Miksi porvarit eivät masennu?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 06:53"]

Mistä sen näkee että ihmiseltä puuttuu elämästä intohimo? Hyvin toimeentulevalla ja konservatiivisesti pukeutuvalla keski-ikäisellä naisellakin saattaa olla joku harrastus, johon uhraa kaiken vapaa-aikansa ja liikenevät rahansa. Tätä ei vaan ehkä huomaa jos ei tunne ihmistä tarkemmin, kaikki kun eivät tuo harrastuksiaan voimakkaasti esille muuta kuin samanhenkisten parissa. Outoa mielestäni sanoa että rikkaat ihmiset eläisivät sisäisesti tyhjää elämää.

[/quote]

Sen näkee naamasta? Nämä ihmiset näyttävät onnettomilta.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 07:13"]

Tämä nyt on taas tätä samaa, että jos on rahaa, niin on automaattisesti henkisesti köyhä ihminen. Uskallan väittää, että ne tyhjät tynnyrit kolisevat enemmän siellä, missä sitä rahaa on hyvin vähän.

[/quote]

Mutta riittääkö raha ja materia tekemään ihmisestä onnellisen? Ja onko kysymys absoluuttisen rahan määrästä vai pitääkö sitä rahaa olla enemmän kuin muilla jotta onnellisuus on taattu?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 07:43"]

Tunnen aloittajan mainitsemia ihmisiä ja kyllä heiltä jokaiselta löytyy intohimo vähintään yhteen asiaan. Monelle heistä nimenomaan lasten joukkueharrastukset on se intohimo. Ollaan mukana huoltojoukoissa, osallistutaan aktiivisesti varainkeräykseen, suunnitellaan yhdessä valmentajien kanssa seuran toimintaa jne. Lisäksi heille on tärkeää ystävyyssuhteet, he kutsuvat ystäväperheitään kylään, järjestävät päivällisiä, rapujuhlia, grillausbileitä jne. Jonkun tietyn asian keräilytkin voi olla intohimo. En itse kuulu em ryhmään, mutta rakastan vanhoja Arabian astioita ja ei-keräilijä ei tietenkään voi ymmärtää, millaista iloa tuottaa, kun löytää kirpputorilta tai huutokaupasta jonkun tietyn vanhan Arabian soppakulhon tai lautasen. Ja minullekin matkustaminen on intohimo. Kun edellinen reissu on tehty, alan jo suunnitella seuraavaa.

[/quote]

En sano etteikö keräily voisi tuottaa iloa. Ongelma on vain siinä, että se ei riitä.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 02:54"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 02:49"]

Olipa itsekäs ja kapeakatseinen aloitous. Minä elän juuri tuollaista "muumimuki-iittala-citymaasturi"-elämää, mutta koen että elämäni on valtavan rikasta siitä huolimatta (tai paremminkin, sen ansiosta ;). Miten joku köyhä viherhippi kokee voivansa arvostella eri tavoin elävien elämää?

[/quote]

Hah! En arvostellut mutta heti otit itseesi. Taisi kalikka kalahtaa.

Luulet, että elämäsi on jotenkin rikkaampaa kuin viherhippien koska mittaat kaikkea rahassa ja materiassa. Kysyn sinulta miten se voi riittää sinulle?

[/quote]

Pitkä vuodatus "tympeäilmeisistä" "sisältä kuolleista" ihmisistä, ja loppuun vähän itsemurhaan kehottamisella flirttailua... Ehkä käsitämme arvostelun hieman eri tavalla.

[/quote]

Se oli kuvailua jotta kaikki tietävät keistä puhutaan. Jos sanoa, että tiedättekö sen eläimen jolla on neljä jalkaa, harja ja turpa, niin arvostelenko silloin?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:01"]

25 kirjoitti viisaasti. Monien ihmisten arki on aika raskasta, siinä on paljon vastuuta ja huoltakin. Siihen täytyy itse keksiä ja järjestää asioita jotka tuovat mielihyvää. Pienet matkat ja kodin laittaminen ja puutarhan laittaminen tms. virksitää kummasti.

