Miksi porvarit eivät masennu?

Historia avartaa tai sitten masentaa. Oppiiko ihminen koskaan minkäänlaista rauhanomaista eloa ja yhteistä oikeaa tasa-arvoa. En tarkoita esiin nostamista jonkun teeman kautta vaan että jokainen yksilö saisi ääntään kuuluviin? Äänestää en enää voi kun ei ole kuin tyhjän lapun jättämisen riemu tai suru. Suunta näyttää olevan jokaisella eri enkä osaa liittyä mihinkään. Enkä jaksa muuta kuin kehittää omia taitojani joista on minulle hyötyä. Osallituminen ei miellytä ilman sananvaltaa.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:43"]

Historia avartaa tai sitten masentaa. Oppiiko ihminen koskaan minkäänlaista rauhanomaista eloa ja yhteistä oikeaa tasa-arvoa. En tarkoita esiin nostamista jonkun teeman kautta vaan että jokainen yksilö saisi ääntään kuuluviin? Äänestää en enää voi kun ei ole kuin tyhjän lapun jättämisen riemu tai suru. Suunta näyttää olevan jokaisella eri enkä osaa liittyä mihinkään. Enkä jaksa muuta kuin kehittää omia taitojani joista on minulle hyötyä. Osallituminen ei miellytä ilman sananvaltaa.

[/quote]

Ja masennuslääkkeet helpottaa. :D

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 07:20"]Suomen viherstalinistien kannattaa nauttia, niin kauan kuin on vielä joku jota kiusata, suomalainen porvari on nimittäin katoamassa sukupuuttoon. Tulee tappelu vielä kuka saa viimeiset sossutuet ennenkuin ulkomaalaiset tahot ottavat maan haltuun.
[/quote]

Tässä syvällinen ajattelija...

Valittajien kuunteleminen on vahingoksi aivoille

http://www.talouselama.fi/uutiset/valittajien+kuunteleminen+on+vahingoksi+aivoille/a2140737

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:01"]

25 kirjoitti viisaasti. Monien ihmisten arki on aika raskasta, siinä on paljon vastuuta ja huoltakin. Siihen täytyy itse keksiä ja järjestää asioita jotka tuovat mielihyvää. Pienet matkat ja kodin laittaminen ja puutarhan laittaminen tms. virksitää kummasti.

[/quote]

Niin tämä minua ihmetyttääkin. Porvarit käyvät kaksi viikkoa Thaimaassa jotta jaksavat sitten taas painaa 50 viikkoa. Tai käyvät jumpassa jotta pysyvät työkykyisinä. Että elää vain sille kahdelle viikolle vuodessa. Onko se sen arvoista?

[/quote]

No tuota...entä jos se 50 viikkoa ei ole mitään painamista? Minä ainakin nautin työstäni sekä elämästäni ihan joka ainoa päivä, en pelkästään ulkomailla matkustaessani.

[/quote]

Voi olla, että nautit mutta saan sen vaikutelman, että tarkoitat ettet kärsi. Sinä vertaat omaa elämääsi elämään joka on jatkuvaa kärsimistä. Minä taas vertaan sinun elämääsi sellaisen ihmisen elämään joka on aktiivinen, innostunut, oppii koko ajan uutta ja kehittyy*.

* Huom! En tarkoita kehittymisellä sellaista ulkoapäin tulevaa kehittymistä, että työnantaja lähettää kursseille  ja siellä on pakko oppia toistamaan jonkun keksimät säännöt. Jos koiralle opettaa uuden tempun, niin se on edelleen opetettu koira.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 02:54"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 02:49"]

Olipa itsekäs ja kapeakatseinen aloitous. Minä elän juuri tuollaista "muumimuki-iittala-citymaasturi"-elämää, mutta koen että elämäni on valtavan rikasta siitä huolimatta (tai paremminkin, sen ansiosta ;). Miten joku köyhä viherhippi kokee voivansa arvostella eri tavoin elävien elämää?

[/quote]

Hah! En arvostellut mutta heti otit itseesi. Taisi kalikka kalahtaa.

Luulet, että elämäsi on jotenkin rikkaampaa kuin viherhippien koska mittaat kaikkea rahassa ja materiassa. Kysyn sinulta miten se voi riittää sinulle?

[/quote]

Minä pyyhin perseeni viherhipeillä, se roskaväki ei ole minua varten.

