Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi porvarit eivät masennu?
27.07.2015 |
Ihmistyyppi: keski-ikäinen nainen, omakotitalo Espoossa, kaksi lasta joita kuskataan jalkapallo- jääkiekko- tai balettitreeneihin kaupunkimaasturilla, mies virkamiehenä jossain virastossa tai dipl. ins., pukeutuu valkoisiin capreihin, kerran vuodessa lomalla Thaimaassa, äänestää kokoomusta, keräilee arabiaa ja muumimukeja ja ystäväpiiriin kuuluu vain toisia samanlaisia. Lukevat dekkareita ja joskus jos iskee joku syvällisyyskohtaus, niin Paulo Coelhoa.
En ymmärrä tälläisiä ihmisiä. Miten he jaksavat elää kun heiltä vaikuttaa puuttuvan elämästään kaikki intohimo. Miten joku muumimukien keräily riittää heille elämän tarkoitukseksi? Edes maailman epäoikeudenmukaisuus ei herätä heissä syviä tunteita. He ovat pääosin kiinnostuneita omien etujensa ajamisesta ja nimbyilystä. Hirveän itseensä käpertyneitä ja vain itsestään kiinnostuneita. Miksi heitä ei kiinnosta henkinen kasvu? Eikö heidän elämänsä ole hirveän tylsää vai ovatko he niin sisältäkuolleita ettei asia vaivaa heitä? Miten heistä on tullut sellaisia vai olivatko he jo lapsena sisältäkuolleita?
Jopa näiden ihmisten naamalla on koko ajan tyhjä ja tympeä ilme. Onko kukaan koskaan nähnyt heidän kasvojensa hehkuvan innosta tai uteliaisuudesta?
Näiden ihmisten elämä koostuu pääasiassa rahan ansaitsemissa (joissain työssä jota kohtaan he eivät ole koskaan tunteneet mitään kiinnostusta mutta siitä maksetaan hyvin) ja rahan kuluttamisessa erilaisiin kehollisiin nautintoihin kuten syömiseen, auringossa makaamiseen, kävelyn ja rehkimisen välttämiseen ja tv-sarjoen seuraamiseen. Siinä kaikki. Ihme etteivät tapa itseään.
Kommentit (112)
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:11"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:50"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:40"] [quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:20"] [quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:01"] 25 kirjoitti viisaasti. Monien ihmisten arki on aika raskasta, siinä on paljon vastuuta ja huoltakin. Siihen täytyy itse keksiä ja järjestää asioita jotka tuovat mielihyvää. Pienet matkat ja kodin laittaminen ja puutarhan laittaminen tms. virksitää kummasti. [/quote] Niin tämä minua ihmetyttääkin. Porvarit käyvät kaksi viikkoa Thaimaassa jotta jaksavat sitten taas painaa 50 viikkoa. Tai käyvät jumpassa jotta pysyvät työkykyisinä. Että elää vain sille kahdelle viikolle vuodessa. Onko se sen arvoista? [/quote] No tuota...entä jos se 50 viikkoa ei ole mitään painamista? Minä ainakin nautin työstäni sekä elämästäni ihan joka ainoa päivä, en pelkästään ulkomailla matkustaessani. [/quote] Voi olla, että nautit mutta saan sen vaikutelman, että tarkoitat ettet kärsi. Sinä vertaat omaa elämääsi elämään joka on jatkuvaa kärsimistä. Minä taas vertaan sinun elämääsi sellaisen ihmisen elämään joka on aktiivinen, innostunut, oppii koko ajan uutta ja kehittyy*. * Huom! En tarkoita kehittymisellä sellaista ulkoapäin tulevaa kehittymistä, että työnantaja lähettää kursseille ja siellä on pakko oppia toistamaan jonkun keksimät säännöt. Jos koiralle opettaa uuden tempun, niin se on edelleen opetettu koira. [/quote] Teetkö itse asiantuntijatyötä, ap? Jos tahtoo olla hyvä työssään, on oltava aktiivinen, opeteltava uutta, kehitettävä itseään. Aika moni porvarinainen tekee juuri tuollaista työtä.
[/quote]
Kirjoitin jo tänne toiseen ketjuun, että kehitys tapahtuu hirveän hitaasti http://www.vauva.fi/keskustelu/4537353/ketju/miksi_kaikki_tapahtuu_niin_hitaasti/sivu/1#comment32436701
Mene vaikka käymään lääkärillä. En ole elämässäni tavannut kovin montaa keski-ikäistä (nuoret ovat erilaisia) lääkäriä jolla olisi ollut jonkinlainen sisäinen palo työhönsä. Suurin osa heistä vaikuttaa kyllästyneiltä ja haluttomilta. Ehkä yksi kymmenestä vaikuttaa eläväiseltä.
Tai lue netistä jatkuvaa asiakaspalvelijoiden valitusta siitä miten heidän työnsä on paskaa koska on olemassa asiakkaita. Silti he eivät tee asialle mitään.
Tai kuuntele asiakkaiden valitusta siitä miten tilattu sohva ei tullut ajoissa ja liike ei vastaa sähköposteihin. Tai miten kampaaja taas pilasi hiukset.
Jokin vaivaa asiakaspalvelijaa joka ei vastaa sähköposteihin. Hän ei voi ollaonnellinen ja terve.
[/quote]
Sulla on sitten kattava ja läpiluotaava näkemys Suomen lääkärikunnasta, koska olet kokenut heidän sinun seurassaan olevan kyllästyneitä ja haluttomia :D Ja oikeasti koet tämän hieman jäykähkön ajatusmallisi ns. ainoana oikeana totuutena?
Ja toki olet oikeassa. Senhän voi aina perustella sillä, että netissä joku kirjoittaa sellaista mikä tukee mielipidettäsi. Tosin ihan mille tahansa mielipiteelle ihan mistä tahansa voi löytää perustelut netistä.