[/quote]

Niin tämä minua ihmetyttääkin. Porvarit käyvät kaksi viikkoa Thaimaassa jotta jaksavat sitten taas painaa 50 viikkoa. Tai käyvät jumpassa jotta pysyvät työkykyisinä. Että elää vain sille kahdelle viikolle vuodessa. Onko se sen arvoista?

Ei ne ehdi, kun ne käy töissä.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:01"]

25 kirjoitti viisaasti. Monien ihmisten arki on aika raskasta, siinä on paljon vastuuta ja huoltakin. Siihen täytyy itse keksiä ja järjestää asioita jotka tuovat mielihyvää. Pienet matkat ja kodin laittaminen ja puutarhan laittaminen tms. virksitää kummasti.

[/quote]

Niin tämä minua ihmetyttääkin. Porvarit käyvät kaksi viikkoa Thaimaassa jotta jaksavat sitten taas painaa 50 viikkoa. Tai käyvät jumpassa jotta pysyvät työkykyisinä. Että elää vain sille kahdelle viikolle vuodessa. Onko se sen arvoista?

[/quote]

Minä -porvari- matkustelen 2 kuukautta vuodessa.

Lopun aikaa nautin elämästäni täällä Suomessa.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:36"]

"Miten heistä on tullut sellaisia vai olivatko he jo lapsena sisältäkuolleita?"

Itse edustan melko pitkälti kuvailemaasi ihmistyyppiä. Elin tavallisen, turvallisen lapsuuden ja kävin läpi villihkön teini-iän ja nuoruuden. Erittäin tavanomainen kuvio siis. Olin seikkailun- ja vaihtelunhaluinen, kiihkeä, mustavalkoinen, ehdoton nuori nainen - kuten valtaosa muistakin nuorista. Valtaosa kohtaa itseään etsiessä palavan halun nähdä mahdollisimman paljon maailmaa ja kokea mahdollisimman paljon asioita. Suunnilleen opiskeluaikana aloin kypsytellä mielessäni jonkinlaista suuntaviivaa elämälleni ja pohtia, mitkä asiat minut todella tekevät onnelliseksi, ja mihin hetkiin palaan aina mielessäni, kun kohtaan vaikeita aikoja. Yritin siis määritellä, minkälaista päämäärää silmälläpitäen minun olisi hyvä eteeni tulevia suuria valintoja tehdä.

Yllätyksekseni aloin miettiä yhä kaihoisammin lapsuuden ja varhaisteini-ikäni aikaa - sitä, kuka olin ennen murrosiän tunnemyrskyjä ja varhaisaikuisuuden kokeilevaa hapuilua. Minulle oli onnea kaakaon juonti myrskyisenä iltana pörröiset tossut jalassa Aku Ankkaa lukien. Se tunne punaisilla poskilla, kun tulee sisään oltuaan muutaman tunnin pakkasessa. Pitkät yölliset keskustelut ja hihittelyt siskon tai bestiksen kanssa peiton alla. Piirrettymaratonit sairastaessa. Juhlapyhät ja niihin liittyvät valmistelut. Ostosretki vanhempien kanssa supermarketissa ja viikonlopun ruokien ja karkkipäiväherkkujen valinta. Pihaleikit suurella pihallamme, sukulaisten ja perheystävien kokoontuminen tilavassa keittiössämme. Kenties olin sitten lapsena sisältä kuollut, kun tavallisesta arjesta niin kovasti nautin. Rehellisesti kuitenkin tunsin, että maistiaisia saatuani erilaisista elämäntyyleistä, tuo oli sitä, mikä tuntui minulle omimmalta. Koin nauttivani "tavallisesta arjesta", ja olin oikeastaan aika helpottunut, sillä sitä tavallista arkeahan elämä valtaosalla ihmisistä on.

Nimenomaan arkeen satsaaminen on minusta aloituksessasi luonnehdittua ihmistyyppiä kuvaava ominaisuus. Joko kyseiset ihmiset haluavat tehdä arjestaan laadukasta, koska elämä nyt sattuu sitä arkea enimmäkseen olemaan, tai sitten monet yksinkertaisesti nauttivat tylsistä asioista: luonnonaikojen vaihtelusta, hyvästä ruoasta ja juomasta, pihalla kirmaavien oravien tarkkailusta, muiden ihmisten seurasta. Esimerkiksi itse vaikutan varmasti siltä, etten juuri mitään harrasta, sillä aikani kuluu juuri tuohon arkeen satsaamiseen, ulkoiluun, uutisten ja politiikan seuraamiseen ja keskusteluihin perheeni ja ystävieni kanssa. Ei minulla ole mitään varsinaisia intohimoja, jotka tekisivät minusta erikoisen. Olen haastavassa asiantuntijatyössä, ja ei minua ehkä tosiaan työni varsinainen aihe intohimoisesti kiinnosta, vaan pikemminkin ongelmien ratkaiseminen ja älylliset haasteet yleisellä tasolla. 