Citymaasturia ei tosin ole mutta avoauto löytyy kesäleluna.

Elämäni on upeaa, se riittää minulle.

Porvari ei masennu, koska ei ole aikaa jäädä kieriskelemään minkään masennuksen kouriin. Vaikka porvari menettäisi kaiken, ei hän todennäköisesti menetä koskaan hengen porvariuttaan.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:45"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:43"]

Historia avartaa tai sitten masentaa. Oppiiko ihminen koskaan minkäänlaista rauhanomaista eloa ja yhteistä oikeaa tasa-arvoa. En tarkoita esiin nostamista jonkun teeman kautta vaan että jokainen yksilö saisi ääntään kuuluviin? Äänestää en enää voi kun ei ole kuin tyhjän lapun jättämisen riemu tai suru. Suunta näyttää olevan jokaisella eri enkä osaa liittyä mihinkään. Enkä jaksa muuta kuin kehittää omia taitojani joista on minulle hyötyä. Osallituminen ei miellytä ilman sananvaltaa.

[/quote]

Ja masennuslääkkeet helpottaa. :D

[/quote]

Ei kiitos. En käytä vika ei ole minussa.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 02:54"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 02:49"]

Olipa itsekäs ja kapeakatseinen aloitous. Minä elän juuri tuollaista "muumimuki-iittala-citymaasturi"-elämää, mutta koen että elämäni on valtavan rikasta siitä huolimatta (tai paremminkin, sen ansiosta ;). Miten joku köyhä viherhippi kokee voivansa arvostella eri tavoin elävien elämää?

[/quote]

Hah! En arvostellut mutta heti otit itseesi. Taisi kalikka kalahtaa.

Luulet, että elämäsi on jotenkin rikkaampaa kuin viherhippien koska mittaat kaikkea rahassa ja materiassa. Kysyn sinulta miten se voi riittää sinulle?

[/quote]

Pitkä vuodatus "tympeäilmeisistä" "sisältä kuolleista" ihmisistä, ja loppuun vähän itsemurhaan kehottamisella flirttailua... Ehkä käsitämme arvostelun hieman eri tavalla.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:50"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:01"]

25 kirjoitti viisaasti. Monien ihmisten arki on aika raskasta, siinä on paljon vastuuta ja huoltakin. Siihen täytyy itse keksiä ja järjestää asioita jotka tuovat mielihyvää. Pienet matkat ja kodin laittaminen ja puutarhan laittaminen tms. virksitää kummasti.

[/quote]

Niin tämä minua ihmetyttääkin. Porvarit käyvät kaksi viikkoa Thaimaassa jotta jaksavat sitten taas painaa 50 viikkoa. Tai käyvät jumpassa jotta pysyvät työkykyisinä. Että elää vain sille kahdelle viikolle vuodessa. Onko se sen arvoista?

[/quote]

No tuota...entä jos se 50 viikkoa ei ole mitään painamista? Minä ainakin nautin työstäni sekä elämästäni ihan joka ainoa päivä, en pelkästään ulkomailla matkustaessani.

[/quote]

Voi olla, että nautit mutta saan sen vaikutelman, että tarkoitat ettet kärsi. Sinä vertaat omaa elämääsi elämään joka on jatkuvaa kärsimistä. Minä taas vertaan sinun elämääsi sellaisen ihmisen elämään joka on aktiivinen, innostunut, oppii koko ajan uutta ja kehittyy*.

* Huom! En tarkoita kehittymisellä sellaista ulkoapäin tulevaa kehittymistä, että työnantaja lähettää kursseille  ja siellä on pakko oppia toistamaan jonkun keksimät säännöt. Jos koiralle opettaa uuden tempun, niin se on edelleen opetettu koira.
[/quote]

Teetkö itse asiantuntijatyötä, ap? Jos tahtoo olla hyvä työssään, on oltava aktiivinen, opeteltava uutta, kehitettävä itseään. Aika moni porvarinainen tekee juuri tuollaista työtä.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:43"]

Historia avartaa tai sitten masentaa. Oppiiko ihminen koskaan minkäänlaista rauhanomaista eloa ja yhteistä oikeaa tasa-arvoa. En tarkoita esiin nostamista jonkun teeman kautta vaan että jokainen yksilö saisi ääntään kuuluviin? Äänestää en enää voi kun ei ole kuin tyhjän lapun jättämisen riemu tai suru. Suunta näyttää olevan jokaisella eri enkä osaa liittyä mihinkään. Enkä jaksa muuta kuin kehittää omia taitojani joista on minulle hyötyä. Osallituminen ei miellytä ilman sananvaltaa.

