Miksi porvarit eivät masennu?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:50"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:01"]

25 kirjoitti viisaasti. Monien ihmisten arki on aika raskasta, siinä on paljon vastuuta ja huoltakin. Siihen täytyy itse keksiä ja järjestää asioita jotka tuovat mielihyvää. Pienet matkat ja kodin laittaminen ja puutarhan laittaminen tms. virksitää kummasti.

[/quote]

Niin tämä minua ihmetyttääkin. Porvarit käyvät kaksi viikkoa Thaimaassa jotta jaksavat sitten taas painaa 50 viikkoa. Tai käyvät jumpassa jotta pysyvät työkykyisinä. Että elää vain sille kahdelle viikolle vuodessa. Onko se sen arvoista?

[/quote]

No tuota...entä jos se 50 viikkoa ei ole mitään painamista? Minä ainakin nautin työstäni sekä elämästäni ihan joka ainoa päivä, en pelkästään ulkomailla matkustaessani.

[/quote]

Voi olla, että nautit mutta saan sen vaikutelman, että tarkoitat ettet kärsi. Sinä vertaat omaa elämääsi elämään joka on jatkuvaa kärsimistä. Minä taas vertaan sinun elämääsi sellaisen ihmisen elämään joka on aktiivinen, innostunut, oppii koko ajan uutta ja kehittyy*.

* Huom! En tarkoita kehittymisellä sellaista ulkoapäin tulevaa kehittymistä, että työnantaja lähettää kursseille  ja siellä on pakko oppia toistamaan jonkun keksimät säännöt. Jos koiralle opettaa uuden tempun, niin se on edelleen opetettu koira.

[/quote]

En verrannut omaa elämääni jatkuvaan kärsimykseen vaan käytin samaa termiä eli "painaa" kuin sinä itse ensin käytit. Minä tein aikoinaan harrastuksestani ammatin ja suhtaudun siihen edelleen intohimoisesti. Pidän haasteista ja uusien asioiden oppimisesta. Työni lisäksi opiskelen myös ihan vaan huvin vuoksi muitakin asioita kuten vieraita kieliä. Harrastan myös liikuntaa, olen aktiivinen, innostunut, opin koko ajan uutta ja kehityn. 

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:33"]

Nyt oli pakko kirjoittaa, vaikka en yleensä viitsi vaivautua. Olemme Etelä-Espoolainen perhe, johon kuuluu DI-mies, asiantuntija-nainen/vaimo/äiti, kaksi koululaista ja koira. Voimme oikein mukavasti, kiitos! En kerää muumimukeja, mutta niitä tuuppaa tulla lahjaksi. Emme ole masentuneita, vaan nautimme suuresti elämästä. Rahaa on aina riittävästi, eikä siitä tule koskaan riitaa. Kukaan ei käytä päihteitä. Kaikki ovat terveitä, eikä meidän tarvitse kantaa huolta perussairauksista. Teemme kiinnostavaa ja haastavaa työtä, jossa oppii joka päivä jotain uutta. Työpanosta arvostetaan ja työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa. Tavoitteita on vaikka kuinka. Ne ovat realistisia mutta vaativat sopivasti ponnisteluja. Emme koskaan oleta saavamme mitään ilmaiseksi, joten emme masennu tai pety sosiaalihuoltoon, terveyshuoltoon tai mihinkään muuhun ilmaispalveluun. Kaikki ilmainen palvelu on suuri, positiivinen yllätys. Liikumme paljon luonnossa, mikä kuulemma edistää mielenterveyttä. Viihdymme mökillä meren äärellä. Hurahdimme lasten vapaaehtoistyön kautta meribiologiaan ja Itämeren suojeluun, josta on muodostunut koko perheen harrastus. Jos joku perheessämme kärsisi masennuksesta, niin olisimme kaikki tukena ja hakisimme välittömästi parasta saatavilla olevaa apua. Tiedostan, että olemme onnekkaita ja onnellisia, ja olen kiitollinen tilanteestamme. Turvana on myös säästöt, jos se kuuluisa paha päivä joskus sattuisi kohdalle. Ja Thaimaassa emme ole vielä käyneet. Suosikkilomakohteet ovat NZ ja Ahvenanmaa.

[/quote]

Niin? Tämä nyt sitten liittyi miten ja mihin? Sinä vain tässä esittelit miten materialistisesti rikasta ja täynnä elämämyksiä teidän elämänne on. Ja minä edelleen kysyn: riittääkö se?