Varmasti on monia, jotka elävät tylsää elämää vastoin omaa tahtoaan ja masentuvat. Ei ole kuitenkaan tavatonta, että ihmiset nauttivat asioista, jotka eivät ole jännittäviä. Moni on rentoutunut ja tyytyväinen puuhastellessaan ja sommitellessaan puutarhaansa kauniita asetelmia, ja katsellessaan aikaansaannoksiansa illalla viinilasi kourassa lyhtyjen valossa. Se on epäilemättä monista kuolettavan tylsää, mutta tuo monille hyvää oloa. Arjen pienistä iloista ovat jo edeltävät sukupolvet elämänilonsa ja -halunsa löytäneet. Tuskin ovat läheskään kaikki pellolla raatavat tunteneet leipätyötänsä kohtaan intohimoa tunteneet. Elämässä on ollut parasta auringonpaiste, vastaleivottu leipä ja ennen kaikkea ne ihmiset, joiden kanssa on sen kaiken jakanut. Itse uskon, että juuri "vähään tyytyväisyys" ja pienistä iloista nauttiminen ovat niitä masennukselta suojaavia ominaisuuksia, vaikka eiväthän kaikki samanlaisia luonteita ole. Toiset kaipaavat enemmän jännitystä, eikä siinäkään mitään pahaa ole, ja onnekkaitahan tällaiset ovat nykyajan mahdollisuuksien äärellä.

[/quote]

Jotenkin ajattelen niin, että se oravien kirmaamisen seuraaminen tulee hyvän elämän sivutuotteena mutta miten jollekin se voi riittää koko elämän varsinaiseksi sisällöksi? Eli opiskellaan monta vuotta, painetaan töitä jotta sitten voi katsoa oravien kirmaamista. Oikeasti? Tai opiskellaan monta vuotta ja painetaan töitä monta vuotta jotta voidaan ostaa joku Arabian kippo. Siinäkö porvarien elämän tarkoitus on? Koko elämä tähtää siihen, että lopulta saa ostaa jonkun kipon?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:44"]

Kirjoittaja taitaa olla katellinen paremmin toimeen tuleville. Ensinnäkin muumimukeja kerää kuka hyväänsä. Ei kaikki rikkaat eikä kaikki vähemmän varakkaat. Se että ihminen ei hymyile ei ole mitään tekemistä varakkuuden kanssa. Ihmisillä  nyt tapaa olla joskus vaikeaa riippumatta tuloista. Voi olla lähiomaisen poismenoa tai sairautta ym. Kirjoituksesi ei kuvaa muuta kuin kateutta paremmin toimeen tulevia kohtaan. Ihminen on ihminen varallisuudesta riippumatta. Ja ihminen kokee vastoinkäymisiä elämänsä aikana. Ei se aina hymyilytä olipa rahaa tai ei.

[/quote]

Mene johonkin yleisötapahtumaan katsomaan ja tarkkaile keski-ikäisiä naisia lapsineen. Kuinka moni heistä näyttää onnelliselta? Kuinka moni heistä suo edes pienen hymyn lapsilleen tai puolisolleen? Näyttävätkö he rentoutuneilta? 

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:50"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 02:56"]

Porvari ei masennu, koska porvari ymmärtää ottaa itseään niskasta kiinni ja olla masentumatta. Ei se sen vaikeampaa ole.

[/quote]

Tämä, porvari tietää että sieltä suosta ei itseään saa ylös kukaan muu kuin ihan itse, kukaan tässä maailmassa ei tosiaan maksa niitä mun tekemiä laskuja.