Onko sulla ihmiskontakteja muuten kuin netissä ja lääkärikäynneilläsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:16"]
Kiinnostaisi tosiaan kuulla, mikä se ap:n suuri panos ja elämän merkitys on.
Mun mielestäni yhdelle ihmiselle on jo tavanomaista enemmän, että saa
A) kehittää itseään ja opiskella mieluisen ammatin
b) työskennellä mielenkiintoisessa ja turvatussa ammatissa
c) pitää huolta itsestään (liikunta, ravinto, terveydenhuolto) ja pysyä suhteellisen terveenä
d) kasvattaa pari lasta onnistuneesti
e) onnellisia ihmissuhteita
f) jättää tuleville polville perintöä (työelämässä, ystäväpiirissä, lapsille niin kulttuurista kuin mahdollisesti vielä taloudellistakin)
g) elää melko turvatun ja tasaisen rlämän
h) nähdä vieraita maita ja kulttuureja
i) kiinnostavia harrastuksia jumpista ja kodinsisustuksesta Aasianmatkailuun
[/quote]
Sinäkin taas vertaat porvarielämää jonkun surkean köyhän, perheettömän pakolaisen elämään ja ilmeisesti olet tyytyväinen siihen, että sinä olet parempi kuin muut ja sinulla on asiat paremmin kuin muilla. Ja tämä nyt ehkä oli se koko pointti tässä: miksi teille riittää se?
[/quote]
No kerro nyt että mitä se parempi elämä on? Mitä parempaa sulla on ihmiselämään tilalle tarjota? Ihan konkretiaa nyt kaivataan. Voin sitten kertoa mielipiteeni.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:59"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:43"]
Historia avartaa tai sitten masentaa. Oppiiko ihminen koskaan minkäänlaista rauhanomaista eloa ja yhteistä oikeaa tasa-arvoa. En tarkoita esiin nostamista jonkun teeman kautta vaan että jokainen yksilö saisi ääntään kuuluviin? Äänestää en enää voi kun ei ole kuin tyhjän lapun jättämisen riemu tai suru. Suunta näyttää olevan jokaisella eri enkä osaa liittyä mihinkään. Enkä jaksa muuta kuin kehittää omia taitojani joista on minulle hyötyä. Osallituminen ei miellytä ilman sananvaltaa.
[/quote]
Oletko pahastikin masentunut? Just tämmöisiä juttuja monet purkavat poroporvaripsykoterapeuteilleen ja poroporvaripsykiatreilleen. Tyyppioireina potilas kokee olevansa jotenkin muita lahjakkaampi ja älykkäämpi, muut eivät osaa toimia potilaan heiltä odottaman tason mukaisesti. Omaa koettua erityislahjakkuutta maailma ei tajua, ja tästä aiheutuu jatkuvasti vahvaa turhaumaa ja ahdistusta. Yleensä tilanne etenee niin, että potilas yhä enenevissä määrin eristäytyy muusta maailmasta ja masennus syvenee. Eristäytyessä ne jäykät ajatusmallit jäykistyvät entisestään, samoin yksinäisyydessä tapahtuva märehtiminen (yksin on tähän aikaa) ja katastrofointi vielä syventävät tilaa.
t. Muuan poroporvarillinen ammattiauttaja
[/quote]
Voin sanoa että tyypittelysi meni metsään. Jos olet alalla niin et ainakaan osaa auttaa, vai oliko tuo pillerit kehiin ainoa auttamisesi? En luule älykkyydestäni tai lahjakkuudestani mitään sinä teet niin.....
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:23"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:11"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:50"][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:40"] [quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:20"] [quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:01"] 25 kirjoitti viisaasti. Monien ihmisten arki on aika raskasta, siinä on paljon vastuuta ja huoltakin. Siihen täytyy itse keksiä ja järjestää asioita jotka tuovat mielihyvää. Pienet matkat ja kodin laittaminen ja puutarhan laittaminen tms. virksitää kummasti. [/quote] Niin tämä minua ihmetyttääkin. Porvarit käyvät kaksi viikkoa Thaimaassa jotta jaksavat sitten taas painaa 50 viikkoa. Tai käyvät jumpassa jotta pysyvät työkykyisinä. Että elää vain sille kahdelle viikolle vuodessa. Onko se sen arvoista? [/quote] No tuota...entä jos se 50 viikkoa ei ole mitään painamista? Minä ainakin nautin työstäni sekä elämästäni ihan joka ainoa päivä, en pelkästään ulkomailla matkustaessani. [/quote] Voi olla, että nautit mutta saan sen vaikutelman, että tarkoitat ettet kärsi. Sinä vertaat omaa elämääsi elämään joka on jatkuvaa kärsimistä. Minä taas vertaan sinun elämääsi sellaisen ihmisen elämään joka on aktiivinen, innostunut, oppii koko ajan uutta ja kehittyy*. * Huom! En tarkoita kehittymisellä sellaista ulkoapäin tulevaa kehittymistä, että työnantaja lähettää kursseille ja siellä on pakko oppia toistamaan jonkun keksimät säännöt. Jos koiralle opettaa uuden tempun, niin se on edelleen opetettu koira. [/quote] Teetkö itse asiantuntijatyötä, ap? Jos tahtoo olla hyvä työssään, on oltava aktiivinen, opeteltava uutta, kehitettävä itseään. Aika moni porvarinainen tekee juuri tuollaista työtä.