 
[/quote]

Selkeytän sanomaa - syy miksi emme masennu on terveys, päihteetön elämä, riittävä varallisuus, liikunta ja rakkaus luontoon. Pahoittelen, jos sanoma jäi epäselväksi. Mielestäni en korostanut varallisuutta millään tavalla, vaan totesin ettei suomalaisten yleisin riidanaihe kosketa meitä.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:45"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:33"]

Nyt oli pakko kirjoittaa, vaikka en yleensä viitsi vaivautua. Olemme Etelä-Espoolainen perhe, johon kuuluu DI-mies, asiantuntija-nainen/vaimo/äiti, kaksi koululaista ja koira. Voimme oikein mukavasti, kiitos! En kerää muumimukeja, mutta niitä tuuppaa tulla lahjaksi. Emme ole masentuneita, vaan nautimme suuresti elämästä. Rahaa on aina riittävästi, eikä siitä tule koskaan riitaa. Kukaan ei käytä päihteitä. Kaikki ovat terveitä, eikä meidän tarvitse kantaa huolta perussairauksista. Teemme kiinnostavaa ja haastavaa työtä, jossa oppii joka päivä jotain uutta. Työpanosta arvostetaan ja työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa. Tavoitteita on vaikka kuinka. Ne ovat realistisia mutta vaativat sopivasti ponnisteluja. Emme koskaan oleta saavamme mitään ilmaiseksi, joten emme masennu tai pety sosiaalihuoltoon, terveyshuoltoon tai mihinkään muuhun ilmaispalveluun. Kaikki ilmainen palvelu on suuri, positiivinen yllätys. Liikumme paljon luonnossa, mikä kuulemma edistää mielenterveyttä. Viihdymme mökillä meren äärellä. Hurahdimme lasten vapaaehtoistyön kautta meribiologiaan ja Itämeren suojeluun, josta on muodostunut koko perheen harrastus. Jos joku perheessämme kärsisi masennuksesta, niin olisimme kaikki tukena ja hakisimme välittömästi parasta saatavilla olevaa apua. Tiedostan, että olemme onnekkaita ja onnellisia, ja olen kiitollinen tilanteestamme. Turvana on myös säästöt, jos se kuuluisa paha päivä joskus sattuisi kohdalle. Ja Thaimaassa emme ole vielä käyneet. Suosikkilomakohteet ovat NZ ja Ahvenanmaa.

[/quote]

Niin? Tämä nyt sitten liittyi miten ja mihin? Sinä vain tässä esittelit miten materialistisesti rikasta ja täynnä elämämyksiä teidän elämänne on. Ja minä edelleen kysyn: riittääkö se?

 
[/quote]

Selkeytän sanomaa - syy miksi emme masennu on terveys, päihteetön elämä, riittävä varallisuus, liikunta ja rakkaus luontoon. Pahoittelen, jos sanoma jäi epäselväksi. Mielestäni en korostanut varallisuutta millään tavalla, vaan totesin ettei suomalaisten yleisin riidanaihe kosketa meitä.
[/quote]

Ja vastauksena viimeisimpään kysymykseesi - kyllä, se riittää. Se yllättää joka aamu positiivisesti.

Ap kuulostaa nuorelta. Ulkokuori ei kerro ihmisestä kaikkea. Minä esim. olen espoolaisrouva, joka äänestää vihreitä ja vasemmistoa, ja tunnen espoolaista bemariväkeä, joille niillä autoilka tai muumimukeilla on elämässä aika marginaalinen merkitys. Sanoisin että kuvailemasi ihmistyyppi on vain karikatyyri. Aikuisen ihmisen elämässä on yleensä muuta sisältöä kuin materia, se materia vain on se, jonka ulkopuolinen näkee. Itselläni sitä materiaakaan tosin ei niin kauheasti ole :)

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:48"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:45"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:33"] Nyt oli pakko kirjoittaa, vaikka en yleensä viitsi vaivautua. Olemme Etelä-Espoolainen perhe, johon kuuluu DI-mies, asiantuntija-nainen/vaimo/äiti, kaksi koululaista ja koira. Voimme oikein mukavasti, kiitos! En kerää muumimukeja, mutta niitä tuuppaa tulla lahjaksi. Emme ole masentuneita, vaan nautimme suuresti elämästä. Rahaa on aina riittävästi, eikä siitä tule koskaan riitaa. Kukaan ei käytä päihteitä. Kaikki ovat terveitä, eikä meidän tarvitse kantaa huolta perussairauksista. Teemme kiinnostavaa ja haastavaa työtä, jossa oppii joka päivä jotain uutta. Työpanosta arvostetaan ja työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa. Tavoitteita on vaikka kuinka. Ne ovat realistisia mutta vaativat sopivasti ponnisteluja. Emme koskaan oleta saavamme mitään ilmaiseksi, joten emme masennu tai pety sosiaalihuoltoon, terveyshuoltoon tai mihinkään muuhun ilmaispalveluun. Kaikki ilmainen palvelu on suuri, positiivinen yllätys. Liikumme paljon luonnossa, mikä kuulemma edistää mielenterveyttä. Viihdymme mökillä meren äärellä. Hurahdimme lasten vapaaehtoistyön kautta meribiologiaan ja Itämeren suojeluun, josta on muodostunut koko perheen harrastus. Jos joku perheessämme kärsisi masennuksesta, niin olisimme kaikki tukena ja hakisimme välittömästi parasta saatavilla olevaa apua. Tiedostan, että olemme onnekkaita ja onnellisia, ja olen kiitollinen tilanteestamme. Turvana on myös säästöt, jos se kuuluisa paha päivä joskus sattuisi kohdalle. Ja Thaimaassa emme ole vielä käyneet. Suosikkilomakohteet ovat NZ ja Ahvenanmaa. [/quote] Niin? Tämä nyt sitten liittyi miten ja mihin? Sinä vain tässä esittelit miten materialistisesti rikasta ja täynnä elämämyksiä teidän elämänne on. Ja minä edelleen kysyn: riittääkö se?   [/quote] Selkeytän sanomaa - syy miksi emme masennu on terveys, päihteetön elämä, riittävä varallisuus, liikunta ja rakkaus luontoon. Pahoittelen, jos sanoma jäi epäselväksi. Mielestäni en korostanut varallisuutta millään tavalla, vaan totesin ettei suomalaisten yleisin riidanaihe kosketa meitä. [/quote] Ja vastauksena viimeisimpään kysymykseesi - kyllä, se riittää. Se yllättää joka aamu positiivisesti.