[/quote]

Oletko pahastikin masentunut? Just tämmöisiä juttuja monet purkavat poroporvaripsykoterapeuteilleen ja poroporvaripsykiatreilleen. Tyyppioireina potilas kokee olevansa jotenkin muita lahjakkaampi ja älykkäämpi, muut eivät osaa toimia potilaan heiltä odottaman tason mukaisesti. Omaa koettua erityislahjakkuutta maailma ei tajua, ja tästä aiheutuu jatkuvasti vahvaa turhaumaa ja ahdistusta. Yleensä tilanne etenee niin, että potilas yhä enenevissä määrin eristäytyy muusta maailmasta ja masennus syvenee. Eristäytyessä ne jäykät ajatusmallit jäykistyvät entisestään, samoin yksinäisyydessä tapahtuva märehtiminen (yksin on tähän aikaa) ja katastrofointi vielä syventävät tilaa.

t. Muuan poroporvarillinen ammattiauttaja

Tässä Vice-lehden blogissa Vice depressiosta sanotaan, että ihmisellä on neljä keinoa joilla karkottaa eksistentiaalinen kriisi: ankkurointi (lapset ja perhe?), eristyminen (itseensä käpertyminen ja vain omista ongelmista välittäminen?) , häiriötekijät (tv-sarjojen seuraaminen, keräily, lomat) ja sublimaatio (taiteen tekeminen, kirjoittaminen yms.).

Eli ehkä porvarit tekevät sitä mitä tekevät koska he tietävät, että jos pysähtyy ajattelemaan, niin päälle iskee eksistentiaalinen kriisi mutta onko se huono asia?

juuri tuo ap:n kuvailema elämäntapa on taistelua sitä masennusta vastaan. Porvari ei masennu, koska hänellä on koko ajan omaan elämään liittyviä tavoitteita, kuten uusi muumiastiasto, lapsen menestyminen harrastuksessaan, Thaimaan-loma ens talvena, päivällisen järkkääminen suvulle, ylennys työpaikalla, maratooni 2016 Tukholmassa jne jne. Nämä kaikki ovat parasta lääkettä masennusta vastaan, syitä nousta aamulla. 

Siitä, onko tällainen elämäntapa oikein, voidaan keskustella, mutta ne jotka tässä pyörässä onnistuvat, ovat usein tyytyväisiä elämäänsä. Edellyttäen että alunperin haluaa siihen pyörään mukaan edes. Toki tässäkin porukassa monella iskee viimeistään se 5-kympin masennus tai villitys, kun tajuaa että elämä on rajallista, vaikka siinä oiskin lapset, citymaasturi, Thaimaan-matkat jne. Sitten luetaan niitä Coelhoja ja vaihdetaan nuorempaan, otetaan vuorotteluvapaa ja lähdetään vapaaehtoistyöhön jne... Se on vaan elämää ja vaikea kenenkään on selvitä ikuisuus onnellisena hautaan asti, kaikille tulee "vaiheita". Perusporvarillisen unelman toteuttaminen kuitenkin pitää kiireisenä n. 50-vuotiaaksi asti, siinä ei ole aikaa kriiseillä. Se unelma tuo raamit ja säntillisyyttä elämään ja mahdollistaa myös vähän hulluttelua sinne joukkoon, koska raha riittää muuhunkin kuin välttämättömään. Suurin osa heistä (tai meistä, olen vähän sellainen, en tosin Espoosta) kuitenkin hyvinkin ymmärtää oman pienuutensa ja mitättömyytensä suuressa kuviossa, mutta yrittää silti tehdä elämästään merkityksellistä ja siedettävää niissä pienissä puitteissa mihin itse voi vaikuttaa. 