[/quote]
Kirjoitin jo tänne toiseen ketjuun, että kehitys tapahtuu hirveän hitaasti http://www.vauva.fi/keskustelu/4537353/ketju/miksi_kaikki_tapahtuu_niin_hitaasti/sivu/1#comment32436701
Mene vaikka käymään lääkärillä. En ole elämässäni tavannut kovin montaa keski-ikäistä (nuoret ovat erilaisia) lääkäriä jolla olisi ollut jonkinlainen sisäinen palo työhönsä. Suurin osa heistä vaikuttaa kyllästyneiltä ja haluttomilta. Ehkä yksi kymmenestä vaikuttaa eläväiseltä.
Tai lue netistä jatkuvaa asiakaspalvelijoiden valitusta siitä miten heidän työnsä on paskaa koska on olemassa asiakkaita. Silti he eivät tee asialle mitään.
Tai kuuntele asiakkaiden valitusta siitä miten tilattu sohva ei tullut ajoissa ja liike ei vastaa sähköposteihin. Tai miten kampaaja taas pilasi hiukset.
Jokin vaivaa asiakaspalvelijaa joka ei vastaa sähköposteihin. Hän ei voi ollaonnellinen ja terve.
[/quote]
Sulla on sitten kattava ja läpiluotaava näkemys Suomen lääkärikunnasta, koska olet kokenut heidän sinun seurassaan olevan kyllästyneitä ja haluttomia :D Ja oikeasti koet tämän hieman jäykähkön ajatusmallisi ns. ainoana oikeana totuutena?
Ja toki olet oikeassa. Senhän voi aina perustella sillä, että netissä joku kirjoittaa sellaista mikä tukee mielipidettäsi. Tosin ihan mille tahansa mielipiteelle ihan mistä tahansa voi löytää perustelut netistä.
Onko sulla ihmiskontakteja muuten kuin netissä ja lääkärikäynneilläsi?
[/quote]
On. Joskus ennen oli enemmän. Huomasin olevani onneton näiden ihmisten seurassa. He eivät puhuneet asioista joista olisin halunnut puhua. He tahtoivat puhua siitä mitä he ovat ostaneet tai missä matkustelleet tai mitä uutta heidän elämäänsä kuuluu. (Nyt varmaan luulet, että jotenkin arvostelen tai halveksuisin näitä ihmisiä ja moitin heitä heidän pinnallisuudestaan. Että arvoisiani ihmisiä ovat vain sellaiset jotka puhuvat luomuviljelystä tai virikepäivähoidosta tai avustusmatkoistaan kehitysmaihin. En ajattele niin. Tässä ei ole kysymys mistään statuskilpailusta.)
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:26"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:16"]
Kiinnostaisi tosiaan kuulla, mikä se ap:n suuri panos ja elämän merkitys on.
Mun mielestäni yhdelle ihmiselle on jo tavanomaista enemmän, että saa
A) kehittää itseään ja opiskella mieluisen ammatin
b) työskennellä mielenkiintoisessa ja turvatussa ammatissa
c) pitää huolta itsestään (liikunta, ravinto, terveydenhuolto) ja pysyä suhteellisen terveenä
d) kasvattaa pari lasta onnistuneesti
e) onnellisia ihmissuhteita
f) jättää tuleville polville perintöä (työelämässä, ystäväpiirissä, lapsille niin kulttuurista kuin mahdollisesti vielä taloudellistakin)
g) elää melko turvatun ja tasaisen rlämän
h) nähdä vieraita maita ja kulttuureja
i) kiinnostavia harrastuksia jumpista ja kodinsisustuksesta Aasianmatkailuun
[/quote]
Sinäkin taas vertaat porvarielämää jonkun surkean köyhän, perheettömän pakolaisen elämään ja ilmeisesti olet tyytyväinen siihen, että sinä olet parempi kuin muut ja sinulla on asiat paremmin kuin muilla. Ja tämä nyt ehkä oli se koko pointti tässä: miksi teille riittää se?
[/quote]
No kerro nyt että mitä se parempi elämä on? Mitä parempaa sulla on ihmiselämään tilalle tarjota? Ihan konkretiaa nyt kaivataan. Voin sitten kertoa mielipiteeni.
[/quote]
En minä voi tietää mitä sinulle parempi elämä tarkoittaa. Sanon vain, että minusta te vaikutatte onnettomilta ja etten ymmärrä miksi te ette tavoittele jotain parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:30"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:59"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:43"]
Historia avartaa tai sitten masentaa. Oppiiko ihminen koskaan minkäänlaista rauhanomaista eloa ja yhteistä oikeaa tasa-arvoa. En tarkoita esiin nostamista jonkun teeman kautta vaan että jokainen yksilö saisi ääntään kuuluviin? Äänestää en enää voi kun ei ole kuin tyhjän lapun jättämisen riemu tai suru. Suunta näyttää olevan jokaisella eri enkä osaa liittyä mihinkään. Enkä jaksa muuta kuin kehittää omia taitojani joista on minulle hyötyä. Osallituminen ei miellytä ilman sananvaltaa.
[/quote]
Oletko pahastikin masentunut? Just tämmöisiä juttuja monet purkavat poroporvaripsykoterapeuteilleen ja poroporvaripsykiatreilleen. Tyyppioireina potilas kokee olevansa jotenkin muita lahjakkaampi ja älykkäämpi, muut eivät osaa toimia potilaan heiltä odottaman tason mukaisesti. Omaa koettua erityislahjakkuutta maailma ei tajua, ja tästä aiheutuu jatkuvasti vahvaa turhaumaa ja ahdistusta. Yleensä tilanne etenee niin, että potilas yhä enenevissä määrin eristäytyy muusta maailmasta ja masennus syvenee. Eristäytyessä ne jäykät ajatusmallit jäykistyvät entisestään, samoin yksinäisyydessä tapahtuva märehtiminen (yksin on tähän aikaa) ja katastrofointi vielä syventävät tilaa.
t. Muuan poroporvarillinen ammattiauttaja
[/quote]
Voin sanoa että tyypittelysi meni metsään. Jos olet alalla niin et ainakaan osaa auttaa, vai oliko tuo pillerit kehiin ainoa auttamisesi? En luule älykkyydestäni tai lahjakkuudestani mitään sinä teet niin.....