[/quote]

Ok. Kuulostat ihan tyytyväiseltä. 

Outo aloitus. Ulospäin "porvarillista" elämää viettää joukko hyvin monenlaisia ihmisiä, jotkut onnellisia, jotkut onnettomia ja kaikkea siltä väliltä. Itse kuulun onnellisten joukkoon, mutta onnellisuus ensisijaisesti tule puitteista (ap:n mainitsemat okt, autot jne.), vaan hyvistä ihmissuhteista ja mielekkäästä työstä.

Olen yksi niistä onnekkaista, joka on saanut puolisokseen ns. sielunkumppanin. Rakastan miestäni täydestä sydämestä vielä 17 vuoden jälkeenkin, ja yhdessä olemme kokeneet monenlaista. Lapset ovat tehneet meistä perheen, ja lasten myötä elämään on tullut joukko uusia hyviä tyyppejä (lasten lisäksi mm. lasten kavereita, jotka ovat aina meille tervetulleita).

Työskentelen yhteiskunnallisessa projektissa isossa lähiössä, ja koen työni antoisaksi ja merkitykselliseksi. En kuvittele voivani muuttaa koko maailmaa, mutta tiedän, että olen ollut avuksi ja läsnä monille ihmisille. Olen myös vaihtanut alaa aikuisiällä löytääkseni mielekkäämmän työn. Päätös oli oikea, vaikka palkka pienenikin. Mieheni taas suhtautuu omaan asiantuntijatyöhönsä intohimolla, aihepiiri on kiinnnostanut häntä jo pikkupojasta. Riippumatta ammatista ja palkasta, on hienoa nähdä ihmisen todella pitävän omasta työstään!

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:50"]

Ap kuulostaa nuorelta. Ulkokuori ei kerro ihmisestä kaikkea. Minä esim. olen espoolaisrouva, joka äänestää vihreitä ja vasemmistoa, ja tunnen espoolaista bemariväkeä, joille niillä autoilka tai muumimukeilla on elämässä aika marginaalinen merkitys. Sanoisin että kuvailemasi ihmistyyppi on vain karikatyyri. Aikuisen ihmisen elämässä on yleensä muuta sisältöä kuin materia, se materia vain on se, jonka ulkopuolinen näkee. Itselläni sitä materiaakaan tosin ei niin kauheasti ole :)

[/quote]

En tiedä huomasitko mutta olen tuntenut tälläisiä ihmisiä ja he ovat olleet erittäin kiinnostuneita materiasta ja elämyksistä ja he eivät ole olleet kovinkaan onnellisia. He ovat ehkä hetken tyytyväisiä kun ovat löytäneet jonkun uuden kipon tai ostaneet kotiteatterin mutta heitä vaivaa yleinen tyytymättömyys.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 02:43"]

En ymmärrä tälläisiä ihmisiä. Miten he jaksavat elää kun heiltä vaikuttaa puuttuvan elämästään kaikki intohimo. Miten joku muumimukien keräily riittää heille elämän tarkoitukseksi? Edes maailman epäoikeudenmukaisuus ei herätä heissä syviä tunteita. He ovat pääosin kiinnostuneita omien etujensa ajamisesta ja nimbyilystä. Hirveän itseensä käpertyneitä ja vain itsestään kiinnostuneita. Miksi heitä ei kiinnosta henkinen kasvu? Eikö heidän elämänsä ole hirveän tylsää vai ovatko he niin sisältäkuolleita ettei asia vaivaa heitä? Miten heistä on tullut sellaisia vai olivatko he jo lapsena sisältäkuolleita? 

Jopa näiden ihmisten naamalla on koko ajan tyhjä ja tympeä ilme. Onko kukaan koskaan nähnyt heidän kasvojensa hehkuvan innosta tai uteliaisuudesta?

Näiden ihmisten elämä koostuu pääasiassa rahan ansaitsemissa (joissain työssä jota kohtaan he eivät ole koskaan tunteneet mitään kiinnostusta mutta siitä maksetaan hyvin) ja rahan kuluttamisessa erilaisiin kehollisiin nautintoihin kuten syömiseen, auringossa makaamiseen, kävelyn ja rehkimisen välttämiseen ja tv-sarjoen seuraamiseen. Siinä kaikki. Ihme etteivät tapa itseään.