Vielä, en ole kovinkaan varakas enkä aja maasturilla, mutta olen silti pikkuporvarillisen suvun pikkuporvarillinen jälkeläinen. Pidän sitä enemmän sielun tilana kuin maallisena omaisuutena. Minulle siihen liittyy vahvana mm. läheisistä huolehtiminen. Mieheni on työläisperheen "vasemmistolainen sielu" ja tämä lähimmäisestä huolehtiminen aiheuttaa meillä keskustelua tämän tästä. Miehelleni selkeästi järjestelmä on huolehtimista varten: lastentarhat, vanhainkodit jne... ja rahallisen ahdinkon hetkellä KELA tms. Minä olen kasvanut siihen, että perhe on huolehtimisen yksikkö, lapsille koti on tärkein kasvun alusta eikä päiväkoti, vanhuksista huolehditaan suvun kesken ja taloudellisissa asioissa autetaan sukupolvien yli. emme itse asiassa mieheni kanssa pääse näissä keskusteluissa puusta pitkälle, koska molemmat ovat tavallaan oikeassa. Tuen järjestelmiä tarvitaan, sen myönnän ja sitä kannatan. Silti henk. koht. elämässäni haluan, että se tuki on aina ja ensisijassa kodin ja perheen piirissä.   

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:50"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:40"] [quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:20"] [quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:01"] 25 kirjoitti viisaasti. Monien ihmisten arki on aika raskasta, siinä on paljon vastuuta ja huoltakin. Siihen täytyy itse keksiä ja järjestää asioita jotka tuovat mielihyvää. Pienet matkat ja kodin laittaminen ja puutarhan laittaminen tms. virksitää kummasti. [/quote] Niin tämä minua ihmetyttääkin. Porvarit käyvät kaksi viikkoa Thaimaassa jotta jaksavat sitten taas painaa 50 viikkoa. Tai käyvät jumpassa jotta pysyvät työkykyisinä. Että elää vain sille kahdelle viikolle vuodessa. Onko se sen arvoista? [/quote] No tuota...entä jos se 50 viikkoa ei ole mitään painamista? Minä ainakin nautin työstäni sekä elämästäni ihan joka ainoa päivä, en pelkästään ulkomailla matkustaessani. [/quote] Voi olla, että nautit mutta saan sen vaikutelman, että tarkoitat ettet kärsi. Sinä vertaat omaa elämääsi elämään joka on jatkuvaa kärsimistä. Minä taas vertaan sinun elämääsi sellaisen ihmisen elämään joka on aktiivinen, innostunut, oppii koko ajan uutta ja kehittyy*. * Huom! En tarkoita kehittymisellä sellaista ulkoapäin tulevaa kehittymistä, että työnantaja lähettää kursseille  ja siellä on pakko oppia toistamaan jonkun keksimät säännöt. Jos koiralle opettaa uuden tempun, niin se on edelleen opetettu koira. [/quote] Teetkö itse asiantuntijatyötä, ap? Jos tahtoo olla hyvä työssään, on oltava aktiivinen, opeteltava uutta, kehitettävä itseään. Aika moni porvarinainen tekee juuri tuollaista työtä.

[/quote]

Opiskelemalla itselle tärkeitä asioitahan sitä pääsee kehittämään itseään ja työskentelemään itselle tärkeiden asioiden parissa. Sitä ajatusta on varmaan vaikea kaupata sellaiselle, joka ei aihetta ymmärrä.

Liikunta on myös oivallinen hyvinvoinnin lähde ja ihana harrastus, mutta vaikea sitäkään on kaupata sellaiselle, joka ei asiaan halua uskoa. Moni myös tykkää syödä kituruokaa eli salaatteja ja hedelmiä - ei siksi että on pakko vaan koska siitä tulee hyvä olo. :D

Koska raha tekee onnelliseksi vaikka köyhät väittävätkin muuta.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:50"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:40"] [quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:20"] [quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:01"] 25 kirjoitti viisaasti. Monien ihmisten arki on aika raskasta, siinä on paljon vastuuta ja huoltakin. Siihen täytyy itse keksiä ja järjestää asioita jotka tuovat mielihyvää. Pienet matkat ja kodin laittaminen ja puutarhan laittaminen tms. virksitää kummasti. [/quote] Niin tämä minua ihmetyttääkin. Porvarit käyvät kaksi viikkoa Thaimaassa jotta jaksavat sitten taas painaa 50 viikkoa. Tai käyvät jumpassa jotta pysyvät työkykyisinä. Että elää vain sille kahdelle viikolle vuodessa. Onko se sen arvoista? [/quote] No tuota...entä jos se 50 viikkoa ei ole mitään painamista? Minä ainakin nautin työstäni sekä elämästäni ihan joka ainoa päivä, en pelkästään ulkomailla matkustaessani. [/quote] Voi olla, että nautit mutta saan sen vaikutelman, että tarkoitat ettet kärsi. Sinä vertaat omaa elämääsi elämään joka on jatkuvaa kärsimistä. Minä taas vertaan sinun elämääsi sellaisen ihmisen elämään joka on aktiivinen, innostunut, oppii koko ajan uutta ja kehittyy*. * Huom! En tarkoita kehittymisellä sellaista ulkoapäin tulevaa kehittymistä, että työnantaja lähettää kursseille  ja siellä on pakko oppia toistamaan jonkun keksimät säännöt. Jos koiralle opettaa uuden tempun, niin se on edelleen opetettu koira. [/quote] Teetkö itse asiantuntijatyötä, ap? Jos tahtoo olla hyvä työssään, on oltava aktiivinen, opeteltava uutta, kehitettävä itseään. Aika moni porvarinainen tekee juuri tuollaista työtä.