[/quote]
Sulla on muun hyvän lisäksi myös selkeästi erityislaatuinen kyky arvioida ihmisten ammattitaitoa. :D Ei kyllä ole ihmekään, ettei noin poikkeuksellisen lahjakasta ihmistä ymmärretä. Varmaan kohtalosi on joku ikuinen eksistentiaalinen (ja muutenkin vähän tavanomaista ylevämpi) yksinäisyys?
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:38"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:26"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:16"]
Kiinnostaisi tosiaan kuulla, mikä se ap:n suuri panos ja elämän merkitys on.
Mun mielestäni yhdelle ihmiselle on jo tavanomaista enemmän, että saa
A) kehittää itseään ja opiskella mieluisen ammatin
b) työskennellä mielenkiintoisessa ja turvatussa ammatissa
c) pitää huolta itsestään (liikunta, ravinto, terveydenhuolto) ja pysyä suhteellisen terveenä
d) kasvattaa pari lasta onnistuneesti
e) onnellisia ihmissuhteita
f) jättää tuleville polville perintöä (työelämässä, ystäväpiirissä, lapsille niin kulttuurista kuin mahdollisesti vielä taloudellistakin)
g) elää melko turvatun ja tasaisen rlämän
h) nähdä vieraita maita ja kulttuureja
i) kiinnostavia harrastuksia jumpista ja kodinsisustuksesta Aasianmatkailuun
[/quote]
Sinäkin taas vertaat porvarielämää jonkun surkean köyhän, perheettömän pakolaisen elämään ja ilmeisesti olet tyytyväinen siihen, että sinä olet parempi kuin muut ja sinulla on asiat paremmin kuin muilla. Ja tämä nyt ehkä oli se koko pointti tässä: miksi teille riittää se?
[/quote]
No kerro nyt että mitä se parempi elämä on? Mitä parempaa sulla on ihmiselämään tilalle tarjota? Ihan konkretiaa nyt kaivataan. Voin sitten kertoa mielipiteeni.
[/quote]
En minä voi tietää mitä sinulle parempi elämä tarkoittaa. Sanon vain, että minusta te vaikutatte onnettomilta ja etten ymmärrä miksi te ette tavoittele jotain parempaa.
[/quote]
Tässähän kysyttiin, että mitä sinulle se parempi elämä on?
Minulla on omasta mielestäni aivan tajuttoman hieno elämä, jossa on lukuisia ilonaiheita päivittäin. Sinä olet sanonut että minä vaikutan onnettomalta etkä ymmärrä miksi en tavoittele mitään parempaa. Ja sitten kun kysyn että mitä se parempi on niin vastaat ettet sinä voi tietää.
Ei sit taida olla mitään keskusteltavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miten heistä on tullut sellaisia vai olivatko he jo lapsena sisältäkuolleita?"
Itse edustan melko pitkälti kuvailemaasi ihmistyyppiä. Elin tavallisen, turvallisen lapsuuden ja kävin läpi villihkön teini-iän ja nuoruuden. Erittäin tavanomainen kuvio siis. Olin seikkailun- ja vaihtelunhaluinen, kiihkeä, mustavalkoinen, ehdoton nuori nainen - kuten valtaosa muistakin nuorista. Valtaosa kohtaa itseään etsiessä palavan halun nähdä mahdollisimman paljon maailmaa ja kokea mahdollisimman paljon asioita. Suunnilleen opiskeluaikana aloin kypsytellä mielessäni jonkinlaista suuntaviivaa elämälleni ja pohtia, mitkä asiat minut todella tekevät onnelliseksi, ja mihin hetkiin palaan aina mielessäni, kun kohtaan vaikeita aikoja. Yritin siis määritellä, minkälaista päämäärää silmälläpitäen minun olisi hyvä eteeni tulevia suuria valintoja tehdä.
Yllätyksekseni aloin miettiä yhä kaihoisammin lapsuuden ja varhaisteini-ikäni aikaa - sitä, kuka olin ennen murrosiän tunnemyrskyjä ja varhaisaikuisuuden kokeilevaa hapuilua. Minulle oli onnea kaakaon juonti myrskyisenä iltana pörröiset tossut jalassa Aku Ankkaa lukien. Se tunne punaisilla poskilla, kun tulee sisään oltuaan muutaman tunnin pakkasessa. Pitkät yölliset keskustelut ja hihittelyt siskon tai bestiksen kanssa peiton alla. Piirrettymaratonit sairastaessa. Juhlapyhät ja niihin liittyvät valmistelut. Ostosretki vanhempien kanssa supermarketissa ja viikonlopun ruokien ja karkkipäiväherkkujen valinta. Pihaleikit suurella pihallamme, sukulaisten ja perheystävien kokoontuminen tilavassa keittiössämme. Kenties olin sitten lapsena sisältä kuollut, kun tavallisesta arjesta niin kovasti nautin. Rehellisesti kuitenkin tunsin, että maistiaisia saatuani erilaisista elämäntyyleistä, tuo oli sitä, mikä tuntui minulle omimmalta. Koin nauttivani "tavallisesta arjesta", ja olin oikeastaan aika helpottunut, sillä sitä tavallista arkeahan elämä valtaosalla ihmisistä on.