[/quote]

Minusta tuo yllämainittu vaikuttaa enemmänkin masentuneen ihmisen maailmankuvalta ja projektiolta kuin totuudenmukaiselta ihmisryhmän kuvaukselta. 

Mitä tuohon osaa edes kommentoida? :D No voin kertoa itsestäni, olen ap:n kriteereillä varmaan poroporvari. :D

Minulla on ihan kiva ja helppo duuni, siitä saa vuodessa kuusinuumeroiset ansiotulot. Rahan ansaitseminen ei ole elämässäni erityisen tärkeää. Jos olisi, tekisin töitä tuplasti enemmän ja pyrkisin elämään sijoituksilla. Minusta työ on ihan sinällään ihmiselle tärkeää. Työ saa ihmisen tuntemaan olevansa hyödyllinen ja tärkeä, ja ilman näitä kokemuksia ihminen (tutkitusti) kokee ulkopuolisuutta, alemmuutta ja helposti masentuu. Mulla on myös työ, jolla voi ihan oikeasti olla hyödyksi ja jättää tämän maailman vähän paremmaksi paikaksi. Jos jostain pitäisi elämän tarkoituksia alkaa erikseen kaivelemaan, niin siinäkin olisi jo tarpeeksi. :) Lisäksi työ luo rytmiä arkeen, ei ole hyvä aina vain näin kesäloman tyyliin sluibailla, on hyvä välillä herätä puoli seiskalta, sukia itsensä somaksi ja olla tosi tehokas. Sluibailukin on sen jälkeen kivempaa. :)

Itsensä kehittämistä ja maailman seuraamista kyllä kohtaan ensisijaisesti niissä enemmän koulutetuissa poroporvareissa. Suurin osa niistä ihmisistä, jotka ovat kiinnostuneita lähinnä suusta ja perseestä sisään menevistä asioista, eivät ole korkeakoulutettuja. :) Sanomalehtien tilaaminen, ajankohtaisohjelmien katsominen, politiikan seuraaminen, teatteri, kaunokirjallisuus, klassinen musiikki, ooppera, baletti, arkkitehtuuri ovat kaikki sangen poroporvarillisia harrasteita.

Ääh, en minä edes ymmärrä miksi tällaisia selitän ja yritän vääntää mustaa valkeaksi! Vaikka en väitetysti muista ihmisistä välitäkään, niin silti toivon ap:lle valoisampaa ja mukavampaa tulevaisuutta. Elämässä on tosi paljon kaikkea ihanaa ja jokaisella meistä on paljon syitä elää! <3 Elämänsä tarkoituksen voi jokainen löytää itse itselleen. Olen kyllä itse vakaasti sitä mieltä, että elämä sinällään on suunnattoman hieno syy elää - vaikka sitten käyttäisi sen elämänsä johonkin muiden mielestä täysin järjettömään.

En usko että masennus porvareiden keskuudessa liittyy muumimukeihin tai bisnespeelon henkisesti sisällyksettömään elämäntapaan. Heillä masennus seuraa ennemminkin varallisuuden menettämisestä, 90-luvun lamassa tästä oli paljon esimerkkejä. Samoin niillä porvareilla, joilla masennus on synnynnäinen taipumus, se heikentää vaurastumismahdollisuuksia ja siten syventää masennusta. Materialistinen arvomaailma ja ihmisarvon mittaaminen rahalla on näissä tapauksissa vaarallinen yhdistelmä.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:01"]

Outo aloitus. Ulospäin "porvarillista" elämää viettää joukko hyvin monenlaisia ihmisiä, jotkut onnellisia, jotkut onnettomia ja kaikkea siltä väliltä. Itse kuulun onnellisten joukkoon, mutta onnellisuus ensisijaisesti tule puitteista (ap:n mainitsemat okt, autot jne.), vaan hyvistä ihmissuhteista ja mielekkäästä työstä. Olen yksi niistä onnekkaista, joka on saanut puolisokseen ns. sielunkumppanin. Rakastan miestäni täydestä sydämestä vielä 17 vuoden jälkeenkin, ja yhdessä olemme kokeneet monenlaista. Lapset ovat tehneet meistä perheen, ja lasten myötä elämään on tullut joukko uusia hyviä tyyppejä (lasten lisäksi mm. lasten kavereita, jotka ovat aina meille tervetulleita). Työskentelen yhteiskunnallisessa projektissa isossa lähiössä, ja koen työni antoisaksi ja merkitykselliseksi. En kuvittele voivani muuttaa koko maailmaa, mutta tiedän, että olen ollut avuksi ja läsnä monille ihmisille. Olen myös vaihtanut alaa aikuisiällä löytääkseni mielekkäämmän työn. Päätös oli oikea, vaikka palkka pienenikin. Mieheni taas suhtautuu omaan asiantuntijatyöhönsä intohimolla, aihepiiri on kiinnnostanut häntä jo pikkupojasta. Riippumatta ammatista ja palkasta, on hienoa nähdä ihmisen todella pitävän omasta työstään!