[/quote]

Kirjoitin jo tänne toiseen ketjuun, että kehitys tapahtuu hirveän hitaasti http://www.vauva.fi/keskustelu/4537353/ketju/miksi_kaikki_tapahtuu_niin_hitaasti/sivu/1#comment32436701

Mene vaikka käymään lääkärillä. En ole elämässäni tavannut kovin montaa keski-ikäistä (nuoret ovat erilaisia) lääkäriä jolla olisi ollut jonkinlainen sisäinen palo työhönsä. Suurin osa heistä vaikuttaa kyllästyneiltä ja haluttomilta. Ehkä yksi kymmenestä vaikuttaa eläväiseltä. 

Tai lue netistä jatkuvaa asiakaspalvelijoiden valitusta siitä miten heidän työnsä on paskaa koska on olemassa asiakkaita. Silti he eivät tee asialle mitään.

Tai kuuntele asiakkaiden valitusta siitä miten tilattu sohva ei tullut ajoissa ja liike ei vastaa sähköposteihin. Tai miten kampaaja taas pilasi hiukset.

Jokin vaivaa asiakaspalvelijaa joka ei vastaa sähköposteihin. Hän ei voi ollaonnellinen ja terve. 

Minä tunnen tasan yhden ihmisen, jolla on intohimon kohteita läpi elämänsä, ja uskokaa pois, tällaisen ihmisen kanssa eläminen on perseestä. Mikään ns. normaali ei riitä,  mihinkään ei voi tyytyä, kaiken pitää mennä kuten itse haluaa, tinkimättömästi. Ei tuollasta yhden asian ihmistä, joka peilaa kaiken ideologian kautta, vaan kestä pitkiä aikoja. Alkaa kovasti kaivata ihmisitä, jotka elää ja antaa elää, ja etsii ne mielihyvänsä näistä arkipäivän pienistä asioista, kuten vaikka nyt niistä muumimukeista. Ja kyseessä tässä ei siis ole puoliso vaan lähisukulainen. 

Tunnen useita porvariperheitä ja melkein jokaisessa on jotain mielenterveysongelmaa. Kulissit toki pidetään viimeseen asti pystyssä.

Kiinnostaisi tosiaan kuulla, mikä se ap:n suuri panos ja elämän merkitys on.

Mun mielestäni yhdelle ihmiselle on jo tavanomaista enemmän, että saa

A) kehittää itseään ja opiskella mieluisen ammatin

b) työskennellä mielenkiintoisessa ja turvatussa ammatissa

c) pitää huolta itsestään (liikunta, ravinto, terveydenhuolto) ja pysyä suhteellisen terveenä

d) kasvattaa pari lasta onnistuneesti

e) onnellisia ihmissuhteita

f) jättää tuleville polville perintöä (työelämässä, ystäväpiirissä, lapsille niin kulttuurista kuin mahdollisesti vielä taloudellistakin)

g) elää melko turvatun ja tasaisen rlämän

 h) nähdä vieraita maita ja kulttuureja

i) kiinnostavia harrastuksia jumpista ja kodinsisustuksesta Aasianmatkailuun

25 kirjoitti viisaasti. Monien ihmisten arki on aika raskasta, siinä on paljon vastuuta ja huoltakin. Siihen täytyy itse keksiä ja järjestää asioita jotka tuovat mielihyvää. Pienet matkat ja kodin laittaminen ja puutarhan laittaminen tms. virksitää kummasti.