Nimenomaan arkeen satsaaminen on minusta aloituksessasi luonnehdittua ihmistyyppiä kuvaava ominaisuus. Joko kyseiset ihmiset haluavat tehdä arjestaan laadukasta, koska elämä nyt sattuu sitä arkea enimmäkseen olemaan, tai sitten monet yksinkertaisesti nauttivat tylsistä asioista: luonnonaikojen vaihtelusta, hyvästä ruoasta ja juomasta, pihalla kirmaavien oravien tarkkailusta, muiden ihmisten seurasta. Esimerkiksi itse vaikutan varmasti siltä, etten juuri mitään harrasta, sillä aikani kuluu juuri tuohon arkeen satsaamiseen, ulkoiluun, uutisten ja politiikan seuraamiseen ja keskusteluihin perheeni ja ystävieni kanssa. Ei minulla ole mitään varsinaisia intohimoja, jotka tekisivät minusta erikoisen. Olen haastavassa asiantuntijatyössä, ja ei minua ehkä tosiaan työni varsinainen aihe intohimoisesti kiinnosta, vaan pikemminkin ongelmien ratkaiseminen ja älylliset haasteet yleisellä tasolla.
Varmasti on monia, jotka elävät tylsää elämää vastoin omaa tahtoaan ja masentuvat. Ei ole kuitenkaan tavatonta, että ihmiset nauttivat asioista, jotka eivät ole jännittäviä. Moni on rentoutunut ja tyytyväinen puuhastellessaan ja sommitellessaan puutarhaansa kauniita asetelmia, ja katsellessaan aikaansaannoksiansa illalla viinilasi kourassa lyhtyjen valossa. Se on epäilemättä monista kuolettavan tylsää, mutta tuo monille hyvää oloa. Arjen pienistä iloista ovat jo edeltävät sukupolvet elämänilonsa ja -halunsa löytäneet. Tuskin ovat läheskään kaikki pellolla raatavat tunteneet leipätyötänsä kohtaan intohimoa tunteneet. Elämässä on ollut parasta auringonpaiste, vastaleivottu leipä ja ennen kaikkea ne ihmiset, joiden kanssa on sen kaiken jakanut. Itse uskon, että juuri "vähään tyytyväisyys" ja pienistä iloista nauttiminen ovat niitä masennukselta suojaavia ominaisuuksia, vaikka eiväthän kaikki samanlaisia luonteita ole. Toiset kaipaavat enemmän jännitystä, eikä siinäkään mitään pahaa ole, ja onnekkaitahan tällaiset ovat nykyajan mahdollisuuksien äärellä.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:30"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:59"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 19:43"]
Historia avartaa tai sitten masentaa. Oppiiko ihminen koskaan minkäänlaista rauhanomaista eloa ja yhteistä oikeaa tasa-arvoa. En tarkoita esiin nostamista jonkun teeman kautta vaan että jokainen yksilö saisi ääntään kuuluviin? Äänestää en enää voi kun ei ole kuin tyhjän lapun jättämisen riemu tai suru. Suunta näyttää olevan jokaisella eri enkä osaa liittyä mihinkään. Enkä jaksa muuta kuin kehittää omia taitojani joista on minulle hyötyä. Osallituminen ei miellytä ilman sananvaltaa.
[/quote]
Oletko pahastikin masentunut? Just tämmöisiä juttuja monet purkavat poroporvaripsykoterapeuteilleen ja poroporvaripsykiatreilleen. Tyyppioireina potilas kokee olevansa jotenkin muita lahjakkaampi ja älykkäämpi, muut eivät osaa toimia potilaan heiltä odottaman tason mukaisesti. Omaa koettua erityislahjakkuutta maailma ei tajua, ja tästä aiheutuu jatkuvasti vahvaa turhaumaa ja ahdistusta. Yleensä tilanne etenee niin, että potilas yhä enenevissä määrin eristäytyy muusta maailmasta ja masennus syvenee. Eristäytyessä ne jäykät ajatusmallit jäykistyvät entisestään, samoin yksinäisyydessä tapahtuva märehtiminen (yksin on tähän aikaa) ja katastrofointi vielä syventävät tilaa.
t. Muuan poroporvarillinen ammattiauttaja
[/quote]
Voin sanoa että tyypittelysi meni metsään. Jos olet alalla niin et ainakaan osaa auttaa, vai oliko tuo pillerit kehiin ainoa auttamisesi? En luule älykkyydestäni tai lahjakkuudestani mitään sinä teet niin.....
[/quote]
Sulla on muun hyvän lisäksi myös selkeästi erityislaatuinen kyky arvioida ihmisten ammattitaitoa. :D Ei kyllä ole ihmekään, ettei noin poikkeuksellisen lahjakasta ihmistä ymmärretä. Varmaan kohtalosi on joku ikuinen eksistentiaalinen (ja muutenkin vähän tavanomaista ylevämpi) yksinäisyys?
[/quote]
En edelleenkään ymmärrä mistä puhut? Joten good bye. Menet vain syvemmälle johonkin illuusioosi(kyselemättä), joten en halua sinulle aiheuttaa enempää harhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä siitä työstä nauttii, jos hyville liksoille on kavunnut. Takana on opiskelijaelämä (koska usein myös ollaan k.koulutettuja), jonka aikana on eletty hunningolla ja luotu suhteita, ehkä oltu ulkomailla töissä ja opiskelemassa. Työt on aloitettu ihan hanttihommista opiskeluaikoina. Myöhemmin sitten vain hyvässä tapauksessa saa ylennyksiä ja paremman elintason. Perhe-elämä voi olla monelle tärkeää ja työtkin joustavat, jos on tarpeeksi hyvässä asemassa. Työ on vain yksi osa elämää, sitä pitäisi joka tapauksessa tehdä. Jos tienaa paljon niin vain on enemmän rahaa mitä käyttää esim. koko perheen viihtyvyyteen ja tärkeämpiinkin asioihin, kuten terveyspalveluihin.
