkoittaa että kaikki työ, aika ja energia on tavallaan ollut täysin turhaa ja olen uskonut toiseen turhaan. Rakkaus ei olekaan missään vaiheessa hänen puolelta ollut aitoa, eikä hän voikaan ikinä muuttua. En vieläkään ole valmis syvällisesti hyväksymään tätä, vaikka koko ihmisen näkeminen edes hetkellisesti sairastuttaa minua. Kun olen parikin viikkoa yksin, alan voimaan henkisesti ja jopa fyysisesti paremmin, mutta mieleni pistää silti hanttiin. En halua uskoa tätä vaikka tiedän, että totuuden hyväksyminen tekisi minulle hyvää. Onko tämä normaalia ja jokin vaihe irtaantumisen prosessissa? Onko ylipäätään normaalia että kyseenalaistan kokoajan ajatukseni ja tilanteen? En luota enää omaan arviointikykyyni vaikka opiskelen aiheesta päivittäin ja huolestuttavan monet piirteet sopivat ns. taudinkuvaan. Yritän epätoivoisesti miettiä voisiko silti olla kyse jostakin muusta, jostakin mikä vain hieman etäisesti muistuttaa narsismia mutta ei kuitenkaan olisi yhtä lopullista tai pahaa...
Kommentit (14)
No mitkä ne epäilemäsi narsismin merkit sitten ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päälle 10v tuli oltu yhdessä ja parhaimmat aha-elämykset että tämä ja tämä touhu ei ollut ihan terveellistä tuli vasta eron jälkeen jopa useampi vuosi sen jälkeen. toki eri tilanne jos toinen on todella avoimesti väkivaltainen ja manipuloiva tms, mut harvemmin ne on.
Itse tajusin kun lapsemme olivat pieniä, että miehessäni on muuten loogisesta ajattelustaan huolimatta jotain täysin epäloogista - kun kyse on hänestä itsestään tai tekemisistään. Hän oli räikeimmissäkin ylilyönneissään silmää räpäyttämättä oikeassa. Yritin jotenkin tukahduttaa tämä havainnon itseltänikin ja porskuttaa (rämpiä) eteenpäin. Ja nyt 20 vuotta myöhemmin lukiessani näitä kuvauksia narsisteista, kuvio on päivänselvä. Eli tavallaan 20 vuotta meni kunnes ymmärsin mustä on kyse ja että tälle on nimi. Ongelmaan törmäsin kunnolla lasten synnyttyä eli 3 vuoden sisällä.
Jos sulla on yksin ihan kaikin tavoin parempi olo niin eiköhän se kerro kaiken. Tiedät kyllä mitä pitää tehdä. Hyvässä parisuhteessa toisen läsnäolo saa voimaan paremmin ja tekee hyvinvoivaksi ja onnelliseksi.
Itse huomasin jo pitkän suhteen alkumetreillä, että puolisoni käytöksessä oli ajoittain jotain todella outoa. Suljin kuitenkin silmäni siltä, koska hän osasi olla monella tavalla erittäin viehättävä. Lisäksi hän puhui päivittäin itsestään kauniisti, ja tietenkin halusin myötäillä näitä hänen puheitaan - oltiinhan siinä sentään parisuhteessa, jonka piti olla maailman paras parisuhde.
Jossain syvällä sisimmässäni tiesin, että en voi hyvin, suhde ei voi hyvin ja toinen osapuoli on arvaamaton. Kiistin kuitenkin kaiken, koska tosiasioiden tunnustaminen olisi kai ollut liian kova pala. Ystävät ja perheenjäsenet alkoivat ilmaista huoltaan siitä, kuinka sulkeutunut olin ja kuinka erilaisiksi mielipiteenikin olivat tuon parisuhteen myötä muuttuneet. Hermostuin tästä, vaikka sisäisesti tiesinkin että he puhuvat totta.
Jouduin sittemmin hakeutumaan terapiaan. Kävin usealla eri terapeutilla ja kaikki sanoivat, että puolisossani on narsistisia piirteitä ja että minun olisi parasta lähteä suhteesta. En uskaltanut puhua asiasta tietenkään puolisolleni mitään, vaan olin todella kauhuissani. En osannut lähteä, vaan kuihduin vuosi vuodelta enemmän.
Lopulta puolisoni ei saanut minusta enää mitään irti ja lähti itse. Se oli aluksi shokki, kun hän teki sen ilman ennakkovaroitusta. Sitten aloin ymmärtää, että nyt olen vapaa tekemään mitä haluan ja olemaan asioista juuri sitä mieltä kuin olen. Saan olla oma itseni joutumatta kritiikin kohteeksi. Lyhyessä ajassa aloin kokea olevani onnellinen.
Sittemmin löysin uuden parisuhteen, josta ei ole missään vaiheessa yritetty tehdä maailman parasta, toinen osapuoli ei kehu itseään eikä lypsä minultakaan kehuja itselleen, ja minä kelpaan juuri tällaisena kuin olen. Vanhat traumat nousevat ajoittain pintaan, mutta kerta toisensa jälkeen huomaan ettei minulla ole enää mitään syytä pelätä mitään. Kyllä voikin ihminen olla onnellinen. Ei sillä tavalla että jokainen päivä olisi juhlaa, vaan sillä tavalla että jokainen päivä ei enää vaadi armotonta taistelua ja aiheuta jatkuvaa kuihtumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisen on vaikea muuttaa ensikäsitystä vaikka se olisi varheellinen,narsistiin tulee riippuvuus, termiä trauma bond näkee ulkomaisis tube videois käytettävän.
Vierailija kirjoitti:
ihmisen on vaikea muuttaa ensikäsitystä vaikka se olisi varheellinen,narsistiin tulee riippuvuus, termiä trauma bond näkee ulkomaisis tube videois käytettävän.