[/quote]

Saatat olla onnellinen mutta kiinnitän tässä nyt vain huomiota siihen, että käytät aika paljon kliseisiä sanoja joilla kaikki elämäntaitovalmentajat ja terapeutit kuvaavat hyvää elämää. Siinä on vain se, että nyt kun on julkisesti tälläinen käsitys millaista hyvä elämä on, niin jotkut tekevät siitä statuskysymyksen ja kuvailevat elämäänsä juuri noilla sanoilla millä sinä kuvailet antaakseen ulos päin kuvan hyvästä elämästä eli pitääkseen ns. kulisseja pystyssä. Jotkut ihmiset ovat hyvin persoja statukselle ja he eivät ikinä pystyisi myöntämään avoimesti, että heidän elämänsä ei olekaan sitä mitä he toivovat.

Joten en pysty vakuuttumaan tuon kirjoituksesi perusteella siitä, että olet onnellinen.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:10"]

En usko että masennus porvareiden keskuudessa liittyy muumimukeihin tai bisnespeelon henkisesti sisällyksettömään elämäntapaan. Heillä masennus seuraa ennemminkin varallisuuden menettämisestä, 90-luvun lamassa tästä oli paljon esimerkkejä. Samoin niillä porvareilla, joilla masennus on synnynnäinen taipumus, se heikentää vaurastumismahdollisuuksia ja siten syventää masennusta. Materialistinen arvomaailma ja ihmisarvon mittaaminen rahalla on näissä tapauksissa vaarallinen yhdistelmä.

[/quote]

Voi hyvinkin olla. Ehkä tuntemani porvarit eivät ole kokeneet olevansa tarpeeksi rikkaita. Suorastaan pelottaa miten paljon ihmiset ovat ottaneet lainaa ja nyt on tulossa kovat ajat mut hei, luova tuho ja sillai.

Porvari ei masennu, koska kokee itsensä hyödylliseksi ja merkitykselliseksi ja muutoinkin onnistumisen tunteita. Lisäksi porvari iloitsee siitä, mitä hänellä on. Tuntuu mukavalta pystyä elättämän itse perheensä. Tuntuu mukavalta kuljettaa kallisarvoisia lapsiaan sillä suhteellisen kolariturvallisella katumaasturilla epäluotettavan rötisköauton sijaan, ja hienolta, että pystyy tarjota lapsille niin tilavan kodin, että esimerkiksi koululaisella on läksyjenluku- ja nukkumarauha, vaikka kodissa olisi myös uhmaikäinen kiukkupussi. Tuntuu mukavalta, että omat ikääntyvät vanhemmat saavat hyvää hoitoa ja helpotusta mahdollisiin kipuihinsa. 

Joku toinen taas kokee merkityksellisyyttä elämällä oravanpyörän ulkopuolella, saamalla rahaa sossusta ja pimeästi rastoittamalla kavereidensa hiuksia. Sitten on hyvä ottaa halpa lento johonkin kehitysmaahan, ryypätä siellä vuorokauden ympäri ja kuunnella päihteidenkäytön vuoksi hitaalla käyvien reppureissaajien ja paikallisten "sielukkaita" avautumisia ja mietelauseita. Ja tuntea itsensä onnistuneeksi, kun on vapaa kaikista kahleista ja siellä on niin hyvä pössis ja vitun siistii ja niillä paikallisilla on niin ihanan aito elämä, vaikka ne silloin tällöin joutuukin hautaamaan lapsiaan ja lohduttamaan muita sisaruksensa menettäneitä ja ikävöiviä.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:12"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:01"]

Outo aloitus. Ulospäin "porvarillista" elämää viettää joukko hyvin monenlaisia ihmisiä, jotkut onnellisia, jotkut onnettomia ja kaikkea siltä väliltä. Itse kuulun onnellisten joukkoon, mutta onnellisuus ensisijaisesti tule puitteista (ap:n mainitsemat okt, autot jne.), vaan hyvistä ihmissuhteista ja mielekkäästä työstä. Olen yksi niistä onnekkaista, joka on saanut puolisokseen ns. sielunkumppanin. Rakastan miestäni täydestä sydämestä vielä 17 vuoden jälkeenkin, ja yhdessä olemme kokeneet monenlaista. Lapset ovat tehneet meistä perheen, ja lasten myötä elämään on tullut joukko uusia hyviä tyyppejä (lasten lisäksi mm. lasten kavereita, jotka ovat aina meille tervetulleita). Työskentelen yhteiskunnallisessa projektissa isossa lähiössä, ja koen työni antoisaksi ja merkitykselliseksi. En kuvittele voivani muuttaa koko maailmaa, mutta tiedän, että olen ollut avuksi ja läsnä monille ihmisille. Olen myös vaihtanut alaa aikuisiällä löytääkseni mielekkäämmän työn. Päätös oli oikea, vaikka palkka pienenikin. Mieheni taas suhtautuu omaan asiantuntijatyöhönsä intohimolla, aihepiiri on kiinnnostanut häntä jo pikkupojasta. Riippumatta ammatista ja palkasta, on hienoa nähdä ihmisen todella pitävän omasta työstään!

