Lue keskustelun säännöt.
Vajoan erikoisiin "tiloihin" liikkuessani metsässä.
27.12.2025 |
Se on parempaa kuin päihtymys.
Menen metsään niin kehoni ja mieleni pääsee tilaan, jossa tunnen oloni lähes euforiseksi. Hengitän metsän ilmaa ja energiaa syvälle itseeni ja tunnen rakkautta. Tätä on ollut viimeisen muutaman vuoden ajan. Aiemmin tunsin metsässä pelkoa, nykyään tunnen tuota jonkinlaista juurtumista. Se on ihanaa.
Pääsettekö te tiloihin kun menette luontoon?
Kommentit (3)
Kyllä se jonkinlainen euforia valtaa jos vain saan olla rauhassa ( yksin), tutkia luonnon pieniä ihmeitä ja vaeltaa hissukseen minne jalat vie. Ei tarvitse olla edes polkuja. Mutta auta armias - tupakantumppi, tyhjä pillimehu, karkkipaperi -> tulen rymähtämällä alas kun alkaa ihmisten tyhmyys vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tuossa tilassa vauvasta lähtien. Äiti vei minut vauvana metsään. Kaikki luonnon elementit koskettavat minua syvästi ja jos en pääse jostain syystä metsään sairastun, masennun ja voin todella huonosti. Puiden kaataminen on minulle verrannollinen käden katkeamiseen.
Aivan ihanaa ja ihana äiti kun vei sinua luonnon äärelle jo heti elämäsi alussa. 💖
Minulla valitettavasti luontoyhteys on jäänyt puutteelliseksi mutta olen onnellinen, että olen sitä nyt saanut tärkeäksi osaksi elämääni. Viihdyn myös hyvin kaikkien luontoelementtien äärellä. - ap
Olen ollut tuossa tilassa vauvasta lähtien. Äiti vei minut vauvana metsään. Kaikki luonnon elementit koskettavat minua syvästi ja jos en pääse jostain syystä metsään sairastun, masennun ja voin todella huonosti. Puiden kaataminen on minulle verrannollinen käden katkeamiseen.