Puhutaan yhteisestä harhasta, shared fantasy. Tuo on etenkin alkuvaiheen idealisaatio, mutta suhde jatkuu myös kun uhri tulee häväistyksi, sitä seuraa aina lepyttely, hyvittely, ja hyvä jakso. Eli vuoristorataa. Tuohon todella jää kiinni, siitä on vaikea irrottautua etenkin jos on naiivin sinisilmäinen ja jos kotitausta on risa, turvaton, väkivaltainen. Rikkinäiset ihmiset ikävä kyllä houkuttavat toisiaan, toki siinä on eroja, miten tietoisia ollaan tai löytyykö uskallusta kutsua lapiota lapioksi. Suhde on kuin uni, josta herääminen tekee hyvin kipeää. Haavat sopivat niin kaamealla tavalla yhteen useimmiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
narsistit on hyviä näyttelijöitä yleensä huijaavat kaikkia jopa poliisia, joilla luulis olevan kokemusta luikureista
Meni noin 3kk. Lopullinen varmuus tuli 4v kuluttua. Osasi vain näytellä hyvin. Välillä veti ja taas työnsi pois. Olin kuin sätkynukke. Tommy Hellsten kertoo narsismista todella hyvin ja hänen videoita kuunneltuani sain varmuuden, että kumppanini oli todella vahvasti narsistinen ainakin. Kuuntelen ja katselen edelleen T. H videoita, koska hän osaa kertoa narsismista uhrin kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhdetta oli kestänyt vuoden, kun kirjoitin päiväkirjaan "olenkohan parisuhteessa narsistin kanssa". Silloin oli takana todella törkeää kohtelua. Hän muutti käytöstään taas ihanaksi ja kun vertasin kuvailua narsisteista siihen käytökseen, tunsin syyllisyyttä epäilystäni. Toisaalta jatkuvasti pohdin mikä meidän suhdetta vaivaa ja mikään ei tuntunut olevan hyvin silloinkaan, kun kaikki oli hyvin. Selittelin miehen käytöstä itselleni erilaisilla syillä ja halusin uskoa kaiken vielä jossain vaiheessa pysähtyvän siihen hyvään vaiheeseen. Tajusin repiä itseni irti suhteesta vajaan 4 vuoden jälkeen. Vasta eron jälkeen olen tunnistanut kunnolla millaista peliä suhde oli, ja miten monella tavalla mies manipuloi ja alisti minua. Sen myöntäminen tekee kipeää, että toinen ei ole koskaan oikeasti välittänyt. Melkoista teeskentelyä omakin elämä oli hänen kanssaan, kun enhän lopulta ollut enää yhtään oma itseni, en edes tiennyt mitä mieltä olin mistään.
Exäni oli hyvä näyttelijä. Harmi teatterimaailman puolesta minkä lahjakkuuden ovat menettäneet, sillä exän roolisuoritukset olisivat olleet melkein jussi-patsaan arvoiset.
Välillä sain välähdyksen ilmeiden tai ehkä mikroilmeiden kautta, että mitä siellä päässä todellisuudessa liikkui. Mutta halusin uskoa hänen hyvyyteensä ja siihen, että hän vilpittömästi rakastaa minua.
Sanoisin, että alle vuodessa oli jo merkkejä ilmassa, mutta naiivisti ohitin ne.
Suhde ahdisti minua, mutta en oikein osannut tulkita omia tuntemuksiani liiton aikana. Eron tullessa selvisi sitten aikamoinen kaksoiselämän ja valheiden vyyhti miehen puolelta.
Hakeuduin terapiaan eron jälkeen, jossa psykologi sanoitti tuntemukseni: Olin elänyt narsistin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin vasta vuosia eron jälkeen exän olevan narsisti. Suhteen aikana suljin korvani jopa exän perheenjäsenten esittämiltä epäilyksiltä exän narsistisuudesta.
Vasta ihan pari vuotta sitten tajusin, että 30 vuotta meni hukkaan. Ei ole sanoja kuvaamaan nykyistä vtutusta.
Mitä enemmän luen aiheesta ja tervehdyn, sitä enemmän harmittaa.
Kyllä nyt osaisin sanoa ei kiinnosta ja sitten vaan ei enää kiinnostaisi. Jälkeenpäin vaan ei voi mitään ja se tuntuu sietämättömältä.
Ja ennen kuin joku tulee muistuttamaan että kaikki exät eivät ole narsisteja ja että on mahdollista että joku on vain kuspää ilman mitään diagnoosia, tiedän tämän kyllä, uskokaa pois. Tähän ns. pelkän kusipäisyyden ja epäkypsän luonteen mahdollisuuteen nimenomaan olen halunnut uskoa pitkään, koska niistä ihmisen on mahdollista kasvaa ulo. Näistä narsismin kuitenkin erottaa mielestäni patologinen manipulointi ja epäjohdonmukaisuus. Kusipään tunnistaa helpommin koska se on tavallaan rehellisempää röyhkeyttä narsisti taas osaa tarvittaessa esittää todella pitkään hyvin kultaistakin ihmistä ja paljastaa toisinaan todellisen luonteensa vasta hyvin läheisessä suhteessa. Kaikki narsistit siis ovat pohjimmiltaan kusipäitä, mutta kaikki kusipäät eivät suinkaan ole narsisteja. Mutta vaikka tiedän tämän, haluan välillä uskoa siihen manipulointiin niin paljon että alan epäilemään omaakin tietoani. Tunnen ja tiedän monia välinpitämättömiä, itsekeskeisiä ja kusipäisiä miehiä mutta tämä on jotain muuta. Ap