[/quote]

Saatat olla onnellinen mutta kiinnitän tässä nyt vain huomiota siihen, että käytät aika paljon kliseisiä sanoja joilla kaikki elämäntaitovalmentajat ja terapeutit kuvaavat hyvää elämää. Siinä on vain se, että nyt kun on julkisesti tälläinen käsitys millaista hyvä elämä on, niin jotkut tekevät siitä statuskysymyksen ja kuvailevat elämäänsä juuri noilla sanoilla millä sinä kuvailet antaakseen ulos päin kuvan hyvästä elämästä eli pitääkseen ns. kulisseja pystyssä. Jotkut ihmiset ovat hyvin persoja statukselle ja he eivät ikinä pystyisi myöntämään avoimesti, että heidän elämänsä ei olekaan sitä mitä he toivovat.

Joten en pysty vakuuttumaan tuon kirjoituksesi perusteella siitä, että olet onnellinen.
[/quote]Eihän sellaista kukaan pysty jollain palstakirjoitelmalla vakuuttamasn, mutta tsrkoittaako se, ettei kukaan ole onnellinen?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:12"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:01"]

Outo aloitus. Ulospäin "porvarillista" elämää viettää joukko hyvin monenlaisia ihmisiä, jotkut onnellisia, jotkut onnettomia ja kaikkea siltä väliltä. Itse kuulun onnellisten joukkoon, mutta onnellisuus ensisijaisesti tule puitteista (ap:n mainitsemat okt, autot jne.), vaan hyvistä ihmissuhteista ja mielekkäästä työstä. Olen yksi niistä onnekkaista, joka on saanut puolisokseen ns. sielunkumppanin. Rakastan miestäni täydestä sydämestä vielä 17 vuoden jälkeenkin, ja yhdessä olemme kokeneet monenlaista. Lapset ovat tehneet meistä perheen, ja lasten myötä elämään on tullut joukko uusia hyviä tyyppejä (lasten lisäksi mm. lasten kavereita, jotka ovat aina meille tervetulleita). Työskentelen yhteiskunnallisessa projektissa isossa lähiössä, ja koen työni antoisaksi ja merkitykselliseksi. En kuvittele voivani muuttaa koko maailmaa, mutta tiedän, että olen ollut avuksi ja läsnä monille ihmisille. Olen myös vaihtanut alaa aikuisiällä löytääkseni mielekkäämmän työn. Päätös oli oikea, vaikka palkka pienenikin. Mieheni taas suhtautuu omaan asiantuntijatyöhönsä intohimolla, aihepiiri on kiinnnostanut häntä jo pikkupojasta. Riippumatta ammatista ja palkasta, on hienoa nähdä ihmisen todella pitävän omasta työstään!

[/quote]

Saatat olla onnellinen mutta kiinnitän tässä nyt vain huomiota siihen, että käytät aika paljon kliseisiä sanoja joilla kaikki elämäntaitovalmentajat ja terapeutit kuvaavat hyvää elämää. Siinä on vain se, että nyt kun on julkisesti tälläinen käsitys millaista hyvä elämä on, niin jotkut tekevät siitä statuskysymyksen ja kuvailevat elämäänsä juuri noilla sanoilla millä sinä kuvailet antaakseen ulos päin kuvan hyvästä elämästä eli pitääkseen ns. kulisseja pystyssä. Jotkut ihmiset ovat hyvin persoja statukselle ja he eivät ikinä pystyisi myöntämään avoimesti, että heidän elämänsä ei olekaan sitä mitä he toivovat.

Joten en pysty vakuuttumaan tuon kirjoituksesi perusteella siitä, että olet onnellinen.
[/quote]
Pääasia on, että itse tiedän asian. Oli klishee tai ei, omassa ja muiden elämässä olen nähnyt ja kokenut hyvien ihmissuhteiden merkityksen.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:34"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:53"]

No minulle hyvä elämä olisi sitä, että olisi samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa puhua näistä asioista, ehkä myös tutkia maailmaa ja etsiä totuutta. Ehkä myös muuttaa maailmaa oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Kun sanot, että sinulla on tajuttoman hieno elämä, tulee minulle sellainen vaikutelma, että olet suurella vaivalla rakentanut elämästäsi tajuttoman hienon ja nyt kun siihen on kerran käytetty niin paljon aikaa ja vaivaa, niin onhan sen nyt perkele oltava aivan tajuttoman hieno. Kestäisikö psyykesi jos joutuisit myöntämään, että en minä nyt aivan tätä halunnutkaan ja 20 vuotta on mennyt hukkaan? Varmaan iskisi aivan hirveät itsesyytökset.