Kirjoittaja taitaa olla katellinen paremmin toimeen tuleville. Ensinnäkin muumimukeja kerää kuka hyväänsä. Ei kaikki rikkaat eikä kaikki vähemmän varakkaat. Se että ihminen ei hymyile ei ole mitään tekemistä varakkuuden kanssa. Ihmisillä nyt tapaa olla joskus vaikeaa riippumatta tuloista. Voi olla lähiomaisen poismenoa tai sairautta ym. Kirjoituksesi ei kuvaa muuta kuin kateutta paremmin toimeen tulevia kohtaan. Ihminen on ihminen varallisuudesta riippumatta. Ja ihminen kokee vastoinkäymisiä elämänsä aikana. Ei se aina hymyilytä olipa rahaa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:44"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:38"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:26"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:16"]
Kiinnostaisi tosiaan kuulla, mikä se ap:n suuri panos ja elämän merkitys on.
Mun mielestäni yhdelle ihmiselle on jo tavanomaista enemmän, että saa
A) kehittää itseään ja opiskella mieluisen ammatin
b) työskennellä mielenkiintoisessa ja turvatussa ammatissa
c) pitää huolta itsestään (liikunta, ravinto, terveydenhuolto) ja pysyä suhteellisen terveenä
d) kasvattaa pari lasta onnistuneesti
e) onnellisia ihmissuhteita
f) jättää tuleville polville perintöä (työelämässä, ystäväpiirissä, lapsille niin kulttuurista kuin mahdollisesti vielä taloudellistakin)
g) elää melko turvatun ja tasaisen rlämän
h) nähdä vieraita maita ja kulttuureja
i) kiinnostavia harrastuksia jumpista ja kodinsisustuksesta Aasianmatkailuun
[/quote]
Sinäkin taas vertaat porvarielämää jonkun surkean köyhän, perheettömän pakolaisen elämään ja ilmeisesti olet tyytyväinen siihen, että sinä olet parempi kuin muut ja sinulla on asiat paremmin kuin muilla. Ja tämä nyt ehkä oli se koko pointti tässä: miksi teille riittää se?
[/quote]
No kerro nyt että mitä se parempi elämä on? Mitä parempaa sulla on ihmiselämään tilalle tarjota? Ihan konkretiaa nyt kaivataan. Voin sitten kertoa mielipiteeni.
[/quote]
En minä voi tietää mitä sinulle parempi elämä tarkoittaa. Sanon vain, että minusta te vaikutatte onnettomilta ja etten ymmärrä miksi te ette tavoittele jotain parempaa.
[/quote]
Tässähän kysyttiin, että mitä sinulle se parempi elämä on?
Minulla on omasta mielestäni aivan tajuttoman hieno elämä, jossa on lukuisia ilonaiheita päivittäin. Sinä olet sanonut että minä vaikutan onnettomalta etkä ymmärrä miksi en tavoittele mitään parempaa. Ja sitten kun kysyn että mitä se parempi on niin vastaat ettet sinä voi tietää.
Ei sit taida olla mitään keskusteltavaa...
[/quote]
No minulle hyvä elämä olisi sitä, että olisi samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa puhua näistä asioista, ehkä myös tutkia maailmaa ja etsiä totuutta. Ehkä myös muuttaa maailmaa oikeudenmukaisempaan suuntaan.
Kun sanot, että sinulla on tajuttoman hieno elämä, tulee minulle sellainen vaikutelma, että olet suurella vaivalla rakentanut elämästäsi tajuttoman hienon ja nyt kun siihen on kerran käytetty niin paljon aikaa ja vaivaa, niin onhan sen nyt perkele oltava aivan tajuttoman hieno. Kestäisikö psyykesi jos joutuisit myöntämään, että en minä nyt aivan tätä halunnutkaan ja 20 vuotta on mennyt hukkaan? Varmaan iskisi aivan hirveät itsesyytökset.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 02:56"]
Porvari ei masennu, koska porvari ymmärtää ottaa itseään niskasta kiinni ja olla masentumatta. Ei se sen vaikeampaa ole.
[/quote]
Tämä, porvari tietää että sieltä suosta ei itseään saa ylös kukaan muu kuin ihan itse, kukaan tässä maailmassa ei tosiaan maksa niitä mun tekemiä laskuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:16"]
Tunnen useita porvariperheitä ja melkein jokaisessa on jotain mielenterveysongelmaa. Kulissit toki pidetään viimeseen asti pystyssä.[/quote]
Tämä. Luettelo itsemurhan tehneistä kokoomuslaisista ei ole ihan lyhyt. Raha suojaa joiltain asioilta elämässä, mutta ei kaikelta.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:53"]
No minulle hyvä elämä olisi sitä, että olisi samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa puhua näistä asioista, ehkä myös tutkia maailmaa ja etsiä totuutta. Ehkä myös muuttaa maailmaa oikeudenmukaisempaan suuntaan.
Kun sanot, että sinulla on tajuttoman hieno elämä, tulee minulle sellainen vaikutelma, että olet suurella vaivalla rakentanut elämästäsi tajuttoman hienon ja nyt kun siihen on kerran käytetty niin paljon aikaa ja vaivaa, niin onhan sen nyt perkele oltava aivan tajuttoman hieno. Kestäisikö psyykesi jos joutuisit myöntämään, että en minä nyt aivan tätä halunnutkaan ja 20 vuotta on mennyt hukkaan? Varmaan iskisi aivan hirveät itsesyytökset.