[/quote]

Aina vaan se raha.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 15:32"]

Itselleni tuli viestistä 29 tällainen päätelmä: porvarius on usein periytyvää -> porvari kasvanut porvarikodissa, saanut hyviä kokemuksia ja tottunut siihen -> porvarielämä tuntuu luontevalta valinnalta, eikä millään tapaa masentavalta. Sen sijaan jos on kokenut syystä tai toisesta ankeahkon ja kuivan lapsuuden tavallisessa kodissa toisenlaisesta elämäntavasta haaveillen, voi kaikki tavallinen ja tylsä kalskahtaa ahdistavalta. Puhumattakaan siitä, jos lapsuus on mennyt paikkakuntaa vaihdellen äipän lukuisien miesystävien nurkissa ja lapsuuden kohokohta on ollut se, kun 16-vuotiaana on päässyt tukien varassa muuttamaan omaan kämppään sekoilemaan ilman huoltajan valvontaa. Kyllähän sellaisen rinnalla tavallinen arki tuntuu tylsältä.

[/quote]

Luultavasti se on näin. Mutta millaisista perheistä tulevat onnelliset ihmiset?

Eikös se kokoomustyyppi masentunu ja tappoi?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 02:43"]

En ymmärrä tälläisiä ihmisiä. Miten he jaksavat elää kun heiltä vaikuttaa puuttuvan elämästään kaikki intohimo. Miten joku muumimukien keräily riittää heille elämän tarkoitukseksi? Edes maailman epäoikeudenmukaisuus ei herätä heissä syviä tunteita. He ovat pääosin kiinnostuneita omien etujensa ajamisesta ja nimbyilystä. Hirveän itseensä käpertyneitä ja vain itsestään kiinnostuneita. Miksi heitä ei kiinnosta henkinen kasvu? Eikö heidän elämänsä ole hirveän tylsää vai ovatko he niin sisältäkuolleita ettei asia vaivaa heitä? Miten heistä on tullut sellaisia vai olivatko he jo lapsena sisältäkuolleita? 

Jopa näiden ihmisten naamalla on koko ajan tyhjä ja tympeä ilme. Onko kukaan koskaan nähnyt heidän kasvojensa hehkuvan innosta tai uteliaisuudesta?

Näiden ihmisten elämä koostuu pääasiassa rahan ansaitsemissa (joissain työssä jota kohtaan he eivät ole koskaan tunteneet mitään kiinnostusta mutta siitä maksetaan hyvin) ja rahan kuluttamisessa erilaisiin kehollisiin nautintoihin kuten syömiseen, auringossa makaamiseen, kävelyn ja rehkimisen välttämiseen ja tv-sarjoen seuraamiseen. Siinä kaikki. Ihme etteivät tapa itseään.

[/quote]

Minusta tuo yllämainittu vaikuttaa enemmänkin masentuneen ihmisen maailmankuvalta ja projektiolta kuin totuudenmukaiselta ihmisryhmän kuvaukselta. 

Mitä tuohon osaa edes kommentoida? :D No voin kertoa itsestäni, olen ap:n kriteereillä varmaan poroporvari. :D

Minulla on ihan kiva ja helppo duuni, siitä saa vuodessa kuusinuumeroiset ansiotulot. Rahan ansaitseminen ei ole elämässäni erityisen tärkeää. Jos olisi, tekisin töitä tuplasti enemmän ja pyrkisin elämään sijoituksilla. Minusta työ on ihan sinällään ihmiselle tärkeää. Työ saa ihmisen tuntemaan olevansa hyödyllinen ja tärkeä, ja ilman näitä kokemuksia ihminen (tutkitusti) kokee ulkopuolisuutta, alemmuutta ja helposti masentuu. Mulla on myös työ, jolla voi ihan oikeasti olla hyödyksi ja jättää tämän maailman vähän paremmaksi paikaksi. Jos jostain pitäisi elämän tarkoituksia alkaa erikseen kaivelemaan, niin siinäkin olisi jo tarpeeksi. :) Lisäksi työ luo rytmiä arkeen, ei ole hyvä aina vain näin kesäloman tyyliin sluibailla, on hyvä välillä herätä puoli seiskalta, sukia itsensä somaksi ja olla tosi tehokas. Sluibailukin on sen jälkeen kivempaa. :)

Itsensä kehittämistä ja maailman seuraamista kyllä kohtaan ensisijaisesti niissä enemmän koulutetuissa poroporvareissa. Suurin osa niistä ihmisistä, jotka ovat kiinnostuneita lähinnä suusta ja perseestä sisään menevistä asioista, eivät ole korkeakoulutettuja. :) Sanomalehtien tilaaminen, ajankohtaisohjelmien katsominen, politiikan seuraaminen, teatteri, kaunokirjallisuus, klassinen musiikki, ooppera, baletti, arkkitehtuuri ovat kaikki sangen poroporvarillisia harrasteita.