[/quote]

Miten näiden yllämainittujen asioiden puuttuminen näkyy sitten tässä paheksumassasi porvariselämässä? Varmasti jokainen hakeutuu mieluiten samanhenkiseen seuraan esimerkiksi ystäviensä ja puolisoiden valinnan suhteen. Toki elämään mahtuu paljon myös "ei-itsevalittuja" ihmisiä; naapurit, lasten kavereiden vanhemmat, puolison sukulaiset jne. Mielestäni on vain hienoa, jos joku pyrkii avoimin mielin näiden erilaisten, erilaisistakin taustoista tulevien ihmisten kanssa mahdollisimman ystävällisiin väleihin, sillä se on erittäin opettavaista jokaiselle. Maailman tutkiminen ja totuuden etsiminenkin kuuluvat useimpien ihmisten elämään, ja veikkaan, että moni onkin iän myötä löytänyt oman totuutensa. Vai pitäisikö etsiä sinun totuuttasi, jotta elämä olisi hyvää? Suurin osa ihmisistä pyrkii muuttamaan maailmaa oikeudenmukaisemmaksi päivittäisessä vuorovaikutuksessaan muiden ihmisten kanssa - huomaavaisuudella ja hyvillä käytöstavoilla. Samaten omassa työssään, äänestyskäyttäytymisellään tai kulutusvalintojensa avulla. Vai onko ainoa oikea tapa muuttaa maailmaa oikeudenmukaisemmaksi olla joko vasemmistopoliitikko, Unicefin feissari tai Amnestyn aktivisti? Pidätkö itseäsi avarakatseisena, suvaitsevaisena tai sivistyneenä ihmisenä?

[/quote]

Miksi te aina jumiudutte tuohon vasemmistolaisuuteen? Etkö voi keskustella asiasta viemättä tätä poliittiseksi väittelyksi?

Ihan vakavasti nyt:olisiko sinusta maailma oikeudenmukaisempi paikka jos kaikki ihmiset sanoisivat toisilleen hei, kiitos ja ole hyvä? Et voi olla noin naiivi. Tuohan on kuin jonkun 5v. suusta.

"Ystävälliset välit" ? Veikkaan, että sinun "ystävälliset välit" tarkoittavat sitä, että kaikki on hyvin niin kauan kuin mennään sinun ehdoillasi ja jos joku ei ole sinun kanssasi samaa meiltä, niin muutut aika ikäväksi henkilöksi (mihin katsot olevasi oikeutettu koska might makes right).

Kerro nyt millainen sinun mielestäsi olisi hyvä ja oikeudenmukainen maailma? Tai kerro miksi olet tekemisissä ihmisten kanssa joista et pidä? (Sosiaalinen paine? Eikö olisi ihanaa jos sitä ei olisi?)

Rakastatko puolisoasi? Jos rakastuisit johonkin toiseen mieheen ja voisit päästä miehestäsi eroon jotenkin kinniallisesti, ilman häpeää, niin väitätkö ettet vaihtaisi?

[/quote] Mainitsin vasemmistolaisuuden, sillä aloituksessa oli mainittu Kokoomuksen äänestäminen ja kysymyksenasettelun vuoksi vastauksesi oli tulkittavissa niin, että aloituksessa mainittu ihmisryhmä ei mielestäsi tavoittelisi oikeudenmukaisempaa maailmaa. En voinut keksiä, mihin muuhunkaan taustaselittäjään väitteesi perustaisit, tuskin ainakaan muumimukiharrastukseen. Ja samaten tuon feissariuden ja aktivismin mainitsin esimerkkeinä, kun aloituksessa oli alleviivattu porvareiden intohimottomuutta ja harrastamattomuutta. Aloituksessa viitattiin edellämainittujen seikkojen kuuluvan porvareiden ilottomaan, masentavaan elämään.

Huomaavaisuus ja hyvät tavat tarkoittavat muutakin kuin kohteliaita fraaseja. Ne ovat myös joustavuutta ja tilannetajua: annetaan heikommassa asemassa olevien mennä itsensä edelle jonossa, tuetaan huonommin voivaa ja niin edelleen. Huomaavaisuus on sivistyksen merkki.

On selvää, että kaikista ei voi pitää. Joistain ihmisistä on vaikea pitää heidän luonteensa, kuten ilkeyden takia, mutta on paljon, joista on vaikea pitää niin erilaisen ajatusmaailman ja mielenkiinnonkohteiden vuoksi. Haluan oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja kehittää täten sosiaalisia taitojani. Haluan jakaa hyvää mieltä niille, joita kohtaan minulla ei ole mitään erityistä syytä vihamielisyyteen, ja säilyttää hyvän tunnelman niin työyhteisöissä kuin naapurustossakin.

Rakastan toki puolisoani. Miten se tähän liittyy? Miksi porvari löytäisi rakastetun suuremmalla epätodennäköisyydellä kuin joku muu? Ja jos rakastuisin johonkuhun muuhun, ja lakkaisin rakastamasta kumppaniani, niin siinä tilanteessa tulisi ero luultavasti kyseeseen. 