[/quote]
Miten näiden yllämainittujen asioiden puuttuminen näkyy sitten tässä paheksumassasi porvariselämässä? Varmasti jokainen hakeutuu mieluiten samanhenkiseen seuraan esimerkiksi ystäviensä ja puolisoiden valinnan suhteen. Toki elämään mahtuu paljon myös "ei-itsevalittuja" ihmisiä; naapurit, lasten kavereiden vanhemmat, puolison sukulaiset jne. Mielestäni on vain hienoa, jos joku pyrkii avoimin mielin näiden erilaisten, erilaisistakin taustoista tulevien ihmisten kanssa mahdollisimman ystävällisiin väleihin, sillä se on erittäin opettavaista jokaiselle. Maailman tutkiminen ja totuuden etsiminenkin kuuluvat useimpien ihmisten elämään, ja veikkaan, että moni onkin iän myötä löytänyt oman totuutensa. Vai pitäisikö etsiä sinun totuuttasi, jotta elämä olisi hyvää? Suurin osa ihmisistä pyrkii muuttamaan maailmaa oikeudenmukaisemmaksi päivittäisessä vuorovaikutuksessaan muiden ihmisten kanssa - huomaavaisuudella ja hyvillä käytöstavoilla. Samaten omassa työssään, äänestyskäyttäytymisellään tai kulutusvalintojensa avulla. Vai onko ainoa oikea tapa muuttaa maailmaa oikeudenmukaisemmaksi olla joko vasemmistopoliitikko, Unicefin feissari tai Amnestyn aktivisti? Pidätkö itseäsi avarakatseisena, suvaitsevaisena tai sivistyneenä ihmisenä?
Itselleni tuli viestistä 29 tällainen päätelmä: porvarius on usein periytyvää -> porvari kasvanut porvarikodissa, saanut hyviä kokemuksia ja tottunut siihen -> porvarielämä tuntuu luontevalta valinnalta, eikä millään tapaa masentavalta. Sen sijaan jos on kokenut syystä tai toisesta ankeahkon ja kuivan lapsuuden tavallisessa kodissa toisenlaisesta elämäntavasta haaveillen, voi kaikki tavallinen ja tylsä kalskahtaa ahdistavalta. Puhumattakaan siitä, jos lapsuus on mennyt paikkakuntaa vaihdellen äipän lukuisien miesystävien nurkissa ja lapsuuden kohokohta on ollut se, kun 16-vuotiaana on päässyt tukien varassa muuttamaan omaan kämppään sekoilemaan ilman huoltajan valvontaa. Kyllähän sellaisen rinnalla tavallinen arki tuntuu tylsältä.
Nyt oli pakko kirjoittaa, vaikka en yleensä viitsi vaivautua. Olemme Etelä-Espoolainen perhe, johon kuuluu DI-mies, asiantuntija-nainen/vaimo/äiti, kaksi koululaista ja koira. Voimme oikein mukavasti, kiitos! En kerää muumimukeja, mutta niitä tuuppaa tulla lahjaksi.
Emme ole masentuneita, vaan nautimme suuresti elämästä. Rahaa on aina riittävästi, eikä siitä tule koskaan riitaa. Kukaan ei käytä päihteitä. Kaikki ovat terveitä, eikä meidän tarvitse kantaa huolta perussairauksista.
Teemme kiinnostavaa ja haastavaa työtä, jossa oppii joka päivä jotain uutta. Työpanosta arvostetaan ja työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa. Tavoitteita on vaikka kuinka. Ne ovat realistisia mutta vaativat sopivasti ponnisteluja. Emme koskaan oleta saavamme mitään ilmaiseksi, joten emme masennu tai pety sosiaalihuoltoon, terveyshuoltoon tai mihinkään muuhun ilmaispalveluun. Kaikki ilmainen palvelu on suuri, positiivinen yllätys.
Liikumme paljon luonnossa, mikä kuulemma edistää mielenterveyttä. Viihdymme mökillä meren äärellä. Hurahdimme lasten vapaaehtoistyön kautta meribiologiaan ja Itämeren suojeluun, josta on muodostunut koko perheen harrastus.
Jos joku perheessämme kärsisi masennuksesta, niin olisimme kaikki tukena ja hakisimme välittömästi parasta saatavilla olevaa apua. Tiedostan, että olemme onnekkaita ja onnellisia, ja olen kiitollinen tilanteestamme. Turvana on myös säästöt, jos se kuuluisa paha päivä joskus sattuisi kohdalle.
Ja Thaimaassa emme ole vielä käyneet. Suosikkilomakohteet ovat NZ ja Ahvenanmaa.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:16"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:53"]
No minulle hyvä elämä olisi sitä, että olisi samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa puhua näistä asioista, ehkä myös tutkia maailmaa ja etsiä totuutta. Ehkä myös muuttaa maailmaa oikeudenmukaisempaan suuntaan.
Kun sanot, että sinulla on tajuttoman hieno elämä, tulee minulle sellainen vaikutelma, että olet suurella vaivalla rakentanut elämästäsi tajuttoman hienon ja nyt kun siihen on kerran käytetty niin paljon aikaa ja vaivaa, niin onhan sen nyt perkele oltava aivan tajuttoman hieno. Kestäisikö psyykesi jos joutuisit myöntämään, että en minä nyt aivan tätä halunnutkaan ja 20 vuotta on mennyt hukkaan? Varmaan iskisi aivan hirveät itsesyytökset.