Ääh, en minä edes ymmärrä miksi tällaisia selitän ja yritän vääntää mustaa valkeaksi! Vaikka en väitetysti muista ihmisistä välitäkään, niin silti toivon ap:lle valoisampaa ja mukavampaa tulevaisuutta. Elämässä on tosi paljon kaikkea ihanaa ja jokaisella meistä on paljon syitä elää! <3 Elämänsä tarkoituksen voi jokainen löytää itse itselleen. Olen kyllä itse vakaasti sitä mieltä, että elämä sinällään on suunnattoman hieno syy elää - vaikka sitten käyttäisi sen elämänsä johonkin muiden mielestä täysin järjettömään.

[/quote]

Eräät muut tässä ketjussa luulivat, että yritän verrata viherhippejä ja porvareita, sinä vuorostasi luulit, että yritän verrata wt:itä ja porvareita. Itse asiassa oli tarkoitus verrata onnellisia ihmisiä ja porvareita.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:31"]

Eikös se kokoomustyyppi masentunu ja tappoi?

[/quote]

Se taisi olla jollain muulla tavalla sekaisin.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:36"]

"Miten heistä on tullut sellaisia vai olivatko he jo lapsena sisältäkuolleita?"

Itse edustan melko pitkälti kuvailemaasi ihmistyyppiä. Elin tavallisen, turvallisen lapsuuden ja kävin läpi villihkön teini-iän ja nuoruuden. Erittäin tavanomainen kuvio siis. Olin seikkailun- ja vaihtelunhaluinen, kiihkeä, mustavalkoinen, ehdoton nuori nainen - kuten valtaosa muistakin nuorista. Valtaosa kohtaa itseään etsiessä palavan halun nähdä mahdollisimman paljon maailmaa ja kokea mahdollisimman paljon asioita. Suunnilleen opiskeluaikana aloin kypsytellä mielessäni jonkinlaista suuntaviivaa elämälleni ja pohtia, mitkä asiat minut todella tekevät onnelliseksi, ja mihin hetkiin palaan aina mielessäni, kun kohtaan vaikeita aikoja. Yritin siis määritellä, minkälaista päämäärää silmälläpitäen minun olisi hyvä eteeni tulevia suuria valintoja tehdä.

Yllätyksekseni aloin miettiä yhä kaihoisammin lapsuuden ja varhaisteini-ikäni aikaa - sitä, kuka olin ennen murrosiän tunnemyrskyjä ja varhaisaikuisuuden kokeilevaa hapuilua. Minulle oli onnea kaakaon juonti myrskyisenä iltana pörröiset tossut jalassa Aku Ankkaa lukien. Se tunne punaisilla poskilla, kun tulee sisään oltuaan muutaman tunnin pakkasessa. Pitkät yölliset keskustelut ja hihittelyt siskon tai bestiksen kanssa peiton alla. Piirrettymaratonit sairastaessa. Juhlapyhät ja niihin liittyvät valmistelut. Ostosretki vanhempien kanssa supermarketissa ja viikonlopun ruokien ja karkkipäiväherkkujen valinta. Pihaleikit suurella pihallamme, sukulaisten ja perheystävien kokoontuminen tilavassa keittiössämme. Kenties olin sitten lapsena sisältä kuollut, kun tavallisesta arjesta niin kovasti nautin. Rehellisesti kuitenkin tunsin, että maistiaisia saatuani erilaisista elämäntyyleistä, tuo oli sitä, mikä tuntui minulle omimmalta. Koin nauttivani "tavallisesta arjesta", ja olin oikeastaan aika helpottunut, sillä sitä tavallista arkeahan elämä valtaosalla ihmisistä on.