Ohis mutta tietynlainen yksinkertainen (ei tyhmä mutta suoraviivainen, eikä turhan pohtiva) "urheilijaluonne" helpottaa elämässä menestymistä. Toki hekin voivat masentua, mutta he ovat myös niitä jotka pystyvät tsemppaamaan itsensä helpommin siitä suosta ylös. Heitä lienee ylikorostettuina näissä "porvareissa", jos heillä tarkoitetaan ammatillisesti menestyneitä ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:10"]En usko että masennus porvareiden keskuudessa liittyy muumimukeihin tai bisnespeelon henkisesti sisällyksettömään elämäntapaan. Heillä masennus seuraa ennemminkin varallisuuden menettämisestä, 90-luvun lamassa tästä oli paljon esimerkkejä. Samoin niillä porvareilla, joilla masennus on synnynnäinen taipumus, se heikentää vaurastumismahdollisuuksia ja siten syventää masennusta. Materialistinen arvomaailma ja ihmisarvon mittaaminen rahalla on näissä tapauksissa vaarallinen yhdistelmä.[/quote]

Jatkan: Tähän kun lisätään se, että oikeistossa on aika kova nokkimisjärjestys ja kilpailijaan ei läheskään aina suhtauduta lämpimän veljellisesti, niin siinä tilanteessa alakynteen jääminen on monelle todella kova paikka. "Olin koko elämäni nimitellyt köyhiä luusereiksi ja nyt olinkin sellainen itse!", parahti eräskin kokoomusvaikuttaja kelkasta pudottuaan. Veljet ja siskot oikealla eivät useinkaan säästele sanojaan, jos he pääsevät iskemään heikkoon kohtaan entistä kilpakumppaniaan. Toki koskee muitakin ryhmiä, mutta ei porvarit tässä mitenkään lievimmästä päästä ole.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:22"]

 Mainitsin vasemmistolaisuuden, sillä aloituksessa oli mainittu Kokoomuksen äänestäminen ja kysymyksenasettelun vuoksi vastauksesi oli tulkittavissa niin, että aloituksessa mainittu ihmisryhmä ei mielestäsi tavoittelisi oikeudenmukaisempaa maailmaa. En voinut keksiä, mihin muuhunkaan taustaselittäjään väitteesi perustaisit, tuskin ainakaan muumimukiharrastukseen. Ja samaten tuon feissariuden ja aktivismin mainitsin esimerkkeinä, kun aloituksessa oli alleviivattu porvareiden intohimottomuutta ja harrastamattomuutta. Aloituksessa viitattiin edellämainittujen seikkojen kuuluvan porvareiden ilottomaan, masentavaan elämään.

[/quote]

Kokemukseni kokoomuksen äänestäjistä on se, että he äänestävät sen mukaan minkä he kuvittelevat olevan heidän oma etunsa. He ovat itseensä käpertyneitä nimbyjä. Kiellätkö tämän? Koko oikeistolaisen taloustieteen perustahan on se, että jos jokainen ajattelee vain omaa etuaan, niin se koituu jotenkin mystisesti kaikkien parhaaksi. Heillä ei ole mitään laajempaa käsitystä tai poliittista ohjelmaa miten tehdä maailmasta parempi paikka. Eli he kokevat närkästyksen tunteita silloin kun heidän pieni lähiönsä on uhattuna mutta heitä ei kiinnosta toisella puolella maailmaa tapahtuva riisto tai sorto.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:22"]

Huomaavaisuus ja hyvät tavat tarkoittavat muutakin kuin kohteliaita fraaseja. Ne ovat myös joustavuutta ja tilannetajua: annetaan heikommassa asemassa olevien mennä itsensä edelle jonossa, tuetaan huonommin voivaa ja niin edelleen. Huomaavaisuus on sivistyksen merkki.

[/quote] 

Niin, tiedän, että olet itseesi käpertynyt etkä halua ajatella asioita laajemmin tai ottaa vastuuta muista ihmisistä. Sinulle riittää se, että sinua ei kukaan pääse syyttämään mistään. Mitä muut ihmiset tekevät muille ihmisille, se ei sinua kiinnosta koska et katso olevasi vastuussa. Mutta miten tämä nyt taas liittyi aiheeseen? Pitikö sinun todistella, että yrität tehdä maaimasta oikeudenmukaisempaa paikkaa? Surkea yritys.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:22"]

On selvää, että kaikista ei voi pitää. Joistain ihmisistä on vaikea pitää heidän luonteensa, kuten ilkeyden takia, mutta on paljon, joista on vaikea pitää niin erilaisen ajatusmaailman ja mielenkiinnonkohteiden vuoksi. Haluan oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja kehittää täten sosiaalisia taitojani. Haluan jakaa hyvää mieltä niille, joita kohtaan minulla ei ole mitään erityistä syytä vihamielisyyteen, ja säilyttää hyvän tunnelman niin työyhteisöissä kuin naapurustossakin.

[/quote]

Sinähän kirjoitat kuin olisit kirjoittamassa työhakemusta. Tiedän kokemuksesta miten tuo menee. Sinä haluat antaa kuvan, että haluat oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Se ei sama asia kuin tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Ja sinä haluat antaa sellaisen kuvan jotta sitten kun konflikti on päällä voit esittää ja sanoa, että "Kyllähän minä olisin aivan ihana ihminen mutta kun tuo toinen on niin hankala". Jollein menee tuollainen esittäminen läpi, ei kaikille.