[/quote]
Miten näiden yllämainittujen asioiden puuttuminen näkyy sitten tässä paheksumassasi porvariselämässä? Varmasti jokainen hakeutuu mieluiten samanhenkiseen seuraan esimerkiksi ystäviensä ja puolisoiden valinnan suhteen. Toki elämään mahtuu paljon myös "ei-itsevalittuja" ihmisiä; naapurit, lasten kavereiden vanhemmat, puolison sukulaiset jne. Mielestäni on vain hienoa, jos joku pyrkii avoimin mielin näiden erilaisten, erilaisistakin taustoista tulevien ihmisten kanssa mahdollisimman ystävällisiin väleihin, sillä se on erittäin opettavaista jokaiselle. Maailman tutkiminen ja totuuden etsiminenkin kuuluvat useimpien ihmisten elämään, ja veikkaan, että moni onkin iän myötä löytänyt oman totuutensa. Vai pitäisikö etsiä sinun totuuttasi, jotta elämä olisi hyvää? Suurin osa ihmisistä pyrkii muuttamaan maailmaa oikeudenmukaisemmaksi päivittäisessä vuorovaikutuksessaan muiden ihmisten kanssa - huomaavaisuudella ja hyvillä käytöstavoilla. Samaten omassa työssään, äänestyskäyttäytymisellään tai kulutusvalintojensa avulla. Vai onko ainoa oikea tapa muuttaa maailmaa oikeudenmukaisemmaksi olla joko vasemmistopoliitikko, Unicefin feissari tai Amnestyn aktivisti? Pidätkö itseäsi avarakatseisena, suvaitsevaisena tai sivistyneenä ihmisenä?
[/quote]
Miksi te aina jumiudutte tuohon vasemmistolaisuuteen? Etkö voi keskustella asiasta viemättä tätä poliittiseksi väittelyksi?
Ihan vakavasti nyt:olisiko sinusta maailma oikeudenmukaisempi paikka jos kaikki ihmiset sanoisivat toisilleen hei, kiitos ja ole hyvä? Et voi olla noin naiivi. Tuohan on kuin jonkun 5v. suusta.
"Ystävälliset välit" ? Veikkaan, että sinun "ystävälliset välit" tarkoittavat sitä, että kaikki on hyvin niin kauan kuin mennään sinun ehdoillasi ja jos joku ei ole sinun kanssasi samaa meiltä, niin muutut aika ikäväksi henkilöksi (mihin katsot olevasi oikeutettu koska might makes right).
Kerro nyt millainen sinun mielestäsi olisi hyvä ja oikeudenmukainen maailma? Tai kerro miksi olet tekemisissä ihmisten kanssa joista et pidä? (Sosiaalinen paine? Eikö olisi ihanaa jos sitä ei olisi?)
Rakastatko puolisoasi? Jos rakastuisit johonkin toiseen mieheen ja voisit päästä miehestäsi eroon jotenkin kinniallisesti, ilman häpeää, niin väitätkö ettet vaihtaisi?
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:33"]
Nyt oli pakko kirjoittaa, vaikka en yleensä viitsi vaivautua. Olemme Etelä-Espoolainen perhe, johon kuuluu DI-mies, asiantuntija-nainen/vaimo/äiti, kaksi koululaista ja koira. Voimme oikein mukavasti, kiitos! En kerää muumimukeja, mutta niitä tuuppaa tulla lahjaksi. Emme ole masentuneita, vaan nautimme suuresti elämästä. Rahaa on aina riittävästi, eikä siitä tule koskaan riitaa. Kukaan ei käytä päihteitä. Kaikki ovat terveitä, eikä meidän tarvitse kantaa huolta perussairauksista. Teemme kiinnostavaa ja haastavaa työtä, jossa oppii joka päivä jotain uutta. Työpanosta arvostetaan ja työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa. Tavoitteita on vaikka kuinka. Ne ovat realistisia mutta vaativat sopivasti ponnisteluja. Emme koskaan oleta saavamme mitään ilmaiseksi, joten emme masennu tai pety sosiaalihuoltoon, terveyshuoltoon tai mihinkään muuhun ilmaispalveluun. Kaikki ilmainen palvelu on suuri, positiivinen yllätys. Liikumme paljon luonnossa, mikä kuulemma edistää mielenterveyttä. Viihdymme mökillä meren äärellä. Hurahdimme lasten vapaaehtoistyön kautta meribiologiaan ja Itämeren suojeluun, josta on muodostunut koko perheen harrastus. Jos joku perheessämme kärsisi masennuksesta, niin olisimme kaikki tukena ja hakisimme välittömästi parasta saatavilla olevaa apua. Tiedostan, että olemme onnekkaita ja onnellisia, ja olen kiitollinen tilanteestamme. Turvana on myös säästöt, jos se kuuluisa paha päivä joskus sattuisi kohdalle. Ja Thaimaassa emme ole vielä käyneet. Suosikkilomakohteet ovat NZ ja Ahvenanmaa.
[/quote]
Niin? Tämä nyt sitten liittyi miten ja mihin? Sinä vain tässä esittelit miten materialistisesti rikasta ja täynnä elämämyksiä teidän elämänne on. Ja minä edelleen kysyn: riittääkö se?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 20:16"]
Kiinnostaisi tosiaan kuulla, mikä se ap:n suuri panos ja elämän merkitys on.
Mun mielestäni yhdelle ihmiselle on jo tavanomaista enemmän, että saa
A) kehittää itseään ja opiskella mieluisen ammatin
b) työskennellä mielenkiintoisessa ja turvatussa ammatissa
c) pitää huolta itsestään (liikunta, ravinto, terveydenhuolto) ja pysyä suhteellisen terveenä
d) kasvattaa pari lasta onnistuneesti
e) onnellisia ihmissuhteita
f) jättää tuleville polville perintöä (työelämässä, ystäväpiirissä, lapsille niin kulttuurista kuin mahdollisesti vielä taloudellistakin)
g) elää melko turvatun ja tasaisen rlämän
h) nähdä vieraita maita ja kulttuureja
i) kiinnostavia harrastuksia jumpista ja kodinsisustuksesta Aasianmatkailuun
[/quote]
Sinäkin taas vertaat porvarielämää jonkun surkean köyhän, perheettömän pakolaisen elämään ja ilmeisesti olet tyytyväinen siihen, että sinä olet parempi kuin muut ja sinulla on asiat paremmin kuin muilla. Ja tämä nyt ehkä oli se koko pointti tässä: miksi teille riittää se?