Nimenomaan arkeen satsaaminen on minusta aloituksessasi luonnehdittua ihmistyyppiä kuvaava ominaisuus. Joko kyseiset ihmiset haluavat tehdä arjestaan laadukasta, koska elämä nyt sattuu sitä arkea enimmäkseen olemaan, tai sitten monet yksinkertaisesti nauttivat tylsistä asioista: luonnonaikojen vaihtelusta, hyvästä ruoasta ja juomasta, pihalla kirmaavien oravien tarkkailusta, muiden ihmisten seurasta. Esimerkiksi itse vaikutan varmasti siltä, etten juuri mitään harrasta, sillä aikani kuluu juuri tuohon arkeen satsaamiseen, ulkoiluun, uutisten ja politiikan seuraamiseen ja keskusteluihin perheeni ja ystävieni kanssa. Ei minulla ole mitään varsinaisia intohimoja, jotka tekisivät minusta erikoisen. Olen haastavassa asiantuntijatyössä, ja ei minua ehkä tosiaan työni varsinainen aihe intohimoisesti kiinnosta, vaan pikemminkin ongelmien ratkaiseminen ja älylliset haasteet yleisellä tasolla. 

Varmasti on monia, jotka elävät tylsää elämää vastoin omaa tahtoaan ja masentuvat. Ei ole kuitenkaan tavatonta, että ihmiset nauttivat asioista, jotka eivät ole jännittäviä. Moni on rentoutunut ja tyytyväinen puuhastellessaan ja sommitellessaan puutarhaansa kauniita asetelmia, ja katsellessaan aikaansaannoksiansa illalla viinilasi kourassa lyhtyjen valossa. Se on epäilemättä monista kuolettavan tylsää, mutta tuo monille hyvää oloa. Arjen pienistä iloista ovat jo edeltävät sukupolvet elämänilonsa ja -halunsa löytäneet. Tuskin ovat läheskään kaikki pellolla raatavat tunteneet leipätyötänsä kohtaan intohimoa tunteneet. Elämässä on ollut parasta auringonpaiste, vastaleivottu leipä ja ennen kaikkea ne ihmiset, joiden kanssa on sen kaiken jakanut. Itse uskon, että juuri "vähään tyytyväisyys" ja pienistä iloista nauttiminen ovat niitä masennukselta suojaavia ominaisuuksia, vaikka eiväthän kaikki samanlaisia luonteita ole. Toiset kaipaavat enemmän jännitystä, eikä siinäkään mitään pahaa ole, ja onnekkaitahan tällaiset ovat nykyajan mahdollisuuksien äärellä.

[/quote]

Jotenkin ajattelen niin, että se oravien kirmaamisen seuraaminen tulee hyvän elämän sivutuotteena mutta miten jollekin se voi riittää koko elämän varsinaiseksi sisällöksi? Eli opiskellaan monta vuotta, painetaan töitä jotta sitten voi katsoa oravien kirmaamista. Oikeasti? Tai opiskellaan monta vuotta ja painetaan töitä monta vuotta jotta voidaan ostaa joku Arabian kippo. Siinäkö porvarien elämän tarkoitus on? Koko elämä tähtää siihen, että lopulta saa ostaa jonkun kipon?

[/quote]

Jos ihminen haluaa kehittää itseään ja on kiinnostunut asioista, hän yleensä haluaa opiskella niitä kiinnostavia asioita. Hienoja vuosiahan ne yliopistossa vietetyt olivat, kun saattoi täysipäiväisesti keskittyä itsensä kehittämiseen. :)

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:14"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 07:43"]

Tunnen aloittajan mainitsemia ihmisiä ja kyllä heiltä jokaiselta löytyy intohimo vähintään yhteen asiaan. Monelle heistä nimenomaan lasten joukkueharrastukset on se intohimo. Ollaan mukana huoltojoukoissa, osallistutaan aktiivisesti varainkeräykseen, suunnitellaan yhdessä valmentajien kanssa seuran toimintaa jne. Lisäksi heille on tärkeää ystävyyssuhteet, he kutsuvat ystäväperheitään kylään, järjestävät päivällisiä, rapujuhlia, grillausbileitä jne. Jonkun tietyn asian keräilytkin voi olla intohimo. En itse kuulu em ryhmään, mutta rakastan vanhoja Arabian astioita ja ei-keräilijä ei tietenkään voi ymmärtää, millaista iloa tuottaa, kun löytää kirpputorilta tai huutokaupasta jonkun tietyn vanhan Arabian soppakulhon tai lautasen. Ja minullekin matkustaminen on intohimo. Kun edellinen reissu on tehty, alan jo suunnitella seuraavaa.

[/quote]

En sano etteikö keräily voisi tuottaa iloa. Ongelma on vain siinä, että se ei riitä.

[/quote]

Harvalle porvarillekaan riittää. Se on vain yksi iloa tuottavista asioista. Ihmissuhteet, työ, harrastukset, koti, matkustelu yms ovat niitä muita iloa tuottavia asioita. 

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:32"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 02:43"]

En ymmärrä tälläisiä ihmisiä. Miten he jaksavat elää kun heiltä vaikuttaa puuttuvan elämästään kaikki intohimo. Miten joku muumimukien keräily riittää heille elämän tarkoitukseksi? Edes maailman epäoikeudenmukaisuus ei herätä heissä syviä tunteita. He ovat pääosin kiinnostuneita omien etujensa ajamisesta ja nimbyilystä. Hirveän itseensä käpertyneitä ja vain itsestään kiinnostuneita. Miksi heitä ei kiinnosta henkinen kasvu? Eikö heidän elämänsä ole hirveän tylsää vai ovatko he niin sisältäkuolleita ettei asia vaivaa heitä? Miten heistä on tullut sellaisia vai olivatko he jo lapsena sisältäkuolleita? 

Jopa näiden ihmisten naamalla on koko ajan tyhjä ja tympeä ilme. Onko kukaan koskaan nähnyt heidän kasvojensa hehkuvan innosta tai uteliaisuudesta?

Näiden ihmisten elämä koostuu pääasiassa rahan ansaitsemissa (joissain työssä jota kohtaan he eivät ole koskaan tunteneet mitään kiinnostusta mutta siitä maksetaan hyvin) ja rahan kuluttamisessa erilaisiin kehollisiin nautintoihin kuten syömiseen, auringossa makaamiseen, kävelyn ja rehkimisen välttämiseen ja tv-sarjoen seuraamiseen. Siinä kaikki. Ihme etteivät tapa itseään.

[/quote]

Minusta tuo yllämainittu vaikuttaa enemmänkin masentuneen ihmisen maailmankuvalta ja projektiolta kuin totuudenmukaiselta ihmisryhmän kuvaukselta. 

Mitä tuohon osaa edes kommentoida? :D No voin kertoa itsestäni, olen ap:n kriteereillä varmaan poroporvari. :D

Minulla on ihan kiva ja helppo duuni, siitä saa vuodessa kuusinuumeroiset ansiotulot. Rahan ansaitseminen ei ole elämässäni erityisen tärkeää. Jos olisi, tekisin töitä tuplasti enemmän ja pyrkisin elämään sijoituksilla. Minusta työ on ihan sinällään ihmiselle tärkeää. Työ saa ihmisen tuntemaan olevansa hyödyllinen ja tärkeä, ja ilman näitä kokemuksia ihminen (tutkitusti) kokee ulkopuolisuutta, alemmuutta ja helposti masentuu. Mulla on myös työ, jolla voi ihan oikeasti olla hyödyksi ja jättää tämän maailman vähän paremmaksi paikaksi. Jos jostain pitäisi elämän tarkoituksia alkaa erikseen kaivelemaan, niin siinäkin olisi jo tarpeeksi. :) Lisäksi työ luo rytmiä arkeen, ei ole hyvä aina vain näin kesäloman tyyliin sluibailla, on hyvä välillä herätä puoli seiskalta, sukia itsensä somaksi ja olla tosi tehokas. Sluibailukin on sen jälkeen kivempaa. :)

Itsensä kehittämistä ja maailman seuraamista kyllä kohtaan ensisijaisesti niissä enemmän koulutetuissa poroporvareissa. Suurin osa niistä ihmisistä, jotka ovat kiinnostuneita lähinnä suusta ja perseestä sisään menevistä asioista, eivät ole korkeakoulutettuja. :) Sanomalehtien tilaaminen, ajankohtaisohjelmien katsominen, politiikan seuraaminen, teatteri, kaunokirjallisuus, klassinen musiikki, ooppera, baletti, arkkitehtuuri ovat kaikki sangen poroporvarillisia harrasteita.

Ääh, en minä edes ymmärrä miksi tällaisia selitän ja yritän vääntää mustaa valkeaksi! Vaikka en väitetysti muista ihmisistä välitäkään, niin silti toivon ap:lle valoisampaa ja mukavampaa tulevaisuutta. Elämässä on tosi paljon kaikkea ihanaa ja jokaisella meistä on paljon syitä elää! <3 Elämänsä tarkoituksen voi jokainen löytää itse itselleen. Olen kyllä itse vakaasti sitä mieltä, että elämä sinällään on suunnattoman hieno syy elää - vaikka sitten käyttäisi sen elämänsä johonkin muiden mielestä täysin järjettömään.

[/quote]

Eräät muut tässä ketjussa luulivat, että yritän verrata viherhippejä ja porvareita, sinä vuorostasi luulit, että yritän verrata wt:itä ja porvareita. Itse asiassa oli tarkoitus verrata onnellisia ihmisiä ja porvareita.

[/quote]

No sinä kuulostat tosi onnettomalta, katkeralta ja vittuuntuneelta tyypiltä, joka ei ymmärrä porvareita. Joku hybridimalli varmaan? :D

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:01"]

25 kirjoitti viisaasti. Monien ihmisten arki on aika raskasta, siinä on paljon vastuuta ja huoltakin. Siihen täytyy itse keksiä ja järjestää asioita jotka tuovat mielihyvää. Pienet matkat ja kodin laittaminen ja puutarhan laittaminen tms. virksitää kummasti.

[/quote]

Niin tämä minua ihmetyttääkin. Porvarit käyvät kaksi viikkoa Thaimaassa jotta jaksavat sitten taas painaa 50 viikkoa. Tai käyvät jumpassa jotta pysyvät työkykyisinä. Että elää vain sille kahdelle viikolle vuodessa. Onko se sen arvoista?

[/quote]

No tuota...entä jos se 50 viikkoa ei ole mitään painamista? Minä ainakin nautin työstäni sekä elämästäni ihan joka ainoa päivä, en pelkästään ulkomailla matkustaessani.

Ap kuvasi myös minun elämääni, mutta minä ainakin olen tyytyväinen ja onnellinen. Minulla oli tasapainoinen ja mukava lapsuus porvariperheessä, nyt lähestyn neljääkymppiä. Minulla on kaksi lasta, asumme pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Minulle sisältöä elämään tuo mielekäs työ nuorten kanssa, ystävien tapaaminen ja perheen kanssa oleminen. Matkustelemme muutaman kerran vuodessa, laitamme hyvää ruokaa, ulkoilemme. Minä harrastan valokuvausta ja kirjoittamista.

Mitä muuta pitäisi olla? Elämä on erittäin hyvää tässä ja nyt.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:28"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:44"]

Kirjoittaja taitaa olla katellinen paremmin toimeen tuleville. Ensinnäkin muumimukeja kerää kuka hyväänsä. Ei kaikki rikkaat eikä kaikki vähemmän varakkaat. Se että ihminen ei hymyile ei ole mitään tekemistä varakkuuden kanssa. Ihmisillä  nyt tapaa olla joskus vaikeaa riippumatta tuloista. Voi olla lähiomaisen poismenoa tai sairautta ym. Kirjoituksesi ei kuvaa muuta kuin kateutta paremmin toimeen tulevia kohtaan. Ihminen on ihminen varallisuudesta riippumatta. Ja ihminen kokee vastoinkäymisiä elämänsä aikana. Ei se aina hymyilytä olipa rahaa tai ei.

[/quote]

Mene johonkin yleisötapahtumaan katsomaan ja tarkkaile keski-ikäisiä naisia lapsineen. Kuinka moni heistä näyttää onnelliselta? Kuinka moni heistä suo edes pienen hymyn lapsilleen tai puolisolleen? Näyttävätkö he rentoutuneilta? 

[/quote]

No nyt tuli taas kerran TIETOA eikää mitään mutua!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!